Olen sattumalta saanut jo vuosia sitten tietää että äitini on tehnyt abortin.
En voi hyväksyä tuota asiaa, minulle abortti on murha, oli syy sitten mikä hyvänsä.
Käyn kyllä edelleen vanhempieni luona katsomasa pienempiä sisaruksiani, mutta on aivan turha kuvitllakaan että minun ja äitini suhde tulisi koskaan enää kuntoon.
Miettikää hyvät ihmiset ennen kuin teette niitä aborttejanne missä tapatte oman lapsenne!
En voi hyväksyä tuota asiaa, minulle abortti on murha, oli syy sitten mikä hyvänsä.
Käyn kyllä edelleen vanhempieni luona katsomasa pienempiä sisaruksiani, mutta on aivan turha kuvitllakaan että minun ja äitini suhde tulisi koskaan enää kuntoon.
Miettikää hyvät ihmiset ennen kuin teette niitä aborttejanne missä tapatte oman lapsenne!
Vastaukset 164
Vanhimmat
niin, eli siis varmaan kuuluu sulle äitis ratkaisut.
joten se, etttä jos äitini tappoi hänet on asia mikä kuuluu myös minulle, sillä se ei vaikuttanut vain äitini elämään vaan myös minun elämääni.
olisi kannattanut tehdä lapsensa eri ikäisenä kuin mitä teki, niin hän olisi saanut mukavemman lapsen sinun tilallesi..
täysin väärin ja hyvin moni ihminen pystyy tunnustamaan tämän.
Jopa aborttiväestä osa tunnustaa ettei abortti ole joka tilanteessa oikein.
Eli miksi olen huono ihminen, jos omaaan niin korkean moraalin, etten hyväksy aborttia joka on ympäri maailman kiistelty asia juuri sen abortin eettisyyden takia?....
Yleensä korkea moraali = Varsin ahdasmielinen
Niin, monissa maissa/uskonnoissa on eettisesti täysin kestämätöntä käyttää ehkäisyä ja olla ottamatta vastaan elämää, kun sitä tarjotaan.
Suomessa aborttinutturapäät itse käyttävät varsin mieluusti ehkäisyä ja hedelmöityshoitoja. Elämää arvostavat syövät hyvällä ruokahalulla lihaa eli elämän arvostus ei koskekaan kaikkia elämänmuotoja tai ihmisen kehitysvaiheita.
Jos äidilläsi on eri eettinen näkemys kuin sinulla tästä asiasta, niin miksi sinun eettinen näkemyksesi olisi yhtään sen oikeampi? Ehkä teidän kannattaisi istua pyöreän pöydän ääreen ja keskustella asioista.
miten ympäri maailmaa tapetaan "oikeita eläviä" ihmisiä ja vieläpä ne samaiset ihmiset, jotka eivät hyväksy ehkäisyä ja piiloutuvat näennäisten kulttien taakse..
eettinen näkemys sallii syntyneenkin tappamisen, niin se pitää hyssytellen hyväksyä jotta ei olla 'ahdasmielisiä'? :D
Tiettyjä uskonnollisia suuntauksia lukuunottamatta ehkäisy, hedelmöitydhoidot, eläinten hyödyntämisestä ravinnoksi puhumattakaan ovat yleismaailmallisesti varsin hyväksyttyjä eikä niiden eettinen kiistanalaisuus ole mitään verrattuna aborttikysymykseen.
että puolustan mieluummin syntymättömän (puolustuskyvyttömän)oikeuksia on jotenkin huonompi eettinen näkymys kuin abortin salliminen?
Onko mitään järkeä tulla synnytetyksi ja sitten joutua kadulle ja huolehtimaan itse itsestään? Eiköhän esim. Pietarissa ole tosi paljon katulapsia ja heitä jopa ammutaan, koska varastavat elääkseen ja täällä kitistään jostain olemattomasta. Voisi sitä niinkin ajatella, ettei munarakkulakaan saa huuhtoutua kuukautisveren mukana, koska siitä olisi voinut tulla vauva..
puolustella tappamista sillä että joku saattaa joutua katulapseksi ja että koko elämä olisi sen takia pilalla?!!
Munarakkulat (eli solut?) on pelkkiä puolikkaita osasia, ei tapettuja pikku ihmisiä!!
ole yhtään sen enemmän pikku ihminen kuin mitä se oli munasolunakaan. Se on vain seuraava kehitysvaihe, jonka lopputulos saattaa olla uusi syntyvä ihminen. Mikään ei ole varmaa, koska niin monet alkiot abortoituvat raskauden alussa.
liittyy abortteihin (tappamiseen)?
"Hedelmöittynyt
munasolu ei 29.3.2009 klo 21.56
ole yhtään sen enemmän pikku ihminen kuin mitä se oli munasolunakaan."
:DDDDDDD eihän näille enää muuta voi kun nauraa.. huvittavaa seuurata kuinka tämä säälittävä seliseliporukka syö oman uskottavuutensa!!
Mites ne tähän liittyy?
Perustelu, kiitos.
Suomessa tuskin tuo pieni vauva olisi tuskin joutunut kadulle, jos olisi saanut elää, ollaan katos hyvinvointivaltiossa...
Ja niistä pietarin katulapsista sen verran, että säälin heitä ja etsin kanavaa auttaa heidänlaisiaan.
Mutta katson voivani puolustaa sekä katulapsia että syntymättömiä ilman että se on kummaltakaan pois....
Eihän pietarin katulapsilla voi olla mitään hätää, kun aborttiväki on joukolla heistä huolehtimassa. He ovat satoja ja tuhansia kertoja luvanneet huolehtia muista kuin surmatuttamistaan lapsista. Jos aborttiväki on rehellistä niin katulapsien ongelmat on pesty abortoitujen verellä olemattomiin jo monta kertaa???
Ainakin MissionPossible auttaa Pietarin katulapsia. Käväisepä katsomassa heidän sivujansa.
http://www.mp.org/fin/
T: Tiinaliina
Tämä linkki tuntuisi toimivan paremmin -->
http://www.mp-net.org/index2.html
T: Tiinaliina
Juuri jotain tuollaista olin etsinytkin!
rakennusmateriaalia.
on tässä tapauksessa yhtä kuin ihminen.
sinun mielestä sama asia kuin hirsimökki? Mahtaa tulla kylymä talvella ;D
taloon näemmä jatkuu :D hirret ovat vain osia talosta, vähän niinkun sukusolut erillään vielä olemattomasta ihmisestä :)
Sinulla ei ole kovinkaan korkea moraali, jos et voi antaa äidillesi anteeksi, ja syyllistät häntä. Sinähän asetut äitisi yläpuolelle, niinkuin olisit häntä parempi ihminen. Jos sinä tekisit jonkun virheen elämässäsi, niin kai toivoisit, että saisit sen anteeksi, ja etteivät muut osoittelisi sinua lopunelämääsi samasta asiasta? Väitätkö vielä, ettet koskaan ole tehnyt mitään väärää? Minun mielestäni sekin on kovasti väärin, että syyllistät äitiäsi tuolla tavalla.
Minunkin mielestäni abortti on väärin, mutta väärin on myös tuomita ja kuvitella itse olevansa jotenkin muita parempi.
parempi jollei ole itse tappanut ketään!
Tässä tullaan juuri tähän kuuluisaan itsensä ylentämis- kysymykseen. En voi käsittää miten joku voi oikeasti ajatella olevansa parempi ihminen, kuin toinen.
Mitenkään parempi ihmisenä, on monia asioita joita voin ja olen läheisilleni anteeksi antanut.
Mutta abortti ylittää sen tietyn rajan, sillä se kohdistuu täysin puolustuskyvyttömään ihmiseen.
Sitä en voi hyväksyä.
Niinpä. Kuinka jotkut voivat ylentää itsensä (haluamisensa) toisen koko elämän yläpuolelle!!
Minun mielestäni ei ole mitään mitä sinun pitäisi antaa äidillesi anteeksi, koska hänen tekonsa ei kosketa sinua ja selkeästikkään edes äitisi mielestä ei sinulle kuulu jos hän itse ei siitä edes kertonut. Toki saat olla erimieltä ratkaisun oikeutuksesta, mutta jos et edes kunnolla taustoja tiedä niin voitko tosissasi muodostaa edes kantaa asiaan.
Päätös oli äitisi(ja varmaan isäsi) eikä hän ole millään tavalla selvitysvelvollinen sinua kohtaan.
Se, että nyt pyörit täällä paheksumassa äitiäsi asiasta joka ei sinulle edes kuulu on jokseenkin älytöntä - jos asia sinua noin vaivaa niin puhu siitä äidillesi. Ellei sitten tarkoituksesi ole nimenomaan leikkiä passiiviprovoa?
Katsos kun se abortti koskettaa yllättävän monen ihmisen elämää...
Lähtien ensin vanhemmista, sisaruksista, isovanhemmista jne...
Kaikkien näiden ihmisten (ja monen monen muun) ihmisen elämään abortti vaikuttaa...
Ja en paheksu äitiäni vaan hänen tekoaan, mutta se ei liity häneen ihmisenä mitenkään sillä en hyväksy yleensäkään aborttia.
missä niin on luvattu :) On enemmänkin keskusteltu siitä että voisi puolustajat keskittää tarmonsa jo syntyneisiin, huonosti voiviin lapsiin. Ja mistä sinä tiedät että auttavatko he vai ei?
Suomessakin tarvittaisiin sijaisperheitä yms. Eikun tuumasta toimeen! Kuinka monella on loppujen lopuksi pokkaa alkaa pitämään lasten puolia suomessa? Ihan muuallakin kuin keskustelu palstoilla?
Minä olen jo miettinyt sijaisperheen ominaisuutta. Antaa jollekin lapselle vaikka vain väliaikaisesti lämmin ja rakastava ympäristö!
Sikin sokin erillään olevat hirret ovat ikään kuin sukusoluja. Hirret numeroituna ja järjestyksessä tsygootti, hirsikehikko alkio jne.
Talo on talo vasta, kun se on valmis.
Millä tavalla se sinun elämääsi käytännössä vaikuttaa? Äitisi on täysin sama ihminen kuin mitä hän oli ennen kuin sait asiasta tietää. Elämäsi ei käytännössä tiedon myötä muuttunut mihinkään suuntaan?
