Olen nyt melkein vuoden ollut ihastunut erääseen tuntemaani mieshenkilöön. Ihastuin häneen noin viikon päästä ensinäkemisestämme, mutta tunteet eivät kyllä ole muuttuneet juurikaan suuntaan eivätkä toiseen ajan myötä.
Hirmu hyvin en häntä tunne, mutta puhunut hänen kanssaan olen aina silloin tällöin kun olen häntä nähnyt (muualla kun sattuu asumaan). Hän on kuitenkin todella mukava, hauska, huomioon ottava ja mielenkiintoinen persoona. Ulkonäöstäkään ei ole puutetta. Siniset silmät, ruskeat hiukset, luonnollinen pesodenthymy sekä pituutta kai 180cm. Todella musikaalinen ja taiteellinen herra on myös mikä vain parantaa vaikutelmaa itselleni kun musiikkia harrastan. Ja kirsikaksi kakkuun on tämä miekkonen vielä vapaakin. *Huokaus*
Sitten ne huonot puolet. Ikäeroa on aika roimasti meillä ja koko miekkosta tuskin kiinnostaisin minä. Kyllähän hän minut tuntee ja muistaa, mutta tuskin nyt erityisemmin ajattelee kun aika harvoin vielä näemmekin.
En myöskään haluaisi olla ihastunut häneen juuri edellisistä seikoista johtuen. En myöskään usko että vaikka suhde alkaisikin että se toimisi. Tosin mistäs sen tietää, mutta hän vaikuttaa toisinaan vähän turhankin rauhalliselta tyypiltä, vaikka kyllähän sitä räväkkyyttäkin aina välillä tuntuu löytyvän.
Ihastuminen kyllä häiritsee, sillä aina kun hän ilmestyy näköpiiriin tunnen suurta halua tuijottaa häntä - ja tietysti tuijotankin myös. Jopa varattuna hänet nähdessään oli vain pakko tuijottaa häntä kun vilaukseltakin näki. Aika säälittävän oloista sikäli, että jos joku kysyisi, muistan vieläkin mikä paita hänellä oli päällä sinä ja sinä päivänä. Hänelle puhuessani alan myöskin änkyttää, aivoissa löy tyhjää ja puhunkin sitten päähäni reikiä minkä kerkeän. Puheissani ei myöskään silloin ole kyllä mitään tolkkua ja heittoni ovat todella outoja. Ja typeriä. Ja jälkikäteen tietty toivoo että voisi kelata aikaa taaksepäin.
Kiusallista on myös se että tunteet voimistuvat täyteen mittaansa aina kun näen hänet. Kun en pitkään aikaan ole häntä nähnyt ne laantuvat, melkein unohtuvat vaikka ovat kuitenkin olemassa koko ajan jonka voin tuntea kyllä. Sitten kun taas nähdään... pam. Sama vanha tunne, änkytys ja muu rumpa. Näen myös hänestä toisinaan unia kotona ollessani. Silloin, kun olen esim. samassa tapahtumassa kuin hän ja olen nähnyt hänet nään yleensä hänestä unta tapahtuman jokaisena yönä. Rasittavaa.
Miten tämän tunteen saisi laantumaan tai pois? Pelottavaa sikäli että oikeastaan en edes halua koko tunnetta pois, vaikka toisaalta taas tiedän että suhdetta on turha edes kuvitella. Mikä siis avuksi?
Hirmu hyvin en häntä tunne, mutta puhunut hänen kanssaan olen aina silloin tällöin kun olen häntä nähnyt (muualla kun sattuu asumaan). Hän on kuitenkin todella mukava, hauska, huomioon ottava ja mielenkiintoinen persoona. Ulkonäöstäkään ei ole puutetta. Siniset silmät, ruskeat hiukset, luonnollinen pesodenthymy sekä pituutta kai 180cm. Todella musikaalinen ja taiteellinen herra on myös mikä vain parantaa vaikutelmaa itselleni kun musiikkia harrastan. Ja kirsikaksi kakkuun on tämä miekkonen vielä vapaakin. *Huokaus*
Sitten ne huonot puolet. Ikäeroa on aika roimasti meillä ja koko miekkosta tuskin kiinnostaisin minä. Kyllähän hän minut tuntee ja muistaa, mutta tuskin nyt erityisemmin ajattelee kun aika harvoin vielä näemmekin.
