Mä oon 16-vuotias. Mua pelottaa ihan hirveästi, että mulla on joku dementia, MS-tauti tai vastaava. Mä unohtelen kaikkia ihan tavallisia ja suuriaki asioita, eikä mun vanhemmat jaksa välittää siitä. Mun äiti on sairaanhoitaja, ja se sanoo, että tää on ihan normaalia. Mulla on joskus rytmihäiriöitä. Mä saan välillä jotain ihmeen "ahdistuskohtauksia"; ei meinaa saada henkeä, pelottaa, sydän hakkaa kovaa... Mun kaverit on etäisiä kaikki, mä en tiedä mitä on tapahtunu, onko tapahtunu mitään, mutta mä en todellakaan tiedä mikä siihen on syy, että mulla ei oo enää kunnon ystäviä. Sitte, mun näkö on huonontunu taas yhtäkkiä, mun laseissa on tällä hetkellä -5.00 ja -5.75, enkä nää piilareilla paljon mitään.
Eniten mua kuitenki huolettaa toi unohtelu; mä kun oon musiikkilukiossa, niin täällä pitää kauheasti muistaa asioita, ja monta kertaa oon unohtanu oman instrumentin soittotunninkin! Mua huolettaa, että onko mulle tapahtumasa jotain... Jos joku ihminen viittis PIKKUSEN auttaa, antaa vähän vaikka rohkasua tai jotain, niin mä oisin TODELLA kiitollinen...
Eniten mua kuitenki huolettaa toi unohtelu; mä kun oon musiikkilukiossa, niin täällä pitää kauheasti muistaa asioita, ja monta kertaa oon unohtanu oman instrumentin soittotunninkin! Mua huolettaa, että onko mulle tapahtumasa jotain... Jos joku ihminen viittis PIKKUSEN auttaa, antaa vähän vaikka rohkasua tai jotain, niin mä oisin TODELLA kiitollinen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että olet kova stressaamaan ja huolestumaan erilaisista asioista. Juuri stressi ja väsymys ovat omiaan heikentämään tilapäisesti keskittymiskykyä ja aiheuttamaan huolimattomuutta, muistikatkoksia ym. On myös hyvä muistaa, että unohtelu on tiettyyn rajaan asti myös luonnollista. Me kaikki unohtelemme joskus. Olet murrosiässä ja herkkä erilaisille muutoksille. Kun vielä olet taipuvainen pohdiskelemaan ja tarkkailemaan itseäsi saa erilaiset asiat usein kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Puhuit kavereittesi kaikkoamisesta. Voisiko sekin johtua siitä, että keskityt juuri nyt niin voimakkaasti omiin tuntemuksiisi? Mun neuvo olisi, että puhuisit asiasta esim. kouluterveydenhoitajalle, jotta saisit mielenrauhan siltä, että sinua ei vaivaa mikään fyysinen sairaus. Sen jälkeen voisit pyrkiä siirtämään keskittymistä itsestäsi ympäristöösi, ystäviisi, harrastuksiin ja opiskeluun. Liiallinen itsensä tarkkailu johtaa usein aiheettomaan huolestumiseen ja se kierre tulee katkaista mahd. pian. Tsemppiä sulle!
HEI OPISKELIJATYTTÖNEN ! "VIIMEINEN" VIRHE ON,ETTÄ PELKÄÄT; PELKÄÄT ITSEÄSI.ÄLÄ ! OLET JUURI SIINÄ IÄSSÄ, ETTÄ PERSOONALLISUUTESI JA PSYYK-
KEESI KEHITTYY KOHTI LOPULLISTA, VAKAATA ITSEÄSI.KAIKKI NÄMÄ OIREET KUULUVAT ASIAAN, ANNA
NIIDEN TULLA PÄÄLLESI PELOTTA. TULET VOITTAMAAN
NE JA KASVAMAAN OMAKSI ITSEKSESI.
NÄMÄ OIREET VOIVAT OLLA INHOTTAVIA, MUTTA NE MENEVÄT OHI,KUN ET PELKÄÄ. NE VOIVAT KOHDALLASI
JOHTUA SIITÄ, ETTÄ OLET JOUTUNUT OLEMAAN "EPÄAIDON" KILTTI JA HYVÄKÄYTÖKSINEN,KOSKA
ILMEISESTI OLET JOUTUNUT SOITTOTUNNEILLA KOHTAAMAAN OPETTAJASI,"AUKTORITEETIN" SÄÄNNÖLLISESTI KAHDENKESKEN.TÄSSÄ YHTEYDESSÄ ON VOINUT SYNTYÄ NS. PYSYVÄÄ SOSIAALISTA PELKOA, JOTA LUONTO SINUSSA NÄILLÄ "RAJUILLA" OIREILLA KORJAA ! TUNNEN ASIAN, KOSKA OLEN NUORUUDESSANI
KÄYNYT 12 V. SOITTOTUNNEILLA.TÄSSÄ ON LYHYESTI
VAIKEA SELITTÄÄ ASIAA EHKÄ YMMÄRRETTÄVÄSTI.LUOTA ITSEESI, ÄLÄ EPÄILE KOSKAAN.KYLLÄ SINUSTA LUONTO MUOKKAA VIELÄ HYVÄN TYYPIN.SE VOI VAATIA OMAN AIKANSA.
vähemmmästäkin pelästyy...
Toisella vaikeeta ja huono olo ja yks tuuppaa huutaan ku hullu...
Mut tosissaan asioiden unohtelu, keskittymiskyvyn puute on erittäin klassisia masennuksen oireita, että huolet pois, ei pitäs olla mitään tappavaa saati lopullista.