Vaikka aloittajan äiti olisi ylentänyt itsensä suhteessa syntymättömään lapseensa, niin samanhan tuo aloittajakin tekee äidilleen syyllistämällä häntä. Ylentää itsensä, ja siinä mielessä vajoaa yhtä alas. Anteeksi pitäisi osata antaa, juuri sen takia että kukaan meistä ei ole täydellinen. Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Voiko joku rehellisesti väittää nyt minulle, ettei ole tehnyt elämässään koskaan ainuttakaan väärää tekoa?
talon osaset ovat vielä erillään eikä valmiissa muodossa niin tilanne on sama kuin ennen hedelmöitystä.
Kyllä sinä äitiäsi paheksut, jos et voi antaa hänelle anteeksi. Sinun ei tarvitse koskaan olla sitä mieltä, että abortti on oikein, mutta jos et voi antaa äidillesi anteeksi, silloin sinä olet hänet tuominnut.
Itse kirjoitit alussa jotenkin niin, että välinne eivät enää voi olla niinkuin ennen. Jos itse sanot niin, silloin sinä paheksut äitiäsi, et ainoastaan hänen tekoaan. Sinä siis annat teon tulla väliinne, annat sen vaikuttaa.
kertoessaan että äiti teki sisarukselle väärin. Äiti itse alensi itsensä.
On monenlaista vääryyttä, mutta pahinta on se joka toiselta riistää eniten. Ja harvempi on tappanut ketään.
Sanoi että abortti on murha, tuomitsi jyrkästi sen että olin teettänyt abortin.
Mutta kuinkas kävikään, hän synnytti yhden lapsen, tämä oli tosi hankala hoidettava.
Tytär tuli vahingossa uudelleen raskaaksi, hän teetti epäröimättä abortin, oli kai huonoa tuuria että joutui saman vuoden sisällä teettämään toisenkin abortin.
Ei nämä abortit sitten olleetkaan murhia??
Kun on tullut enemmän ikää, huomaa kuinka liukkaasti juuri fanaattisimmat osaavat kääntää kelkkansa.
Maalla on helppoa olla viisas kun merellä on hätä.
Minulla olisi yksi sisko tai veli enemmän....
Että kyllä se abortti vaan vaikuttaa.
Sinulla ei ollut sitä siskoa/veljeä ennen äitisi aborttia, eikä sinulla ollut sitä sen jälkeen? Joten mitä kannaltasi muuttui?
taasko siellä kohdussa ei ollukaan MITÄÄN, eikä mitään tarttenu abortilla 'poistaakaan'?? :DDDD
Onko ymmärryksessäi vikaa?
Jos ap:n äiti on tehnyt abortin niin mitä tuo abortti on ap:n elämässä muuttanut. Sama määrä sisaruksia ennen ja jälkeen äidin abortin. Kerrotko mitä käytännössä ap: elämässä muuttui äidin abortin myötä.
Ja kappas, alkiohan se siellä on ennen aborttia ollut?
taas olikin jotain :DDD
Eiköhän ap.n elämä olisi nyt erilaista jos abortti olisi jätetty tekemättä ja siinä olisi se yksi sisarus enemmän?!
Koskakohan olen väittänyt että ei olisi mitään. Katso, minulla kun on tuo nimmari, että keskutelukumppani voivat helpommin pysyä kärryillä sen suhteen mitä mieltä olen ja en.
Niin, ap:n elämä olisi erilaista jos uusi sisarus olisi tullut, mutta koska sitä ei koskaan tullut ei ap:n elämä muuttunut abortin myötä mitenkään. Tilanne ennen ja jälkeen oli täysin sama. Ap. ei menettänyt mitään ja vielä toiston vuoksi todettakoonm että mitään hänen elämässään ei äidin tekemän abortin jälkeen ollut toisin.
"no ei muuta
Kirjoittanut: Maaginenkasipallo 1.4.2009 klo 13.11
Sinulla ei ollut sitä siskoa/veljeä ennen äitisi aborttia, eikä sinulla ollut sitä sen jälkeen?"
Eli että siskoa tai veljeä ei ollut ennen aborttia? No mikähän se siellä kohdussa sitten mahtoi olla? :D Vai eikö päähäsi mahdu muuta kuin alkio, alkio, alkio... ei se voi olla mikään muu? :DDDD
Elämä on ainakin viimeistään nyt muuttunut kun ap. tietää menttämästään sisruksesta. Ja tosiaan se elämä olisi nyt erilaista ilman aborttia. Elämä siis muuttui abortin takia. Ensin oli sisko/veli, ja abortin jälkeen ei ollut (jollei kuolluttakin lasketa).
akrobatiaa ellei olisi niin säälittävää että et tajua tilanteita. Meuhkaat omia mielipiteitäsi ikäänkuin jotakin suurta totuutta. Alkuperäisen kuultua äitinsä abortista hänen elämänsä ja suhtautumisensa omaan äitiinsä ei koskaan palaa entiselleen vaikka sinä jankutatkin voitonvarmana kuinka "ap:n elämä ei muuttunut abortin myötä mitenkään jne jne jne". Viet käsitteen "pyhä yksinkertaisuus" uusille ulottuvuuksille:==)
Pitääkö oikeasti vääntää kaikki rautalangasta?
AP:n näkökulmasta sitä siskoa/veljeä ei ollut olemassa. Joten abortin myötä hän ei voinut sisoa/veljeä myöskään menettää.
Jos hän nyt vanhemmalla iällä asiasta saatuaan tietää reagoi ja kokee elämänsä muuttuneen niin siinähän on kyse enemmän hänen arvomaailmastaan kuin siitä itse abortista tai konkreettisesta menetyksestä.
mihinkään että hän todella menetti sen sisaruksen abortilla!! Nyt hän vain tietää siitä!
elämässä vaikuttavat. Jos äitisi olisi tehnyt lapsensa aiemmin tai myöhemmin, hänellä olisi nyt eri lapset kuin mitkä hänellä ovat nyt. Jos äitisi olisi valinnut eri miehen, hänellä olisi nyt eri lapset kuin mitkä hänellä nyt ovat jne. Äitisi olisi voinut myös tehdä päätöksen, ettei tee lainkaan lapsia ja sinuakaan ei olisi olemassa.
Olet kyllä varsinainen kiittämätön kiusankappale ja säälin äitiäsi.
Tuo surullinen kirjoitus osoittaa, että kun abortti kohdistuu lapseen, se sumentaa monen muunkin ihmisen elämää. Surmautetun lapsen tragedia koskettaa lapsen vanhempia, sisaruksia, isovanhempia jne.
Aloittajalle sanon, että on hyvä ja tärkeää, että rakastat ja kaipaat siskoasi tai veljeäsi. Ehkä hän on löytänyt paikkansa luonasi, vaikka et häntä -vielä- näe.
että olet tyhmä,tai sit tosi lapsellinen,jospa äitis teki abortin,ettei saa enää tollasia vikisijöitä kuin sä.....voi hyvää päivää.....
Kuten edellä sanottiin, abortti sumentaa tekijänsä harkintakyvyn ja sitä ennen abortin teettäjän on täytynyt surmata ihmisyyteen liittyvä rakkaus omaa lasta kohtaan.
Aborttien teettäjäien paha olo ja mielen musta väri ilmenee mm. sekavana, pahantahtoisena ja väkivaltaisena kirjoitteluna.
Lapsensa mukavuussyistä abortoinut ihminen on säälittävä olento. Häntä tulee hoitaa ja koettaa palauttaa ihmisen arvolle kuuluvan elämän piiriin.
Oletko tosissasi?
"Antakaa anteeksi, niin myös teille anteeksi annetaan" ja "millä mitalle te mittaatte, sillä teillekin mitataan".
Ei ole meidän asiamme tuomita lähimmäisiämme, vaikka he tekevätkin väärin, niinhän me kaikki teemme. Heidän vääriä tekojansa meidän ei kuitenkaan pidä hyväksyä. Mutta ihminen ja hänen tekonsa ovat eri asioita.
Voimme (ja pitäisikin) tarjota heille apuamme, tukeamme, neuvojamme ja yrittää saada heidät näkemään omat virheensä ja katumaan niitä. Syyttäminen ja katkeruus eivät auta ketään, vaan aiheuttaa ainoastaan pahaa oloa sekä itselle että muille.
Yritä keskustella asiasta äitisi kanssa ja anna hänelle anteeksi, niin ehkä omakin olosi helpottuu. Muista että äitisi ei edes ole abortistansa tilivelvollinen sinulle. (Hän on kuitenkin tilivelvollinen Jumalalle, mutta siinä ei kysytä sinun mielipiteitäsi).
T: Tiinaliina
mutta mielestäni ne asiat eivät kuulu alottajalle. Hän ei tiedä äitinsä silloista tilannetta, mikä johti siihen. Jos lapset ovat kaikki(myös tämä poistettu)samaa perhettä(sama isä), niin silloin laittaa hiukan miettimään miksihän yksi ei sopinut kuvioihin.
Jos asia on taasen niin, että äiti oli esim. vielä sinkku ja tuli vähän niinku vahingossa raskaaksi, eikä oisi pystynyt lasta pitämään.
Silloin se olisi lieventävä asianhaara.
Sitä paitsi sellainen, joka on poistettu aivan alussa ei edes vielä mikään sisko ole koskaan ollutkaan. Parempi elää vain tässä päivässä, eikä kaivella menneitä jossittelemalla.
Ilmeisesti aloittajalla on kotona vielä liuta sisaruksia eli ei kantsi sekoittaa päätään vanhoilla..
jos äidistä paljastuis joku noin hirvee, raakalaismainen luonteenpiirre!! Ei siitä ihmisestä enää samanlailla vois ajatella ikinä! (ps. 'poistettu' = TAPETTU!)
Asia koskee aloittajaa siinä mielessä, että se tieto äitinsä abortista on herättänyt hänessä tunteita, jotka eivät ole kovinkaan hyviä. Niinkuin tuo aikaisempi "Rakkaus on tärkeää"-kirjoittaja sanoi, niin abortti tosiaan koskettaa muitakin kuin itse abortin tekijää.
