Miltä teistä tuntuu olla ihastuksen ja huomion kohteena? Onko se aina imartelevaa vai voiko olo olla jopa tukala? Vai riippuuko reagointi tyypistä vai tavasta tuoda ihastuminen esiin.
Entä jos tunnette olon jo epämukavaksi ja tyyppi ei kiinnosta, mutta jatkaa piiritystään, niin osoitatteko selkeästi ovea, että toinenkin tajuaa, vai mitä?
Entä jos tunnette olon jo epämukavaksi ja tyyppi ei kiinnosta, mutta jatkaa piiritystään, niin osoitatteko selkeästi ovea, että toinenkin tajuaa, vai mitä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sehän riippuu ihan siitä mitä itse tuntee "ihailijaa" kohtaan. Ahistaa niin maan vietävästi jos tyyppi hönkyää niskaan koko ajan jos ei itseä kiinnosta. Jos se on molemminpuolista niin ei ahista, jännittää kylläkin vähän.
Onhan se mukavaa/imartelevaa jos huomaa että joku on ihastunut mutta jos ei kiinnosta niin en kyllä toivo että toinen lähestyy ja pyytää treffeille tms., varsinkin jos mies on ujo ja epävarma ja kokematon ja kerännyt kaiken rohkeutensa. Tuntuu kauhean tylyltä antaa pakit mutta ei voi valheellista toivoakaan antaa. Sanoisin suoraan mutta ystävällisesti että kiitos, mutta ei kiitos. Jos mahdollista niin yrittäisin jotenkin muuten "viestiä" ettei kiinnosta, en vaan tiedä kuinka hyviä miehet on hoksaamaan vaivihkaiset viestit.
Joskus saataa itse tiedostamattaan antaa "vääriä" signaaleja. Toiselle saataa tulla torjuttu kuva, jos toinen on juuri siinä jännittyneessä tilassa, ei saa sanaa suustaan, vähän kipsissä ja sen takia turhan asiallinen.
Tiedättehän, miten ihmiset ihastuneena käyttäytyy?
Ei ainakaan luonnollisen rennosti!
Niinhän se on, että kiinnostuksen TÄYTYY olla molemminpuolista, että siinä olisi jotain logikkaa.
Itse olin aikoinaan koulussa "ei toivotun tyypin" vainoamisen uhri, samaan aikaan, kun olin itse kiinnostunut toisesta henkilöstä.
Pidä siinä sitten henkisesti itsesi kasassa...
Tällä "ei toivotulla henkilöllä " oli skitsofrenia (puhui "mustista enkeleistä" jms..)
eikä millään mennyt perille etten ollut hänestä kiinnostunut , vaikka lukukauden alussa olinkin hänelle ystävällinen niin ilmeisesti hän käsitti asian "vähän" väärin ja sen jälkeen lopun lukuvuotta jouduin välttelemään häntä parhaani mukaan- ja kyseessä oli vielä opisto jonka asuntoloihin opiskelijat oli majoitettu, onneksi en sentään joutunut samaan rakennukseen, kuin hän.
Eli mielestäni "yksipuolinen" kiinnostus EI OLE TOIVOTTAVAA, mutta jokaisellahan on ja kuuluu(kin) olla oma mielipiteensä .
Onhan se ikävää, jos on ihastumisen kohde, ja tyyppi ei kiinnosta ainakaan "siinä mielessä". Jos kyseessä on kuitenkin mukava kaveri, vois ihan hyvin käydä jossain muutaman kerran (kaverina), ettei pahoittais toisen mieltä. Mutta se taas saatetaan sitten käsittää niin, että on itsekin kiinnostunut..?! Mun mielestä paras vaihtoehto tutustua olis sellainen, että oltais ensin ystäviä ja siitä sitten tulis jotain, jos tulis..Mutta eipä taida oikein tosielämässä yleensä toimia :(
... että ne "vähemmän laadukkaat" ihmiset, jotka ihastuvat, tekevät väärin ihastuessaan eikä heillä pitäisi edes olla oikeutta siihen?
Mutta hei, kyllähän minä ymmärrän ettei se ole mukavaa, jos henkilö josta ei pidä, roikkuu koko ajan niskassa.
Ja satun itse olemaan näitä eniten inhottuja, vaikken mitään pahaa ole kenellekkään tehnyt.
Noh,on imartelevaa olla ihastuksen kohde, se kohottaa omaa egoa. Minulla on punaisia ruusuja maljakossa mieheltä, jolla on maailman ihanin ääni ja hyvä luonne. Mutta tavatessamme en tuntenut mitään, ulkonäkö ei vaikuttanut tippaakaan. Kamalaa. Käyn ulkona älykkään miehen kanssa, jolla on vielä ero kesken. Keskustelemme ja pohdimme, hän on kovin kiinnostunut. Meillä on sama ammatti ja juttua löytyy. Yksi ujo mies yrittää herättää huomiotani, mutta hän on liian nynny. Ja mitä minä haluan? No sen, ketä en ehkä saa. Sen miellyttävän, älykkään, sensuellin miehen - joka tapailee toista naista.
Ja miten toimin? Lähden pian yksin lomalle, kun on niin huono omatunto - ja tyhjä olo. Loppujenlopuksi haluaisin tietenkin tutustua mieheen, jonka kanssa molemmilla pyörii sukat jalassa!
nyt kun sinulla on kokemustakin, että mikä tekee tuon nynnyn nynnyksi? onko se vain sitä, ettei hän ole miestä nähnytkään verrattuna näihin muihin tapaamiisi, vai ettei saa oikein mitään suhteesi aikaiseksi?
