istun seuroissa, jossa puhuja puheensa loppuosassa muistuttaa: "Synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. En ilkeä nostaa kättäni pyytämään siunausta, koska se tapa on koko ajan vähentymään päin. Vain vanhat muummut ja papat uskaltaa nostaa kätensä sanoen: saanko minäkin? Voiko synnit varmasti saada anteeksi seurapenkissä ilman, että puhuja sen minulle henkilökohtaisesti julistaa. Ennen suviseuroissa oli kilpailu siitä, kuka saa kohdalleen synninpäästön siten, että puhuja hänet näkee ja suuntaa kätensä häntä kohti. Suuren seurateltan puhujalla oli kova työ saada sanottua jokaiselle erikseen Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikille hän ei ehtinyt edes lausua loppuun asti tuota synninpäästövirkettä, vaan siihen tuli jeesuksen nimessä.. jeesuksen nimessä ja veres... jeesuksen veressä uskokaa rakkaat, jeesuksen nimessä ja sielläkin jeesuksen nimesä ja veresä....
Olen oppinut, että ihminen ei voi yksikseen saada syntejään anteeksi, vaikka hän olisi merihädässä ja paatti uppoaa, vaan hän olisi helvettiin tuomittu, koska ei ole kuulolla toista uskovaista, joka saarnaisi hänelle synninpäästön.
Onko seurasali sitten niin täynnä pyhää henkeä, että siellä voi saada synninpäästön ilman, että sitä henkilökohtaisesti saarnataan. Puhujako voi antaa ns. yleisen synninpäästön kaikille yhtäaikaa kättä heilauttamalla tarvitsematta toistaa synninpäästövirkettä jokaiselle henkilökohtaisesti.
Miten voin olla varma, että saan seurasalissa varmasti kaikki anteeksi, sillä olenhan voinut rikkoa monia lähimäisiäni kohtaan. Onko pakko aina käydä joka ikisen ihmisen luona pyytämässä anteeksi, jota vastaan on rikkonut ?
Työlääksi käy elämä, jos joka päivä pitäisi käydä jokaisen ihmisen luona ripittäytymässä. Siksi tuntuukin, että seuraväki luottaa vain yleiseen synninpäästöön omalla paikallaan seurapenkissä.
Puhujahan kyllä vakuuttaa, että uskoa voi sille omalle paikallekkin.
Kuinkahan syntinen kärsii olla, jotta syntien määrä ei kadottaisi kuoleman hetkellä. Emmehän voi aina olla täysin ilman syntiä. Olen oppinut, ettei uskova välttämättä tarvitsekkaan synninpäästöä, vaan Kristus on jo ne poispyyhkinyt ennakolta valmiiksi. En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan Kristuksen sovittaneen maailman kaikki synnit. Eihän se voi tarkoittaa sitä, että tekemämme synnit olisi jo ennakolta sovitettu. Miksi pitää aina muistaa tehdä parannusta, vaikka uskovalle ei luetakkaan synniksi hänen tekemisiään. Riittääkö seuroissa käynti osoittamaan sen, että on uskomassa ja aina penkissä mielessään ajattelee tahtovan uskoa saarnamiehen kehoituksen mukaisesti.
Voiko sitten kotona uskoa mielessään anteeksi vai pitääkö lähteä seuroihin penkissä saamaan.
Tiedän, että radiosta kuunnellessa voi saada synnit anteeksi, samoin puhelimessa, mutta miten on myrskyävällä merellä, jossa paattini uppoaa. Eikö huutoni Jumalan puoleen auta mitään ?
Voiko tällä palstalla uskoa esim. nimimerkin VLM.n kirjoituksesta syntinsä anteeksi ? Toivottavasti osaatte valaista kysymiäni hankalia asioita.
Olen oppinut, että ihminen ei voi yksikseen saada syntejään anteeksi, vaikka hän olisi merihädässä ja paatti uppoaa, vaan hän olisi helvettiin tuomittu, koska ei ole kuulolla toista uskovaista, joka saarnaisi hänelle synninpäästön.
Onko seurasali sitten niin täynnä pyhää henkeä, että siellä voi saada synninpäästön ilman, että sitä henkilökohtaisesti saarnataan. Puhujako voi antaa ns. yleisen synninpäästön kaikille yhtäaikaa kättä heilauttamalla tarvitsematta toistaa synninpäästövirkettä jokaiselle henkilökohtaisesti.
