Tuntuu niin lohduttavalle lukea samankaltaisia juttuja täältä! Tuntuu ettei ole aivan yksin näitten sairaaloisten ajatusten maailmassa!
Tää sairaalloinen mustasukkaisuus on ollut mulle helvettiä jo monta vuotta. Jossain vaiheessa pelkäsin, että menettäisin poikaystäväni kokonaan (ja ihan syystä), mutta onneksi hän on jaksanut olla vierelläni ja tukenut mua tässä prosessissa parhaansa mukaan.
Tämä homma on pahempi siinäkin mielessä, että poikakaverini ei ole antanut mitään syytä epäilyilleni ja tiedän et hän on 100% luotettava, mutta silti mulla pyörii vaan todella typerät ajatukset mielessä. Tuntuu et jo pelkkä toisen kauniin naisen huomaaminen kadulla tai missä tahansa ( jopa tv:ssä) syrjäyttää mut kokonaan, aivan kun mä lakkaisin olemasta sillä hetkellä...Tästä elämästä on kärsiny mun avopuoliso, kun mihinkään ei voi lähtee kahdestaan tai jopa olla kotona, kun saa joka hetki olla jännityksessä, et millonka tuo yks hurja räjähtää jostain ihan utopistisesta asiasta! Ja tästä on kärsinyt myös ennenkaikkea mun oma elämä: kouluun ei voi keskittyy, eikä meinaa malttaa olla koulussakaan loppun asti, jos tietää et toinen on jo kotona..
harrastaa ei voi mitään ku tuntuu et pitää olla itekkin kotona tavallaan "katsomas toisen perään".
Tuntuu ettei pysty elämään ollenkaan normaalia elämää, kun se on rakentunut kaikenlaisten neuroosien mukaiseen aikatauluun. Muulle ei oikein sitten aikaa jääkkään! Suurin osa mun aivojen kapasiteetista kuluu aivan turhaan miettimiseen ja sen seurausena mä oon niin väsynyt etten jaksa mitään tehdäkkään! Tuntuu et multa on viety koko elämä ja se tekee mut niin vihaseksi, kun ei voi elää hyvää tasapainosta elämää!
Tottakai tiedän et nää kaikki on mun omaa syytäni (hurjaa ajatuksen juoksua), mut tää onkin sairautta, eikä tästä ole niin vaan helppoo parantua.
Olen ollut terapiassakin, mut mustasukkasuuteen en loppujenlopuks saanut paljoakaan apua. Muuten terapias käynti auttoi todella paljon selvittämään ajatuksiani ja elämääni. Pystyn nyt ymmärtämään mitkä kaikki asiat ovat syynä tähän mun heikkoon itsetuntooni ja siitä johtuvaan mustasukkaisuuteeni. Olen kans yrittänyt lukea kaikenlaisii psykologisia teoksia, mut samassa pisteessä kuiteski ollaan..
Me rakastetaan toisiamme tosi paljon ja tiedän et hän on yks harvoista luotettavista ja kilteimmistä miehistä koko maailmas. Mä niin haluaisin olla täydellinen nainen hänelle, ja elää yhdessä hyvää ja rikasta elämää..
Täytyykö mun elää koko elämäni täs helvetis? Tuntuu et tää elämä lipuu vaan ohi, enkä kerkee nauttimaan tästä ollenkaan keskittyessäni tähän sairaaseen maailmaani.
Kertokaa mielipiteenne, mikä muu keino auttaisi, onko samantyylisiä kokemuksia jne.
Annan tosi paljon arvoa vastauksillenne!
Tää sairaalloinen mustasukkaisuus on ollut mulle helvettiä jo monta vuotta. Jossain vaiheessa pelkäsin, että menettäisin poikaystäväni kokonaan (ja ihan syystä), mutta onneksi hän on jaksanut olla vierelläni ja tukenut mua tässä prosessissa parhaansa mukaan.
Tämä homma on pahempi siinäkin mielessä, että poikakaverini ei ole antanut mitään syytä epäilyilleni ja tiedän et hän on 100% luotettava, mutta silti mulla pyörii vaan todella typerät ajatukset mielessä. Tuntuu et jo pelkkä toisen kauniin naisen huomaaminen kadulla tai missä tahansa ( jopa tv:ssä) syrjäyttää mut kokonaan, aivan kun mä lakkaisin olemasta sillä hetkellä...Tästä elämästä on kärsiny mun avopuoliso, kun mihinkään ei voi lähtee kahdestaan tai jopa olla kotona, kun saa joka hetki olla jännityksessä, et millonka tuo yks hurja räjähtää jostain ihan utopistisesta asiasta! Ja tästä on kärsinyt myös ennenkaikkea mun oma elämä: kouluun ei voi keskittyy, eikä meinaa malttaa olla koulussakaan loppun asti, jos tietää et toinen on jo kotona..
harrastaa ei voi mitään ku tuntuu et pitää olla itekkin kotona tavallaan "katsomas toisen perään".