Lisäksi olen sitä mieltä, että yleensäkin se mitä me ihmiset teemme, se kuuluu myös muille kuin itsellemme. Raamatussa Kain kysyi Jumalalta (tapettuaan veljensä)"Olenko minä veljeni vartija?". Vastaus tuohon kysymykseen, minkä usein mielessämme esitämme on "Kyllä. Olemme kaikki veljemme vartijoita". Ei kukaan meistä ole mikään yksinäinen ja itsenäinen saari, vaan me kaikki yhdessä muodostamme kokonaisuuden. Siihen kuuluu sekin, että olemme veljemme vartijoita. Väittäessämme että meille ei kuulu läheistemme asiat, pakenemme vastuuta. Samoin väittäessämme että omat asiamme eivät kuulu muille, haluamme eristäytyä omaksi saarekkeeksemme, ilman että pitäisi tuntea mitään vastuuta teoistamme. Vastuunpakoilua siis molempiin suuntiin.
Siinä mielessähän toisten tekemiset eivät kuulu meille, että meillä ei ole oikeutta tuomita ihmistä. Meillä on kuitenkin oikeus omiin tunteisiimme, niihin negatiivisiinkiin mitä aloittajalla on. Meillä on myös oikeus pyrkiä tekemään jotain niille asioille, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita, selvittämään asioita ja kertomaan tunteistamme niiden aiheuttajalle. Ehkäpä aloittajakin saisi äitinsä katumaan aborttiansa ja muuttamaan ajattelutapaansa siinä asiassa. Ja vaikka ei saisikaan, niin aloittaja itse tuntisi tehneensä mitä pitikin ja voisi antaa äidillensä anteeksi kuultuaan hänen tunteistaan ja ajatuksistaan.
Emme myöskään ole tilivelvollisia teoistamme niille, joita vastaan emme ole (tietoisesti) tehneet väärin. Esim. aloittajan äiti ei tiennyt aborttia tehdessään tulevien lastensa reaktioista mitään, ei osannut ottaa huomioon niitä ollenkaan. Mutta vaikka emme olisikaan tilivelvollisia jostain teostamme läheisellemme, niin silti ne asiat pitäisi pyrkiä selvittämään. Ei jäisi sitten niin helpolla katkeruutta ja vihaa pilaamaan ihmisten välisiä suhteita.
T: Tiinaliina
ollut sinkku, joten edes tätä "lieventävää" asianhaaraa ei ollut.
Ja miten niin se joka on ns poistettu alussa ei ole mikään sisko tai veli koskaan ollutkaan?
Ihmisellä on eri kehitysvaiheita on vauvaikä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus, ja kaikissa vaiheissahan ihminen on täysin ihminen, vai mitä?
Joten miksi se alkio olisi yhtään sen vähenpän ihminen kuin kukaan meistä?
härkäsen. Tosiaankin on paljon ikävaiheita, mutta jos puhutaan esim. lapsen murhasta, niin kyllä silloin pitää ensin syntyäkin. Paljon pahempi juttu on tappaa lapsensa vaikka pari vuotiaana. Eikös mielestäsi siinä ole jo hitusen eroa? Suomen laki sallii keskeytyksen tiettyyn vaiheeseen asti ja silloin se ei tosiaankaan ole murha. Pitäiskö sun nyt vihastua Suomen laille, niin menis oikeaan osoitteeseen..? Onkohan sulla nyt muutenkin tällä hetkellä vaikeeta, kun yleensäkin mietit tuollaista? Ei kantsi liikaa kantaa toisten murheita tai lopulta sekoaa..
Ei kenekään ole pakko tätä typerää lepsulakia (hyväksi)käyttää!
perheessä kasvanut ja tiedän, että äidilläni oli keskenmeno ennen viimeistä sisrustani. Luultavasti en syyttelisi äitiäni sen koommin, vaikka kuulisin jälkikäteen sen ollen keskeytys. Lopputulos on kutakuinkin sama, mitä ei ole koskaan nähnytkään ei voisi kaivatakkaan..
abortissa sisaruksesi kuolema olisi ollut äitisi aiheuttama eli hänen syytänsä.
ei tarkoita sitä että laki olisi oikeassa, vai mitä?
Hyvänä esimerkkinä mm. se että toisissa maissa pikkutyttöjä saa myydä vaimoiksi vanhoille miehille ja että suomessa nainen oli ennenvanhaan synnytyksen jälkeen epäpuhdas kunnes hänet oli kirkotettu.
Naisen sai lyödä vaikka kuoliaaksi maahan ilman rangaistusta niin kauan kuin hän oli "epäpuhdas".
Eli maailmassa on ollut ja on vieläkin lakeja jotka ovat väärässä, vai mitä?
Eli annappa perustelu miksi suomen aborttilakikin ei voisi olla väärässä.
Ja yksi hyvä perustelu mielestänä abortin vastustamiseen on vielä se mitä lääkärin etiikka sanoo abortista:
"Sikiö on äitinsä sisällä, mutta ei äidin ruumiinosa"
"Tärkein oikeuksista on oikeus elämään ja se on myös äitinsä kohtuun kiinnittyneen alkion perusoikeus".
"Lääkäri suhtautuu kunnioittavasti kaikkeen elämään, myös ihmisalkioon".
http://www.laakariliitto.fi/etiikka/liiton_ohjeet/syntymaton.html
tapahtumeesta yhtä rankasti myös sitä isäehdokasta? Yksin ei voi tulla raskaaksi.
valinta se on ollu eikä kenekään muun!
Hei.
Ymmärrän katkeruutesi äitisi päätöstä aborttia kohtaan, varsinkin jos olet nuori, n.alle kaksikymppinen.
Haluaisin kuitenkin sanoa, että äidilläsi oli omat syynsä päätökseen. Hän epäili varmasti ettei jaksa, ties mitä ajatuksia hänellä oli. Sinä et tiedä. Ehkä hän voisi kertoa, ainakin mun mielestä teidän kannattaisi puhua asiat halki koska asia on paljastunut? Ja koska sulle tämä oli raskas uutinen.
Ilmeisesti hänellä on useampi lapsi. Turha edes arvailla mitään, abortti ei ole suinkaan monelle naiselle helppo päätös. Jopa sinä itse voit joutua elämässäsi sellaisen valinnan eteen, vaikka nyt sinusta tuntuisi toisin. Tosin saattaa olla, että olet niin vahva tässä mielessä, että päätät synnyttää lapsen, toisen ja kolmannen, ja vaikka viidennen ja kuudennen jos vaan sellainen tilanne tulee (ehkäisy pettää tmv)vaikka olisit yksinhuoltaja/leski/sairastunut. Ja silti jaksat kantaa vastuun ja antaa rakkautta ja huolenpitoa jokaiselle. Se on hieno asia tietenkin.
vain jaksanut enää yhtään lisää lapsia? Entä jos hän ei olisi jaksanut olla kunnolla äiti enää? Pitäisikö sinun syyttää ihan itseäsi, että olet vienyt äitisi voimat niin loppuun???
Tiedän ainakin kaksi tapausta, jossa kummassakin oltiin avioliitossa. Ekassa tapauksessa oli kaksi pientä lasta kaksi ja kolme vuotiaat. Vaimo alkoi odottaa kolmatta ja aviomies tuohtui tosipaljon ja oikeastaan pakotti vaimonsa tekemään abortin. Toisessa tapauksessa lapsia oli jo kolme 2, 4 ja 6v. Tässäkin kävi niin, että aviomies myöskin puhui vaimonsa ympäri. Kummassakin tapauksessa olisi ollut liian raskasta ottaa lisää perheenjäseniä, kun edell. olivat vielä pieniä. Eli ei se aina jää pelkästään äidin kontolle päättää sikiön kohtalosta. Kaksihan tekemiseenkin tarvitaan..
potkasta ukon pellolle tai lähteä itse! Mutta mukavuudenhalu helpommasta(?) elämästä ajoi neljännen elämän yli..
lukea tärkeän pointin: "JOKAISELLA LAPSELLA ON OIKEUS SYNTYÄ SOSIAALISESTI TURVALLISEEN YMPÄRISTÖÖN!"
Minusta kertoo jo paljon syntymättömien oikeuksista, että jos tekee abortin, sen täytyy tehdä ennen rv 12, jolloin sikiö ei tunne eikä tajua vielä mitään. Sen jälkeen sikiötä täytyy suojella kaikin keinoin! Äidin oikeudet otetaan huomioon taas ennen tätä 12vkoa. Sen jälkeen nainen on vain hautomo.
äiti tuossa sadussa on sinulle tehnyt?
tuomittaisi. Vai miten se nyt meni?
Jos olet tyhmyyksissäsi mennyt sanomaan äidillesi jotain, joka on aiheuttanut pahaa mieltä ja surua, niin pyydä anteeksi. Kyllä äiti kuin äiti ymmärtää, että hyvästä kasvatuksesta huolimatta lapset hakevat paikkaansa perheessä ja maailmassa mitä eriskummallisimmin keinoin.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tärkeintä on se, mitä äitisi nyt ajattelee abortista. En minäkään haluaisi olla tekemisissä äitini kanssa, mikäli hän olisi tehnyt abortin, ja se olisi hänen mielestään ok.
Monet katuvat aborttia jälkikäteen. Suurin syyllinen on yhteiskunta, joka sallii abortit. Osa abortin tekijöistä on myös uhreja, joista osa ymmärtää myöhemmin, minkä kamalan asian he ovat tehneet.
Osa toki suhtautuu aborttiinsa jälkeenpäinkin huolettomasti, ja on sitä mieltä, että se oli "hyvä juttu", ja esim. toi itselle paremman taloudellisen tilanteen, paremman työuran tai vapautta "toteuttaa itseään". Tällaisessakin tapauksessa syy on mielestäni yhteiskunnan, koska lakien avulla tulisi suojella lapsia niin vanhempien väkivallalta, päihteiden käytöltä kuin abortoimisiltakin. Toki moraalinen vastuu pysyy aina henkilöllä itsellään.
Itse ajattelen näin: parempi äiti, joka on ajattelemattomuuttaan tehnyt abortin, mutta katuu ja vastustaa sitä jälkeenpäin kuin äiti, joka ei ole tehnyt aborttia, mutta pitää sitä täysin hyväksyttävänä.
Aika monelle tulee kriisejä, joissa pitää yrittää kestää se, että läheinen, jota kuuluisi rakastaa ja arvostaa, tekee pahoja asioista. Abortti ja muu lapsiin kohdistuva väkivalta on todella tuomittavaa, mutta ehkä tärkeintä olisi tietää, mitä kyseinen henkilö ajattelee virheistään nyt. Valitettavasti monet eivät tietenkään edes tunnusta virheitään, ja niin kauan anteeksi on vaikea antaa.
