On se kauhee, kun ajattelumallit siirtyvät työstä vapaalle.
"Työelämässä on tunne, ettei mikään riitä. Tällainen pieni "ylimääräinen" antaa enemmän tyydytystä. "
Tuostahan se ongelma juuri alkaa. Eli aina pitää olla tehokas ja saada tehtyä sitä sun tätä ja olla tärkeä. Näin ollen tulee ongelma, että pitäisi olla aikaa itselle. Sitten kun sitä on, tulee yhtäkkiä kysymys. Mitä mä voin tehdä tehokkaasti lomalla, että loma jota on vähän tulee hyödynnettyä täysipainoisesti.
Tuosta ajattelumallista tulee sairaus, jolloin pitää aina olla tehokas ja tehokkuus luo ahdistusta ja masennusta. Pahinta on se, että ei oikeastaan tiedä mitä haluaisi, että olisi onnellinen. Rahaa on enemmän kuin tarvitsee, materia ei tee onnelliseksi.
Mutta ehkä omalla osallani ongelma on juuri siinä, että en pidä tarpeeksi ihmissuhteita yllä. Sitä kautta pääsen ajatumaan omaan pieneneen "harhaiseen maailmaan". Jossa kaikilla muilla menee paremmin, saan huono palkkaa, mulla on surkea kämppä, mua ei arvosteta töissä.
Huomaatko minkä ympärille kaikki kääriytyy. Sitten kun tapaa ihmisiä, huomaa että itseasiassa palkka on ihan ok tai jopa kiitettävä. Työssäkin on haastetta ja arvostusta jne. Mutta kun elää harhassa, niin todellakin osaa olla kaikkeen tyytymätön.
Luin Anthony DeMellon Herääminen kirjan, hengellisyys höpötys ärsytti siinä. Mutta yleinen konsepti oli oikein hyvä. Luin myös Dalai Laman Työn Ilo kirjan. Se oli myös valaiseva. Sinänsä kumpikaan kirja ei sisältänyt mitään sellaista mitä en olisi oikeastaan tiennyt tai ajatellut itse.
Ongelma lähteekin siitä millainen on päivittäinen ajattelumalli. Mihin on arjessa urautunut. Se että tiedät jotain, ei tarkoita sitä että se käytännössä toteutuisi. Luin kirjan tenniksen pelaamisesta, eikä minusta tullut maailmanmestaria. En ole kyllä edes tarttunut mailaan.
Pitänee siis panostaa noiden oppien ja käytäntöjen soveltamiseen. Eikä siihen, että kuinka tehottomasti tänään käytin päiväni.
Pistäkääpä aatteita tulemaan.
"Työelämässä on tunne, ettei mikään riitä. Tällainen pieni "ylimääräinen" antaa enemmän tyydytystä. "
Tuostahan se ongelma juuri alkaa. Eli aina pitää olla tehokas ja saada tehtyä sitä sun tätä ja olla tärkeä. Näin ollen tulee ongelma, että pitäisi olla aikaa itselle. Sitten kun sitä on, tulee yhtäkkiä kysymys. Mitä mä voin tehdä tehokkaasti lomalla, että loma jota on vähän tulee hyödynnettyä täysipainoisesti.
Tuosta ajattelumallista tulee sairaus, jolloin pitää aina olla tehokas ja tehokkuus luo ahdistusta ja masennusta. Pahinta on se, että ei oikeastaan tiedä mitä haluaisi, että olisi onnellinen. Rahaa on enemmän kuin tarvitsee, materia ei tee onnelliseksi.
Mutta ehkä omalla osallani ongelma on juuri siinä, että en pidä tarpeeksi ihmissuhteita yllä. Sitä kautta pääsen ajatumaan omaan pieneneen "harhaiseen maailmaan". Jossa kaikilla muilla menee paremmin, saan huono palkkaa, mulla on surkea kämppä, mua ei arvosteta töissä.
Huomaatko minkä ympärille kaikki kääriytyy. Sitten kun tapaa ihmisiä, huomaa että itseasiassa palkka on ihan ok tai jopa kiitettävä. Työssäkin on haastetta ja arvostusta jne. Mutta kun elää harhassa, niin todellakin osaa olla kaikkeen tyytymätön.
