Mieheni halusi pitkään lasta kanssani ja raskauden alkupuolella hän iloitsi asiasta todella paljon. Olen huomannut loppua kohden että hän on muuttunut ja pelkää tulevaa vauvaa, hän ei osaa tukea minua asioissa ja olen saanut vaikutelman että hänellä on olo että elämä on pielessä ja hänestä ei ole isäksi. Mistä tälläinen käyttäytyminen johtuu ja miten mies lopulta suhtautuu vauvaan? Mietityttää vain kun vajaa pari viikkoa enää laskettuunaikaan. Kuinka voisin miestä rohkaista/auttaa? Minua itseäni ei pelota ollenkaan..
onko tälläinen yleistä miehet?
eräs odottava äiti
122191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
painostetaan lapsen tekoon.
Älä väitä vastaan. Jos ihminen toimii omasta tahdostaan ja omien mieltymystensä mukaan, hän ei pelkää seurauksia.
selvästi kertoo että mies on itse halunnut lasta jo pidempään. että se siitä sun painostamisesta.
mutta aloittajalle sanoisin että, ei syytä huoleen vielä, miehesi käy läpi elämänsä suurinta muutosta ja ihan varmasti pelkää, ja miljoonia asioita pyörii mielessä niin tiuhaan että se oleellinen välillä tuppaa unohtumaan. keskustele miehesi kanssa ja voitte vaikka neuvolassa käydessä tiedustella vähän josko ne siellä neuvoisi miestä johonkin valmentavaan juttuun tms. ja jos tiedät että mies rakastaa sinua ja sinä sitä niin en nyt ihan heti huolestuisi, kyllä näilläkin asioilla on tapana järjestyä, nauttikaa toisistanne ja pian maailmaan tulevasta lapsesta täysin rinnoin ilman turhia huolia.
Taitaa ukollas vaa olla perhosia vatsassa. Suuri muutos tulossa... Anna ukkos rauhassa vaikka käydä viime riennoissa ennen hänen elämänsä ehkä tärkeimmän roolin alkua. Kyllä se itelläkii alko pientä paniikkia nostaa ku homma rupes realisoitumaa. Mut ei se elämä lapsiin lopu. Päinvastoin. Paljon turhaa jää pakosti pois ja tilalle tulee sylin täydeltä elämää.
Antanut omaa aikaa, baareilua yms iltoja ystävien kanssa, vähän "vapaata" kotijutuista..
Mutta eiköhän mieskin sen huomaa että kuinka paljon se lapsi sitten lopulta antaakaan ja ei se elämä lopu siihen, vaikka siltä tuntuukin ehkä nyt, mutta asioitahan saa aina järjesteltyä, ettei meiltäkään oma aika lopu. Ja todellakaan en ole miestä mihinkään painostanut, olisittepa nähnyt sen kaiken silloin.. :D suunnittelimme nimiä, hankintoja, ja toinen oisi halunnut jo kummitkin pyytää ekoilla viikoilla, todella innoissaan oli asiasta myös jo ennen kuin raskaaksi tulinkaan. Voisiko häneen vaikuttaa myös se, kun odotuksemme ei oo ollut mistään helpoimmasta päästä? Tuntuu että kaiken olen käynyt pahimman kautta, välillä en ole kyennyt tekemään yhtään mitään.. jos mies kuvittelee että kaikki on pahaa synnytyksen jälkeenkin. en mä tiedä. mietityttää vaan.
Minä ainakin käyn sillointällöin "viimeriennoissa" vaikka lapsia onkin, ihan samojen kavereiden kanssa kuin ennen! Ja kaikki menee hyvi, turhaa urputusta toi että elämä muuttuu totaalisesti et näe etkä tunne ketään tyyliin! Sanotaan se näin että elämään tulee lisää ja hyvää sellaista! Itsellänikin oli perhosia, mutta huomasin ettei elämä olekkaan loppu vaan jatkui lahjan kera olin vain iloinen.
Tais tulla väärä sanavalinta: viime riennot. Onhan sitä tullu pörrättyä lasten syntymien jälkeenkin, ihan tarpeeksi. Ei vaan enää tule niin ehkä aina haluttuakaan vaikka pääsisi. Eniten juuri yhdessä vaimon kanssa pääseminen vaatii järjestelyjä. Muuten käydään vuorotellen ja toinen hoitaa/vahtii muksuja. Kyllähän kavereiden kanssa pitää välillä päässä irrottelee kummankin vanhemman, ettei elämä kutistu siihen kodin ja työpaikan ympärillä pyörimiseen. Jotenkin elämän ottaa sillein vakavammin tai vastuullisemmin. Vastuu lapsosista on kuitenkin kannettava. Ei siis oo niin huoletonta. Josko sitä pääsis vaimon kanssa pienelle viikonloppumatkalle kahestaa.... piiiiitkästä aikaa. Pelottaahan se tuleva vanhemmuus... se on kuin tutkimusmatka tuntemattomaan. Myös omien tunteiden osalta.
näkynyt... Kolme kakrua ja menee kuin viimeistä päivää. On harrastusta, saunailtaa ja niin etelleen. Kyllä se on meillä ollut vaimo se, jolla ne viime riennot tuli tehtyä ennen esikoisen saamista. :) No juu, olen minäkin joskus kerran vuodessa jossain käynyt. Nauratti vain tuo viimeriennot.
Mistähän se muuten johtuu, että miestä pitää raskausaikana niin kauheasti ymmärtää. Rimakauhua, jännitystä. Ja pitää saada mennä niin viimoisen päälle ennen h-hetkeä??
...että nainen uppoutuu raskauteensa ja lähtee kuukausien tutkimusmatkalle naiskavereidensa kanssa. Siinä mies jää kuule aika yksin ja olo on sen mukainen. Mies saa raataa, käydä kaupassa ja tehdä kotityöt, kun nainen nauttii äiteydestä.
En nyt menis noinkaa sanoo.. mies kun käy töissä niin minähän ne kotityöt teen. Mun mielestä tein sillonkin joskus enemmän vaikka hän oli työttömänä, mä sentään töissä kävin. Kyllä se nyt on ruvennut kaupassa käymään kun en enää saa tuotua yksin, kun selkään käy koskemaan vaikka kauppakassi ei niin kovin painava oliskaan.
sekä äidit, että isät pelkää jossain vaiheessa raskautta. Se on aivan normaalia, kuuluu asiaan. Se kuuluu vanhemmaksi kasvamiseen.
Sitähän sanotaan, että äiti valmistautuu vauvaan hiljalleen raskauden edetessä. Miehen on vaikeampi sisäistää vauvan tulo ennen kuin vauva on syntynyt.
Ehkä miehesi on vasta nyt lasketun ajan lähestyessä herännyt kunnolla siihen tosi asiaan, että kohta teillä ihan oikeasti on lapsi. Mies voi myös jännittää synnytystä.
Keskustelkaa asiasta.
Ehkä miehesi vain harmittelee että menetät seksikkään mahasi.