Miten voin olla varma, että saan seurasalissa varmasti kaikki anteeksi, sillä olenhan voinut rikkoa monia lähimäisiäni kohtaan. Onko pakko aina käydä joka ikisen ihmisen luona pyytämässä anteeksi, jota vastaan on rikkonut ?
Työlääksi käy elämä, jos joka päivä pitäisi käydä jokaisen ihmisen luona ripittäytymässä. Siksi tuntuukin, että seuraväki luottaa vain yleiseen synninpäästöön omalla paikallaan seurapenkissä.
Puhujahan kyllä vakuuttaa, että uskoa voi sille omalle paikallekkin.
Kuinkahan syntinen kärsii olla, jotta syntien määrä ei kadottaisi kuoleman hetkellä. Emmehän voi aina olla täysin ilman syntiä. Olen oppinut, ettei uskova välttämättä tarvitsekkaan synninpäästöä, vaan Kristus on jo ne poispyyhkinyt ennakolta valmiiksi. En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan Kristuksen sovittaneen maailman kaikki synnit. Eihän se voi tarkoittaa sitä, että tekemämme synnit olisi jo ennakolta sovitettu. Miksi pitää aina muistaa tehdä parannusta, vaikka uskovalle ei luetakkaan synniksi hänen tekemisiään. Riittääkö seuroissa käynti osoittamaan sen, että on uskomassa ja aina penkissä mielessään ajattelee tahtovan uskoa saarnamiehen kehoituksen mukaisesti.
Voiko sitten kotona uskoa mielessään anteeksi vai pitääkö lähteä seuroihin penkissä saamaan.
Tiedän, että radiosta kuunnellessa voi saada synnit anteeksi, samoin puhelimessa, mutta miten on myrskyävällä merellä, jossa paattini uppoaa. Eikö huutoni Jumalan puoleen auta mitään ?
Voiko tällä palstalla uskoa esim. nimimerkin VLM.n kirjoituksesta syntinsä anteeksi ? Toivottavasti osaatte valaista kysymiäni hankalia asioita.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tärkeää on, että saarnataan Pyhässä Hengessä elävää Jumalan Sanaa. Kuolleen uskon julistus ei elävöitä, vaikka siinä olisi loppuhuipentumana anteeksisaarnausta.
Jumala myös säilyttää uskon, joten usko ei lopu vaikkei kuulisikaan syntien todistamista anteeksi aikoihin.
Me esikoislestadiolaiset uskomme tahollamme kuten Joonas Purnu jo 100 v sitten tähdensi, että syntien saarnaaminen anteeksi tapahtuu "seiniä myöten".
Eli: Se kohdentuu jokaiseen kuulijaan, nostipa kättä tai liikuskeli tai ei, myös eleettömästi istuva saa siitä osansa. Ja saako vai ei, riippuu Jumalasta.
Synnit saa uskoa anteeksi yleisestä saarnasta. Se, miksi itse monesti pyydän ihan henkilökohtaisesti kättä nostamalla tai sitten vieressä istuvalta vaimoltani evankeliumia, johtuu siitä että monesti ei kuormien alta jaksa uskoa siitä yleisestä evankeliumista sitä synnin päästöä omalle kohdalle. Tarvii kuulla se ihan omakohtaisesti. Joskus jaksaa uskoa yleisestäkin saarnasta, ja tulee hyvä mieli.
Jos sinulla siellä merihädässä ei ole uskovaista mukana, et voi siellä saada syntejä anteeksi. Tarvitaan joku joka julistaa synnin päästön. Ei sen puhujan tarvitse edes sitä kättä heilauttaa, riittää että hän julistaa synnit anteeksi.
Itsekkin joskus nuorempa ihmettelin sitä, että kun joskus ne sanat jäävät puhujalta vajavaisiksi, "Jeesuksen nimessä, Jeesuksen nimessä, Jeesuksen nim...Jeesuksen nimessä ja veressä...". Ajattelin että tuleeko niiden ihmisten synnit anteeksi. Myöhemmin ymmärsin, että eihän se evankeliumin voima ole noissa sanoissa, miten se julistetaan, vaan Pyhässä Hengessä.