Luin Anthony DeMellon Herääminen kirjan, hengellisyys höpötys ärsytti siinä. Mutta yleinen konsepti oli oikein hyvä. Luin myös Dalai Laman Työn Ilo kirjan. Se oli myös valaiseva. Sinänsä kumpikaan kirja ei sisältänyt mitään sellaista mitä en olisi oikeastaan tiennyt tai ajatellut itse.
Ongelma lähteekin siitä millainen on päivittäinen ajattelumalli. Mihin on arjessa urautunut. Se että tiedät jotain, ei tarkoita sitä että se käytännössä toteutuisi. Luin kirjan tenniksen pelaamisesta, eikä minusta tullut maailmanmestaria. En ole kyllä edes tarttunut mailaan.
Pitänee siis panostaa noiden oppien ja käytäntöjen soveltamiseen. Eikä siihen, että kuinka tehottomasti tänään käytin päiväni.
Pistäkääpä aatteita tulemaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä sinulta puuttuu elämästäsi? Onko tyttöystävää tms? Kärsitkö jostain sairaudesta,mikä rajoittaa elämääsi? Tuhlaatko rahaa vai oletko kenties vähän pihi? Ajatteletko,että minulla pitää olla asiat paremmin kuin toisilla, esim. palkka, auto jne? Kokemuksesta tiedän, työelämän tehokkuus syö ihmistä pikkuhiljaa sisältäpäin, eli sairastuttaa. Tästä on jo selviä merkkejä, kun katsoo nuorten työkyvyttömyyseläke tilastoja. Jos vain suinkin mahdollista,älä tuo töitä ns.töitä kotiin, jos ei ole pakko. Osta vaikka pari rentous cd-levyä ja kokeile niitä.
En mä tiedä mitä puuttuu elämästä. En edes tiedä mikä minut tekisi onnelliseksi.
Ei puutu tyttöystävää, en kärsi tietääkseni mistään muusta kuin (henkisestä) sairaudesta.
Olen vähän tai aika paljonkin pihi.
Totta kai pitää olla asiat paremmin kuin toisilla. Nykyinen 3500€ kuukausi palkka kismittä suunnattomasti koska se on surkea.
> työelämän tehokkuus syö ihmistä pikkuhiljaa
> sisältäpäin, eli sairastuttaa.
Siltä se todellakin tuntuu. Lomakin pitäisi viettää tehokaasti, ettei mene arvokasta loma-aikaa hukkaan.
Tiedä sitten mistä tuo henkinen sairastuminen johtuu kokonaisuudessaan. Ehkä se on juuri tuo tehokkuusajattelu ja se, että se syö mielekkyyden aivan kaikesta. Kun aina pitää miettiä, että mitä HYÖTYÄ tästä toiminnosta jota nyt suoritan on OIKEASTI. Loppujenlopuksi sitä huomaa, että järkeä elämässä on aikalailla vähän.
Mulla oli ennen ihan samanlainen palkka ns."entisessä elämässä". 2006 menetin terveyteni yhtenä kauniina päivänä. Minusta tuli liikuntarajoitteinen monisairas kipupotilas. Tein töitä aikaisemmin tappotahdilla. Nyt saan 1420e ansionsidonnaista,eikä se heilauta suuntaan eikä toiseen. Haluaisin vaan entisen terveen elämäni takaisin. En missään tapauksessa lähtisi vanhaan työhöni,tyytyisin pienenpään palkkaa, jossa ei tarvitsisi raataa kuin viimeistä päivää. Raha ei ole mitään terveyden rinnalla. Ne on pelkkiä numeroita pankkitilillä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oravanpyörä
Noin siellä sanotaan, oravanpyörässä saa juosta itsensä vaikka hengiltä. Se ei taida muuttaa mitään, eikä sillä pääse mihinkään. Eväät onnelliseen elämään löytyy kyllä ihan jostain muualta.
En ole mikinä mennyt siihen työnantajan tehokkusajatteluun mukaan koska teen töitä oman kehoni mukaan ja ihmisen fysiikka on rajallinen. olin tossa 4kk lomautettuna ja sain varmalta alalta isosta firmasta paikan niin oli mukava kuitat edelliselle työnantajalle kun soittivat 4kk lomautuksen jälkeen että nyt taas olisi töitä niin sanoin että olette kolmepäivää myöhässä ja eikä enää tartte olla matkatöissä ja pääsee joka ilta kotiin puolison luokse. Nyt olen vakaassa suomalaisessa yrityksessä ja täälläkin on kiireitä mutta ei semmoista tappotahtia kuin urakointifirmoissa ja saa myäs ylityökorvakset ja muuut lisät. Vaikka ikää 48v niin työkokemusta oli sen verran ja monipuolista että paikka tuli.
pyörii vain jos juokset! Ja vain sinusta riippuu, pysähtyykö se!
ei ole "kun" 3500€/kk??? Tossa asemassa tekisin jo itsarin!!!