Tuntuu ettei pysty elämään ollenkaan normaalia elämää, kun se on rakentunut kaikenlaisten neuroosien mukaiseen aikatauluun. Muulle ei oikein sitten aikaa jääkkään! Suurin osa mun aivojen kapasiteetista kuluu aivan turhaan miettimiseen ja sen seurausena mä oon niin väsynyt etten jaksa mitään tehdäkkään! Tuntuu et multa on viety koko elämä ja se tekee mut niin vihaseksi, kun ei voi elää hyvää tasapainosta elämää!
Tottakai tiedän et nää kaikki on mun omaa syytäni (hurjaa ajatuksen juoksua), mut tää onkin sairautta, eikä tästä ole niin vaan helppoo parantua.
Olen ollut terapiassakin, mut mustasukkasuuteen en loppujenlopuks saanut paljoakaan apua. Muuten terapias käynti auttoi todella paljon selvittämään ajatuksiani ja elämääni. Pystyn nyt ymmärtämään mitkä kaikki asiat ovat syynä tähän mun heikkoon itsetuntooni ja siitä johtuvaan mustasukkaisuuteeni. Olen kans yrittänyt lukea kaikenlaisii psykologisia teoksia, mut samassa pisteessä kuiteski ollaan..
Me rakastetaan toisiamme tosi paljon ja tiedän et hän on yks harvoista luotettavista ja kilteimmistä miehistä koko maailmas. Mä niin haluaisin olla täydellinen nainen hänelle, ja elää yhdessä hyvää ja rikasta elämää..
Täytyykö mun elää koko elämäni täs helvetis? Tuntuu et tää elämä lipuu vaan ohi, enkä kerkee nauttimaan tästä ollenkaan keskittyessäni tähän sairaaseen maailmaani.
Kertokaa mielipiteenne, mikä muu keino auttaisi, onko samantyylisiä kokemuksia jne.
Annan tosi paljon arvoa vastauksillenne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
heips!
on kuin lukisin omaa tekstiä. olen käyttäytynyt ihan täysin samoin.
en voi olla koulussa loppuun, en voi harrastaa mitään, en voi päästää toista baariin ilman minua. soittelen jatkuvasti.... lista on loputon ja järkyttävä.
olen alkanut illalla peilin edessä hokemaan itselleni että en ole mustasukkainen, en epäile, ym juttuja. en tiedä mutta jostain kumman syystä olen alkanut uskoa omiin hokemisiin. nyt jopa olemme erossa viikonlopun omasta tahdostani ja annan hänen mennä kavereiden kanssa.
olin nuorempana tästä kauheampi. edellisessä suhteessa minua petettiin. ja kun se tapahtui niin pelkokin hävisi minimiin.
onko sinua koskaan petetty?
huomasin ettei se ollut niin kauheaa, ja sain hyvän miehen myöhemmin tilalle. johon nyt luotan enemmän kuin edelliseen.
olen ottanut itselleni tehtöväksi parantua tästä paskasta. hoen asioita itselleni niin kauan että uskon itsekin siihen. pidän suuni kiinni ja raivoan vaikka ulkona mutta en sano enää tyhmiä kontrollointi tunteitani.
minun on opittava elämään tämän kanssa, mutta en saa tuhota toisen elämää tällä. haluan pitää nykyisen mieheni.
kirjoita minulle jos haluat vaihtaa ajatuksia!
Suuret kiitokset vastauksestasi!
tuntui aika oudolle lukea, että jollain toisellakin voi asiat olla melkolailla samanlaisia. Aiemmin luulin, että tilanteeni on kaikista muista poikkeavampi...
Sun kanssas ois tosi kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin ja sitä minä todella haluaisinkin!
Tässä ois sähköposti osoitteeni, niin voit laittaa siihen yhteystietosi ja jatketaan siitä sit eteenpäin!!! :)
[email protected]
Odotan yhteyden ottoasi!
Ei toivo ole välttämättä menetetty!
Kaikki tajuaa tuosta jo että teillä ei todellakaan ole helppoa.. itse hakeuduin aikoinaan terapeutille puhumaan mustasukkaisuudestani koska tunsin oloni yhtä epätoivoiseksi. Terapeutti tarjosi niin paljon uusia näkemyksiä asioihin mikä helpotti elämääni aivan uskomattomasti!
Suosittelen.