En myöskään haluaisi olla ihastunut häneen juuri edellisistä seikoista johtuen. En myöskään usko että vaikka suhde alkaisikin että se toimisi. Tosin mistäs sen tietää, mutta hän vaikuttaa toisinaan vähän turhankin rauhalliselta tyypiltä, vaikka kyllähän sitä räväkkyyttäkin aina välillä tuntuu löytyvän.
Ihastuminen kyllä häiritsee, sillä aina kun hän ilmestyy näköpiiriin tunnen suurta halua tuijottaa häntä - ja tietysti tuijotankin myös. Jopa varattuna hänet nähdessään oli vain pakko tuijottaa häntä kun vilaukseltakin näki. Aika säälittävän oloista sikäli, että jos joku kysyisi, muistan vieläkin mikä paita hänellä oli päällä sinä ja sinä päivänä. Hänelle puhuessani alan myöskin änkyttää, aivoissa löy tyhjää ja puhunkin sitten päähäni reikiä minkä kerkeän. Puheissani ei myöskään silloin ole kyllä mitään tolkkua ja heittoni ovat todella outoja. Ja typeriä. Ja jälkikäteen tietty toivoo että voisi kelata aikaa taaksepäin.
Kiusallista on myös se että tunteet voimistuvat täyteen mittaansa aina kun näen hänet. Kun en pitkään aikaan ole häntä nähnyt ne laantuvat, melkein unohtuvat vaikka ovat kuitenkin olemassa koko ajan jonka voin tuntea kyllä. Sitten kun taas nähdään... pam. Sama vanha tunne, änkytys ja muu rumpa. Näen myös hänestä toisinaan unia kotona ollessani. Silloin, kun olen esim. samassa tapahtumassa kuin hän ja olen nähnyt hänet nään yleensä hänestä unta tapahtuman jokaisena yönä. Rasittavaa.
Miten tämän tunteen saisi laantumaan tai pois? Pelottavaa sikäli että oikeastaan en edes halua koko tunnetta pois, vaikka toisaalta taas tiedän että suhdetta on turha edes kuvitella. Mikä siis avuksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
voi sua.... siiiis toi on niiiiiiiin tuttu juttu mulla kans sama tilanne meneillää.. ihastuin vanhempaan juurikin kanssa musikaaliseen taiteilijasieluun.. ja huonot heitot änkytys sopertelu ja rumbat tuttuja juttuja :D säälittävää on joo, muistan kanssa kaikki pienet yksityiskohdat hänestä aina kun silloin tällöin näen..
tunkeutuu ajatuksiin uniin, välillä ei ruokakaa maita ja hei,sulle lohdutuksena :D :D
vielä säälittävämpää.. joskus lenkillä ollessa kävelen hänen talonsa ohi no okei ehkä suunnitellusti ja toivon näkeväni hänet tai hän minut.. vittu... joo.. kiva. mutta tunnustaa en voi asiaa tälle henkilölle kun ollaa kuitenki tekemisissä jonkun verran.. *huoh* ihan kun se ketää hyödyttäis... kaikki Hänen hymynsä katseensa ym on välillä saanu kuvittelemaan että ehkä hänkin JOTAIN tuntee. paskat kuitenkaan... =P kaikenkukkuraks hänellä vissiin on kuitenkin joku.. kai lapsiakin.. ei ole tullut kysytyksi kun en kehtaa.. sormusta en ole nähnyt.. voi hitto ja voisin mennä nukkuu ja jättää nämäki pohtimiset :D mut onnee sulle :) :)
ei tiedä tunteeko se toinen samalla tavalla,elämä on joskus niin epäreilua, sitä vaan pitää yrittää kestää,kaikkea ei voi aina saada mitä haluaa, mutta se on kurjaa jos lopun elämänsä joutuu kärsimään ja olemaan epätietoisuudessa.
Täsmää.. Mikä on hänen etunimi?
Mistä muuten tiedät, ettei hän olisi sinusta kiinnostunut.. :)
ei voi erehtyä. Sama luulotautinen narsisti joka osastolla ja kohdekkin tiedetään.
Kukas se kohde on ? Vai narsisti ja vielä luulotautinen. Oletko ap?