Ps. itse tienaan 1700€/kk (brutto) ja elän hyvin enkä ikinä koskaan uskokaan saavani esim. 2500€/kk koska se olisi jo mielestäni turhaa pröystäilyä yhdelle ihmiselle! Mutta kaikki on suhteellista ja jos esim J.Ollilalle ilmoitettaisiin palkan putoavan 10000€:oon/kk, hän alkaisi varmaan etsiä köyttä...
auttaako tieto, että mulle jää vajaa tonni kuussa verojen jälkeen?
Kismittääkö vielä yhtä kovasti?
Mä ymmärrän sua täydellisesti, kuule MUAKIN kismittää tolla tulolla. Kismittää kuule niin paljon..
Juu eikä se vielä mitään että työssä on tehtävä tehokkaammin. Mutta kun opit yhden asian aletaan vaatia taas lisää ja lisää ja lisää...siis työnantajalle ei riitä mikään. Kun pääset vapaalle ja ajattelet, että nyt saat huilata ja jää aikaa jopa itsellesi sairastuu työpaikalla joku ja alkaa soittelu kotiin...onko tässä m itään laitaa?
liian vähän on tunteja vuorokaudessa...ei kerkeä ollenkaan kaikkea tekemään mitä ajattelee vaikka tukka putkella mennään koko ajan. ;) silti nautin työstä siitä mitä kaikkea saa tehdä ilma kenenkään käskemättä,rakastab elämää ja perhettäni.
Joo, meilläkin on töissä ihan hiton "tehkoasta". Mun työtehtävätkin on määritelty niin että lienee olettavat minussa asuvan kaksi ihmistä. Eräskin kerta kun sain kovassa flunssassa sairauslomaa, soittelivat ja lähettelivät tekstaria ja käskivät töihin.
Samaan syssyyn minua häiriköi eräs ihminen työpaikalla ja olen saanut oppia että johtotason ihmiset eivät tykkää siitä että ongelmia tuodaan esille. Työnkuvani on tullut helvetillisemmäksi tai minua yritetään syyttää jostain mokista aina kun avaan suuni tästä häiriköinnistä tai liiankin monipuolisista työtehtävistäni.
Olen sitten sulkenut suuni ja hammasta purren tehnyt työni piruuttanikin hyvin ja yrittänyt olla totaalisesti piittaamatta häiriköinnistä. Tämä on tarkoittanut paljon ylitöitä kun ei normaali aikojen puitteissa kerkeä kaikkea tekemään. Häiriköinti ei tunnu niin pahalta aina kun kykenen sen ignooraamaan, mutta jos jonain väsyneenä päivänä erehdyn provosoitumaan, tilanteesta tulee yleensä aivan järkyttävän stressaava!
Olen yrittänyt puhua ja meilata työtilanteestani. (Häiriköinnistä en enää oikein uskalla puhua) Viimeisin yritys pitemmän hiljaisuuden jälkeen johti kuitenkin kertaalleen "rangaistukseen". Eräs johtotason ihminen keksi kertoa, että olen asennevammainen. Miten voi olla, että aina kun hänellä on jotain ikävää sanottavaa, se ajoittuu hyvin lähelle sitä, kun olen avannut suuni jostain asiasta mihin toivoisin muutosta.
No, nyt minulla todettiin keskivaikea depressio ja sain lääkitystä ainakin puoleksi vuodeksi ja parin viikon sairausloman. Olen käynyt jo muutaman kerran työterveyslääkärillä purkamassa tätä asiaa ja molemmilla kerroilla tarjottiin nessupakettia joka tuli tarpeeseen. En ole itkenyt siellä läheskään kaikkia itkujani ja kertonut ihan kaikkea. Jos olisin kerennyt kertoa, en tiedä olisiko määritelmä ollut vaikea masennus.