Kun sinulle saarnataan synnit anteeksi, Lutherin opetuksen mukaan kaikki synnit tulevat anteeksi. Siis ihan kaikki. Sitten se, että jos tunnet rikkoneesi jotain vastaan tai muuten joku asia jää vaivaamaan, ne ovat niitä rippi-asioita. Rippi ei ole autuuden ehto, rippi on lahja, jota saamme käyttää, jotta jaksamme uskoa. Ei niin että kaivelisimme sydäntä, ja yrittäisimme muistaa ketä vastaan ja miten olemme mahdollisesti rikkoneet. Tässä mennään siihen, että se on omavanhurskautta.
Sitten se raja, kuinka paljon saa olla syntiä jotta pääsee vielä taivaaseen. Jumalan sanan mukaan riittää, että on nimi elämän kirjassa. Riittää, että on elävässä uskossa, kun silmänsä tälle maailmalle ummistaa viimeisen kerran. Syntiä meillä on kaikille, kaikki olemme Jumalalle "kymmenen tuhannen leiviskän velallisia" eli siis täysin mahdottomia omalta puoleltamme. Mutta kun olemme ottaneet Kristuksen sovintotyön vastaan, uskolla omistamme syntien sovituksen omalle kohdallemme, meille annetaan Lutherin mukaan joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi. Me olemme siis puhtaat, Jumalan edessä synnittömät, Jeesuksen sovintotyön kautta, kun olemme uskomassa. Se, että pysyisimme uskomassa, siihen tarvimme kuulla aina kohdallemme evankeliumin ydintä, syntien anteeksi antamusta, joka on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
Olisi pähkähullua siellä myrskyssä lopettaa uskominen ja Jeesuksen avuksi huutaminen ! Juuri silloin pitääkin heittäytyä Jumalan armon varaan , muuten hukkuu niin maallisesti kuin hengellisestikin. Eihän kukaan merihädässä jätä sähköttämättä avunpyyntöviestiäkään, vaikka arvelisi ettei se kannata.
"Jos sinulla siellä merihädässä ei ole uskovaista mukana, et voi siellä saada syntejä anteeksi. Tarvitaan joku joka julistaa synnin päästön."
rankkaa POTASKAA!
että yleisestä evankeliumista saa uskoa kaikki syntinsä - pyytämättä tai tunnustamatta niitä -anteeksi.
...armo on siinä, että kaikki synnit on jo annettu anteeksi Jumalan edessä. Jeesuksen sovintptyön tähden me saamme uskoa synnit anteeksi omalle kohdallemme.
Autuus ja armo ei ole ripissä tai määrässä, kuinka paljon tunnustaa ta pyytää anteeksi, vaan yksin armossa ja omalle kohdalle uskomisessa niiden olevan anteeksi. Tämä anteeksiantamuksen evankeliumi ja rippi on annettu armoetuna jo tänne ajalliseen matkaan, jota saa käyttää niin paljon kuin itsestä tuntuu, mutta pakko se ei ole. Syntiä ja kuormaa saa laittaa pois tunnolta, jotta matkan teko kävisi helpommaksi ja jaksaisi uskoa siihen, että synnit ovat anteeksi annettu ja heikkokin usko kelpaa Jumalalle.
Seuroissa usen sanotaan, että "saat jo etulahjana uskoa kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä" ilman pyyntöä, ilman ansiota, ilman omaa tunnustustakaan ne on jo anteeksi. Yksin usko tähän sarnaan syntien sovittamisesta ja anteeksiantamisesta Golgatan ristillä pelastaa ja on autuaaksi tekevä.
Kuule ystävä rakas, tässä merihädässä minäkin tunnen olevani koko ajan ja tarvitsen Jumalan voimaa uskon vahvistamiseksi ja Jumalan puoleen ei niin heikkoa rukousta tai huokasuta tulekaan, joka ei kaikuisi Taivaan saleissa huutona Jumalan korviin.
Ei ihmiseltä vaaditakaan, että pitää joka ainoa rike ja joka ainoa asia panna nimellisenä syntinä tunnolta pois, koska ei inhimillinen ihmisenn voi millään musitaa läheskään kaikkea syntiä mitä saataa kertyä tunnolle tietämättäkin. Yleisestä saarnasta saa uskoa ihan henkilökohtaisesti kaikki synnit anteeksi omalle kohdalleen ja heikkokin usko kantaa varmasti perille, vaikka kuinka paljon epäilee ja on kiusattu sielunvihollisen kuiskuttelusta, koska Jumala on antanut lupauksen "Minä nostan, kannan ja vien perille" Ei kukaan omin voimin jaksa perille ja Jumalan voimaan me saamme syntisinä ja epäileväisinä heikkoinakin uskovaisina luottaa täydellisesti. Meillä on täydellinen esirukoilija puolestamme jo Jumalan luona, Jeesus Kristus on meidän vapahtajamme ja hänen työnsä kautta me olemme syntisinä kelvolliset ja armahdetut Taivaan isän edessä viimeisenä päivänä.
