Olin kutsuttu tilaisuuteen hiukan kertomaan työstäni. Sitä varten halusin tietää aluksi osanottajien ammatit. Heitä oli 14. 30-35-vuotiaita yliopistosta valmistuneita "nuoria".
Osanottajat nimittäin kertoivat nimensä ja oppiarvonsa. Minä halusin tietää _ammatin_.
Kysyin sitä parikin kertaa. Sitten tajusin,
että kellään ei ollut mitään ammattia. Eivät he ainakaan sitä osanneet kertoa.
Oli opiskeltu sitä ja tätä. Kuka pää- ja sivuaineena ja päinvastoin. Sen sijaan kukaan ei pystynyt kertomaan ammattiaan. Valtio oli kustantanut 20 vuoden ilmaiset opinnot ja lopputulos=ei ammattia!
Pidin esitykseni sitten,mutta en tiedä vieläkään keille pidin. Vaikea siinä on kohdistaa ja painottaa sisältöä. Mitä sosiologiaa ja etnologiaa opiskelleet tekevät _ammatikseen_?
Se jäi auki edelleen. Eikä asianosaisetkaan osanneet _itse_ vastata!
Mulla on kavereita,nuoria,jotka ovat työssä jo 20:senä ja kyllä ne sentään ammattinsa pystyvät kertomaan. Käsittämätön ilmiö. Ja lisää opiskeluvuosia ilmeisesti vielä tarvitaan,että
se "ammatti" löytyy.
Osanottajat nimittäin kertoivat nimensä ja oppiarvonsa. Minä halusin tietää _ammatin_.
Kysyin sitä parikin kertaa. Sitten tajusin,
että kellään ei ollut mitään ammattia. Eivät he ainakaan sitä osanneet kertoa.
Oli opiskeltu sitä ja tätä. Kuka pää- ja sivuaineena ja päinvastoin. Sen sijaan kukaan ei pystynyt kertomaan ammattiaan. Valtio oli kustantanut 20 vuoden ilmaiset opinnot ja lopputulos=ei ammattia!
Pidin esitykseni sitten,mutta en tiedä vieläkään keille pidin. Vaikea siinä on kohdistaa ja painottaa sisältöä. Mitä sosiologiaa ja etnologiaa opiskelleet tekevät _ammatikseen_?
Se jäi auki edelleen. Eikä asianosaisetkaan osanneet _itse_ vastata!
Mulla on kavereita,nuoria,jotka ovat työssä jo 20:senä ja kyllä ne sentään ammattinsa pystyvät kertomaan. Käsittämätön ilmiö. Ja lisää opiskeluvuosia ilmeisesti vielä tarvitaan,että
se "ammatti" löytyy.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yliopisto ei koulutakaan ensisijassa mihinkään ammattiin. Eritoten humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset oppiaineet ovat pääasiassa yleissivistäviä.
Toisaalta periaatteessa jokaisen yliopiston käynyt omaa tietyn kriittisen, kyseenalaistavan ja tutkimusta painottavan asenteen. Tätä yliopisto opettaa ja nämä ovat taitoja joita voi hyödyntää monissa ammateissa.
Olen itse yliopistossa ja minua on alusta asti ahdistanut juuri tuo ammatin puuttuminen. Olen opiskellut humanistista alaa, mutta en halua jatkaa sitä, koska en enää uskalla.
Eniten täällä yo:ssa nyppii tuo tieteen korostaminen ja työelämäorientoitumisen puuttuminen, vaikka sinänsä järkevää ainetta (tietojenkäsittelyä) olenkin viime aikoina opiskellut. AMK:ssa tehdään yhteistyötä yritysten kanssa, on 20ov:n työharjoittelu yms.
Yliopistossa taas on paljon sellaista henkilökuntaa, jotka ei oikeasti tiedä työelämästä mitään. Kursseillakin vaan arvellaan, että "tokihan yrityksisssä kielineuvojia tarvitaan."