Nojaa, tämä "nynny" odottelee unelmiensa naista!
Hän käy ulkona pariskuntien kanssa ja työkavereiden kanssa. Eli ei missään missä tapaisi vapaita naisia. Mies on kivannäköinen, rehellinen ja auttavainen. No, hän punastuu helposti. Minä naisena en kestäisi sitä, että olisin suorempi ja vahvempi kuin hän.Keneen minä silloin nojaan, kun on huono päivä?
Yksi naistuttu soitti tänään ja kysyi miksen pitäisi tästä "nynnystä". Hän ymmärsi myös selitykseni - tämä mies on mulle vain tosi hyvä ystävä.
Olen määrätyissä piireissä usein vähän nynnymäinen, kuitenkin kun tulee vaikea paikka niin olen aina rohkea, kun muilla menee sormi suuhun niin minä tiedän mitä tehdä.Osaan tehdä juttuja joista muut vain haaveilevat.
Mistä tiedät että tämä nynny mies josta kerroit onkin todellisuudessa jotain enemmän kuin ne muut?
Nynnymäisyys voi olla vain pintaa, alla voi olla jotain ihan muuta!
Oikeassa olet ja kyllä minullakin välillä menee sormi suuhun. Sitten taas on keksittävä jokin ratkaisu.
Mutta jos mies ei koskaan mitään riskeeraa, miten hän voi saada jotakin? En minä naisena heittäydy hänen kaulaansa. Viimeisissä juhlissa me kaikki paitsi tämä "nynny" tanssimme. Yritin leikkisästi vetää häntä tuolista ylös, mutta ei onnistunut. Sanoin että lahjoitan hänelle tanssikurssin synttärilahjaksi! Hän vain hymyili ujona. Eli: aikuisena miehenä hän voisi toki itse mennä tanssikurssille, jos se tanssi on kaikille kavereille tärkeää - ainahan vikoja voi korjata, eikö?
Onhan se aina imartelevaa kun joku ihastunut minuun...
Mutta jos itse en ole kovin kiinnostunut voi se pikkuhiljaa käydä ahdistavaksi... Sillon yleensä on pakko sanoa suoraan "Ei kiinnosta!"..
Silloin kun itseä ei kiinnosta:
Vaivaudun jos toinen tuo sen voimakkaasti esiin. Tulee sellainen olo että teksis mieli juosta pakoon.
Asia hoituu sillä että en vain noteeraa kyseistä naista mitenkään, jolloin nainen kyllä ennemmin tai myöhemmin siirtyy eteenpäin.
Toisaalta joskus mun käy niitä sääliksi. Tuntuu ikävältä niitä kohtaan kun niillä ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta ne ei tiedä sitä.
Silloin kun itseä kiinnostaa:
Meen lukkoon ja mietin että olenko vain ymmärtänyt ystävällisyyden väärin.
Ymmärrän hyvin reagointisi,itsekin taidan reagoida samoin. Mutta ulkopuolelle molemmat reaktiot saattaa vaikuttaa hyvinkin samanlaisilta.
Eli mistä erottaa jos toinen on saamastaan huomiosta vaivautunut, siis negatiivisessa mielessä, ja olo on sellainen, että tekis mieli juosta karkuun, tai jos toinen onkin kiinnostunut, ja tästä syystä lukossa, vähäsanainen ja ehkä nytkin vaivautunut??
Ihmisten käytös on joskus niin vaikeasti tulkittavissa. Joskus voi saada niin kylmää ja nihkeää palautetta, että tulkitsee sen välittömästi torjunnaksi, mutta se saattaakin olla vastapuolen "lukkoilua" kipsissä.
Tiedän miehiä ja naisia, jotka ovat olleet hyvin mielissään saatuaan jonkin ihailijan. Ja sitten he eivät pysähdy ajattelemaan toisen tunteita ollenkaan. He paistattelevat toisen ihailun ja tunteiden keskipisteenä, vaikka eivät ole itse ihmisestä kiinnostuneita. He antavat ihailijalleen vähän toivoa, silloin tällöin. Katsovat pitkään, hymyilevät. Vastaavat, että kyllä, voisin vielä kiinnostuakin sinusta, mutta nyt on sellainen elämäntilanne, että ei sovi. Olen kyllä vapaa, mutta pitää miettiä. Toivon, ettei kukaan pönkittäisi omaa egoaan tuolla tavalla toisen kustannuksella. Olen kokenut ja nähnyt tällaista tapahtuvan. Toivon että ajateltaisiin myös muita ihmisiä kuin vain itseään. On kohteliainta sanoa, että kiitos, imartelevaa että olet kiinnostunut minusta, mutta valitettavsti ei käy tutustuminen eikä seurustelu. En ole kiinnostunut, ei ole mahdollista, mutta kaikkea hyvää sinulle. Piste.
Jos huomaa että toinen on tosissaan ihastunut eikä vain huvikseen flirttaa, niin inhimillisintä on olla antamatta toiselle toivoa, jos sitä kerrassaan ei ole. Toinen ihminen ei ole lelu!
Itse olen tullut siihen tulokseen että en flirttaa jos en sillä tarkoita mitään tai jos varmasti tiedän että toinen ottaa sen kevyesti, eikä kuvittele sen enempää. Ei pidä antaa ymmärtää enempää kuin voi antaa.