Elikkäs.. noin 2vuotta sitte todettiin mulla yks sairaus. meni aika pahaks, siitä se alko sitte tasaantuun, mutta nyt vuoden aikana mulle on ruvennu tulemaan paljo pyörtymiä joskus kestää vaikka kuinka kauan tajuttomuus. ja nyt todettiin että se on sitte ehkä sydänperästä yms.
no ei noi mua enää niin stressaa.. vaan mun ELÄMÄ!
ymmärrän kyllä äitee ettei se päästä mua yksin lenkille eikä mihkää, enkä kai uskaltaiskaa ite mennä, jos pyörtyisin vaikka auton alle.
oon ylä-aste ikänen ja mulla oli yks tosi hyvä kaveri, tai kyllä se vieläki on, mutta se ei enää mee mun kans samaa matkaa edes kouluun.. valehtelen äitelle että kyllä mulla on matkaseuraa.. :P seki kaveri jätti mut vaan yksin, kai seki pelkää että multa menee taju, tai sitte on vaan kyllästyny muhun.. ennen se aina pyysi, et mennäänkö aamulla samaa matkaa, nyt sitä viestiä ei oo tullu 3kuukauteen.. :P
ja multa on kielletty mun liikunta harrastukset, enkä kyllä sinnekkää enää kehtais mennä.
on mulla koulus viä kaks ihanaa kaveria, mutta ennen olin aina niitten tykönä kyläski, mutta enää ne ei pyydäkkää.. eli mä mädännyn aina kotona... mä masennun tähän!!!
oon lihonu ihan sairaasti, oksettaa kattoo peilistä omaa kuvaa, ku oon tällanen lehmä!! melkein 75kiloa.. mutten saa sitä millää pois..
ennen pystyin aina rauhottuun ku sai mennä hölkkäähän ja lenkille yksin, mutta enää ei se onnistu, ja äiten kans en jaksa mennä mihinkää.
mä oikeesti sekoon!!!!!!! oon joka ikinen päivä vaan kotona.. ja veliki haukkuu läskiks, se alkaa jo oikeesti poruuttaan mua. mä oon lihonu yli 10kiloo!!! en voi olla esin urkilla kavereitten kans yms. ja mulla ei enää ookkaa ku kolme kaveria eikä nekää enää niin läheisiä.
tää alkaa jo oleen helvettiä. joka päivä ku koulusta kotiin pääsee saa vahdata tyynyä, ikkunasta pihalle yms.
no ei noi mua enää niin stressaa.. vaan mun ELÄMÄ!
ymmärrän kyllä äitee ettei se päästä mua yksin lenkille eikä mihkää, enkä kai uskaltaiskaa ite mennä, jos pyörtyisin vaikka auton alle.
oon ylä-aste ikänen ja mulla oli yks tosi hyvä kaveri, tai kyllä se vieläki on, mutta se ei enää mee mun kans samaa matkaa edes kouluun.. valehtelen äitelle että kyllä mulla on matkaseuraa.. :P seki kaveri jätti mut vaan yksin, kai seki pelkää että multa menee taju, tai sitte on vaan kyllästyny muhun.. ennen se aina pyysi, et mennäänkö aamulla samaa matkaa, nyt sitä viestiä ei oo tullu 3kuukauteen.. :P
ja multa on kielletty mun liikunta harrastukset, enkä kyllä sinnekkää enää kehtais mennä.
on mulla koulus viä kaks ihanaa kaveria, mutta ennen olin aina niitten tykönä kyläski, mutta enää ne ei pyydäkkää.. eli mä mädännyn aina kotona... mä masennun tähän!!!
oon lihonu ihan sairaasti, oksettaa kattoo peilistä omaa kuvaa, ku oon tällanen lehmä!! melkein 75kiloa.. mutten saa sitä millää pois..
ennen pystyin aina rauhottuun ku sai mennä hölkkäähän ja lenkille yksin, mutta enää ei se onnistu, ja äiten kans en jaksa mennä mihinkää.
mä oikeesti sekoon!!!!!!! oon joka ikinen päivä vaan kotona.. ja veliki haukkuu läskiks, se alkaa jo oikeesti poruuttaan mua. mä oon lihonu yli 10kiloo!!! en voi olla esin urkilla kavereitten kans yms. ja mulla ei enää ookkaa ku kolme kaveria eikä nekää enää niin läheisiä.