äärettömän uskottavalta :D
Ja vaikkapa totta olisikin, niin pidäpä pienoinen huolta vain omasta kohdustasi ja anna äitisi (ja kaikkien muiden naisten) pitää omastaan....
sille tyttärelles miten sen sisarukselle teit..?
lapsilleni että olen keskeyttänyt raskauden ja mielissään olivat ettei enempää tarvinnut karkkipusseja jakaa.
Ilmeisesti olet itse viaton, virheetön ja täydellinen, kun kehtaat syyllistää äitiäsi hänen tekemästään virheestä.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka osoittelevat muita heidän virheistään, vaikka itse ovat yhtä syntisiä. Äläkä kehtaa tulla sanomaan, ettet ole sentään murhannut ketään, sillä taatusti olet tehnyt joskus jotain kamalaa toiselle ihmiselle, kuten nyt kun et anna äidillesi anteeksi, vaan kuvittelet olevasi hänen yläpuolellaan. Äitisi on varmasti maksanut omallatunnollaan abortin hinnan. Ole sinä helvetti onnellinen, ettet ole joutunut tilanteeseen, jossa aborttia on tarvinnut miettiä, ja pidä sinä huolta siitä, ettet sitä koskaan tee, mutta kehtaatkin syyttää äitiäsi, hävettää.
Tiedätkö äitisi abortin taustoista? Onko isäsi kenties painostanut? Isällesikö et ole lainkaan vihainen?
Ihmisenä parempi ketään muuta, sillä mielestäni jokaiselle ihmiselle kuuluu arvo sinänsä.
Se on perus ominaisuus, mikä ei häviä, ihminen voi tehdä väärin, mutta silti hän ei ole muita ihmisiä ylempänä tai alempana.
Sama ihmisen perusarvo kuuluu mielestäni myös syntymättömälle ihmiselle ihan samalla lailla kuin meille muillekin..
äitisi aborttiin, tai lapsen isä, miten olet häntä kohdellut?
Mistä virheestä alkuperäinen syyllistää äitiään? Mistä lähtien harkittu, naisen tahdon mukainen abortti on ollut virhe? Se on valinta.
Senpä takia kaikkein viisainta on huolehtia siitä, ettei itse koskaan joudu tilanteeseen, jossa aborttia joutuu miettimään, tai että ei itse yksinkertaisesti mistään syystä koskaan aborttia tee. Mitä sinä sillä voitat, että syyllistät äitiäsi? Kai sinäkin haluat saada muilta anteeksi tekemäsi väärät teot?
Tottakai syntymättömällä on ihmisarvo, ja minustakin abortti ei ole koskaan oikein syntymätöntä kohtaan. Maailmassa on kuitenkin hyvin paljon erilaista vääryyttä, monet asiat annetaan anteeksi, mutta miksi aborttia ei? Me ollaan epätäydellisiä me ihmiset, emme me toimi aina oikein. Se on totuus. Anna anteeksi äidillesi, kyllä hän on varmasti kantanut tekonsa omallatunnollaan.
Suosittelisin, että istutte alas keskustelemaan asiasta. Asiat ovat harvoin kovin mustavalkoisia.
siellä teidän perheessä oikein on, kun vielä sanot monikossa kotona olevien sisarusten määrän? Ovatko kaikki kuolleet ja elävät sisruksesi täyssiskoja, vai onko osa uusioperhettä? Vaikka eräs kirja sanookin, että "lisääntykää ja täyttäkää maa", niin ei ole tarkoitus, että kaikki tehään yhessä perheessä..!
Tiedän yhen "hihhuliperheen" joilla oli kymmenen lasta täällä nurkilla asuessaan(enää en tiedä ovatko siitäkin vielä lisääntyneet). Eihän sellainen porukka mahtunut tavis henkilöautoonkaan ja sitten yrittivät muita vanhempia kuskauttamaan ilmaseksi heidän muksujaan kouluun ym. Kyllä joku järki pitää olla lasten määrässäkin, että pystyy niistä itse huolehtimaan..
ole "uskovaisia hihhuleita", mistä niin päättelit?
Lapsia on kylläkin seitsemän, mutta uskovaisia ei olla....
Kuinka monta lasta sinulla on?
Ensinnäkin, olisiko lapsi syntynyt ennen vai jälkeen sinun syntymääsi?
Vaikka mitä sen on väliä, äitisi ratkaisut eivät todellakaan kuulu sinulle.
Itse olen tehnyt keskeytyksen ennen esikoiseni syntymää. Jos se lapsi olisi syntynyt, näitä nykyisiä ei olisi. Elämä on valintoja. Ja kyllä rakastan lapsiani NIIN paljon, että ei kuule yhtään kaduta se että heidät olen maailmaan saattanut.
Ja nyt on turha alkaa kylvämään sitä soopaa, että ei se lapsi olisi muuttanut mitään. WHAT?? Totta kai olisi. Olisin tehnyt erilaisen ratkaisun ja elämäni olisi ottanut erilaisen suunnan.
En koskaan olisi päätynyt siihen missä nyt olen, vaan edelleen nyhväisin sen lapsen isän kanssa jossakin hyvin onnettomana. Tai sitten en, mutta en missään nimessä olisi siellä missä olen nyt.
Jokainen ratkaisu elämässä aiheuttaa mukanaan jotain muutakin. Ei se ole niin, että jos olisin silloin tehnyt toisin voisin silti elää näin.
Jos olet NIIN pikkusieluinen, että ajattelet vain itseäsi toivon että elämä opettaa. Siperia ainakin, usko pois ;)
Ehkä jonai päivänä itse teet jonkin kipeän ratkaisun ja muut eivät hyväksy. Kasva aikuiseksi. Et ole menettänyt mitään ja sinulta ei mitään ole otettu pois. Sellaista ei voi menettää mitä ei koskaan ole ollutkaan.
että jos olisit tuon esikoisesi pitänyt, saattaisit olla nyt täällä kirjoittamassa miten rakastat HÄNTÄ yli kaiken ja elämäsi on onnellista?
Jos olisit aikoinaan lapsesi pitänyt, saattaisit hyvinkin olla nykyään onnellinen, tai sitten et, sitä ei voi kukaan tietää.
Ja kyllä minä olen tehnyt kiperiä ratkaisuja, joita ei aina ole kukaan hyväksynyt.
Mutta ero on siinä etten minä ole koskaan satuttanut toista ihmistä.
Ja se lapsi olisi syntynyt minun jälkeeni.
Miksi ihmeessä haikalisin jonkin menneen perään? Jos olisin joskus hakenut Oikeustieteelliseen saattaisin olla nyt yleinen syyttäjä tai varatuomari tai jos olisin voittanut lotossa voisin olla miljonääri. Jossittelu ei koskaan kannata.
Tarkoitin vain, että minun ratkaisuni eivät kuulu lapsilleni kuten äitisi ratkaisu ei kuulu sinulle. Sinä päätät omasta elämästäsi ja siinä on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi haastetta.
En missään nimessä tuolloin olisi ollut valmis äidiksi ja keskeytys oli ainoa ja oikea vaihtoehto. Se voi sinusta kuulostaa pahalta, mutta en eläkään miellyttääkseni sinua tai muitakaan.
Mieheni on tietoinen menneisyydestäni samoin perheeni ja ystäväni, eikä kukaan ole sitä mieltä että olisin toiminut väärin- päin vastoin.
Tietysti kuuluu ratkasut muille joilla on niidenkin elämään vaikutusta! Paitsi että sun lapses menetti yhden JO OLEMASSAOLLEEN sisaruksen (kuten ap.kin!) niin eniten menetti se joka tapettiin!! Ja ratkasuhan koskee monia muitekin kuten sukulaisia, kavereita ja koko yhteiskuntaakin joka sen lystin omanavoille maksaa!!! Näitähän sinäkään et toki pohjattomalta itsekkyydeltäsi ollut tullut ajatelleeksi..
Olemme ilmeisesti löytäneet täydellisen ihmisen, koska hän sanoo ettei ole KOSKAAN SATUTTANUT toista ihmistä! Voiko sellaista ihmistä olla olemassakaan! Voiko joku ihan oikeasti väittää ettei olisi koskaan satuttanut toista ihmistä?
Olet ihan varmasti satuttanut äitiäsikin syyllistämällä häntä ratkaisusta, jonka hän joskus on jostain syystä nähnyt parhaaksi, ja jota ei kuitenkaan mitenkään enää voi muuttaa vaikka niin saattaisi halutakin. Heität vain lisää mutaa äitisi niskaan.
En minäkään vainoa puolisoaan pettäneitä heidän lopun elämäänsä, vaikken itse olekaan pettänyt. Ei minulla ole mitään oikeutta tuomita sellaisia ihmisiä, vaikka itse olisin juuri kyseiseen "syntiin" syytön.
Käytännössä sinä väität tässä, että sinulla on oikeus tuomita äitisi, koska et ole itse tehnyt samaa kuin hän. Miten voikin olla olemassa ihmisiä jotka ajattelevat näin? Ja turha sanoa, ettet pidä itseäsi äitiäsi parempana, koska juuri niin sinä teet, tietoisesti tai tiedostamatta. Juuri niin sinä teet.
Sinun ei tarvitse koskaan olla sitä mieltä, että äitisi on tehnyt oikein tai että abortti koskaan olisi oikein. Anteeksiantaminen ei ole sitä, että hyväksyy jonkun teon "oikeaksi". Anteeksiantaminen on ennemmin sitä, että näkee ettemme me saastaiset ihmiset ikinä olla täydellisiä, vaan teemme jatkuvasti virheitä ja huonoja valintoja, ja juuri sen takia meidän ei kuulu tuomita ja tuomaroida läheisiämme.
antaa esim. pettäminen anteeksi.
Ai miksikö?
siksi, että vaikka se voikin satuttaa toista, niin se ei satuta häntä FYYSISESTI eikä kukaan kuole sen takia.
En minä pidä itseäni äitiäni parempana, vaikket sitä ehkä uskokaan.
Minä vain pidän jo alkiota ihmisenä, enkä siksi voi hyväksyä hänen tekoaan.
Kuvitellaan vaikka, että sinulla olisi joku tuttava piirissäsi, joka olisi tehnyt jo syntyneen ihmisen murhan.
