Ainoa pieni elämän iloni on ollut syöminen. Mistään muusta en nauti. Ennen mulla oli paljon ahmimis kohtauksia, ei onneksi pahoja sellaisia, mutta vatsa oli aina kuitenkin jälkeenpäin täynnä. Masennuslääkityksen aloitettua sain itsestäni paremman otteen ja olen pystynyt hillitsemään itseäni ihan hyvin. Olen vain huomannut että oloni on tullut paljon masentuneemmaksi kun olen karsinut käytännössä kaiken hyvän pois. Perusruokaa tulee nyt syötyä. Minulle sanottiin ettei lääkitykseni (ketipinor 150mg) lisää ruokahalua, mutta annoksen noston jälkeen herkuista erossa pysyminen on ollut paljon vaikeampaa ja olo on ollut kurjempi olo. Jostain luin kuitenkin että kaikki masennusläääkkeet tuovat lisäkiloja enemmän tai vähemmän ja hidastavat aineenvaihduntaa. Olen nytkin ylipainoinen ja itsetuntoni on aivan pohjilla sen takia. En edes pysty laihduttamaan nyt juuri tuon aineenvaihdunnan hidastumisen takia. Ei itsetuntoni kohoa koskaan ellen laihdu. Tiedä vaikka koko masennus olisi tuon ylipainon syy. Olen aina hävennyt ulkonäköäni enemmän tai vähemmän. Olen jo alkanut katkeroitumaan muille kun pystyvät pitämään itsensä irti ylimääräisistä herkuista ja liikkumaan. Ja kun en itse pysty kumpaankaan niin eipä voi kamalasti itseään ylistää. Kertokaa mitä mun pitäis tehdä? Lopetanko lääkkeitten syönnin jotta voisin edes laihtua? Vai onko kaikki kirjoittamani ihan potaskaa? Alan olla loppuunpalanut jo tämän ylipaino asian suhteen. Tyttöihin jo mennyt täysin mielenkiinto kun ei kenekään kanssa voisi olla sen enenpää kuin kaveri, jos sitäkään. Kaikkein kamalinta on kun laihdutus prosessi kestäisi ties kuinka kauan. Vähintään vuoden tai luultavasti enemmän, en pysty sitoutumaan sellaiseen. Mitä mulla on enää tässä elämässä jos lopetan herkuttelun? Pitkällä aikavälillä tästä olisi hyötyä mutten paljoa ajattele tulevaa, niin päivä kerrallaan mennään. Itsemurhakin on mielessä mutta mitään suunnitelmia ei ole sen toteuttamiseksi, vielä. En vain kestä enää itseäni jollen kykene laihduttamaan. Onhan sitä muitakin ongelmia mutta tunnen että moni asia olisi paljon helpompaa jollen olisi ylipainoinen.
Lihavuus masentaa
: ((
102071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä jätä lääkitystä!
Ei se ole kiloista kiinni ihmisen elämä.Sisäinen kauneus kaunistaa ulkoisenkin.
Mieheni ihailee minua,vaikka olen masis ja lihava.Hän itse on komea mies,silti sanoo minua ihanaksi vaikka en olekaan missin mitoissa!
Oletkohan oikeasti lihava vai kuvitteletkohan vain? (voi miehilläkin olla syömishäiriöitä, myöskin anoreksiaa jolloin kuvittelee itsensä lihavaksi vaikka ei olekaan).
Eikä lihavuus mikään este ole jos on muutoin sosiaalinen ja mukava kaveri. Mitä muuta häpeät ulkonäössäsi? Miksi? Kehen/mihin vertaat itseäsi?
Ei ihmisen todellakaan pidä hävetä sitä miltä näyttää! Jos muut eivät sinua hyväksy ulkonäkösi vuoksi niin vika on ehdottomasti heissä eikä sinussa. Silloin he eivät ole sinun seurasi arvoisia eikä päinvastoin.
Ihminen on paljon enemmän kuin ulkonäkönsä etkä ole yhtään vähemmän arvokas kuin muutkaan!
Aika samanlaisissa tunnelmissa tässä mennään tällä hetkellä kuin viestin aloittaja. Painon kanssa olen taistellut lähes koko ikäni ja masennusta on ollut 15 vuotta, ellei kauemminkin. Mitään apua en ole hakenut, saati masennuslääkkeitä syönyt. Tyttöihin ei ole ollut mitään kontaktia tänä aikana. Vuosi sitten asiat olivat menossa hyvää vauhtia parempaan päin; Harrastin liikuntaa ja painoa putosi 30 kiloa, mutta sitten tuli stoppi. Paino on noussut siitä lähtien ja syöminen on muuttunut enemmän pakonomaiseksi. Näen asian niin, että lihominen ja masennus ovat seuraus, eivät syy. Tätä syytä pitäisi mennä ammattiauttajan pakeille selvittämään, mutta siihen en jostakin syystä kykene. Masennuslääkkeitä olen aivan viime aikoina alkanut harkita (jo pelkästään sen takia, etteivät aivoissa tapahtuvat kemikaaliset muutokset jää kroonisiksi), mutta saa nähdä kuinka pitkään menee, että kykenen tuon kynnyksen ylittämään.
Mikä sitten on se syy jonka seuraus on lihominen ja masennus? Ja miten olet pysynyt "toimivana ihmisena" jos olet peräti 15 vuotta kärsinyt masenuksesta etkä ole käyttänyt mitään lääkettä? Ja mihin tuli stoppi, liikuntaharrastuksenko? Ja miksi? Tiedätkö itse vai et? Oletko saanut läheisiltäsi tukea vai tuomiota?