tää alkaa jo oleen helvettiä. joka päivä ku koulusta kotiin pääsee saa vahdata tyynyä, ikkunasta pihalle yms.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin pahoittelen sairaustesi puolesta. En edes pysty ajattelemaan miten pärjäisin sellaisen sairauden kanssa jossa pyörtyilee milloin missäkin. Toiseksi kysy niiltä sun kavereiltas, että minkätakia ovat lopettaneet yhteydenoton suhun ja jos he viittaavat sun sairautees niin valita niille ettei se voi olla mikään syy, että niiden pitäisi olla sun tukena ja auttaa, jos tarvitset jotain apua. Sitten se lihominen. Tiedän, tää kuulostaa ehkä hieman kliseiseltä, mutta pyri välttämään kaikenmaailman rasvapommeja. Kun kerran ett saa liikuntaa harrastaa niin ei oikein oo muuta vaihtoehtoa.
"mä oikeesti sekoon!!!!!!! oon joka ikinen päivä vaan kotona.. ja veliki haukkuu läskiks, se alkaa jo oikeesti poruuttaan mua. mä oon lihonu yli 10kiloo!!! en voi olla esin urkilla kavereitten kans yms. ja mulla ei enää ookkaa ku kolme kaveria eikä nekää enää niin läheisiä. "
Jos ongelmasi on mielestäsi liika lihavuus, miksi et laihduttaisi? Itse pyrin tiputtamaan rutkasti painoa, koska tähtään äärimmäisiin suorituksiin, kuten yhdenkäden leukoihin - ei onnistu ylipainoisille.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun syön paljon suklaata ja leivonnaisia.
Laihduttaminen on vaikeaa, onnea sinulle yrityksessäsi.
Ikävä kuulla sairaudestasi ja muista ikävistä jutuista elämässäsi. Otatko mitään lääkkeitä sairautesi vuoksi? Ne voisivat olla osa syy painon nousuusi. Tosin suurin syy on liikkumattomuutesi. Sain sellaisen käsityksen että urheilit normaalisti tai aika paljon ennen kuin sinulta kiellettiin kuntoilu.
1. Kysy sinä itse kaveriltasi josko te menisitte samaa matkaa kouluun. Kysy kavereita luoksesi tai että jos saisit mennä heidän luokse kylään.
2. Jos et saa edes lenkkeillä yksin, niin mene pitkille kävelyille semmoisiin paikkoihin missä on paljon ihmisiä lähettyvillä koko ajan, esim. keskustaan.
3. Koska energian kulutuksesi on vähentynyt huomattavasti liikkumisen vähentymisen takia sinun täytyy muuttaa ruokailutottumuksiasi. Syö aina aamiainen ja koulussa ruokaa. Syö paljon aamu- ja keskipäivällä eikä paljon mitään illalla. Älä syö mitään ruokailujen välissä. Säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä.
Uusia kavereita voisi löytyä myös uusista harrastuksista.
Kaikki harrastukset ei oo liikunnallisia, esimerkiksi lemmikkeihin,taiteeseen ja muihin kädentaitoihin liittyvät harrastukset. Ja kun oppii uutta saa myös onnistumisen iloa.
Kevättä rintaan ja nokka uusiin seikkailuihin.
Ruuanlaitto harrastuskin voi laihduttaa,jos etsii terveelisiä vaihtoehtoja. Itse olen yrittänyt kasvisruoka valiota ja alkanut selvitellä papujen kasvatusta.
pitää vaan yrittää pitää syömistä kuris.
mutta kavereista, en mä kyllä ikinä rupee niille soitteleen, että saanko tulla kylään.. ennen se oli päivän selvää ja ne pyysi, mutta nyt sellaisesta ei ole ollu puhettakaa. :P
ja asun sellases pikkukyläs ettei täältä uusia kavereita saa, tunnen kaikki, ja kaikilla on jo porukkansa täälä.
juu, syön lääkkeitä siihen mun juttuun, ja nyt huomenna joudun, tai no pääsen sydäntutkimuksiin.
ja oon jo pari kertaa kuullu ku äite poraa puhelimes musta jollekki.. se on inhottavaa.. seki on mun takia hirveen stressaantunu.
mut tää kotona oleminen on niin paskaa.. en jaksais enää. :P kuinkahan kauan tätä rataa jatkuu? tää porsas vaan lihoo neljänseinän sisällä.. :D :P
no ei se lihoominen itteasias niin kamalaa oo, vaan nää kaikki yhteensä! helvettiä. en jaksa...