mistähän pakkoneuroosi alkujaan lähtee?
onko kukaan hahmottanut omassa elämässä, joka kyseisestä vaivasta kärsii, mistähän se mahdollisesti johtuu?
entä onko itsetunnolla, itseluottamuksella paljonkin asiaan vaikutusta!?
kiitoksia!
onko kukaan hahmottanut omassa elämässä, joka kyseisestä vaivasta kärsii, mistähän se mahdollisesti johtuu?
entä onko itsetunnolla, itseluottamuksella paljonkin asiaan vaikutusta!?
kiitoksia!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lapsuudenkotini oli kiihkouskovainen, äiti kirkkouskovainen ja isä helluntalainen. Kumpikin kävi omissa jumalanpalveluksissaan sunnuntaina ja kotiin palattua alkoi vimmattu oppiriita, kumman usko on se oikea. Uskovassa kodissa oli luonnollisesti viihdemusiikin kuuntelu kielletty, television katselu saattoi keskeytyä aivan yhtäkkiä, kun isä uskonpuuskassaan ryntäsi olohuoneeseen ja sammutti television, koska television katselu on syntiä. Koko lapsuuteni olinkin siinä käsityksessä, että kaikki kiva, hauska, viihdyttävä on syntiä. Minulla oli hieno satukirjasarja, ja noin 8-vuotiaana päätin, että revin siitä 10 sivua joka päivä ja heitän ne roskiin kunnes saan kaikki syntiset sivut pois, koska satukirjahan on syntiä (vaikka siinä oli ihania prinsessa- ja muita kuvia). En saanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni aikana koskaan katsoa Euroviisuja. Kaikki luokkatoverini puhuivat Euroviisuviikonlopun jälkeen kappaleista, minä nyökyttelin niin kuin olisin katsonut ohjelman ja tietäisin mistä he puhuvat, vaikka en lapsuuteni aikana koskaan kuullut yhtäkään Euroviisukappaletta kuin korkeintaan vahingossa. Suhde television katseluun muodostuikin varsin traumaattiseksi.
Kun olin 15-vuotias, katsoimme äitini ja siskoni kanssa Kapteeni Nemo -nimistä sarjaa televisiosta. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että minun täytyy mielessäni kirjoittaa kaikki tekstit, jotka näen kuvaruudulla. Aloin kirjoittaa mielessäni kaunokirjoituksella kuvaruudun tekstitystä. Huomasin, että kaunokirjoitus on liian hidasta, joten siirryin konekirjoitukseen (olin juuri käynyt peruskoulun konekirjoituskurssin ja hallitsin kymmensormijärjestelmän). Mielessäni aloin sitten naputella tv:n tekstejä, välillä sormetkin liikkuivat mukana ikään kuin näkymättömällä näppäimistöllä. Siitä lähtien olenkin sitten kirjoitellut kaikkea mitä näen, mainoksia, kylttejä, ja erityisesti televisiotekstejä.
Tahdonvoimalla en saa tätä loppumaan, olenkin aika lailla nostanut tassut pystyyn tämän asian edessä. Masennuslääkkeitä olen syönyt vuodesta 1995. Niiden pitäisi auttaa tai vähentää pakkoajatuksia, mutta eipä niillä ole tähän juurikaan ollut vaikutusta, pakkoajatukset elävät omaa elämäänsä, eivätkä minulta kysy milloin sopii tulla, tulevat hallitsemattomasti. Pakkoajatusten oltua osa elämääni jo 31 vuotta olenkin alkanut suhtautua niihin kuin tinnitukseen, hyväksyvästi, koska se näyttää olevan asia, jolle en mitään voi. Ne ovat olleet osa elämääni näin kauan ja näillä näkymin tulevat olemaan elämässäni lopun ikääni.
pakkoneuroosi syntyä esimerkiksi siitä jos lasta on paljon syyllisetty?
