Pystyykö ihminen muuttumaan?

Hyvä Norjanheinäperhonen,
Kirjoitit, että "Mielestäni te kaikki olette murhaajia, jotka kiusaavat hassuna pilana yhden ihmisen joukolla tietoisesti itsemurhaan, jos ette suoranaisesti ole siinä mukana, kuitenkin olette hyväksyneet sen toiminnan....." Hyvä tuntematon ystäväni Norjanheinäperhonen, minä EN ole kiusaamassa sinua itsemurhaan, enkä myöskään ole sellaisessa epäsuorasti mukana, enkä sellaista hyväksyisi.
Olen nimittäin itsekin ollut kiusattuna - en lähtisi sellaista muille tekemään.
Kirjoitit myös, että 99% saamastasi palautteesta on paskaa. Kuule, minä kirjoitan nyt sinulle jotakin ehkä edes ihan vähän parempaa kuin sellaista.
Oletko kuullut tämän erittäin vanhan viisauden tai sanonnan: "Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa."
Ehkä kuulostaa vähän yksinkertaiselta, mutta eikö siinä olekin myös viisaus: me ihmiset, sinä ja minä, tarvitsemme elämää ja elossa olemista, jotta meillä voisi olla toivoa! Näin päinkin sen voisi ajatella.
Joka tapauksessa tuo lause on mielestäni lohdullinen ja aidosti toivoa-antava. Ajattele - ainakin periaatteessa toivoa on jokaisena elämän hetkenä ja asiat voivat muuttua, vaikka hitaastikin! Vasta kuolema ja elämän loppuminen lopettaa myös toivon.

SIKSI ELÄMÄ on niin tärkeää, hyvä Norjanheinäperhonen, suurimmassakin tuskassa ja pimeydessä!! Silloin, kun ei jaksaisi enää elää, on elämä ja elossa oleminen kuitenkin ainoa mahdollisuutemme toivoon ja muutokseen! Ajattele, mikä järkyttävä paradoksi - se, mitä ehkä eniten inhoamme, oma elämä, onkin samalla ainoa mahdollisuutemme, ainoa toivomme!

Jos vain voisit, hyvä tuntematon ystävä, antaa elämälle ja toivolle vielä mahdollisuuden tuskasi keskellä. ANNA TOIVOLLE JA VALOLLE MAHDOLLISUUS LÄHESTYÄ SINUA ELÄMÄSI PIMEYTTÄ PITKIN. "Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." Uskon, että saattaa olla olemassa vaikka pienikin valo ja toivo, jota sinun elämäsi pimeys ei ole saanut valtaansa. Todellakin haluan uskoa sinun puolestasi näin, jos et itse jaksa siihen mahdollisuuteen uskoa. Uskon ja ajattelen, että tuo pieni valo ja toivo, jota sinun pimeytesi ei ole saanut valtaansa, ON SINUA VARTEN, Norjanheinäperhonen. Se on sinun aivan oma valon- ja toivonsäteesi; se on olemassa sinun selviämistäsi ja pimeydestä nousemistasi varten - sinun parantumistasi varten. Tuo pieni valo ja toivo... mutta koska pimeys ei ole saanut sitä valtaansa, niin se on voimakas! Pienenäkin siinä on voimaa, koska se on todellista, se on elossa. Ja se on sinua varten, hyvä tuntematon ystäväni: tuo pieni valo ja toivo EI ole joutunut pimeyden valtaan, jotta SINÄ ITSE, RAKAS JA ARVOKAS IHMINEN, et joutuisi lopullisesti pimeyden valtaan, vaan saisit NOUSTA pimeydestäsi ja kuoleman kynnykseltä elämän puolelle!

Joskus elämä kääntyy paremmalle ja valoisammalle tielle vasta suuren pimeyden kautta. Voisitko sinä ajatella näin - voisitko hyväksyä sen, vaikka hapuillenkin?

Hyvä Norjanheinäperhonen, onko mahdollista, että et itse päättäisi lopettaa elämääsi - että et sittenkään itse tekisi sitä päätöstä? Minä toivon, että et tekisi sellaista päätöstä, ja uskallan uskoa, että on muitakin, jotka ajattelevat sinusta samoin.
Ajattele vielä vaikka luontoakin, sekin menee todellakin syvimpään pimeyteen, vasta sitten valo alkaa lisääntyä. Ajattele, miten huomaamme valon ja nautimme siitä aivan eri tavalla pitkän pimeyden jälkeen.
Oletko sinä ajatellut, että kun toivottavasti selviät tästä pimeydestäsi, niin voisit kokemuksesi takia ymmärtää aivan ainutlaatuisesti, mitä on todella syvä pimeys sekä itsetuhohalu ja kuolemanhalu? Sinä, hyvä Norjanheinäperhonen, olisit selvinnyt ja tullut takaisin elämän puolelle kriisistäsi ja kantaisit kokemustasi aivan kuin haavana, josta kuitenkin versoo vehreää elämää. Tästä kokemuksen haavasta johtuen sinä osaisit ehkä tukea tai neuvoa jotakin toista, joka on vastaavassa kuilussa, kuin missä sinä olit. Sellainen olisi mittaamattoman arvokasta. Mutta lähtökohdan on toki oltava se, että sinun elämäsi, hyvä nimimerkki Norjanheinäperhonen, on ainutlaatuisen arvokas aivan itsessäänkin; vaikka sinusta ei tulisi esimerkiksi muiden tukijaa. Sinä olet SITTENKIN arvokas ja korvaamaton itsellesi ja tälle maailmalle: ei ole ketään sinunlaistasi ihmistä siellä nimimerkki Norjanheinäperhosen takana! Minusta on hienoa, että juuri sinä olet olemassa! Olen iloinen sinusta, että sinä olet ja elät! En kylläkään tiedä, miksi olen iloinen, mutta sen ainakin tiedän, että sanon tämän sinulle aivan täydessä ymmärryksessä!
Ehkä oli aikakin, että joku iloitsee sinusta - siitä, että sinä olet olemassa ja olet juuri sinä! -Vai miltä se sinusta tuntuu, hyvä tuntematon ystävä? Kirjoita ja kerro minulle.


"Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. --- Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan"

ei itsemurha ole ratkaisu > ei helpota > asiat eivät muutu ainakaan paremmiksi sen tehtyä

>> mutta jos teet, et voi sitä perua.

>>> summa summarum itsemurha on peruuttamaton teko

parempi vaihtoehto tuolle> ennen seiso vaikka päälläs ja mieti, onko kivaa...