Onko kokemuksia, kuinka pitkään teillä aiemmin lähes alkoholisoituneilla ihmisillä on raittius kestänyt? Minulla nyt joitain kuukausia.
Ei siihen auttaneet ammattiauttajat sun muut. Minä vain päätin yksi päivä, kun olin taas juonut liikaa, lopettaa ja lopetin. Tavoittelen loppuelämän kestävää raittiutta. Mihinkään ryhmiin sun muihin lahkolaisjuttuihin en mene, ne on nähty ja jatkossa kierrän kaukaa.
En usko muuta kuin ihmiseen itseensä. Niin että kauanko teillä on onnistunut tältä pohjalta raittius?
Ei siihen auttaneet ammattiauttajat sun muut. Minä vain päätin yksi päivä, kun olin taas juonut liikaa, lopettaa ja lopetin. Tavoittelen loppuelämän kestävää raittiutta. Mihinkään ryhmiin sun muihin lahkolaisjuttuihin en mene, ne on nähty ja jatkossa kierrän kaukaa.
En usko muuta kuin ihmiseen itseensä. Niin että kauanko teillä on onnistunut tältä pohjalta raittius?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen ollut kuivilla reilut pari vuotta eikä ole yhtään ikävä niitä karmeita kohmeloita aina parin viikon ryyppyputken jälkeen. Kyllä kun ikä karttuu niin huomaa selvästi miten kunto kohentuu
raittiina. Tulee lisää itsevarmuutta ja kaikinpuolin elämä muuttuu paremmaksi.
Mukavaa lukea, että täällä on järkeviäkin kirjoituksia!
Olen koettanut pysytellä raittiina nyt kolmatta viikkoa. Tiedän, että se on lyhyt aika, mutta päivä kerrallaan. Olen kertonut tilanteestani nykyisellä työpaikallani. Kun rehellisesti kertoo asiansa, niin mahdollisuus on saada myös muilta tukea. Koetan myös edellisen kirjoittajan tavoin huomioida liikunnan tärkeän merkityksen. Ajan työmatkat pyörällä ja koetan päivän aikana myös kävellä aina kuin se on mahdollista.
Haluaisin, että voisimme tukea toisiamme raittiuteen tällä palstalla!
Monet terveiset kaikille, jotka tavoittelevat täysraittiutta, joille siis kohtuukäyttö ei sovi ollenkaan!
teillä kummallakin nyt hiukan jäitä hattuun! Olen joskus itse ollut muutamia kuukausia raittiina joskus vuoden tai kaksi.Nyt olen ollutjo toistakymmentä vuotta ja silti en voi tietää koska ratkean. Aina olen uskonut vuoren varmasti, etten ikinä enää ryyppää. Otan nykyään vain päivän kerrallaan. Tarkoitus ei ole vähätellä mitenkään yritystänne,päinvastoin toivotan onnea.Omalla kohdallani ymmärrän, että kysymyksessä sairaus nimeltä alkoholismi ja siinä ei tahdonvoima auta. Olen joskus katunut sitä kun alku innostuksissani hölötin liikaa asiotani työpaikalla sun muualla. Vuosien päästä ymmärrätte mitä tarkoitan.
on aloitettava siitä ensimmäisestä päivästä.
Kyllä ne selvät ajat on yhtä arvokkaita, olipa niitä sitten viikko tai vuosia. Omasta kokemuksesta sanon kuitenkin että mitä pitempään raittiina, sitä helpompaa se on. Alkuaikoina voi olla esim. unettomuutta tms., niitä ei vaan kannattais hoitaa viinalla vaan hakea reilusti lääkitystä. En minäkään raittiuttani vanno, mut päivä kerrallaan, eikä koko asia pyöri enää päivittäin mielessäni, ainakaan haitaksi asti.