-ilmeisesti voi
mutta kiitos vastauksesta!
Se vaatii syyllistävän vanhemman ja tuo kirjoittajan kuvaamaa mielivaltaisuus on myös tärkeää. Kamalalta kuulostaa lukea Ilonallekarhun juttua.
ja tän sanon kokemuksesta en tilastoista
kun veljeni kärsii myös samasta vaivasta!
yritetty miettiä jotta olisko lapsuudessa jotain joka aiheuttaa tälläistä,
ainakaan meitä ei ole kannustettu/kehuttu, mutta virheistä kyllä sanottu, nytkin vielä aikuisena jos joku kehuu menee melkein hämilleen!
äidillä, veljellä ja serkulla on ocd:tä ollut. Heillä se on vain ollut ohimenevää. Minulla tämä on pysyvänä.Lapsuudessa oli melko tiukka kuri, mutta muuten hyvä lapsuus. Olen tosi herkkis ja suorastaan järkytyn jos saan nuhteita/huomautuksia, vaikka kyse olisi pikkujutuista. Järkytyn pienestäkin väkivallasta jopa kuvien muodossa, varsinkin jos eläimille tai lapsille tehdään pahaa. En saa sitä pois mielestä pitkään aikaan.
Minulla on myös nuorempana ollut taipumusta jäädä jumittamaan joitain tapahtumia, kelata ja kelata loputtomiin joitain minulle tapahtuneita asioita kirjaimellisesti päivätolkulla. Näin vanhemmiten olen oppinut "kuittaamaan" juttuja huomattavasti nopeammin kuin nuorempana, jopa yhdessä illassa. Jotkut varmaan syntyvät tänne paksunahkaisempina kuin me "pakko-oireiset", joilta kestää oppia olla jumittumatta joihinkin tunnetiloihin ja niiden aiheuttamiin tunnetiloihin.
Perinnöllisyydestä näyttöä tuo että olen ollut näkevinäni pojassani pakko-oireita ajoittain, hän jää toistamaan yhtä lausetta ääneen uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti tämä riesa ei periydy hänelle... isien synnit kolmanteen polveen jne... :(
...näin vanhemmiten sitä ajattelee, että jos ei juurikaan osaa itseään auttaa, niin yrittää edes auttaa muita, jotka ovat siellä missä itse oli joitain vuosia sitten...
en usko että ainakaan yksin perintötekijät olisivat syynä, altistavana tekijänä kyllä varmaan, mutta uskon jotta kasvatus näyttelee suurempaa osaa!
Olen itse sairastanut pakko-oireista häiriötä jo yli 20 vuotta ja olen samalla yrittänyt ottaa kirjallisuudesta selville sairauden takana olevia syitä.
Perhetausta ja kasvatus voivat hyvin olla syynä, jos esim. vanhemmat ovat olleet vaativia/ankaria. Se saattaa johtaa täydellisyyden tavoitteluun.
Aikoinaan saksalainen psykoanalyysin kehittäjä, Sigmund Freud, näki neuroottisuuden taustalla potilaalla olevia tiedostamattomia seksuaalielämään liittyviä ongelmia.
Aivokemiasta on löydetty myös osasyy: OCD-potilailla häikkää serotoniiniaineenvaihdunnassa, siksi myös serotoniinilääkkeet auttavat.
Itselläni apu tuli aivoleikkauksesta, joten myös aivotoiminnassa voi OCD-potilaalla olla häiriötä.
ja perimään pitkälti. Lääkkeet nimittäin auttavat mutta pahentavat tilannetta aluksi. Aloitin lääkityksen ja oireet pahenivat hetkellisesti. Mukaan tuli myös epämääräiset nykimiset. Niitä ei paljaalla silmällä varmaan muut huomaa, mutta itse huomaa, ettei hallitse joitakin äkkipikaisia liikkeitä. Sitten se helpottaa ja ajatukset pystyy ohittamaan. Ne eivät jää päähän pyörimään.
on toistamis- ja tarkistuspakko...ja pakkoajatukset.