Armossaon varaa ja veressä voimaa ja jos epäilykset käy voittamattoman tuntoiseksi niin saat kuulla aina sen todistuksen sanan, että syntisi ovat anteeksi ja evankeliumin voimalla jatkaa vain päivän kerrallaan. Ei Jumala vaadi meiltä kuin, että jaksamme uskoa juuri tällä hetkellä. Eilinen on mennyt ja sillä eilisellä uskolla ei tee yhtään mitään ja huomisesta meidän ei tarvitse vielä huolehtia.
missä raamatunpaikassa on sanottu niin, että synnit pitää antaa anteeksi näillä sanoilla Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Ovatko ne taikasanoja? Jos sanoo vain anteeksi ja saat anteeksi, niin onko se pätevä ?
Käytetäänkö tätä sanontatapaa muualla kuin lestadiolaisten keskuudessa ?
tämä uskovaisena oleminen, jos ei tarvitse mitään muuta tietää kuin parannuksen tekemistä. Onko se todella niin, ettei tarvitse ajatella mitään asioita syvällisesti. Riittää, kun tietää vain sen, että synnit ovat anteeksi. Jos ajatellaan tätä keskustelupalstaa, niin aivan turhaahan tämä on, jos kaikki tajuaisivat vain sen yhden asian, elikkä parannuksen teon. Tämä parannuksen tekeminen on siis ydinasia eli keskeisin uskomme perusta. Täällä kuitenkin pyörii "miljoona" aihetta eli pohditaan mitä moninaisempia asioita. Huomaan, että jos alan niitä ajattelemaan, joudun metsään, sillä usko joutuu silloin koetukselle. Miten sinä olet kestänyt ja jaksanut olla täällä ja ottaa kantaa kaikkien taakkoihin ?
Te muut keskustelijat, älkää nyt alkako kinastelemaan minun takiani. Olen kyllä tyytyväinen teidän vastauksiinne.
Hyvä seuravieras! Sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa, että Jeesus on kärsinyt sinunkin syntiesi tähden, jonka vuoksi sen uskomalla olet vapaa synneistä. Kaikki syntejään katuvat saavat uskoa itsensä armosta autuaaksi.
Lue Raamattua ja vertaa onko seurakunnassasi opetettu sana yhtäpitävää Raamatun kanssa.
Parannuksen tekeminen sinänsä, sen kummemmin kuin mikään muukaan ihmisen oma tekeminen, ei tuo ihmiselle autuutta. Siihen ei voi luottaa, että on tehnyt jotain, vaan siihen on luotettava, että on saanut synnit anteeksi. Mutta, jos tunnet, että asiat eivät ole hyvin, niin lähde etsimään oikeaa seurakuntaa.
Mutta kun matka jatkuu niin sitä oppii lisää uskon asioista. Kaikkein tärkeintä on se, kuten evankeliumitkin todistavat, ja Luther eräässä joulusaarnassaan sanoo, että ensin on löydettävä oikea seurakunta. Kun on löytänyt seurakunnan (Marian) ,sitten löytyy seurakunnan palvelijat (Joosef) ja viimeisenä mainitaan Jeesuslapsi. Ja seurakunta tutkiskelee enkelien ilmoitusta sydämessään. Seurakunnan tehtävä on valvoa, ettei saarnaajista (Joosef) tule sellaisia, jotka puhuvat ohi Raamatun omia oppejaan ja tulkintojaan ja luulevat olevansa sellaisia, joita on toteltava.
"Voiko synnit varmasti saada anteeksi seurapenkissä ilman, että puhuja sen minulle henkilökohtaisesti julistaa."
VASTAUS: Voi.
"Onko seurasali sitten niin täynnä pyhää henkeä, että siellä voi saada synninpäästön ilman, että sitä henkilökohtaisesti saarnataan."
