Ei, älä katso noin
polttaa
katseesi kuumuus-
saa minut
tuntemaan oloni
vaivautuneeksi
Ei, älä sano mitään
kerroit jo
katseesi paljasti-
kertoi tunteesi
rakkauden suuruuden
Kyllä, tuot onnea
kosketuksesi
vaikka vain-
pieni, kuin perhosen
siipien hipaisu
Kyllä, olet kaikkeni
oma armaani
teet arjesta pyhän-
tiedät sen
olemassaololla
pelkällä olemuksellasi
tästä voisi kehittyä vielä jotain suurta.
polttaa
katseesi kuumuus-
saa minut
tuntemaan oloni
vaivautuneeksi
Ei, älä sano mitään
kerroit jo
katseesi paljasti-
kertoi tunteesi
rakkauden suuruuden
Kyllä, tuot onnea
kosketuksesi
vaikka vain-
pieni, kuin perhosen
siipien hipaisu
Kyllä, olet kaikkeni
oma armaani
teet arjesta pyhän-
tiedät sen
olemassaololla
pelkällä olemuksellasi
tästä voisi kehittyä vielä jotain suurta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
käsin kosketeltavaa Sinun runossasi.
Ei tarvita sanoja koska katseesi
sen paljastaa.Rakkaus,voimista suurin
joka antaa itsestään aina enemmän
ja enemmän eikä vaadi mitään muuta
kuin vastarakkautta.Tosi vahva runo.
Tykkäsin kovasti.Kiitos lukuhetkestä.
Sitä juuri ajoin takaa, kuinka rakkaus on avoin,
sitä ei pysty peittämään, kun se on olemassa,
se näkyy ja loistaa ja pienikin kosketus saa
vastapuolessa värinän aikaan. :)
Toki rakkaus tahtoo myös sitä vastarakkautta.
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi!
...voi kehittyä jotain suurta, rakkaudessa...
Kaunis runosi teki minut iloiseksi. Oikeat sanat runoon saavat aikaan suuren lukunautinnon. Kiitos siitä.
Kaunis kommenttisi teki puolestaan minut iloiseksi,
kiitos kun soit tämän ilon aamuuni!
Se on totta että monta kertaa pienistä asioista voi kehittyä
jotain todella suurta, ainakin kun rakkaudesta on kysymys. :)
rakkaus on
ja Sinun runosi puhuu sen hyvin kauniisti,
jokaisessa säkeessä on oma sävelensä joissa aina-
kin minä viihdyin.
Kiitos Linda kauniista sanoistasi, eihän tämä runo ihmeellinen ollut,
mutta yritin kertoa, kuinka rakkaus voi olla ihmisessä, pelkässä
olemuksessa ja sen vain tuntee ja aistii johon ei välttämättä
aina sanoja tarvita vahvistamaan tunnetta.
Tietysti nuo kuuluisat sanat rakastan sinua
tulevat jossain vaiheessa sanottua.
Kun muistelee elämäänsä,menneitä
vuosikymmeniä että monenoloisia
muistoja tunteiden aalloilta
ja kuinka herkkää,ujoa ja särkyvää
pelokkuutta saattaa kätkeytyä niihin.
Myös käyttämättömiä mahdollisuuksia
ehkä joidenkin tuntemattomien ajatelmiensa
pelkoa tai jopa ennakkoluuloa,joka estää
syntymästä jotain suurta kuin kestävääkin.
Rakkaus - kuin lasia,jos sitä hyvin hoivaa
ei haalene vaan loistaa kirkkaudellaan.
mutta huonosti pidettynä - särkyy enemmän
kuin lasia sirpaleineen;jopa osa elämää.
Sinulle hellyyttä kuin rakkauden
tuntemuksia -eniten- juuri siihen
hetkeen : kun sitä kipeiten kaipaat.
Ystävänäsi näin toivoen.
Kyllä, varmaan jokaisella meidän ikäämme saavuttua on ollut
monenlaisia tunteita ja kokenut monenlaisia elämänjaksoja,
hmmm… käyttämättömiä mahdollisuuksiakin varmaan ollut.
