Jotenkin olisi hyvä jos voitaisiin saada aikaiseksi laki polttoaineen kaksiverojärjestelmästä. Tässä polttoaineen hinta muodostuisi ajettujen kilometrien mukaan. Mitä enemmän ajaisit sitä progressiivisemmaksi verotus kävisi. Periaate voisi olla vaikka se, että jokaiselle kansalaiselle jaettaisiin päästöoikeudet ajoneuvoliikenteeseen. ´
Tavoitteeksi liikenteen haitallisissa päästöissä voitaisiin asettaa vaikkapa niiden puolittaminen vuoteen 2020 mennessä nykytasosta. Jäljelle jääneelle osuudelle jaettaisiin sitten ajoneuvoliikenteen päästöoikeudet valtiokohtaisesti jokaiselle veronmaksajalle.
Jolloin kaikilla sen kansalaisilla olisi todellinen mahdollisuus vaikuttaa asiaan ja tehdä ekotekoja joko pidättäytymällä käyttämästä vuotuista päästöoikeuttaan. Tai myymällä se eteenpäin. Vähän samaan tapaan kuin teollisuuden päästökauppaa käydään nykyisin.
Päästöoikeuskuponkia vastaan ihminen voisi leimata oman osuutensa päästöjen tuottamiseksi lunastetuksi huoltoasemalla rahaa vastaan haluamissaan erissä. Joihin asennettu järjestelmä pitäisi kirjaa asiasta ajoneuvokohtaisesti ajoneuvoveroa silmälläpitäen ja henkilökohtaisesti päästökauppaa silmälläpitäen. Ajoneuvojen vero määritettäisiin aina verotuksessa ajettujen kilometrien eikä ajoneuvon olemisen mukaan, jolloin sen kulut liikkumattomana ovat yhteiskunnan kannalta aina pienemmät kuin sen ollessa liikkeessä.
Rekkaliikenne tulisi keskittää rautateille ja vain välttämättömät matkat tulisi suorittaa kumipyörillä. Julkinen liikenne sensijaan voisi saada vaikkapa kolmanneksen edullisempaa polttoainetta kalustoihinsa, jonka aiheuttamat verotulojen menetykset valtiolle voitaisiin kompensoida yksityisautoilijoiden polttoaineverojen korotuksilla.
Tällä yksinkertaisella järjestelmällä me voimme saada fossiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt alenemaan. Sekä säästää kansakunnan kannalta tärkeitä rahavaroja järkevämpiin kohteisiin kuin kalliin raakaöljyn ostamiseen. Ja sen tisleiden kuluttamiseen henkilöautoliikenteessä.
Tavoitteeksi liikenteen haitallisissa päästöissä voitaisiin asettaa vaikkapa niiden puolittaminen vuoteen 2020 mennessä nykytasosta. Jäljelle jääneelle osuudelle jaettaisiin sitten ajoneuvoliikenteen päästöoikeudet valtiokohtaisesti jokaiselle veronmaksajalle.
Jolloin kaikilla sen kansalaisilla olisi todellinen mahdollisuus vaikuttaa asiaan ja tehdä ekotekoja joko pidättäytymällä käyttämästä vuotuista päästöoikeuttaan. Tai myymällä se eteenpäin. Vähän samaan tapaan kuin teollisuuden päästökauppaa käydään nykyisin.
Päästöoikeuskuponkia vastaan ihminen voisi leimata oman osuutensa päästöjen tuottamiseksi lunastetuksi huoltoasemalla rahaa vastaan haluamissaan erissä. Joihin asennettu järjestelmä pitäisi kirjaa asiasta ajoneuvokohtaisesti ajoneuvoveroa silmälläpitäen ja henkilökohtaisesti päästökauppaa silmälläpitäen. Ajoneuvojen vero määritettäisiin aina verotuksessa ajettujen kilometrien eikä ajoneuvon olemisen mukaan, jolloin sen kulut liikkumattomana ovat yhteiskunnan kannalta aina pienemmät kuin sen ollessa liikkeessä.
Rekkaliikenne tulisi keskittää rautateille ja vain välttämättömät matkat tulisi suorittaa kumipyörillä. Julkinen liikenne sensijaan voisi saada vaikkapa kolmanneksen edullisempaa polttoainetta kalustoihinsa, jonka aiheuttamat verotulojen menetykset valtiolle voitaisiin kompensoida yksityisautoilijoiden polttoaineverojen korotuksilla.
Tällä yksinkertaisella järjestelmällä me voimme saada fossiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt alenemaan. Sekä säästää kansakunnan kannalta tärkeitä rahavaroja järkevämpiin kohteisiin kuin kalliin raakaöljyn ostamiseen. Ja sen tisleiden kuluttamiseen henkilöautoliikenteessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tänään ne lääkkeesi ajoissa.
Se helpottaa.