VASTAUS: On.
"Puhujako voi antaa ns. yleisen synninpäästön kaikille yhtäaikaa kättä heilauttamalla tarvitsematta toistaa synninpäästövirkettä jokaiselle henkilökohtaisesti."
VASTAUS: Niin.
"Miten voin olla varma, että saan seurasalissa varmasti kaikki anteeksi, sillä olenhan voinut rikkoa monia lähimäisiäni kohtaan."
VASTAUS: Ei siitä aina voikaan olla varma.
"Onko pakko aina käydä joka ikisen ihmisen luona pyytämässä anteeksi, jota vastaan on rikkonut ?"
VASTAUS: Jos siltä tuntuu.
"Kuinkahan syntinen kärsii olla, jotta syntien määrä ei kadottaisi kuoleman hetkellä."
VASTAUS: Ehkä syntien määrä ei vaikuta kadotukseen joutumiseen.
"En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan Kristuksen sovittaneen maailman kaikki synnit. Eihän se voi tarkoittaa sitä, että tekemämme synnit olisi jo ennakolta sovitettu."
VASTAUS: Ei voikaan.
"Miksi pitää aina muistaa tehdä parannusta, vaikka uskovalle ei luetakkaan synniksi hänen tekemisiään."
VASTAUS: Kyllä ne luetaan.
"Riittääkö seuroissa käynti osoittamaan sen, että on uskomassa ja aina penkissä mielessään ajattelee tahtovan uskoa saarnamiehen kehoituksen mukaisesti."
VASTAUS: Ei uskomista tarvitse osoittaa.
"Voiko sitten kotona uskoa mielessään anteeksi vai pitääkö lähteä seuroihin penkissä saamaan."
VASTAUS: Voi. Ei pidä.
"Tiedän, että radiosta kuunnellessa voi saada synnit anteeksi, samoin puhelimessa, mutta miten on myrskyävällä merellä, jossa paattini uppoaa. Eikö huutoni Jumalan puoleen auta mitään ?"
VASTAUS: Auttaa.
"Voiko tällä palstalla uskoa esim. nimimerkin VLM.n kirjoituksesta syntinsä anteeksi ?"
VASTAUS: Voi.
"Toivottavasti osaatte valaista kysymiäni hankalia asioita."
VASTAUS: Kysymyksesi olivat ihan helppoja.
ja varsinkin sinulle vastaaja.Olitte ihania, kun osasitte vastailla niin selvästi ja ymmärrettävästi näihin minun epäilyksiini. Nyt tunnen voivani jatkaa matkantekoa myrskyävällä merellä ilman turhia pelkoja. Toisaalta, eikö se ole hyvä merkki kun pelkää omaa onnistumistaan. Puhujakaan ei saa tuntea tyytyväisyyttä itsessään, vaan hänen on tunnettava itsensä kelvottomaksi puhujanpöntössään.
Jos alkaa tuntea itsensä liian hyväksi, niin se on jo huono merkki. Minua vaivaa vielä yksi asia tähän liittyen ja se on tämä: Onko se oman asemansa ylpeyttä, kun toiset uskovaiset pitävät itseään parempina kuin toiset. Yhteiskunnallinen asema näyttää merkitsevän, keiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Se on selvä eroittava tekijä seuraväen keskuudessa. Korkeampaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan perheen lapset ei esim. kelpaa alemman kastin lasten kanssa yhteiseloon. Jokaisen ammattiryhmän aikuiset hakeutuu mieluusti vain oman tasoisiinsa seuraan ja puheisiin. Se ei näköjään onnistu käytännössä, että kaikki olisivat samanarvoisia. Puheissa kylläkin saarnataan kaikkien olevan samanlaista sisarten ja veljien joukkoa.
Esim. opettajien ammattiryhmä on hyvin arvostettu ryhmä ja oman arvonsa tuntevia sisäpiiriläisiä.
Se on kaiketi aika luonnollista, että ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Ei se tarvi olla mikään sääntö, ja poikkeuksia varmasti löytyy, mutta se on sellainen luontainen taipumus ihmisillä, niin vl:llä kuin muillakin.
Se ei ole ristiriidassa mitenkään sen kanssa, kun seuroissa saarnataan, että olemme Jumalan edessä kaikki samanarvoisia.
"Olitte ihania, kun osasitte vastailla niin selvästi ja ymmärrettävästi näihin minun epäilyksiini."
