Ennen ja nyt
Oli kyliä peltoja laidunmaita,
Oli kesällä ahoja marjamaita.
Ja metsässä kilkatti karjankellot,
Peitti utuinen hämy öisin pellot.
Oli metsät laajat ja siniset salot,
niiden kätköistä löytyivät vauraat talot.
Kylän keskellä koulu, kauppa ja posti,
ja myllylle voimaa antoi koski.
Kauppa paikallaan on, mutta suljettuna,
koulu vuosia tyhjä – autiona.
Posti muuttanut nimensä Itellaksi,
Tielaitos vaihtunut Destiaksi.
Baarineitona entinen sentraali Sanna,
automaatti on korvannut pankin Annan.
Nyt kännykkäin kautta jutellaan,
sähköpostilla laskut hoidellaan.
Markat, pennit on enää muistot vaan,
euroin sentein rahoja lasketaan.
Suomi EU:n kautta on osa Eurooppaa,
missäs ennen olimme? – kunhan kysyn vaan.
Ei karjaa tarhaan huutele Maikki,
lie eläkkeellä jo karjakot kaikki.
Tietokeskus robotille käskyjä antaa,
se navetan töistä vastuun kantaa
Karjan kellot on kauan jo vaienneet,
työhevoset pelloilta hävinneet.
Nyt laajoilla aukeilla rtaktorit pauhaa,
myllyn paikalla laitos sähköä jauhaa.
Eivät kouluun lapset aamuisin juokse,
heidät autoilla viedään open luokse.
Ovat vanhat myös muuttaneet taajamiin,
siellä palvelut pelaa – onhan niin.
Kela – Terveyskeskus – myös virikkeitä,
on lääkkeitä – hoitajia – lääkäreitä.
Nyt ihmiset pitempään elää voi,
elintason nousu sen mukanaan toi.
Mitä tuleva tuonee tullessaan,
en tiedä – en aio arvaillakkaan.
Täällä jokainen aikansa elää vaan,
ja kehitys kulkee kulkuaan.
ANJA TIKKANEN
Oli kyliä peltoja laidunmaita,
Oli kesällä ahoja marjamaita.
Ja metsässä kilkatti karjankellot,
Peitti utuinen hämy öisin pellot.
Oli metsät laajat ja siniset salot,
niiden kätköistä löytyivät vauraat talot.
Kylän keskellä koulu, kauppa ja posti,
ja myllylle voimaa antoi koski.
Kauppa paikallaan on, mutta suljettuna,
koulu vuosia tyhjä – autiona.
Posti muuttanut nimensä Itellaksi,
Tielaitos vaihtunut Destiaksi.
Baarineitona entinen sentraali Sanna,
automaatti on korvannut pankin Annan.
Nyt kännykkäin kautta jutellaan,
sähköpostilla laskut hoidellaan.
Markat, pennit on enää muistot vaan,
euroin sentein rahoja lasketaan.
Suomi EU:n kautta on osa Eurooppaa,
missäs ennen olimme? – kunhan kysyn vaan.
Ei karjaa tarhaan huutele Maikki,
lie eläkkeellä jo karjakot kaikki.
Tietokeskus robotille käskyjä antaa,
se navetan töistä vastuun kantaa
Karjan kellot on kauan jo vaienneet,
työhevoset pelloilta hävinneet.
Nyt laajoilla aukeilla rtaktorit pauhaa,
myllyn paikalla laitos sähköä jauhaa.
Eivät kouluun lapset aamuisin juokse,
heidät autoilla viedään open luokse.
Ovat vanhat myös muuttaneet taajamiin,
siellä palvelut pelaa – onhan niin.
Kela – Terveyskeskus – myös virikkeitä,
on lääkkeitä – hoitajia – lääkäreitä.
Nyt ihmiset pitempään elää voi,
elintason nousu sen mukanaan toi.
Mitä tuleva tuonee tullessaan,
en tiedä – en aio arvaillakkaan.
Täällä jokainen aikansa elää vaan,
ja kehitys kulkee kulkuaan.
