Tunnillla jännittämisen pelko

älä pidä itteäs muita huonompana. Fiksukin voi yllättävässä tilanteessa mennä ihan lukkoon, tai sanoa jotain hassusti. Minusta voi ihan hyvin myös yksinkertaisesti sanoa, ettei tiedä vastausta tai osaa vastata kysymykseen.

Omia kokemuksia on opiskelusta toisella kotimaisella kielellä, ja en kieltä osaa kuin sen minkä lukiossa ja peruskoulussa opiskelin. En välttämättä aina edes hahmota annettua kysymystä - saati osaa vastata semmoiseen. Mua hävetti puhuuki muiden kanssa just ton takia, enhän tietenkään voi osata sillai kun muut.. Mutta muut ei tän takia varmanakaan naureskelis ilman syytä, kun oon kuitenkin yrittäny. Ja kaksinverroin vaikeempaa se on.

Inhottavaa, jos yliopistossa on tuollainen luennoitsija joka esittää kysymyksiä... On aika luonnollista, ettei osaa vastata niihin kysymyksiin. Ja vaikka voisi muuten osatakin, niin voi mennä niin lukkoon ettei meinaa saada sanaa suustaan.

Älä ajattele, että olisit huonompi opiskelija kuin muut. Olet päässyt sisään yliopistoon, niin kyllä sinä siellä pärjäät. Äläkä välitä niistä jotka naureskelevat väärille vastauksille! Sellasia löytyy aina, ja yleensä sellaiset henkilöt eivät kyllä itsekään ole mitään ruudinkeksijöitä ja yrittävät peittää omaa epävarmuuttaan ja tietämättömyytään naureskelemalla toisille.

Päivää!

Minulla on täysin sama ongelma. Silloin kun tunneilla on enemmän väkeä, menen istumaan mahdollisimman taakse. Usein opettaja ei tällöin kysykään mitään (ei ehkä jaksaa huutaa, tai sitten olettaa automaattisesi että edessä istujat ovat aktiivisempia). Vastenmielisintä on istua pienessä luokassa, jossa pulpetit on typerästi aseteltu jonkinlaiseen ikävään puolinaiseen pirunrinkiin. Tämä on usein täysin kestämätöntä. Opettajan kysyessä vastaan usein "en tiedä", koska se on helpompaa kuin vastauksen pohtiminen adrenaliinin sumentamilla aivoilla. En koskaan viittaa. Joillain kursseilla on kuitenkin levollisempi tunnelma, ja niissä opettajalle voi usein puhua suoraankin.

Minulle pahempaa on usein ollut kiertävä vastausvuoro, koska silloin ehtii jo etukäteen ahdistua, vaikka läksyt olisivatkin tehtyinä. Opettajan satunnainen kysely taas ainakin pakottaa seuraamaan opetusta eikä silloin ehdi etukäteen jännittämäänkään.

Ongelma johtuu ehkä pohjimmiltaan siitä, että haluaa kontrolloida itseään ja muiden käsityksiä itsestään liikaa. Niitä kuitenkin voi muokata vain tiettyyn rajaan asti. Parhaiten minulla on mennyt (jännittämisen suhteen) silloin, kun olen antanut itselleni luvan tehdä täyden pellen itsestäni. Älä yksinkertaisesti välitä siitä, minkä käsityksen muut sinusta saavat. Yritä jopa epäonnistua mahdollisimman törkeästi (kunhan arvosanasi eivät kärsi)! Tämä on tie menestykseen.

kärsitään tästä. Mutta, sen olen huomannut, että myös meidän luokalla olevat vanhemmat ihmiset, noin 40v, jännittävät esityksiä ja osa myös punastelee. Itsekin jännitin ja punastelen edelleen, mutta esiintymistä helpottaa se, että hyväksyn punastumisen, koska sille en mitään voi. En välitä mitä muut asiasta ajattelee, teen esiintymisen vain itseni takia.

Luulin olevani luokallani ainoa, joka esiintymistä jännittää, mutta en kuitenkaan ole. Joskus jopa tietyn ryhmän kanssa puhutaan siitä, että miksi esiintyminen jännittää. Meillä myös osa opettajista on kannustava ja aina kun joku esitys on tulossa, ottavat jännitämisen esille ja yrittävät rauhoitella ja antaa vinkkejä kuinka esiintyä rauhallisesti. Osa taas on sellaisia mulkkuja, jotka eivät ymmärrä toisten jännittämistä ja suurin piirtein sanovat, että jännittäjät ei pärjää työelämässä.

Itselläni esitykset kuitenkin menevät suhteellisen hyvin, vaikka jännitän ja punastelen. Joskus saattaa mennä erittäin hyvin ja ajattelee, että "jes, tämähän sujuu hyvin", sitten toisella kerralla esitys menee päin seiniä. Mutta minulle auttaa se, että harjoittelen esityksen, luen sitä vaikka kotona ääneen, käyn läpi valmiiksi asiat mitä sanon ja kaikkein tärkein on olla RAUHALLINEN. Yritän pitää puhenopeuden rauhallisena, hengitän rauhallisesti jne. Jos alkaa miettimään mahdollisimman nopeaa pois pääsyä tilanteesta, niin puhe nopeutuu, pulssi nousee, ääni tärisee, haukkoo henkeä sanojen välissä ja varmasti on esitys pilalla.

Ajattelen aina kotona esitystä edeltävänä iltana, että huomenna se on taas tähän aikaan jo esitetty. Parin päivän päästä on taas esitys koulussa. Enkä aio ottaa siitä paineita, tiedän että punastun, mutta mitä sitten. Teen parhaani ja sillä siisti. Turha rueta miettimään mitä muut ajattelevat.