mietin uraa lääkiksen ja hammaslääkiksen välillä
kuitenkin minua mietityttää lääkärin ammatin paskamaiset hommat, tarkoitan siis tällä iltavuoroja, yövuoroja jne..., kuinka paskamaista on? mahdollisesti tulevia hoitovirheitä? onko uuvuttavaa?
oletteko ikinä katuneet urapäätöstänne?
minua myös kiinnostaisi ihotautilääkärin, lastenlääkärin, silmälääkärin ja neurologian kelpoisuudet
miten kauan kyseisiin aloihin kestää kouluttautua? pystyykö tampereen yliopistossa kirimään perustutkinota vaikka neljäksi vuodeksi?
hammaslääkis mielessä vain koska säännölliset työajat ja no ei siinä oiskaan muuta, paitsi ehkä että niistä paljon pulaa
mielipiteitä!
kuitenkin minua mietityttää lääkärin ammatin paskamaiset hommat, tarkoitan siis tällä iltavuoroja, yövuoroja jne..., kuinka paskamaista on? mahdollisesti tulevia hoitovirheitä? onko uuvuttavaa?
oletteko ikinä katuneet urapäätöstänne?
minua myös kiinnostaisi ihotautilääkärin, lastenlääkärin, silmälääkärin ja neurologian kelpoisuudet
miten kauan kyseisiin aloihin kestää kouluttautua? pystyykö tampereen yliopistossa kirimään perustutkinota vaikka neljäksi vuodeksi?
hammaslääkis mielessä vain koska säännölliset työajat ja no ei siinä oiskaan muuta, paitsi ehkä että niistä paljon pulaa
mielipiteitä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota, nyt täytyy sanoa, että nuo koulutustiedot löytyy varmimmin ja parhaiten yliopistojen sivuilta. Lyhyesti kuitenkin: perustutkinnon (6v) jälkeen on työskenneltävä vähintään 2v, jonka jälkeen voi hakea erikoistumaan. Sama pätee niin hampaalla kuin yleiselläkin, paitsi hampaalla tuo perustutkinto on sen 5v.
Erikoistumisen kesto vaihtelee hieman alasta riippuen, mutta on yleensä kokonaisuudessaan 5-6 vuotta. Hampaalla 3 vuotta paitsi suu- ja leukakirurgiassa 6. Erikoistumiskoulutushan kuitenkin suoritetaan käytännössä erikoistuvan lääkärin virassa, ja siitä saa palkkaa, eli mistään opintotuella kituuttamisesta ja koulunpenkillä istuskelusta perinteisessä mielessä ei ole kyse.
Hoitovirheitähän nyt tulee kaikille, olit sitten yleislääkäri, neurologi, hammaslääkäri, lastenlääkäri... ihan sama, virheitä ei pääse pakoon ja niitä pitää vain oppia sietämään.
Perustutkinnon kiriminen neljäksi vuodeksi on mahdotonta. Se voisi vielä onnistuakin, jos haluaisi hikaroida ilman lomia kaikki 4 vuotta järjettömällä tahdilla, mutta opetustahan ei kesällä ole. Läsnäolopakkojakin on sen verran paljon, että päällekkäiset kurssit eivät onnistu käytännössä mitenkään. Itseopiskeluna tai kirjatentteinä kursseja ei lääkiksessä juurikaan voi suorittaa.
Ja omana mielipiteenä, hampaalle hakiessa "säännölliset työajat" ei mielestäni ole kovinkaan hyvä lähtökohta. Jos ei muuten tunne kiinnostusta nimenomaan hammaslääkärin työhän ja hammaslääketieteeseen, eli omaan alaansa, ei säännölliset työajat työelämässä paljoa lohduta.
Valitse ala, jolla haluat työskennellä.
Työaikoja voit kummassakin sitten sumplia mielinmäärin. Töihin pääsee neljännen vuoden jälkeen jo. Ei tarvi olla "valmis".
Erikoistuminen vie aikaa, mutta onnistuu siis työn ohella. Lääkäripuolella tämä ei siis tarkoita, että joudut kituuttamaan 14 vuotta ilman ammattia. Erikoistut siis töissä.
Kummallakin puolella uupuu..tai voi uupua. Ammaati on yksi kulutavimmista, mutta...niin kiehtovaa kuitenkin. Ei ole työn vika vaan systeemeiden. Edelleen, valitse ala, jolla uskot jaksavasi. Läääri voi toimia monessa hommassa, joten ei kannata kantaa huolta, ettei ehkä jaksaisi jotain tiettyä hommaa.