Alkoivat tuossa n. 10 vuoden ikäisenä ja nyt olen 27 vuotias nainen...
En ole varma mistä minulla oireet alkoivat mutta...
Isoveljelläni oli/on ADHD...Joten nuorempana päätin että kun vanhemmilla (varsinkin äidillä) oli niin vaikeaa veljen kanssa niin minä olen se kilttityttö joka ei aiheuta äidille huolta...
Teini-ikäisenä ja siitä vanhempana veljeni myös kävi väkivaltaiseksi äitiäni kohtaan... (lähinnä kiinnipitämistä, tönimistä, uhkailua) Minä sitten olin äidin henkivartija koska minulla oli jatkuva pelko että jos en mene väliin niin veli voi suutuspäissään tappa äidin... Koko lapsuuteni kannoin pelon taakkaa...ja ikävä kyllä vieläkin.
Muistan yhden kerran kun veljen kanssa pelattiin super mariota nintendolla ja ajattelin mielessäni että jos mario pystyy hyppäämään rappusten ylimmälle tasolle yhdellä hypyllä niin sillon ei sinä iltana tule riitoja... Mario pystyi hyppäämään ja sain siitä suuren helpotuksen tunteen... ei myöskään tullut riitoja sinä iltana... Aloin sitten toistamaan saman tyyppisiä ajatuksia päässäni ja teen sitä edelleen... :(
Oletko hakenut apua ammattiauttajilta - lääkitys, terapia?
Kävin n. 5 vuotta terapiassa ja olin lähes koko ajan Seroxat/Optipar lääkityksellä... Lääkitys oli sekä pakko-oireisiin että masennukseen. Noh, masennukseen auttoi mutta ei pakko-oireisiin.
Terapia auttoi pakko-oireisiin mutta ei parantanut niitä kokonaan. Nyt olen ollut ilman terapiaa ja lääkitystä reilu pari vuotta...
Aika usein neurootikolla on persoonallisuushäiriöinen vanhempi, johon on syntynyt jonkinlainen sadomasokistinen suhde 1-2-vuotiaana. Pakkoneuroosi voi myös periytyä, eli jos vaikkapa vanhemman vanhempi on ollut persoonallisuushäiriöinen ja vanhempi on neurootikko, jonka minuus puuttuu, hän siirtää neuroosin ja oman vanhempi-suhteensa lapselleen tiedostamattomassa...
Pakkoneuroosi on itsenhallintaan liittyvää ahdistusta ja tämän ahdistuksen käsittelyä, tai paremminkin torjumista pakko-oireilla.
että se pitää ja sen voi noin diagnosoida, ehkä terapiassa sitten selviää.... ?Itse olen yli parikymppinen mies ja sairastuin nyt vähän aikaa sitten koska, noh elämäntilannne muuttui, tuli masennusta ym. Oireena tarkistelu vain sellaisesta mistä voi tapahtua jotain pahaa, kuten sähkölaitteiden jääminen päälle. Ei siis mitään kosketus ym. juttuja.
Juuri noita samoja persoonallisuudenpiirteitä, kuten syyllistyn helposti (lapsena paljon syyllisetty, ja vielä aikuisenakin. Itsetunto heikohko ja vain "sisäinen", en hae huomiota tai kiitosta muilta, en usko kehuja. Uskon aina olevani paha, vaikka en ole.
Elelyä noidankehässä. Ei usko itseensä-->kukaan muukaan ei usko sinuun-->ei usko itseensä etc. Jos jotain hyvääkin on tapahtunut, ei osaa nauttia vaan miettii kärsiviä ihmisiä ja odottamalla odottaa jotain pahaa. Sitten täytyy alkaa taas tarkistelemaan.Tämä on psykologista ja hölmöä!!!Toivottavasti ei pahene.