Niin, emmekö tosiaan olleetkin?
"Nyt tunnen voivani jatkaa matkantekoa myrskyävällä merellä ilman turhia pelkoja."
Se on hyvä se. Laita vain pois kaikki turha pelko ja kuorma, joka matkan hitaaksi tekee.
"Toisaalta, eikö se ole hyvä merkki kun pelkää omaa onnistumistaan."
Olet väärässä. Onnistumista ei pidä pelätä.
"Puhujakaan ei saa tuntea tyytyväisyyttä itsessään, vaan hänen on tunnettava itsensä kelvottomaksi puhujanpöntössään."
Tämä johtuu siitä, että puhuja usein onkin kelvoton. Jos tyytyväisyyteen on aihetta, puhuja saa tuntea sitä kuten muutkin ihmiset.
"Jos alkaa tuntea itsensä liian hyväksi, niin se on jo huono merkki."
Vain siinä tapauksessa että tuntemus on epärealistinen. Jos oikeasti on hyvä, se pitääkin tuntea.
"Minua vaivaa vielä yksi asia tähän liittyen ja se on tämä: Onko se oman asemansa ylpeyttä, kun toiset uskovaiset pitävät itseään parempina kuin toiset."
On.
kun löytyi näin hyviä vastaajia, niin alkoipa tulla mieleen uusia asioita, joita on joskus tullut mieleen ja pohtinutkin.
1.) Kun epäuskoinen pappi kastaa, vihkii,hautaa tai jakaa ehtoollista, niin saako siitä samat siunaukset kuin uskovaiseltakin papilta ? Uskovaisethan eivät mielellään ota toimituksia suorittamaan epäuskoista vaan yleensä se on uskoa tunnustava pappi.
2.) Miksi Jeesusta ei kastettu pienenä, vaan vasta aikuisena. Onko sittenkin niin, että aikuiskaste oli Jeesuksen aikana käytössä. Aikuiskasteen puolustajat vetoavat juuri Jeesuksen esimerkkiin ja siihen, ettei Jeesus suinkaan kastanut lapsia, vaan ainoastaan siunasi heitä. Siunaushan ei ole sama asia kuin kastaminen. Lapsikasteen tavan sanotaan tulleen kirkkoon vasta vuosisatoja Jeesuksen ajan jälkeen.
3.) Onko saarnamies aina oikeassa ?
4.) Ovatko uskossa kuolleet jo taivaassa ja epäuskoiset helvetissä ? Voiko sielu kuolla ? Voiko sielu tuntea tuskaa ? Kummittelevatko kuolleiden sielut ? Onko elämää kuoleman jälkeen?
Millainen persoona on pyhä henki ?
Voiko murhaaja saada tekoaan anteeksi, jos raamatussa kerta sanotaan, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää ?
Aikaisemmat kysymykseni olivat sinusta helppoja, mutta ovatko nämä ?
Yritän:
Kun epäuskoinen pappi kastaa, vihkii,hautaa tai jakaa ehtoollista, niin saako siitä samat siunaukset kuin uskovaiseltakin papilta ?
Saa.
Uskovaisethan eivät mielellään ota toimituksia suorittamaan epäuskoista vaan yleensä se on uskoa tunnustava pappi.
Pitää paikkansa.
Miksi Jeesusta ei kastettu pienenä, vaan vasta aikuisena.
Sen aikainen tapa.
Siunaushan ei ole sama asia kuin kastaminen.
Pitää paikkansa
Onko saarnamies aina oikeassa ?
Ei.
Ovatko uskossa kuolleet jo taivaassa ja epäuskoiset helvetissä ?
Ei.
Voiko sielu kuolla ?
Ei.
Voiko sielu tuntea tuskaa ?
Voi.
Kummittelevatko kuolleiden sielut ?
Ei.
Onko elämää kuoleman jälkeen?
On.
Millainen persoona on pyhä henki ?
Jumalan kolmas persoona.
Voiko murhaaja saada tekoaan anteeksi, jos raamatussa kerta sanotaan, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää ?
Voi.
Aikaisemmat kysymykseni olivat sinusta helppoja, mutta ovatko nämä ?
Ovat.
En varmaan yltänyt ihan samaan kuin tuo ensimmäinen vastaaja, mutta yritin parhaani.
