Ruokaa voidaan tehdä helposti edullisemmista raaka-aineista ilman, että siitä on käytännössä mitään haittaa kenellekään. Se onkin niitä harvoja säästöjä, joilla ei ole konkreettisia vaikutuksia ja eikun kauhea metakka päälle.
TV:ssä haastateltiin asiasta alakoululaisia. Eivät he olleet siitä kovastikaan tuohtuneita, lähinnä ymmärsivät yllättävän hyvin, miksi on tarve säästää. Eräskin tyttö totesi: On se hyvä, että ylipäänsä on ruokaa - kaikilla ei ole.
Sitten näytettiin (olikohan sama ohjelma) yläasteen ruokailua. Lähes täysiä lautasellisia vietiin roskiin ihan jonoksi asti - juuri niitä lihapihvejä ja näky olevan perunakin valmiiksi soseena.
Sopat ja puurot ovat ravitsevia siinä kuin lihapihvitkin ja kokoperunat. Turhat pulinat pois ja lusikka kauniiseen käteen. Sekään ei näissä lamatalkoissa tunnu missään, jos koululainen tekee (koululaiselle tehdään) omat eväät iltapäiväksi.
TV:ssä haastateltiin asiasta alakoululaisia. Eivät he olleet siitä kovastikaan tuohtuneita, lähinnä ymmärsivät yllättävän hyvin, miksi on tarve säästää. Eräskin tyttö totesi: On se hyvä, että ylipäänsä on ruokaa - kaikilla ei ole.
Sitten näytettiin (olikohan sama ohjelma) yläasteen ruokailua. Lähes täysiä lautasellisia vietiin roskiin ihan jonoksi asti - juuri niitä lihapihvejä ja näky olevan perunakin valmiiksi soseena.
Sopat ja puurot ovat ravitsevia siinä kuin lihapihvitkin ja kokoperunat. Turhat pulinat pois ja lusikka kauniiseen käteen. Sekään ei näissä lamatalkoissa tunnu missään, jos koululainen tekee (koululaiselle tehdään) omat eväät iltapäiväksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paitsi, että kouluruoalla on sen ravitsemuksellinen funktio, niin sillä on myös kulttuurinen ja terveiden elämäntapojen ja ravintotottumuksien perehdyttämisen funktio. Siksi olennaista siinä ei ole määrä vaan laatu.
Väärinhän se tietysti on jos kilokaupalla pihvejä kannetaan roskikseen. Mitä taas eväisiin tulee, niin se onkin jo sellainen asia mikä valitettavasti tuntuu jo monien talouksissa. Ja sille tielle lähdettäessä on monta vaaraa edessä monissa talouksissa ja lapsien elämässä.
Jauheliha- ja kalapihvin vaihtaminen makkara- tai kalasoppaan / puuroa kerran viikossa, ei ole laadullisesti eikä ravintosisällöllisesti yhtään huonompi vaihtoehto, voi olla jopa parempi. Salaatit ja raasteet voivat olla hyvin simppeleitä, saattavat jopa kelvata paremmin koululaisille. Eikä nykyisessäkään kouluruuassa / kouluruokailussa mitään kulttuurikasvatus funktiota ole ja jos olisikin, siitä voidaan ihan hyvin laman aikana tinkiä hiukan.
>> Mitä taas eväisiin tulee, niin se onkin jo sellainen asia mikä valitettavasti tuntuu jo monien talouksissa.
Nykyisessä tilanteessa on hyvä hakea säästöjä laaja-alaisesti. Pieni eväsvälipala ei kenenkään taloutta kaada ja jos sitä verrataan välillisten verojen korotuksiin (ansiotulojen verotusta joka perustuu ansion määrään eli maksukykyyn, siirretään tasaveroihin ja se jos jokin tuntuu pienituloisen perheen taloudessa), se on todellakin pienen pieni pisara meressä. Veroäyrit ovat rajussa nousukiidossa. Kiinteistöveroihin ym. veroluonteisiin maksuihin tulee rajuja korotuksia. Asumisen kustannukset nousevat hyvinkin 10% vuosivauhdilla. Miksi nämä eivät nosta vastaavaa vastustusta?
Tässä kouluruokailun säästöissä purnaus perustuu tunteisiin ja politiikan tekoon, ehkä jopa tarkjoitukselliseen, taktiseen hämäykseen, katseiden ohjaamiseen epäolennaiseen.
Tampereella on mallina tilaa ja tuota. Tuottaja siis toimittaa sen määrän, minkä tilaaja tarvitsee. Jos on tilattu liikaa, ei se ole toimittajan vika, vaan siis tilaaja vastatkoon. Ruokaa siis heitetään pois siksi, että on tilattu yli tarpeen. Kaupoissa samaa ilmiötä hoidetaan joko alennuksella tai antamalla vaikka Mustalle Lampaalle ylijäämät.
Jos ota, syöt!
Jos otat ja et syö, maksat laskiämpäriin laittamastasi ruuasta tuplahinnan - n. 1½€.
Ruokailu on saatava maksulliseksi. Satanen lukukaudessa ei ole paljon välittävältä vanhemmalta.