Ennakkoluulot voivat olla häiritsevä seikka, jos myöhemmin
huomaa, että todellakin olivat vain ennakkoluuloja ja on jo ehtinyt...
Rakkaus on todellakin lasinomaisesti herkästi särkyvää,
tosin joskus voi kyllä hyvällä "liimalla" saada lasinsirpaleet
uudelleen yhteen, eheytettyä entiselleen!?
Rakkaus voi myös olla kirkasta, kimmeltää ja loistaa kuin kristalli,
olen samaa mieltä kanssasi näistä asioista.
Kiitos analysoivasta vastauksestasi runooni
ja ajattelevista sanoistasi tunteiden saralla. :)
Kauniin vastauksen olet luonut omaani
ja enkä näe siinä juuri eroavaisuuksia
omaani - Elämä - on aina suuri
mahdollisuus:
niin pieniin kuin suuriinkin
mahdollisuuksiin,pitäisi vain olla
tyytyväinen omiin realistisiin
haasteisiin kuin pieniinkin
saavutuksiinsa.
Joksi myös luen hyvän Runopalstankin
muovaamat ystävyydetkin.
Tosi harvat jäävät - Muistoihin
elämään.
Paistetta Sinulle.
ps... n.viikon kuluttua ratkeaa
tällä erää ainakin,miten tulen
täällä jatkamaan - vai lainkaan.
Kiitoksen lausun Sinulle
kuitenkin tässä ja nyt !
Olet oikeassa, kunpa osaisimme olla
tyytyväisiä ja kiitollisia pienistä asioista
ja saavutuksista, joista voisi ajan kanssa
kehittyä vaikkapa jopa suuria asioita?
Runopalstaltakin tulleet ystävyydet ovat
arvokkaita, vaikka anonyymejä olemmekin
ja jäävätkö muistoihin pidemmänpäälle, se on
tietenkin jokaisen kohdalla ajan kysymys, aika näyttää?
Vai ratkeaa sinulla lähipäivinä jatkatko täällä
rakkausrunot palstalla vai etkö, tietenkään en
saa kysyä, mikä on se joka tämän asian ratkaisee?
Kiitos itsellesi kommenteista ja kaikista kauniista sanoistasi! :)
Ehkä sanonta...että pitää välillä
kauaksi matkustaa,jotta lähelle
näkisi,vaiko tyytymättömyyttä omalle
elämälle,kun ei kaikkea voi sulattaa
- vaikkei ole aina kyllä
tarkoituskaan hyväksyä kuin
ymmärtääkään aivan kaikkea.
Aika näyttää - kuten sanoit tämänkin
palstan "suhteista"...me olemme
se aika,jota mukanamme kuljetamme.
Ehkä olen ikuinen arvoitus täällä,
sen aikaa kun olen ja sitä en voi
paljastaa on sen verran näitä
? ? ? merkkejä minulle ilmaantunut.
Toki saat kysyä ja pidänkin kun
uskalletaan että tohditaan kysyä
ja että vielä Sinun taholtasi,
johon nöyrästi suhtaudun.
Ehkä en kaikkea ole vielä täällä
paljastanut mutta jos toisessa
osoitteessa enemmän,jos sinne vielä
palaisimme.
Pidä itsesi keväässä että
koristeena täällä palstalla
valona muille. - Kiitos.
...siitä tullutkin suurta;
se vuosisadan rakkaustarina.
rakkaasi katse saa sinut palamaan
ihmeellistä hohdettasi
loimuamaan revontulten lailla
soihdun tavalla...
hieno kaunis runo jostakin suuresta
rakkaasta ja rakkaudesta
sydämestäsi
sydämessäsi.
hip hurraa hyvä upea diinaliin !!!
taikaa täynnä oleva diinaliin
kun nuorenee...onnitteluni sille!!!
Kyllähän ne katseet vieläkin voivat vaikuttaa,
mutta tämä runo oli vain runoutta tästä aiheesta. :)
Kiitos liiankin ylistävistä sanoistasi, runohan
ei ollut kovin ihmeellinen, yritin vain kertoa
(niin kuin joskus aiemmillakin runoillani)
kuinka rakkauden voi aistia pienestä, ilman sanojakin. :)
Kiitos myös nuorennus onnitteluista. :))