Samaan aikaan kun luksuskodissaan löhöävä John Lennon uhosi Beatlesien olevan suositumpia kuin Jeesus, Beatleseitä etevämmät ja kunnianhimoisemmat muusikot työstivät levyjä, jotka lyhyessä ajassa saisivat Beatlesit kuulostamaan ihmisten korvissa menneen talven lumilta. Vuoden 1966 alkupuolella, eli kuukausia ennen Beatlesien Revolveria, markkinoille tulivat seuraavat käänteentekevät julkaisut:
The Rolling Stones - Aftermath
Beach Boys - Pet Sounds
Bob Dylan - Blonde on Blonde
The Mothers of Invention (Frank Zappa) - Freak Out!
The Byrds - Fifth Dimension
Onko ihme, että noiden levyjen jälkeen Beatlesien Revolver kuulosti aikalaisten korvissa laimealta ja vanhentuneelta? Tyypillinen tuonaikainen arvio Revolverista ja Beatlesien asemasta vuoden 1966 musiikkikentässä oli esim. Kinksin Ray Daviesin seuraava pureva arvostelu:
http://www.kindakinks.net/misc/articles/beatles.html
On lisäksi muistettava, että samaan aikaan 1966 Velvet Underground oli jo äänittänyt uraauurtavan esikoislevynsä. Ja loppuvuodesta 1966 ilmestyi Kinksin Face to Face, Whon A Quick One, Creamin Fresh Cream sekä Beach Boysin loistava single Good Vibrations. Beatles oli totisesti hätää kärsimässä 1966. Beatlesit pystyivät kyllä panemaan kampoihin Holliesille, Manfred Mannille, Herman's Hermitsille ja USA:n Monkeesille ja Motown-artisteille, mutta eivät aikansa todellisille innovaattoreille ja musiikin suunnan määrääjille.
Älkääkä nyt vain väittäkö että Strawberry Fields Forever/Penny Lane ja Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band jotenkin korjasivat asian. Ne tekivät vaikutuksen lähinnä Brian Willsoniin, joka teki muutenkin Beach Boysin kanssa melko samanlaista musiikkia kuin Beatles ja kilpaili ikään kuin samassa sarjassa. Pepperin merkitys oli siinä että se popularisoi suurille massoille ja pikkuporvarilliselle musiikkimaulle ne keksinnöt, jotka 1965-1966 oli populaarimusiikin tekemisessä tehty Beatleseistä riippumatta. Ja musiikillisesti vuoden 1967 tärkein levy ei suinkaan ollut Pepper, koska mikä tahansa seuraavista on ehdottomasti sitä olennaisempi:
The Doors - The Doors (tai yhtä hyvin Strange Days)
Red Crayola - Parable of Arable Land
The Velvet Underground - The Velvet Underground & Nico
Jimi Hendrix Experience - Are You Experienced? (tai yhtä hyvin Axis: Bold As Love)
Jefferson Airplane - Surrealistic Pillow (tai yhtä hyvin After Bathing at Baxter's)
Captain Beefheart & His Magic Band - Safe As Milk
Pink Floyd - The Piper at the Gates of Dawn
Cream - Disraeli Gears
Procol Harum - Procol Harum
Ja myös Rolling Stonesin ansaitsemattomasti parjattu Their Satanic Majesties Request on itse asiassa Sgt. Pepperiä huomattavasti kiinnostavampi, parempi ja kokeellisempi levy.
Riittää tällä erää. Beatles-uskovaisten parannusterapia jatkuu, lisää kylmiä kylpyjä ja kylmiä faktoja seuraa taas lähitulevaisuudessa.
The Rolling Stones - Aftermath
Beach Boys - Pet Sounds
Bob Dylan - Blonde on Blonde
The Mothers of Invention (Frank Zappa) - Freak Out!
The Byrds - Fifth Dimension
Onko ihme, että noiden levyjen jälkeen Beatlesien Revolver kuulosti aikalaisten korvissa laimealta ja vanhentuneelta? Tyypillinen tuonaikainen arvio Revolverista ja Beatlesien asemasta vuoden 1966 musiikkikentässä oli esim. Kinksin Ray Daviesin seuraava pureva arvostelu:
http://www.kindakinks.net/misc/articles/beatles.html
On lisäksi muistettava, että samaan aikaan 1966 Velvet Underground oli jo äänittänyt uraauurtavan esikoislevynsä. Ja loppuvuodesta 1966 ilmestyi Kinksin Face to Face, Whon A Quick One, Creamin Fresh Cream sekä Beach Boysin loistava single Good Vibrations. Beatles oli totisesti hätää kärsimässä 1966. Beatlesit pystyivät kyllä panemaan kampoihin Holliesille, Manfred Mannille, Herman's Hermitsille ja USA:n Monkeesille ja Motown-artisteille, mutta eivät aikansa todellisille innovaattoreille ja musiikin suunnan määrääjille.