Syytä ja sen hoitoa pitäisi lähteä selvittämään ammattiauttajan kanssa, mutta luulen, että synnynnäinen herkkyys ja epäsosiaalisuus voivat olla osa sitä.
Jaa,a.. ehkä nuoruuden usko parempaan on pitänyt pystyssä tähän asti. Ajattelumalli, että ensi kesänä/jouluna olen laiha ja kaikki muuttuu hyväksi.
Stoppi tuli liikuntaharrastukseen, urheiluvamman vuoksi.
Olen saanut läheisimmiltäni tukea, mutta koen, että en aina tarpeeksi.
on vaan haittaa. Kun lääkkeet lopettaa, aineenvaihdunta muuttuu vilkkaammaksi ja paino laskee. Jos lääkitys nostaa painoa ja masentaa ei ole mitään järkeä syödä lääkkeitä. Ketipinor lisää ruokahalua, ainakin pakkausselosteessa lukee niin. Ei kannata hävetä itseään. Kaikkea hyvää ei ole pakko kieltää sen voi vähentää. Mäkin söin ennen päivässä 1l jäätelöä kun oli semmonen lääke kun Leponex, se on lääke skitsofreniaan, mutta mulle se määrättiin kuulemma masennukseen. Saatan syödä jäätelöä nyt n 200g päivässä välillä. Lopetin ite sen lääkkeen koska kyllästytti jatkuva lihominen, hallitsematon ahmiminen, väsymys ja 15-18 tunnin unet. Siitä lääkkeestä oli mulle vaan haittaa. Lihoin 23 kg sen lääkkeen aloittamisen jälkeen ja olin tosi masentunut ja ahdistunut. Laihduin nyt 19 kg kun lopetin sen lääkkeen. Lääkkeet siis vaikuttaa painoon joten lääkkeet kannattaa lopettaa tai vaihtaa jos niistä on vaan haittaa. Nykyään mulla on seroquel prolong masennukseen ja siitäkään ei oo ollu apua, saan vaan nukuttua paremmin, mutta muuta apua ei oo ollut. Lihoin vielä 2kg. Minäkään en kestä itteäni, mutta on pakko elää. Itsemurhaa ei kannata tehdä.
Siis mitäs sanot siihen, että suunnittelet parin kolmen päivän syömiset etukäteen tarkasti ja otat PIENEN jälkkärin joka ruuan jälkeen?! Sillai saat näläntunteen ja makeanhimon sokerilla rasvalla katoamaan ja muu ruoka pitää sitten pitempään nälkää.
Mä syön tänään mm. näin: aamupala klo 6: 2 paahtoleipää, jugurtin, kahvia ja yhden keksin (jälkkäri). Lounas klo 11.30: 2 perunaa, 5 lihapullaa, kastiketta, salaatti ja 2 palaa suklaata. Päivällinen klo 17: kinkkukiusausta, puolukkahilloa, vihersalaattia ja vadelmakiisseliä. Iltapala klo 19: omena, teetä ja 3-4 irtokarkkia kun katson telkkaria.
Siis mä oon normaalipainoinen ja syön herkkuja joka päivä, siis monta kertaa päivässä. En kuitenkaan isoja kertamääriä. Viikonloppuna mun eväät ovat sitten hilkun verran parempia, mutta kun viikolla ei sitten päästä överiksi, sillä ei oo painoon hirveästi merkitystä.
tuttuja tunteita.
mä oon 30v nainen. sairastuin pari vuotta sitten anoreksiaan."parannuttuani" aloin syömään ihan hulluna. nyt oon n 40kg painavampi ku laihimpina aikoina. tai oikeestaan oon laihtunu tän vuoden puolella jotain 12kg siitä pois. en oo laihuttanu, vaan fyysinen sairaus on saanu sen aikaan.
oon aina ollu hoikka, siis ennen ku sairastuin masennukseen. paino aina ennen ollu n 50kg. ku sairastuin masikseen n 6 vuotta sitten ja alotin psyykenlääkkeet, paino alko pikkuhiljaa nousta. painoin n. 70 kg ku sairastuin anoreksiaan ja laihuin n 35 kiloon. sit tapasin elämäni miehen ja hänestä olin liian laiha. aloin opetella syömään ja se onnistui liianki hyvin. paino nous 80 kiloon. nyt oon siis laihtunu sen reilut 10 kg. se vähän helpotaa. mut sairas toive painosta ois siellä alle 40kg.
oon niin saakelin vihanen itelle, että oon ahtanu ja ahtanu ruokaa suuhun. mikään ei oo riittäny. häpeän ja vihaan itteeni nyt ihan helvetisti!!! saatanan läskipaska! häpeän kulkea yleisillä paikoilla tämmösenä. en meinaa kestää tätä. maha varsinki on niin läski.
et oo siis tod yksin. se ei varmaan auta ku tuska sisällä on suuri. itseinho ja häpeä vie elämänilon kokonaan. ei oo helppo laihuttaa. ja ku se on niin aikaavievää viellä. itellä ku on paha olo, ainut helpotus on tehä jotain ja ku ei oo muuta tekemistä, pitää syyä. ja syyä. ja syyä.
toivotan sulle kaikkea hyvää ja voimia!
aiheutti sen että lihoit, sekä myös sun mies ja psyykenlääkkeet. Sä et oo syyllinen lihomiseesi.