ANJA TIKKANEN
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siksi kai, että arvaat ainakin minun ajattelevan paljolti samoin. Surullinenhan minäkin olen tuosta asiaintilasta, kun itsellänikin on kauniita nostalgioita siitä maaseudusta, jota enää ei ole, mutta mennyt on mennyttä, ja poissa pysyy, ja hyvä niin: maaseudunkin pitää kehittyä. Väärin konstein ainakin kepu yrittää maaseudun asiaa hoitaa, kun ille ei ole niinkään tärekää, että siellä mentäisiin eteenpäin, kuin se, että sen äänestäjät pysyisivät siellä.
Kaunis runo minunkin mielestäni. 1990-luvun alussa rauravaaralaissyntyinen muusikko Pentti Ilmonen sävelsi hyvin kauniin tangomelodian Rautavaara-tangoksi, jonka sanoituskilpailuun osallistuin. Sain toisen palkinnon, pienen rahasumman ja kunniakirjan, mutta kun ekapalkinnon saanut sanoitus oli varsin tökerö, ei sentään sellainen kuin sonni"miehen" esitykset täällä, mutta tökerö verrattuna omaan sanoitukseeni, joka kyllä oli ehkä liian "äitelä", niin tekaisin ikää kuin protestina toisen sanoituksen, jonka lähetin kilpailun jälkeen palkintolautakunnalle. Siitä en enää saanut palkintoja. Se on tässä:
RAUTAVAARA-TANGO II
säv. Pentti Ilmonen san. ”Inhorealisti”
On Rautavaara ”keskellä ei mitään” -
se siitä parhaiten tiedetään.
Siell` ihannoiden katsottu on itään -
lähdetty länteen on ja etelään.
Nyt tyhjät töllit alakuloisina
katsovat mäeltään mustin ikkunoin,
ja pihapiirit hoitamattomina
rehottaa horsmin ja pensastoin.
Pensaikot peittävät myös pikkupellot,
työn äänet kaikki on vaienneet;
Ei lapset melskaa, helky karjankellot,
on lehmipolutkin jo umpeutuneet.
Voi, Rautavaara, kuinka jamaan tuohon
oot joutunutkaan? Ja onko niin,ett` sinne jäätkin surkeuden suohon
tuudittuneena turhiin unelmiin?
Nyt joutojoukko kasvaa ilman työtä,
kun kaljan kanssa aikaa tapetaan;
elämä on kuin unetonta yötä -
koittaako aamunkoi milloinkaan?
Ja kunta markkinoi vain vapaa-aikaa!
Sitäkö lisää viel` tarvitaan?
Oi, Rautavaara, kuule kellot kaikaa
ja joutsenlauluas` jo lauletaan!
On mulla syytä onneani kiittää,
ett` sieltä pääsin pois aikanaan!
Nyt tahdon kiittimeni yhteen liittää
ja pyytää: poissa kai ollakin saan!
”enkelikuoro”: Voi, Rautavaara, vapaa-ajan kunta,
elämä siellä on kuin pahaa unta - - -
Kun hiljattain esitin tämän täällä netissä, eräs rautavaaralainen kommentoi sitä toteamalla tilanteen siellä olevan juuri sellainen kuin kuvaan. Hän kertoi olevansa sinne muualta tullut, väärien tietojen johdattamana, ja odottavansa nyt vain sieltä pois pääsemistä.
No, laitetaan tähän sitten vielä myös se alkuperäinen versioni, joka todellisuudessa ei kyllä oikein vastaa näkemyksiäni, ja on hieman äitelä, kuten tangot usein ovat:
RAUTAVAARA-TANGO I
säv. Pentti Ilmonen, san. ”Satunnaislyyrikko”
Taas Rautavaaraa kohti tieni kulkee,
sen korpimaille kaipuuni vie.
Se kaiken muun pois mielestäni sulkee -
jo päättyy kiire ja ruuhkainen tie!
Nyt laelta vaaran katse kauas kantaa,
tuoll` salot siintää alla autereen,
ja vetten välkkeen takaa taivaanrantaa
vyöttävät vaarat nuo varjoineen!
Ja pitkospuinen polku rantaan johtaa
suopursun tuoksuun, veen solinaan.
Pois jää nyt muu, kun kulkijaa näin kohtaa
nyt rauha jonka mä täällä vain saan!