Älkääkä nyt vain väittäkö että Strawberry Fields Forever/Penny Lane ja Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band jotenkin korjasivat asian. Ne tekivät vaikutuksen lähinnä Brian Willsoniin, joka teki muutenkin Beach Boysin kanssa melko samanlaista musiikkia kuin Beatles ja kilpaili ikään kuin samassa sarjassa. Pepperin merkitys oli siinä että se popularisoi suurille massoille ja pikkuporvarilliselle musiikkimaulle ne keksinnöt, jotka 1965-1966 oli populaarimusiikin tekemisessä tehty Beatleseistä riippumatta. Ja musiikillisesti vuoden 1967 tärkein levy ei suinkaan ollut Pepper, koska mikä tahansa seuraavista on ehdottomasti sitä olennaisempi:
The Doors - The Doors (tai yhtä hyvin Strange Days)
Red Crayola - Parable of Arable Land
The Velvet Underground - The Velvet Underground & Nico
Jimi Hendrix Experience - Are You Experienced? (tai yhtä hyvin Axis: Bold As Love)
Jefferson Airplane - Surrealistic Pillow (tai yhtä hyvin After Bathing at Baxter's)
Captain Beefheart & His Magic Band - Safe As Milk
Pink Floyd - The Piper at the Gates of Dawn
Cream - Disraeli Gears
Procol Harum - Procol Harum
Ja myös Rolling Stonesin ansaitsemattomasti parjattu Their Satanic Majesties Request on itse asiassa Sgt. Pepperiä huomattavasti kiinnostavampi, parempi ja kokeellisempi levy.
Riittää tällä erää. Beatles-uskovaisten parannusterapia jatkuu, lisää kylmiä kylpyjä ja kylmiä faktoja seuraa taas lähitulevaisuudessa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
-kai tuli parempi olo nyt?.... :)
Beatles hallitsi vuoteen 1965 asti rockin uutta tulemista tekemällä merkittäviä singlejä ja panostamalla albumikokonaisuuksiin, mutta vuonna 1966 kokeellinen populaarimusiikki saavutti huippunsa pitkälle muiden artistien ansiosta. Olkoonkin, että pitäisin Revolveria merkittävänä albumina, mutta Freak Out!, Pet Sounds ja muut levyt pistivat todellakin luun kurkkuun Beatleseille.
-noinko vähän tiedät kevyen musiikin kehityksestä?..kyl nyt hymyilyttää.. :) :)
Kateellisena (mutta hyvänä)lauluntekijänä piti antaa pyynnöstä katkeria lausuntoja kun piti esiintyä köyhässä suomessa kylmässä Peacokin salissa.
"Pepperin merkitys oli siinä että se popularisoi suurille massoille ja pikkuporvarilliselle musiikkimaulle ne keksinnöt, jotka 1965-1966 oli populaarimusiikin tekemisessä tehty Beatleseistä riippumatta."
Näin juuri. Ja tähänhän se juuri perustui, että Beatles oli suositumpi kuin Jeesus. He osasivat ottaa aikalaistensa (ja edeltäjiensä) musiikista ne oleelliset osat ja luoda näistä vaikutteista toimivaa popmusiikkia, jota miljoonat rakastivat (ja rakastavat edelleen).
Kuten tälläkin palstalla on tullut usein esiin, Beatlesien suurin vahvuus oli loistavien pop-biisien kirjoittamisessa. Tällä saralla he ovat (kenties) ykkösiä maailmassa ja tähän perustuu heidän merkityksensä. Moni progebändi soittaa paljon vaikeampia juttuja ja tekee mielenkiiintoisia kokeiluja, mutta tarttuvaa pop-biisiä, jonka voisi myydä massoille he eivät osaa/halua tehdä. Kukin tavallaan...
merkittävimpiä vaikuttajia, mikä usein unohdetaan. Nämä varsin tuntemattomat nimet kirjoittivat enemmän hittejä kuin Lennon/McCartney tai Andersson/Ulvaeus, ja Motownin soittajat loivat paljon kopioidun soundinsa. Beatles ja Abba tekivät omilla vuosikymmenillään loistavia popkappaleita, Beach Boys maailman parhaan levyn, Leiber/Stoller vastasi esim. monista Elviksen hiteistä.
Hyviä kokoonpanoja kaikki.
"Kuten tälläkin palstalla on tullut usein esiin, Beatlesien suurin vahvuus oli loistavien pop-biisien kirjoittamisessa. Tällä saralla he ovat (kenties) ykkösiä maailmassa ja tähän perustuu heidän merkityksensä. Moni progebändi soittaa paljon vaikeampia juttuja ja tekee mielenkiiintoisia kokeiluja, mutta tarttuvaa pop-biisiä, jonka voisi myydä massoille he eivät osaa/halua tehdä. Kukin tavallaan..."