Et välttämättä pitäisi häntä minään sellaisena hyypiönä jolla ei ole mitään ihmisarvoa, muttet toisaalta varmaankaan tahtoisi olla hänen kanssaan missään kovin läheisissä väleissä, vai mitä?
Et näköjään edes lukenut sitä edellistä viestiäni... Minun keskeytykseni oli ajalla ennen muita lapsiani, joten kukaan heistä ei menettänyt mitään.
Ystäväni ja sukulaiseni olivat onnellisia kun tein keskeytyksen. Minä maksan veroja ja maksoin ihan itse poliklinikka käyntini. Minulla on myös oikeus käyttää palveluita joita verorahoillani rahoitan.
Esim tällä hetkellä epäilen olevani raskaana ja mieheni kanssa keskustelimme juuri aiheesta abortti, joka on ajankohtainen, jos mahdollisessa lapsessa on epäiltävissä kehitys häiriö tai pieninkään vammaisuus. Oliko muuta kysyttävää??
mitenkään maksuihin, edes kelakorvauksilla?
Jos olet käynyt julkisella ja selvinnyt poliklinikkamaksuilla niin yhteikunta maksoi suurimman osan lystistäsi.
Minulla on täysi oikeus valittaa yhteikunnan rahoittamista "palveluista" joihin en haluaisi senttiäkään haaskata, enkä niitä hyväksy!
Lapsesi menettivät vanhimman sisaruksensa. Nythän heillä olisi se jollet olisi tappanut häntä.
josta valtionvarainministeri käy joka ilta keräämässä päivän sadon... Niinkö se yhteiskunta ne rahansa sinun alkiolandiassasi saa? =D
No täällä oikeassa elämässä yhteiskunta kerää veroja, joita tämä abortin tehnytkin kertoi maksavansa.
"Minulla on täysi oikeus valittaa yhteikunnan rahoittamista "palveluista" joihin en haluaisi senttiäkään haaskata, enkä niitä hyväksy!"
Valivalivali sitten vaan... Viritä vaikka oikein valituslaulu.
"Lapsesi menettivät vanhimman sisaruksensa. Nythän heillä olisi se jollet olisi tappanut häntä."
Vaan olisiko heitä itseään? Tulitko ajatelleeksi sitä?
riippuu ikäerosta.. Vaikka niitä ei koskaan olisikaan ollut niin niillehän ei kuitenkaan olisi tehty sitä vääryyttä (tapettu) kuten isosisarukselle.
Te ette osaa tai jaksa lukea ;)
Tuon syntymättömän esikoisen isä olisi ollut täysin eri mies, joten nykyisiä lapsia EI olisi jos se lapsi olisi syntynyt. Ymmärtääkseni sillä dna:lla on jotain tekemistä, jotain lapsia voisi olla, mutta ei näitä :)
Ja toisekseen, maksan veroja eli minulla on oikeus verorahoilla ylläpidettäviä palveluja käyttää.
Lue se viesti johon nämä jutut liittyvät, kun en jaksa rautalangasta vääntää ;D
Siis abortti ja jo syntyneen ihmisen tappaminen EIVÄT OLE SAMAN ARVOISIA ASIOITA!!! Niin se vaan on PISTE
valittaa niistä "palveluista" joihin en yhteisiä varoja hyväksy haaskattavan.
Eikö nykysiä lapsia voisi olla sen eri miehen lapsen lisäksi? Vai alle 9 kuukaudessako olit heti paksuna uudelle miehelle..?
aivan yhtä paljon IHMINEN!! Niin se nyt vaan on ja PISTE!
Ei en ollut alle 9kk "paksuna" uudelle miehelle (en muuten ollut esikoisetani ollenkaan paksu ;)) siinä oli väliä noin 4? vuotta.
Mutta juu, näitä nykyisiä lapsia ei silloin olisi, koska elämäni olisi ottanut eri suunnan ja heidän isäänsä en olisi tavannut.
Olin nimittäin ihan naimisissa sen miehen kanssa jolle satuin olemaan "paksuna" ja se liitto olisi jatkunut lapsen synnyttyä. Se oli yhteinen päätös kaikki tai ei mitään ja valitsimme ei mitään.
Minullakin on täysi oikeus valita mihin käytän yhteiskunnalle maksamiani varoja ;) Samassa venessä ollaan.
Haah! Lue Suomen lakia :D PISTE
tietää olisitko naimisissa, ainakaan enää! Aivan hyvin olisit voinut tavata sen nykyisen ukkosi ja lapsillasi olisi isosisarus.
Saat sinäkin valittaa mihin niitä varoja käytetään.
syntymättömistäkin lapsina eikä kiellä niiden ihmisyyttäkään, tai väitä abortin olevan muuta kuin niiden tappamista.
En tiedä etkö itse koskaan ole tavannut ihmistä johon voi luottaa 110%? No ex-mieheni oli sellainen, jos olisimme tehneet lapsen olisimme yhdessä. Niin se vain on.
Abortti oli yhteinen päätös. Ja tiedän tasan tarkkaan, etten olisi tavannut nykyistä miestäni silloin. Valitettavasti olen uskollista tyyppiä ;)
Jos tapan jo syntyneen ihmisen joudun oikeuteen ja minut tuomitaan. Abortista ei tapahdu kumpaakaan.
varmaan ajattelee, naimisiin mennessään :) ei eroominen uskottomuutta vaadi.
murhaajat jää koskaan kiinni teostaan ja joudu tuomiolle (ainakaan maalliselle sellaiselle..), silti ne on murhaajia.
Minulla on tuttavapiirissäni abortintehneitä, ja haluan olla heidän kanssaan aivan yhtä paljon tekemisissä kuin muidenkin kanssa. He ovat tehneet omat ratkaisunsa, vaikka minusta abortti onkin väärin, en todellakaan näe, että minä olen se tuomari joka heitä syyllistämään loppuelämäksi. Äitini ei ole tehnyt aborttia, mutta vaikka olisikin, en ikimaailmassa voisi syyllistää häntä. Mikä minä olen toista tuomitsemaan?
Pidän aborttia vääränä, mutta jo syntyneen ihmisen tappaminen on minusta vielä enemmän väärin. Sitäkin enemmän olen tätä mieltä, koska jo syntyneen tappaminen on laissakin vääräksi kirjoitettu, mutta abortin laki sallii.
En tiedä mitä ajattelisin jos tuttavapiirissäni olisi murhantehnyt. Kaikki riippuu täysin murhan/tapon taustoista. On selvää, että on olemassa ihmisiä joihin kannattaa pitää etäisyyttä oman tai vaikka lapsiensa turvallisuuden takia (esim. pedofiilit). Minusta abortintehneet eivät tähän ryhmään lukeudu. Abortintehneiden ei ole helppoa elää tekonsa kanssa, he kantavat itse ikuisesti sen taakan. En näe miksi heitä pitäisi vielä enemmän rangaista, sillä tekoa ei voi enää muuttaa vaikka katumus olisi kauhea (kaikki eivät kadu, tiedän..). Anteeksiantaminen on tärkeää, sillä me emme ole tuomareina täällä.
Äitisi teki väärin. Niin me kaikki joskus teemme. On lapsellista alkaa eritellä tekoja "pahuusjärjestykseen", ja syytä on myös muistaa, että mikä toisen mielestä on kamala teko, toisen mielestä ei ole niin kamala, kuten abortin kohdalla usein on. Hänen TEKOAAN sinun ei tarvitse hyväksyä, mutta anteeksi sinun pitäisi antaa, sillä et ole hänen tuomarinsa. Se sinun pitäisi hyväksyä että tehtyä ei tekemättömäksi saa.
Se mihin ihminen naimisiin mennessään uskoo ei ollut se pointti. Kyse oli siitä olisinko tavannut nykyisten lasteni isän.
Se on uskomatonta, että abortin vastustajat kuvittelevat elämän kulkevan pisteestä A pisteeseen B saman laisena riippumatta elämässä tehdyistä ratkaisuista.
Siis sehän on täysin mahdotonta, että päätyisit aina samaan paikkaan riippumatta tekemistäsi valinnoista.
Tuletko mukaani, kun menen yleiselle syyttäjälle tunnustamaan tehneeni abortin?
jossa sanotaan raskauden keskeytyksen olevan tappamista?
siitä olisi kun maallisia tuomioita ei jaella. Ehkäpä olet saanut osan rangaistusta jo tunnontaakkana kannettavaksi..?
Tulimerimatkalle saat lähteä kaltaistesi kanssa.
jaksaa viihdyttää :D Tääkin palsta väärällään näitä hihhuleita.
puoplustella aborttia noin?
Voi olla että elämässäsi ei olisi nykyisiä lapsiasi jos olisisit esikoisesi (huom ihminen) pitänyt mutta sinulla voisi olla muita lapsia.
Ja saattaisit olla täällä kirjoittamassa miten rakastat niitä lapsiasi ja olisi kauheata jos et olisi saanut heitä.
antaa anteeksi, mutta...
No en minä tiedä, viha on kuluttavaa ja olisi parempi sopia, mutta se ei aina ole niin helppoa.
On. Minusta on täydellisen oikein puolustella aborttia noin.
En halunnut sitä lasta, enkä mitään mitä se olisi tuonut tullessaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi vuosien kuluttua alkaa tuntemaan jotenkin toisin?
Jos saisin mahdollisuuden valita uudelleen silloisen ratkaisuni, tekisin SAMAN päätöksen.
En ollut silloin valmis. Ei minusta olisi ollut äidiksi.
Nyt me voimme kaikki yhdessä onnellisena perheenä nauttia siitä, että annoin itselleni luvan kasvaa aikuisemmaksi. Ei ehkä aikuiseksi, mutta tarpeeksi kuitenkin.
Ja toisekseen kuulun ihmisiin, joka ei koskaan ole halunnut lapsia :D ja, jos silloin olisin saanut lapsen minulla ei varmasti olisi niitä enempää.
Sitä ihmettelen, miten te abortin vastustajat, tunnette itsenne niin huonosti. Miksi te ette pysty sanomaan olen tehnyt ratkaisun, joka jonkun mielestä ei ollut oikein, mutta se oli PARAS mahdollinen ratkaisu minulle.
