Oon niin ahdistunu,tahtosin jättää miehenkin,ja kaikkea... oon jo reilun viikon mättäny aivan liikaa! Tänäänkin kävin 2kertaa kaupassa:(,ja oon jo syöny kaiken! Vittu!Pitäis ryhdistäytyä!! Laittakaa juttuu,miten pääsette ees kohtuuteen takas? ...niin paska olo:(...
Onks kellään meneillään huonoa kautta?
mulla on-
4477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ystävät on jääny..tajusin vasta viimeaikona kuinka yksin oikeasti olen,ja omasta syystä. Miten tästä pääsee eteenpäin? Työkin on niin vitun ahdistavaa:/.. Ja mieskään ei ole yhtään munlainen.. pitäis jättää se kun oon niin onneton senkaa..eikä sen porukat ja osa kavereista ees pidä erityisemmin musta.. Oon kamala....
Minä pääsen aina putkista eroon ottamalla käyttöön painonvartijoiden ruokavalion. Sen mukaan syödessään saa tarpeeksi ravintoa eikä tule nälkä ja jopa samalla laihtuu.
On menossa. Itken samalla kun kirjoitan tätä viestiä. Mulla ainakin bulimia on rajoittanut elämää,olen ahdistunut ja masentunut.
Kerroin asiasta miehelleni,vaikka tuntui etten halua kuormittaa häntä. Onneksi hän ymmärtää ja tukee. Ystävä sai tietää, kun romahdin mentyämme kahville kahvilaan. Aloin vain itkeä, ja oli pakko kertoa. Tuntuu todella hirveältä myöntää, että minulla on ahmimishäiriö.
Huomenna alkaa terapia, uskon että saan sieltä apua ja voimia parantumiseen. Sitä samaa toivon sinulle! Kannattaa hakea ammattiapua, eikä turhaan jäädä odottamaan, että tilanne menee pahemmaksi. Minustakin välillä tuntuu, että mitähän ne siellä terapiassa ajattelee kun menen sinne, että turhaan vaan käyn. Mutta ruoka on mulle liian tärkeä, enkä voi hyvin kun ahmimiskohtaukset ovat päivittäisiä. Toisinsanoen en jaksa enää.. Tsemppiä kaikille bulimiasta ja muista syömishäiriöistä kärsiville!
En vois kertoa miehelleni,pelkään liikaa se ei ymmärtäis kuitenkaan. Pelkään myös että oon täysin leimautunut täntakia..Ahdistaa:(.. samalla tuntuu et jos kerta oon leimautunu,niin ihan vitunsama sitten mitä teen..Mut en kyllä halua tätä! Tarvisin muutosta kokoelämääni,ennenkin pääsin pahimman yli kun oli elämän sisältöä..Nykysin oon saatanan onneton ja yksin.. Pitäis lopettaa toistren analysointi ja niiden ajatusten murehtiminen.. Keskittyy itteeni ja omaan vointiini!,mut en osaa..oon lapsesta saakka elänny muiden takia,en itseni..