"2.) Miksi Jeesusta ei kastettu pienenä, vaan vasta aikuisena. Onko sittenkin niin, että aikuiskaste oli Jeesuksen aikana käytössä."
Ei ole olemassa lapsikastetta tai aikuiskastetta. Raamatun mukaan on olemassa USKOVIEN KASTE.
"Joka uskoo ja kastetaan..." Ensin usko Jumalaan ja sitten kuuliaisuuden osoituksena seurataan Mestarin jalanjälkiä ja mennään kasteelle.
Pieni lapsi ei voi omata tällaista uskoa, josta Raamattu puhuu.
"3.) Onko saarnamies aina oikeassa ?"
No EI VARMASTI ole.
"1.) Kun epäuskoinen pappi kastaa, vihkii,hautaa tai jakaa ehtoollista, niin saako siitä samat siunaukset kuin uskovaiseltakin papilta ?"
Saa.
"2.) Miksi Jeesusta ei kastettu pienenä, vaan vasta aikuisena. Onko sittenkin niin, että aikuiskaste oli Jeesuksen aikana käytössä."
Käsittääkseni oli.
"3.) Onko saarnamies aina oikeassa ?"
Ei ole.
"4.) Ovatko uskossa kuolleet jo taivaassa ja epäuskoiset helvetissä ? Voiko sielu kuolla ?"
En tiedä.
"Voiko sielu tuntea tuskaa ?"
Voi.
"Kummittelevatko kuolleiden sielut ? Onko elämää kuoleman jälkeen?
Millainen persoona on pyhä henki ?"
En tiedä.
"Voiko murhaaja saada tekoaan anteeksi, jos raamatussa kerta sanotaan, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää ?"
Voi.
"Aikaisemmat kysymykseni olivat sinusta helppoja, mutta ovatko nämä ?"
Osa oli helppoja, mutta ne, mihin vastasin "en tiedä" olivat erittäin vaikeita.
perustelut ja selitykset puuttuvat. Miksi ette selitä paremmin ? Seuroissakin monesti tuntuu, ettei puhuja selvitä asioita tarpeeksi johdonmukaisesti vaan vastaukset ovat sellaisia ympäripyöreitä
kun siellä ry:llä valehdellen yritetään selittää Raamattua.
Pohdit asioita, jotka kaihertavat varmasti monenkin mieltä vl:n riveissä. Jos niihin ei saa selvyyttä Raamattua tutkimalla, niin on hyvä lähteä vähän kiertelemään eri seurakuntiin ja seurailla, mitenkä siellä uskotaan.
Minusta sait erittäin nenäkkäitä ja ymmärtämättömiä vastauksia kysymyksiisi. On tyhmää alentaa kysyjä sanomalla hänelle, että kysymykset olivat helppoja, varsinkin kun moniin kysymyksiin vastattiin väärin. Kysymyksesi olivat hyviä ja juuri sinulle tärkeitä ja mielestäni olisit tarvinnut tarkempia vastauksia. En nyt itse kuitenkaan jaksa sairaana alkaa enempiä kirjoittelemaan. Hyvää jatkoa sinulle.
Sanot minua nenäkkääksi, ymmärtämättömäksi ja tyhmäksi. Häpeä.
Kysyjän alkuperäiset kysymykset olivat todella helppoja. Se että olisin alentanut kysyjää on sinun väärä tulkintasi.
Ei kai nyt ollut kysymys tietokilpailukysymyksistä, vaan erittäin herkistä asioista, joita varsinkin nuoret, mutta myös vanhemmat ihmiset, pohtivat paljon. Jos sanotaan pohtijalle, että kysymyksiisi vastaaminen on helppoa, annetaan sellainen kuva, että minä tiedän, mutta sinä et tiedä mitään. On oltava taito käsitellä arkoja sieluja. Sielunhoitajaksi sinusta ei ole.
Häpeän sinun puolestasi, ettet vieläkään tajunnut.
Heinolasta?
Sorkke vaan tytöt, kaukana sieltä. Miten niin?
aliarvioit kysyjää, jota näin pontevasti suojelet. Minusta hän ei tarvitse huolenpitoasi. Hän on älykäs ja rohkea ihminen, ja sen mukaisesti hänelle vastasin.
Sinusta ei ole sielunhoitajaksi yhtään sen enempää kuin minustakaan. Minuakin hävettää sinun puolestasi.