Siitähän tässä on kyse. En ole milloinkaan väittänyt abortin olevan eettisesti katsottuna se oikein ratkaisu, mutta se on silti joskus se paras ratkaisu.
olisi ollut äidiksi, joten aivan turhaa tappamista oli. Lapsikin eläisi nyt jossakin toisessa perheessä hyvää elämää, joten kuinka väkivaltainen kuolema oli hänelle 'parasta'?
Enkä usko että aborttitraumatisoituneen äidin perheessä kovin onnellisia lapsiparkoja voi kasvaa.. abortintekijöistä ei kunnollisiksi äideiksi ole, jääsydämellä ei lapsia aidosti raksteta!
"jääsydämellä ei lapsia aidosti raksteta! "
Sen sijaan tämä poppoo joka pakottaisi yhdeksän vuotiaat insestin uhrit synnyttämään ja nautiskelevat ajatuksella, että abortin tehneet vuotavat kuiviin ovatkin sitten toooosi empaattisia ja lämminsydämmisiä. Siis sama poppoo jotka viskoisivat omat lapsensa ulos jos nämä päätyisivät keskeytykseen ja jotka kehittävät katkeruutta omiin äiteihinsä näiden vuosia aiemmin tehtyjen keskeytysten takia. Todella lämminsydämmisiä ovat juu.
viestiä mihin vastasit...
"Enkä usko että aborttitraumatisoituneen äidin perheessä kovin onnellisia lapsiparkoja voi kasvaa.."
Tässähän nyt ei ollutkaan kyse aborttitraumatisoituneesta äidistä. Toisaalta adoptioon antamisesta naiselle seuraa useinkin traumoja. Kasvaako onnellisempia lapsia adoptiotraumatisoituneen äidin kodissa kuin onnellisen ja traumattoman äidin kodissa?
"abortintekijöistä ei kunnollisiksi äideiksi ole, jääsydämellä ei lapsia aidosti raksteta!"
Mutta älä vaivaudu vastaamaan. Kun kyky asialliseen argumentointiin loppuu, on yleensä turha yrittääkään jatkaa keskustelua.
Tympeää, kun vastatakseen pitää vastata itselleen....
Sinä joka abortoijan jääsydämestä mouhosit, näytätkö sen kohdan jossa väitin aborttia parhaaksi ratkaisuksi sille lapselle???
Ja toisekseen en ole jääsydäminen vaan hiukan liiankin empaattinen ihminen ja rakastan lapsiani syvästi, tavalla jota noin kylmästi ajatteleva ihminen tuskin pystyy ymmärtämään ;)
Kertakaikkiaan käsittämätöntä, miten yksi alkio voi saada tuollaisen tunteen purkauksen aikaan.
Vaikka asia ei sinulle kuulukaan, niin miksi minun olisi pitänyt käydä läpi sectio ja muu soopa antaakseni lapsen jollekin joka niitä ei voi saada? Ymmärrän kyllä, jos joku voi tunteettomasti putkauttaa lapsen adoptioon, mutta se en ole minä. (ja ei minua ei ole leikattu pelon tai muun sellaisen vuoksi, vaan siksi etten muutoin pysty synnyttämään. Kokeiltu on..)
Paitsi sehän varmaan selittää jotakin taas minun epäkelpoisuudestani ;D
Kannattaa toivoa, etten olisi nyt raskaana, se kun olisi jo 4 lapsi tähän kylmän tappajan perheeseen. Jossa lapset ovat onnellisia, mutta viis siitä, koska en pystynyt ammoin pilaamaan elämääni niin minun pitäisi kärvistellä.
Olen pahoillani, mutta olen tasapainoinen ja onnellinen ihminen. Entäs sinä?
ikiroudan kovettamaan sydämeen :) vai alkoiko sulaa?
Empaattinen ihminen ei surmaa edes alkioikäisiä lapsiaan!! Siinä pikku alkiossa oli kuitenkin yhden ihmisen koko elämä. Mutta tätähän ei tietenkään hileiden peittämällä sydämellä voi tajuta..
"niin miksi minun olisi pitänyt käydä läpi sectio ja muu soopa antaakseni lapsen jollekin joka niitä ei voi saada?"
No kuule ihan vaikka siksi että se lapsi olisi saanut pitää sen elämänsä, niinkun itsekin tiedät niin ei se tappaminen sille parasta ollut!
Silkkaa itsekkyyttä on sekin ettei omien traumojensa pelossa voi lasta muillekaan antaa!
Olen takuulla onnellisempi ja tasapainoisempi kuin yksikään aborttisyyllisyyden ikuisessa tulessa kärvistelevä :)
"Olen takuulla onnellisempi ja tasapainoisempi kuin yksikään aborttisyyllisyyden ikuisessa tulessa kärvistelevä :)"
En sinun onnellisuudestasi tiedä, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, ettei ihmisellä kovin hyvä olo itsensä kanssa voi olla, jos tuntee noin suurta tarvetta muiden morkkaamiseen ja oman paremmuudentunteensa pönkittämiseen toisten kustannuksella. Onnellisen ja tasapainoisen ihmisen tuskin tarvitsee päivästä toiseen haukkua muita ihmisiä.
juu juu, siis jääsydän, ok...
Ihan sama mitä luulet, mutta minulla ei ole traumoja, vaikka sinulla tosin näyttääki olevan. Olen ratkaisut tehnyt toki ihan itsekkäistä syistä ja ajatellen vain ja ainoastaan itseäni, mutta en edes ole yrittänyt sitä kieltää.
Se näyttää olevan teille vastustajille (osalle ainakin) vaikeaa hyväksyä, että joku voi olla onnellinen, vaikka on joskus tehnytkin ratkaisun jollaista ei välttämättä enää tekisi. Siitähän ei myöskään ole ollut puhetta ;)
Ja se, että miten voit tehdä syvän persoonallisuus / luonne analyysin ihmisestä, josta tiedät vain yhden asian? Kannattaa hakeutua alalle töihin, koska noin osaavista ihmisistä on varmasti huutava pula *LOL*
Yksi ystävistäni on taposta tuomittu ja rangaistuksensa kärsinyt. Minä pidän häntä ainakin ihan huippu tyyppinä.
Toinen tutavani on mielestään tehnyt murhan, mutt ase onkin eriasia, kun häntä ei koskaan noi yleisemmin syytetty, tuomio tuli vain huolimattomuudesta, laiminlyönnsitä. Hän siis hoitaja ja kyseessä työtapaturma.
Musta on ainakin aika rankasti sanottu, että tällaisten ihmisten kanssa ei haluaisi olla tekemisissä. Liittyykö se, että ystäväni joskus tappoi ihmisen jotenkin minun ja hänen väliseen suhteeseen? No ei yhtään... Onko minulla oikeus edes mieleni syvimmissä sopukoissa tuomita häntä joka on jo rangaistuksensa kärsinyt? No ei yhtään...
ymmärrän sen että jos on täysin vahingossa jotenkin aiheuttanut toisen kuoleman, ei sitä tietenkään murhaksi lasketa....
Mutta mitä tulee tuohon tapon tehneeseen ystävääsi, niin on hienoa että pystyt suhtautumaan asiaan noin.
Ihan totta, se on hienoa.
Mutta muista, että kaikki ihmiset ovat hyvin erilaisia ja joillekin tuo tappo voi olla liian vaikeasti sulatettava asia.
Tämä ei suinkaan aina johdu siitä että ihminen olisi paha tai jotenkin suvaitsematon.
Tappo tai murha kumminkin on sellainen asia, joka herättää hyvin monenlaisia tunteita ja jos joku kokee ettei ole ihan heti valmis ryhtymään parhaaksi ystäväksi jonkun kanssa joka on joskus tehnyt murhan niin ei häntä voi siihen pakottaa.
tekemisissä taposta tuomitun ihmisen kanssa. Silkasta itsesuojeluvaistosta johtuen muutenkin vältän ihmisiä joilla väkivaltaista käytöstä vailla kykyä hillitä agressioitaan. Ystävänsä kun voi valita.
että abortin tekeminen merkitsisi ihmisessä poikkeuksellisen väkivaltaista luonnetta vailla kykyä hillitä aggressioitaan... Ai niin, kun korrelaatiota ei tähän löytynytkään muualta kuin eräiden vilkkaasta mielikuvituksesta =D
No miten on, myrkyttääkö ja silpooko normaali-ihmiset (edes niitä alkioikäisiä) lapsiaan?
Olen usein ihmetellyt, miten hoitotyöntekijät ja lääkärit ylipäätään uskaltavat harjoittaa ammattiaan. Pienikin tarkkaavaisuuden herpaantuminen ja bäng - olet tehnyt jotain peruuttamatonta... Kyllä tämä nörttityöläisyys on sentään mukavaa ja turvallista, "peruuta edellinen toiminto" -nappula pelastaa :D
tai ajattele työaikoja - poliisit kyttävät maanteillä, etteivät ammattikuljettaja aja ylipitkää vuoroa tai laiminlyö lepotaukoja. Lääkäri voi joutua leikkaamaan 36 tunnin työskentelyn jälkeen hädin tuskin tolpillaan pysyen...
tuomittu ei tarkoita aborttiin päätynyt. Sulla on niin kova kiire räksyttämään että kirjoitit taas ihan älyttömän vastauksen. Oletko seonnut aborttisyyllisyydestä kun noin epätoivoisesti puolustaudut olemattomia kuvitellen. Onko esim perheväkivalta sinulle jotain ennenkuulumatonta? Puhumattakaan muusta rikollisuudesta. Ei kiitos, en todellakaan halua vankilassa istuneita enkä myöskään abortintehneitä ystäväpiiriini.
väitettäsi tukevan virallisen määritelmän normaalille...
Ai niin, abortin tehnyt ihminen... Joten räksytä sinä rauhassa aborttisyyllisyys fantasioitasi vain.