Pitää paikkansa, että The Beatles oli yksinkertaisten pop-rallien tekemisen mestari. Tuo mitä proge-bändeistä sanot on totta sikäli, että kyse on heidän halukkuudestaan tehdä hittejä. Esim. Pink Floyd oli todellakin kykenevä tekemään hittimusaa, mikä nähtiin mm. Another Brick in the Wall pt2 ja Wish You Were Hearin tapauksissa. Kyllä proge-bändeillä taitoa riittää tehdä massa-hittejä, mutta kyse onkin halukkuudesta. Haluavatko he antaa itsestään kuvan helppona pop-koneena jota pikkutytöt palvovat, vaiko taiteellisena ja kokeilevana progressiivisena yhtyeenä.
-on se tärkeintä,et levy on hitti? Ei Motownin nikkarit ollu läheskään niin monipulisia kuin esim juuri Lennon-McCartney,tai ABBA-jätkät.Usein Holland-Dozier-Holland vain toisti itseään;koska se myi.Tämä on faktaa.Makuasia sensijaan on se,mikä on "maailman paras levy".
-että sä jaksat nalkuttaa asiasta..taidat olla oikeassakin elämässÄ TOSI rasittava kanssaihmisille?....huhhuh..
"-että sä jaksat nalkuttaa asiasta..taidat olla oikeassakin elämässÄ TOSI rasittava kanssaihmisille?....huhhuh.."
Tuo äskeinen oli ensimmäinen viestini The Beatles -palstalla. En ole täällä aiemmin vieraillut.
tarkoitettu aloittajalle tuo,ei sinulle Cryptoniitti... ;)
Minä tosin en kirjoittanut sitä,mutta aloittajalle olisin voinut osoittaa jotain tuollaista.On sen verran rasittava,itseään toistava jäkättäjä.
Lisää terapiaa Beatles-vammaisille, sitä totisesti tarvitaan!
Motownin tyypit kirjoitti sujuvasti kaikenlaisia biisejä,totta kai toistivat itseäänkin,mutta mikäpä siinä,kun esim. Beatlesin kolmen ekan levyn biisit ovat paikoin melkein plagiaatteja toisistaan (kts. it wont be long / any time at all). Abbakin teki paikoin hyvin samantyyppisiä popralleja levylleen (kts. Arrival).
vain Beatles vastaan Rolling Stones.Arvatkaa kumpi voitti.Kun opettaja pyytää mainitsemaan merkittävimmän kevyenmusiikin vaikuttajan viimevuosisadalta niin kehtaako sitä vastata muuta kuin Beatles.Historia on jo kirjoitettu.
tampioita täällä on.Mä pidän Beatles'eista ja helvetin monesta muustakin bändistä ja artistista.Levyhyllyssä on noin 1500 levyä,vinyyliä ja ceedeetä,monenlaista musiikkia.Kuuntelen mieleni mukaan.En asettele typeriin järjestyksiin bändejä.MINÄ HALVEKSIN TEITÄ !!! VITUSTI !!!
KÄRSIKÄÄ TYHMYYDESTÄNNE.
Hetkellinen hermostuminen,saattehan te toki olla aivan niin tyhmiä kuin haluatte,eihän se minulta ole pois... ;D
Aftermath ilmestyi ennen Revolveria ja Satanic Majesties Reuquest oli parempi kuin Pepper, kuten avaaja totesi. Ja eikö Hey Jude kuulosta aika pliisulta verrattuna Sympathy for the Deviliin? Tai Revolution hyvin pikkuporvarilliselta verrattuna Street Fighting Maniin?
...voi,voi..ja hehheh... ;)
Mick Jagger väitti jossain haastattelussa että Stonesit olivat kapinallisia ja Beatlesit eivät, mutta Lennon pani siihen vähän perspektiiviä toisessa haastattelussa. Stonesien varhainen hitti "I Wanna Be Your Man" oli Beatlesit ylipäätään tekivät ensimmäisinä kaikenlaisia juttuja joista Stonesit kopioivat aika paljon. Esim. erilaiset instrumentit levyillä, kuten sitar, viulutaustat (Yesterday-> As Tears Go By) jne. Hippiaikana Rollarit olivat aika lailla hukassa, mitä osoittaa "Satanic"'in vaihteleva taso, vaikka helmiäkin mahtui joukkoon. Mutta kun muutkin tekivät hippimusaa niin eihän sitä uskaltanut muuta kokeilla.
Jaggerin kivitalonkokoinen ego alkoi ängetä esiin jo 60-luvun puolivälissä pilaten monen kappaleen, ihme nikotteluilla ja hokemisilla, esim. juuri mainitsemasi "Sympathy..":n lopussa. Ja Beqqar's Banquet oli Stonesien viimeinen levy jolla ei ollut juuri yhtään kappaletta jonka yli tekisi mieli hypätä, pari seuraavaa olikin jo enää parin hitin varassa roikkuvia, ja sen jälkeisen 40 vuoden tuotannosta ei ole juuri muita kunnon kappaleita kuin Angie.
Hyviä bändejä molemmat silloin ekan kuuden vuoden aikana, mutta siihen se jäi.