päivä kerrallaan

Jatka samaan malliin.
Tiedosta vaan se, että edessä voi olla vielä hermoiluja ja rauhattomuutta, jotka yrittävät kammeta juomaan.

jatkaa. Käy täällä silloin tällöin katsomassa ja kertomassa selviytymisesi tarina, kun joku muu kyselee mitä tehdä alkoholiongelmansa kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Nauti jokaisesta päivästä ilman "olotiloja", olet sen kyllä ansainnut! Päivä kerrallaan eteenpäin, syö hyvin, lepäile, ulkoile ja ylipäätään tee asioita, joista oikeasti pidät ja jotka ovat juomisen aikoina ehkä jääneet vähemmälle... Pikkuhiljaa mieliala muuttuu valoisammaksi ja olo energisemmäksi.

Kevättä kohden.

Hyvä, tseppiä. Itsellä 5 kk raitista elämää, nyt elämisen arvoista.

elämään, päivä kerrallaan.
se ei oo keltään pois ;)



paitsi niiltä jotka kirjoittaa " tulee se arki sullekin".
en vaan tiiä mikä heiltä on pois ja milloin se on lähtenyt ?


niin ja toinen monesta vajauksesta kärsivä on tuota samaa mantraa toistava

" Siksi
Kirjoittanut: että: 29.3.2009 klo 23.39

Uskonnollinen herätysliike, joilla on pari edustajaa, terrorisoivat palstaa. Asiallinen keskustelu on kiellettyä, aino mikä sallitaan on tuo jargoni, mitä kaikki on. Asialliset kirjoitukset poistetaan järjestelmällisesti. "

Haluaisin kertoa oman tarinani, jos se auttaisi jotakuta raitistumaan tai ainakin miettimään omaa viinan juontiaan. Olen alusta lähtien (15 v.) juonut humalahakuisesti, mutta nuorempana homma pysyi vielä jotenkin koossa, kävin töissä tunnollisesti ja opiskelin. Jossain vaiheessa homma alkoi riistäytyä käsistä, tuli ensimmäiset krapulapoissaolot töistä, ensimmäiset potkut viinan takia jne. 90-luvun lopulla aloin alkoholisoitua vakavasti kovasti viinaa vetävän poikaystävän rinnalla. Krapularyypyt ja korjaussarjat astuivat kuvaan, kapakkaan mentiin jo 9:ltä aamulla jne. Alkoi tulla kaatumisia, loukkasin pahasti kasvoni, muistamattomuutta, kauheita darroja, ahdistusta, paniikkihäiriöitä ja rauhottavia kului. Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana mopo on totaalisesti karannut käsistä, en ole välittänyt, ei ole ollut motiivia hillitä juomista, kaikki rahat menee kaljaan ja kapakassa istumiseen, ajatukset pyörivät vaan kännäyksen ympärillä. KUNNES: vedin runsaan kahden viikon juomaputken, kännissä aamusta iltaan, enkä edes muista koko ajasta kunnolla juuri mitään. Tulos: akuutti MAKSATULEHDUS, maksa-arvot taivaissa, silmät ja kasvot aivan keltaiset, zombi olo. Olin sairaalassa viikon, että arvot lähtivät korjaantumaan ja kortisonilääkitys jatkuu vielä kuukauden. Lääkäri sanoi, että minulla oli 50/50 mahdollisuus KUOLLA. Ja samassa kunnossa olevia potilaita on tuotu sairaalaan ja ovat siitä huolimatta KUOLLEET. Lääkäri sanoi että jos jatkan samaan tahtiin, kuolen tai sitten kuolen myöhemmin maksakirroosiin. Mutta minä haluan elää -terveenä. Olen vasta 42-vuotias, puolet elämästä vielä edessä. Olen valinnut raittiuden ja elämän. Sain toisen mahdollisuuden, jonka aion käyttää paremmin kuin ensimmäisen.

Tällä kirjoituksella haluaisin varoittaa teitä viinan/oluen/viinin kanssa läträäjiä: ei se ole se pelkkä krapula lieveilmiöineen, viinaan voi kuolla. Minulla on jo rasvamaksa, mutta raittiudella se korjaantuu ja tulen toipumaan täydellisesti, luojan kiitos. Mutta ihmisellä on vain YKSI maksa, jos se vaurioituu, ei ole varaosia.. eikä alkoholisteille tehdä maksansiirtoja. En halua moralisoida tai saarnata, mutta kannattaa välillä miettiä määriä ja pitää vaikka vähän taukoa välillä, että maksa saa levätä. Tämäkin on yksilöllistä, joidenkin maksa sietää enemmän kuin toisen.
Nyt olen ollut energinen, saanut paljon aikaan, syönyt terveellisesti, käynyt fillaroimassa joka päivä ja muutenkin pitänyt itsestäni huolta. Uniongelmat tosin jatkuvat, mutta niidenkin pitäisi korjaantua ajan myötä.
Tsemppiä sinulle Sanna!
Keväisin terveisin
Pia