1977 viestiinsä jossa paheksui ettei taposta tuomittua haluta ystäväksi, abortista hänen viestissään ei ollut sanaakaan. Sinä puolestasi, kuka lienetkin, tulkitsit mainitsemani "taposta tuomitun" abortin tehneeksi ja räksytit liiallisesta mielikuvituksesta. En ole yhdessäkään viestissä puhunut abortista "murhana tai tappona", joten kyllä sinä nyt vain räksytät ja haukut "väärää puuta" tuossa henkilökohtaisessa aborttiasiassasi. Ei kiitos edelleenkin, minulla on ystäviä joilla ei ole rikosrekisteriä eikä abortteja tunnollaan, ystävät valitaan kuten tiedät.
siihen oikein virallisia määritelmiä ymmärtääkses onko myrkytys ja silpominen raakaa (jonka normaalit tajuaa ilmankin), normaaleja on 80% jotka ei tapa lapsiaan .. vai mitä tarkotit? :D
millä määritelmällä abortin tehneet henkilöt määritellään normaliuden ulkopuolelle.
on selkee vähemmistö...(niistäkin joilla raskaus alunperin ei-toivottu).
Vähemmistöt ovat siis epänormaaleja.
No, jotain tällaista saattoi uumoillakin tekstien tasosta, mutta aika rajua kuitenkin.
Kauan eläköön valkoihoinen luterilainen hetero sekasyöjä...
vähemmistöön kuuluminen tarkoittaa epänormaalia, niin kyllähän luterilaisuuskin maailmanlaajuisesti katsoen on silloin melkoisen epänormaalia ;)
Ja vasenkätiset roviolle...
vaaleahiuksinen, olen siis epänormaali =D
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/15.lokakuu/blon4199.htm
vähemmistöt ei sentään oikeuttele ylivaltaa muiden tappamiseen..
mokasit, tunnusta itsellesi ja yritä uudestaan seuraavassa erässä....
ettei vaan ois menny Saaralla nyt jauhot suuhun..? :DDDD Ehkä siinä vaiheessa kannattas olla mieluummin hiljaa.. ;D
taisivat nyt mennä keskustelijat sekaisin...
Mutta siis, ahaa.. tämä ei ollutkaan Saaran viesti edelliselle vaan hänelle tarkoitettu..? :D
"Älä viitsi -
Kirjoittanut: Saara 9.4.2009 klo 12.37
mokasit, tunnusta itsellesi ja yritä uudestaan seuraavassa erässä...."
Mistähän sen ois voinu tietää ettei ollu Saaran kirjottama..
löytänyt yhtään määritelmää, jolla abortin tehneet olisi julistettu normaliuden määritelmän ulkopuolelle. Joten keksit itse vähemmistöteoriasi tukeaksi väitettäsi. Kun tuo teoria ammuttiin alas, keksit uuden teorian: ei ole normaalia oikeuttaa ylivaltaa tappaa toisia ihmisiä.
Ajatellaampa asiaa tarkemmin: kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat oikeuttaneet toisten ihmisten tappamisen mitä moninaisemmista syistä. Jopa kotoisan uskontomme Pyhässä kirjassa Raamatussa suositellaan, kehotetaan ja jopa käsketään tappamaan toisia ihmisiä mitä mielenkiintoisimmista syistä.
Ihmiskunnan historiasta ja nykypäivästäkään tuskin löytyy yhtään aikakautta, jolloin jossain maailmankolkassa ei oltaisi sodittu, ja siis tapettu toisia ihmisiä. Kansojen johtajat ja uskonnon edustajat kilvan jakavat oikeutta tappaa toisia ihmisiä, kun kansakunta on sodassa. Jopa meidän suomalaisten henkiseen koodistoon on kirjoitettu, että koti, uskonto ja isänmaa ovat asioita, joiden puolustus tarvittaessa oikeuttavat muiden ihmisten tappamiseen.
Nykypäivänä, jopa rauhan olosuhteissa jam demokraatisissa, eli kansanvaltaisissa maissa monin paikoin sekä abortti että kuolemantuomio, molemmat toisten ihmisten tappamista, ovat lailla sallittuja ja hyväksyttyjä. Tietyt tilanteet hyväksytään ylivallaksi tappaa muita ihmisiä. Tälläkin palstalla suurin osa abortin vastustajistakin osaa määritellä tiettyjä tilanteita, jolloin ihmisellä on ylivalta tappaa toinen ihminen.
Tähän nähden se, että oikuttaa ylivallan tappaa toisen ihminen jostain syystä ja joidenkin periaatteiden mukaisesti, on kaikkea muuta kuin vähemmistön hommaa ja kaikkea muuta kuin epänormaalia ihmiselle. Joten ehkä haluat miettiä vielä yhden uuden normaliuden määritelmän, kun tämäkään ei nyt valitettavasti tunnu oikein pätevältä ;D
Mistä muusta voi johtua kuin suvaitsemattomuudesta, se että et halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat joskus murhanneet? (Ystäväni tuomio tuli taposta, sillä oli niin vahvasti päihtynyt)
Kysehän on juuri siitä,e ttä sinäe t suvaitse tekoa jonka hän on tehnyt. Se tasitelee omaa arvomaailmaasi vastaan ja mielestäsi arvosi ovat sellaisset joista haluat pitää kiinni.
Ok, joku jälkjempänä sanoo, että itsesuojelusta välttäisi ihmistä joka on joskus tappanut jonkun. Sehän on melko ymmärrettävää, hän on suvitsematon, koska pelkää oman henkensä puolesta, hän haluaa suojella omia arvojaan, jotta ne arvot olisivat edes olemassa.
Mutta että oelt suvaisematon jsotain musuta syystä? Miksi ihmeessä? Ethän voi vedota itsesuojeluun, äitisihän ei mitenkään enää sinua voi abortoida, joten henkesi pitämisestä ei voi olla kyse. Mitä niin hienoa ja ylvästä juuri sinun arvoissasi on, että ne nostavat sinut pallille, josta voit tuomita muita? Siitähän suvaitsemattomuudessa on kyse, ettet halua tiettyjä näkemyksiä vaikutukseen omien arvojesi kanssa, siksi et suvaistse niitä lähellesi...
Minulla on siis tietyt arvot joihin kuuluu erittäin vahvasti kaiken kokevan ja ajatelevan kunnioittaminen. Koska näkemykseni on vahva, en koe sitä uhatuksi, vaikka se joutuu kosketukseen ihmisen kanssa, joka on tehnyt lähes pahiten vastoin omia arvojani.
Pelkäätkö sinä siis, että sinun arvosi ovat niin hauraat, että ne voivat mennä rikki pienestäkin vastaisesta näkemyksestä?
Minulla on täysin perustellut ja vahvat arvot, niitä ei loukkaa se mitä joku toinen ihminen tekee tai ajattelee vastaavista asioista. Siksi minun ei tarvitse suojata itseäni vastakkaisen näkemyksen omaavilta ihmisiltä, eli ei tarvitse olla suvaistematon...
Joissakin kohdin omat arvoni ovat heikot ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että suhtaudun joihinkin asioihin liian tunnepitoisesti. En enää kykene perustelemaan arvojani rationaalisesti vahvoiksi, vaan tunteet ovat kuin ohutta lasia, ne helähtävät herkästi rikki, minua pääsee satuttamaan liikaa, siksi minäkin olen suvaitsematon joitakin asioita kohtaan. Nämä asiat liittyvät minulla eläintenoikeuksiin ja eläinten kohteluun. En suvaitse lähelleni ihmistä joka esiemrkiksi on eläintentehotuottaja. Se loukkaa se satuttaa minua aivan liikaa, olen suvaitsematon, jotta se ohut lasi ei pääse sävähtämään rikki...
Tässä siis yksi esiemrkki sinulle vastauksesta, että miksi et suvaitse tapon tehnyttä ihmistä lähellesi. Suhtaudut liian tunnepitoisesti syntymättömiin lapsiin sekä ihmisten oikeuksiin. Mitäs illoin aknantasi tehdä? Mitä itse teen? Välttelen sitä lasin helahtämistä, eli en hankkiudu porukkaan jossa käsitellään minulle liian herkkiä asioita. En pyrikään puolustelemaan rationaalisesti arvomaailmaani, sillä tiedän sen perustuvan vain omiin tunteisiini asian suhteen.
että voi tulla tiettyjä pakottavia tilanteita tappaa toisia, kuten sodat tms. hengenhätä, mutta mitähän mieltä yleisesti normaali-ihmiset on mukavuudenhalu-tappamisesta..? :)
On mielestäni jotain muuta, sillä kyse ei ole siitä etten hyväksyisi ihmisiä jotka ovat joskus tehneet abortin tai murhan.
Miksi minun pitäisi hankkiutua heidän lähelleen kun tiedän etten kumminkaan voisi hyväksyä heidän tekojaan?
Jos alkaisin kaverata tälläisen ihmisen kanssa niin kummallakaan tuskin olisi kovin kivaa jos suhde olisi rehellinen.
Väität että suhtaudun liian tunnepitoisesti ihmisten ja syntymättömien oikeuksiin.
Mikä on liian tunnepitoinen tapa?
Tuolla logiikallahan voisi ajatella, että koska sinun ystäväpiirissäsi on tapon tehneitä niin sinä väheksyt näiden tapettujen ihmisoikeuksia, vai mitä?
Ei näissä tilanteissa, missä on tapettu ihminen, ole mitään mustavalkoista tapaa toimia.
Jokainen käsittelee tälläiset asiat omalla tavallaan.
...ei kannata valehdella tai yrittää uskotella itselleen, että en ole suvaitsematon...
Jotta pääset parmepaan itsetuntoon, niin sinun kannattaa myöntää että olet suvaitsematon ja analysoida myös syyt, miksi olet suvaitsematon.
Sitten voit ihan keskenäsi miettiä millainen on mielestäsi hyvä ihminen? Vastaatko itse omine suvaitsemattomuuksinesi mielikuvaasi hyvästä ihmisestä? Pyritkö edes olemaan hyvä ihminen?
Se että rationaalisuus valuu hukkaan, kun ainoana mielessä on, että minusta tämä tuntuu pahalta, minä en halua kuunnella, koska tämä tuntuu pahalta, minä en voi sietää tätä, minä vihaan tätä, koska tämä tuntuu väärältä...
En ole täydellinen ihminen, ei kukaan ole, mutta pyrin olemaan hyvä ihminen.
En itse miellä itseäni suvaitsemattomaksi, joku muu voi mieltää.
Mutta olen aivan varma että meillä kaikilla on omat virheemme ja vahvuutemme...