Mutta minäpä olenkin päättänyt, että kun kerran omistan hyvän ylioppilastodistuksen, aion vielä palkita itseni ja lähteä nostelemaan koko yliopistosta. Yritän päästä AMK:hon lukemaan liiketaloutta (tai tarvittaessa kauppaopistoon). Jos minua sen jälkeen kiinnostaa opiskella vielä yo:ssa, ei työllistymiseni riipu enää pelkistä maisterin paperista ja voin saada osaamiselleni sitä kautta lisäarvoa.
No, olen huomannut, että näin määrätietoisia ja työelämäorientoituneita tyyppejä ei taideta yo:ssa kaivatakaan.
Kyllä lääkäreistä, hammaslääkäreistä ja eläinlääkäreistä tulee oman alansa ammattilaisia joille riittää töitä. Maatalous-metsätieeteellisestä tiedekunnasta valmistuu myös päteviä ihmisiä työelämään. Kasvatustieteellisestä tdk:sta tulevat opettajat ja teknillisistä korkeakouluista/yliopistoista/tiedekunnista tekniikan alan taitajat. Psykologit ja farmaseutit sekä kauppatieteilijät ovat myös suuntautuneet täysin ammatillisesti.
Ongelmia taitaa olla eniten lähinnä humanististen alojen ja yhteiskuntatieteellisten alojen parissa opiskelevilla kun näillä tieteenaloilla ei ole sellaista elävää yhteyttä nyky-yhteiskuntaan. Tämä vaikeuttaa opiskelijoiden valmistumista, oman identiteetin löytämistä ja työllistymistä.
Voisitteko amikset pysyä oikeasti pois tältä palstalta. Kirjoitelkaa juttujanne omille palstoillenne, teillä on jo kaksi osastoa.
Tiedoksi sinulle, että opiskelen humppien ja muiden tulevien akateemisten työttömien kanssa yliopistossa, mutta aion ottaa lähitulevaisuudessa hatkat AMK:uun. Tietäkää, että tekijöitä tarvitaan ja niillä taitaakin mennä tulevaisuudessa hyvin! :P
Lisäksi voi käyttää hyväkseen aiempia yo-opintoja ja tarvittaessa jatkaakin.
Minua ei häiritse, vaikka sitten olisinkin joidenkin mielestä amis, olenhan opiskelemassa vain ammatin vuoksi. Parempi olla amis kuin humis.
Monet, jotka eivät pärjää lukiossakaan vaihtavat ensin matematiikan pois ja jättävät ennenpitkää koko opiskelun ja lähtevät amikseen tai kauppikseen. Turha niitä on sääliä, niiden edellytykset täyttyvät paremmin ammattikoulussa. Suoritustason ammatit ja hihnalla olo sopivat valtaosalle hyvin mutta turha silloin on puhua asiantuntemuksesta tai älynkäytöstä työssä. Amis on amis.
Tiesin kyllä jo aikoinaan yliopistoon humaniselle puolelle mennessäni, mikä ammattini tulee olemaan. Ja minusta tuli kieltenopettaja, eli lehtori.
Monet samaan aikaan samaa ainetta opiskelevat tosin eivät tähän kyenneet, koska he aina sanoivat ettei heistä nyt ainakaan opettajia tule. No, opettajia heistä kuitenkin tuli...
Tottahan se on, että yliopistolta ja erityisesti humanistisesta tai yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin. Eikä ole tarkoituskaan. Tuleva ura muotoutuu omien kiinnostuksenkohteiden myötä, käytännössä sivuainevalinnoilla ja työkokemuksella. Mahdollisuuksia on paljon.
Itse opiskelen sosiologiaa ja meiltä ihmisiä työllistyy esim. tutkimustyöhön, jota tehdään paljon muuallakin kuin yliopistolla (tilastokeskus ja stakes, ministeriöt...) sekä viestintätehtäviin ja virkamiestehtäviin. Ala ei todellakaan ole hyödytön vaan antaa monipuoliset mahdollisuudet työelämään sijoittumiseen.