Olen eri tyyppi joka tuon kirjoitti. Jos ei oikeasti välittäisi vaimostaan miksi olisi hänen kanssaan yhdessä. Heillä on siis lapsikin. Oon niin epätoivoinen. Kaipaan vain
paitsi olen mies ja ihastunut kolmatta vuotta naiseen, jota en voi saada..tiedän tämän koska kerroin tunteistani lopulta hänelle, koska kuvittelin, että siten saan hänet pois mielestä. Ei toiminut sekään, vaikka vähän aikaa niin kuvittelinkin..
Olen jo ainakin 5 vuotta ihastunut naiseen, jota en voi saada ja vaikka voisinkin, niin meillä ei välttämättä olisi tulevaisuutta yhdessä. Näen häntä ehkä kerran viikossa.
Jutelkaa silti ja antakaa iloa ihmisille... ;)
Luettuani viestisi...
Itse olen ollut jo vuosia ihastunut mieheen, joka on nyt 29v...
Tule juttelemaan. En pure...kuljet muuten tietämättäsi usein neljän aikoihin työpaikkani ohi... ;)
tietynlaista vetovoimaa jota tunnet tätä henkilöä kohtaan. Ihastuminen ei kestä yleensä kauan, vaan on enempi hetken ilmiö, se muuttuu sit yhdessäolon kanssa rakastumiseks ja rakastamiseks tai eroks. Oon minäkin joskus tämmöisen tunteen eteen törmännyt, mut se haihtuu, kun vuodet kuluu.
Juu,tiedän tunteen.Itse ihastuin vuosi sitten erääseen mieheen, tapailemani miehen kautta.Tilanne ei tule koskaan muuttumaan,epäilen niin. Mies jonka kautta tämä kaukoihastus tuli, ei todellakaan ole minua varten, ajanvietettä lähinnä. Mutta tämä ihastus on juuri sitä mitä olen aina ihaillut miehessä, ja jopa hänen lapsensa sulattaa minun äidinvaistoni.Aivan ihania kummatkin,en vain pysty toimmaan mitenkään,tilanne on huono kaikinpuolin. Joten vain aika näyttää, mikäli niin on tarkoitus käydä niin käy. Mikäli lopetan suhteen tämän ajanviete kaverin kanssa, en luultavasti koskaan tapaa häntä....
Itte oon ollu koht kaks vuotta ihastunu yhteen poikaan, mut oon liian ujo et uskaltaisin tehä asialke mitää. Olemme puhuneet vain pari kertaa, mutta välillä unelmoin fantasioissa et hän voisi pitää minusta, koska hän katsoo minua kun nauran, kuuntelee aina kun puhun ja koittaa naurattaa minua <3. Mutta sitten vielä yksi ystävistäni on ihastunut samaan poikaan tosin hän on ollut ihastunut häneen vasta noin 4kk (hän ei tiennyt aluksi että olin ihastunut tähän poikaan, mutta sai asian selville sitten) Ystäväni tai hän kuvittelee että olemme parhaita ystäviä, mutta en koe häntä enää ystäväkseni, koska hän yrittää lytätä minua ja hokee kokoajan etttä ei hän sinusta pidä, että turhaan välitän hänestä. Se satuttaa minua joka päivä ja vaikka olisikin pikeassa ei asiaa noin tarvitsisi ilmaista.... mutta en tiedä mitä tehdä, koska en pääse tästä kyseisestä pojasta yli.... (14v tyttö kohta 15v)
Se mies on kylläkin edelleen parisuhteessa. Vajaa 50- vuotias J. Puhuu kyllä päiväsaikaan baareissa ym. Olevansa vapaa. Iltapäivällä/ iltaisin kuitenkin menee häntä koipien välissä puolisonsa luokse.
Ohhoijoi...Olen yli viisikymppinen ja ihastunut hieman vanhempaaan mieheen vajaa viikko sitten! Ihanaa, mutta myös tosi raskasta ja on oikeastaan helpompaa olla, kun ei ole kehenkään ihastunut. Haluaisin tutustua häneen, mutta olen onnettoman aloitekyvytön, joten haaveeksi jäänee...Mutta onpahan tunteet! Ja jos tämä menee ohitse, niin tiedänpähän, että vieläkin osaan ihastua....!