Sinä itse kirjoitit aiemmin ylhäällä näin:
"Joissakin kohdin omat arvoni ovat heikot ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että suhtaudun joihinkin asioihin liian tunnepitoisesti. En enää kykene perustelemaan arvojani rationaalisesti vahvoiksi, vaan tunteet ovat kuin ohutta lasia, ne helähtävät herkästi rikki, minua pääsee satuttamaan liikaa, siksi minäkin olen suvaitsematon joitakin asioita kohtaan. Nämä asiat liittyvät minulla eläintenoikeuksiin ja eläinten kohteluun. En suvaitse lähelleni ihmistä joka esiemrkiksi on eläintentehotuottaja. Se loukkaa se satuttaa minua aivan liikaa, olen suvaitsematon, jotta se ohut lasi ei pääse sävähtämään rikki"...
Eli sinäkin olet tietyissä asioissa samalla tapaa suvaitsematon kuin minä.
Joten miksi haukut minua suvaitsemattomaksi vaikka sinullakin on omat vikasi ja virheesi?
"mitähän mieltä yleisesti normaali-ihmiset on mukavuudenhalu-tappamisesta..? :)"
sanan mukavuudenhalu liittäminen aborttiin ja sen perusteisiin on vain fanaattisen marginaaliporukan heiniä. En ole kuullut sitä käytettävän missään muualla kuin tällä palstalla. Sitä käyttävät ihmiset, joilla ei minkäänlaista todellista haiskahdusta aborttiin johtaneista syistä ole, eikä haluakaan yrittää ymmärtää muuta kuin oma mantransa. Ne ihmiset, joilla oikeaa tietoa on, eivät tällaisia termejä juurikaan käytä.
Toiseksikin, toki voidaan pohtia, mikä lasketaan mukavuudenhaluksi ja mikä ei. Mikä muukaan peruste on kuolemanrangaistukselle, kun täysin sama hyöty yhteiskunnalle saavutettaisiin tappamattakin. Ja muistetaan nyt toki kaikki ne "mukavuudenhaluperusteiset" tappamissuositukset, joita Raamatussa esiintyy varsin runsaasti... Siis riittävä peruste toisen tappamiselle on väärään jumalaan uskominen, se että jättää uskomatta jumalaan, homoseksuaalisuus yms yms...
Hauku? Jos sinä pidät suvaitsemattomuutta haukkumisen arvoisena asiana, niin eikö sinun pitäisi tehdä kaikkesi päästäksesi eroon suvaitsemattomuudestasi? Ilmeisesti se on sinusta jotain niin pahaa, että koet loukkaavaksi jos sinua sellaisena pidetään.
Ja siksi kun kerrot pyrkiväsi olemaan mahdollisimman hyvä ihminen, niin suvaitsemattomuus ei käy omaan kuvaasi itsestäsi?
juuri sitä tarkoitin. Et kasvata itsetuntoasi mitenkään valehtelemalla itsellesi, että olet hyvä ja suvaitsevainen ihminen. Face the fakts. Sinä olet suvaitsematon, on omaa typeryyttäsi jos se on sinusta kauhea asia, jonka mielumin velehtelet ulkopuolisille olemattomaksi.
Olen nihilisti, tiukkis, rasistikin, mitä sitten. tiedänpähän kuitenkin tarkkaan mitä olen ja en, en hauku itseänikään sen sanoessani, vaan tiedostan tarkalleen millainen ihminen olen. Toivoisin tietenkin olevani jokin ihannekuva ihmisestä, mutta kun en piru vie ole, ei ihmiselle tee hyvää esittää olevansa jotain mitä ei oikeasti ole. Itsetunnon rakentaminen on sitä, että alkaa tuntemaan itseään ja tietää omat vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet (Swot) ja ne listatessaan tekee sen niistä ominaisuuksista joka oikeasti on, ei siitä mitä toivoisi olevansa...
En ajattele abortin tekijöistä tai murhaajista että he olisivat ihmisinä huonoja, siksi en ajattele itseäni suvaitsemattomaksi.
En vain tahdo olla heidän kanssaan tekemisissä.
Tämä johtuu siitä että heidän tekonsa (huom tekonsa, ei persoona) KUVOTTAVAT minua.
Ehkä minä olen jonkun mielestä suvaitsematon, sille en voi mitään, mutta en rupea valehtelemaan itselleni että pitäisin itseäni sellaisena.
Minusta vain en ole suvaitsematon, sillä en välttele tuollaisia asioita tehneitä ihmisiä siksi etten pitäisi heitä ihmisinä, vaan siksi ettei minun olisi hyvä olla heidän lahellään, kun tiedän mitä he ovat tehneet.
En ymmärrä mikä siinä on jotenkin paha asia.
että et kuullut abortista äidiltäsi itseltään, vaan muuta kautta? Eli tiedätkö miksi äitisi abortin teki? Oletko keskustellut hänen kanssaan siitä asiasta? Oletko edes halukas tietämään hänen syitään, ennenkuin sanot, että hänen tekonsa kuvottaa sinua? Onko syillä sinulle väliäkään?
...mitä pahaa on hyväksyä itsensä suvaitsemattomana.
Et halua jotain lähellesi (oli se ihminen tai jokin ominaisuus), mikä tarkoittaa, että olet suvaitsematon kyseistä ihmistä tai ominaisuutta kohtaan.
Suvaitsemattomuutesi merkit edellisestä viestistä:
(Kieltäminen, et suvaitse itsellesikään tiettyä ominaisuutta.)
kertonut ettet siedä eläimiin kohdistuvaaa julmuutta, eikö asia olekin näin?
Kuvitellaan siis tilanne, jossa tuttavapiiriisi tulisi ihminen joka olisi joskus rääkännyt, siis todella rääkännyt eläimiä ihan äärimmilleen..
Et varmaan tahtoisi olla hänen lähellään, vai mitä?
Mitä outoa siinä on jos tahtoo välttää tiettyjä asioita tehneitä ihmisiä (minun tapauksessani abortoijat ja murhaajat, sinun tapauksessasi varmasti eläintenrääkkääjät) jottei pahoittaisi omaa mieltään?
en missään nimessä. ja olenkin jo kertonut mistä tämä johtuu, eli siitä,e ttä vouhotan liian tunnepitoisesti kaikissa asioissa jotka kosekvat eläimiä...
Ei mitään outoa...
Mutta siinä on outoa, että näin tekee ja yrittää uskotella itselleen olevansa suvaitsevainen ihminen. Sinun pitää päättää ketä yrität huijata? Itseäsi vai muita? Muille voit väittää, että olet suvaitsevainen, pussailla julkisesti abortin tehneitä naisia ja oikein haalia niitä ympärillesi, ettei muut vain pidä sinua suvaitsemattomana heitä kohtaan. Enemmän olen kuitenkin huolissani tuosta yrityksestäsi huijata itseäsi. Se ei tee itsetunnolle mitenkään hyvää. Sinussa on puutteesi, voit hyväksyä ne tai jatkaa ikuista taistoasi itseäsi kohtaan. Sinun on helpompi olla, kun myönnät ja annat itsellesi luvan olla suvaitsematon.
Jos edelleen pidät suvaitsemattomuutta haukkumisen arvoisena ominaisuutena, niin sitten sinun pitää tehdä jotain itsellesi. lopettaa olemasta suvaitsematon. Tai voit muuttaa omaa käsitystä ihanne ihmisestä, että se suvaitsemattomuus ei olisi enää kirosana mielestäsi.
Jos ihanne ihminen on mielestäsi suvaitsevainen ja haluat olla kuin ihanne ihminen, eipä sinulla ole vaihtoehtoja edellä mainittuja enempää. Joko muuta kuvaasi ihanne ihmisestä ja pyri siihen tai ala olemaan kuten ihanne ihminen.
Ehkä minä olen sitten ennakkoluuloinen tiettyjä asioita tehneitä ihmisiä kohtaan.. Ja mitä siihen ihanneihmiseen tulee, niin pyrin (niinkuin varmasti useimmat muistakin ihmisistä) Olemaan se hyvä ihminen.
...siksi tähän.
Jos mielestäsi ennakko luuloinen on parempi sana suvaitsemattoman tilalle, niin ehkä niin. Eikö olosi olekin jo helpompi kun ei tarvitse valehdella itselleen. Nyt myönnät olevasi ennakkoluuloinen, sinä voit suhtautua asioihin rennommin, tiedät tasan tarkkaan mistä oma reakoimisesi asioihin johtuu. Ei tarvitse laittaa puolustus vaihedetta päälle, kun joku tulee sanomaan: "olet nihilisti" tai vastaavaa, sinun ei tarvitse nostaa verenpainetta, vaan voit sanoa, niin olen ja tiedän sen. Lisäksi olen nihilisti mielestäni hyvästä syystä, eli en suvaitse tuota tiettyä asiaa, koska se on omasta mielestäni moraalisesti väärin (mikä tarkoittaa tasan tarkkaan juuri sitä samaa asiaa, eli olen suvaitsematon tekoja kohtaan jotka eivät käy omaan moraaliini). Yleensä se inttämään ja kieltämään aloittaminen rollii vastassa olevalle sen, että olet heikoilla jäillä: et tiedä itsekään mitä olet, sinulla on siis heikko itsetuntemus, yrität pitää epätoivoissasi yllä vain kulissia.
Aivan taatusti. Minäkin. Siksi minun hyvä ihminen -listallani ei ole suvaitsevaisuutta, mutta siellä on eläinrakkaus. Jos siellä on suvaitsevaisuus, niin se on vaikeaa, sillä silloin ei saisi olla lainkaan omia moraaliarvoja, tai ainakaan niihin ei voisi toivoa myös muiden pyrkivän... On monia moraaaliarvoja joita on itselläni, mutta en edellytä muilta samaa, kuten en nyt mitenkään ole suvaitsematon ihmisiä kohtaan, jotka haluavat lapsia, vaikken niitä itse varsinaisesti haluakaan. Mutta on monia muita arvoja, joita edellytän ihmisiltä, jotta minä heidät suvaitsen.
Keksi parempi.
ala koskaan annakaan hanelle anteeksi, han ei sita ansaitse
Ehkä kannattaisi kuunnella syyt ennen kuin alkaa omia johtopäätöksiä tekemään...
Olisi mieluummin abortoinut sinut, jospa se toinen penska ois ollu mukavempi...
antaa anteeksi. Teille molemmille on parasta, ettette ole tekemisissä toistenne kanssa. Molemmat noudattavat omaa vakaumustaan ja elämänkatsomustaan. Jos ne eivät sovi yhteen niin olkaa mahdollisimman vähän tekemisissä.