ei muuta kun sisulla eteen päin. kyllä se siitä lähtee
Onnea sinulle päätöksestäsi. Minulla tulee tänään 120 päivää raittiina, eikä ole tehnyt yhtään mieli. Se vain naksahti elokuussa. Tuli funtsittua elämää. Päätin että kun kerran kuitenkin on kuoltava, en kuole viinan takia. Ensimmäisen kerran join alkoholia 14-vuotiaana ja siitä se alkoi. Olin hyvin ujo ja viina auttoi vapautumaan. 17-vuotiaana oli jo niin hyvä viinapää, että piti olla kaksi pulloa pöytäviinaa päästäkseen humalaan. Sitten törmäsin onneksi nykyiseen vaimooni ja ryyppääminen jäi vähemmälle. Kuitenkin pikkuinen tissuttelu jatkui melko säännöllisesti. Kunnes 40-vuotiaana humalapäissäni löysin itseni putkasta ja sen seurauksena menetin työpaikkani (käry ratista). Silloinkaan en vielä viisastunut.Tissuttelu ja välillä kovempikin juominen jatkui. Aina löytyi syitä. Vaimon nalkutus oli hyvä peruste. Mutta jostakin tuli viime kesänmä ykskaks päähän se "pim": eihän tässä ole mitään järkeä. Ei kannata masentua vaikka tulee noita toppuuttelijoita panemaan jäitä hattuun. Vaikka he ovatkin ratkenneet oltuaan vuosia selvänä, me ei tehdä sitä, eihän! On päinvastaisiakin esimerkkejä. Ihmisiä jotka ovat lopettaneet sen kuten sinä ja minä. Ja olleet vuosikymmeniä juomatta. Oma päätös on tärkein. Ei siihen mitään AA:ta tarvita.
Kaikkea hyvää sinulle ja jos haluat voit kirjoitella minulle: [email protected] Olen perheellinen 47-v mies. Jos tulee vaikka heikompi hetki, niin koetetaan tukea toisiamme!
juuri sitä AA toimintaa jossa tuetaan toinen toistaan vaikka se tapahtuisi näin viestien välityksellä. On siis tunnustettava se oma riippuvuus alkoholiin ja lähdettävä siitä elämään tätähetkeä.
Sinun tarinasi on mielestäni niin tyypillinen että kunpa moni lukisi sen ja ymmärtäisi totuuden myös omalla kohdallaan.
Vastoinkäymiset on kestettävä selvinpäin eikä niitä auta sumentaa päihteillä.
Raittiin ilo on sitä oikeaa iloa eikä teennäistä joksi näen sen jos ihminen on humalassa.
Itse olen aina ollut ujo mutta en ole ujouteeni tarvinnut koskaan alkoholia eli eikö sekin monella yksi tekosyy juoda ja luulla olevansa...
Toivon raittiita vuosia ja elämän iloa.
Kiitos tuesta. Kaikkea hyvää sinullekin.
Mitä tarkoittaa "lähes alkoholisoitunut"? Onko pari lasillista viiniä päivässä kohtuukäyttöä vai alkoholismia. Missä menee raja? Itse luulen, että jos juominen ei muodostu elämän pääsisällöksi ei ole alkoholisti.
lopettaa juomisen kokonaan kun tuli äkillinen haimatulehdus ja meinasin kuolla.
Niin tosissani kuin päätinkin, se raittius kesti melko tasan puoli vuotta.
Sitten lähes viisi vuotta myöhemmin päätin uudestaan, että nyt saa todella rittää. Olin hampaat irvessä raittiina 3 kuukautta, kun käsitin etten selviä yksin.
En tiennyt mitään keinoa pysytellä kuivilla vaikka kyselin kaikki mahdolliset paikat ja keinot.
Sitten yksi tuttu kysyi: Oletko kokeillut AA:ta?. Minä kysyin mikä se on? En ollut koskaan kuullutkaan.
Menin saman tien Tampereella AA-ryhmään ja siellä minulle kerrottiin, että tämä on sairaus, joka on helppo hoitaa. Ei vain oteta sitä ensimmäistä huikaa. Ja jos ihan ikenistä vetää niin voin soitella ryhmästä saamiini kohtalotoverieni numeroihin, vaikka yöllä, HUOM!!
Sinne jäi juomahimon tuska, ensimmäiseen kokoukseen. Kiitän luojaani, ettei minulla ollut mitään ennakkoasenteita AA:ta kohtaan, sillä se tehosi heti. Siitä on keväällä 25 vuotta.
mukava tietää vieläkö kaikki tänne kirjoittaneet on raittiina? Onhan 2-3 viikkoa alkoholistille pitkä aika.
kolmas joulu raittiina ja myös joulujen välit.
Mielenkiinnolla silti seuraan, onhan tämä aika yleinen ongelma.
hieno juttu, onnittelen! Mielenkiinnolla minäkin seuraan,että onko kaikki vielä mukana ja hengissä. Juomisen tuskat on niin hirvittävät, että sydämmestään toivoo jokaisen siitä kärsivän pääsevän kuiville.
Joku kyseli onko päätös pitänyt. Minulla on. Viime elokuussa 16. päivä join viimeisen kaljani. Eikä yhtään tee mieli. Juokoot toiset minunkin puolestani. Enkä ole AA:ta tarvinnut.
Voimia muillekin -tinke