Mä Rautavaaran vangiks` jään myös silloin
kun syksy kunnaitaan kirjavoi,
tai hohde hangen sineen kun saa illoin,
tai kuu kun talvisen yön hopeoi.
Jos tuisku tuivertaen soillaan soittaa
ja halla hyytäin korpein kuusiin lyö,
niin kevät keijuineen taas talven voittaa,
pian tulvii tuoksujaan kesäyö!
Matkaanpa maillaan syksyin taikka keväin,
tai kesin, talvin, niin tiedän sen,
ett` matkaltain taas palaan uusin eväin:
ne Rautavaaralta saan - täältä en!
Niin mennyt oot syvälle sydänalaan,
ett` lähdettyäin jään ikävään -
Mua kantakoot taas muistot, kunnes palaan!
Kai Rautavaaralle kerran viel` jään!
”enkelikuoro”: Oi, Rautavaara, vapaa-ajan kunta,
mä siitä valveillakin näen unta - - -
Huomannut sinut sivistyneeksi ja älykkääksi mieheksi.
Itsekkin leskenä halusin rohkaista sinua kirjoittamaan edelleen.
Olisi mukava lukea muistelmateoksesi onko se jossain saatavissa?
Kyllähän minä kirjoittelen edelleen, vähän muutenkin kuin täällä, sillä yritän saada vielä jatko-osan muistelmilleni, jotka julkaisin jo 1998, ja sen jälkeen elämässäni on tapahtunut vielä paljon, josta merkittävimpänä ja raskaimpana muutoksena rakkaan vaimoni kuolema.
Mielelläni kyllä kirjaan muistiin myös sen valoa ja iloa elämääni tuoneen odottamattoman muutoksen, jonka olen saanut vielä kokea ihanan naisen tuomana. Rakas vaimoni vielä viikkoa ennen kuolemaansa jo Terhokodissa ollessaan opetti minua painokkaasti: "Sinä et saa ruveta kuolemaan minun kuolemaani, vaan elä niin täysillä kuin voit niin kauan, kuin elämää sinulle annetaan. Ja jos elämääsi on vielä tullakseen nainen, niin anna tulla, hän ei vie minulta mitään". Vaimoni opi paitsi hyvä ja kaunis, myös hyvin viisas ihminen.
Nuo muistelmani lienevät edelleen luettavissa ainakin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingissä, Hallituskatu 1:ssä. Tosin ne ovat hieman karsitut kaikkein intiimeimmästä, josta en halunnut edes tuossa kilpailun voittaneessa kappaleessa levittää tietoa kovin laajalle, sillä tarkoitin muistelmani vain läheispiirilleni.
Heti luuli kumihuuli...)) pieni imarrus ja se uppoaa kuin kusi vitilumeen.
Olette kyllä melkosia velikultia ukin kanssa.
Nyt kuitenkin en kiusaa sinua enempää, kirjoitit vaimostasi kauniisti, nostit himpun verran pisteitä silmissäni.
Mutta lopuksi pieni ohje, lopeta tuo itse kehu, niin vaikutat inhimillisemmältä...:)
T. vara ennen ja nyt
>Huomannut sinut sivistyneeksi ja älykkääksi mieheksi<
Sama huomio on tehty jo vuosia sitten.
Voi veljet kun Kapia hieman kehaisee täällä, niin kohta jo kura lentää ja todella monesta lähteestä.
Tuo Kapin suvereeni ylivoimaisuus onkin se kaikkein kiivain rienaajien todella alhaisia tuntoja esiin herättelevä motivaattori.
Ja seuraavaksi saatkin sitten lukea, että "Kapi kävi kehumassa itseään" jne.
Ei hänen tarvitse...
Kuin laskiämpäriä, vanhan narsistin elämä ei aina ole helppoa...;)
No hänhän onkin vaan peesaava demari...;)
Noin hyvä uskoinen on punikki-ressukka, kun sitä
vähän kehaisee..::))))
Olen jokseenkin varma, ettet ole tuo avaaja ja minusta positiivisen mielipiteensä sanonut, sillä vaikea minun olisi uskoa niin sivistyneen tuntuista ihmistä sellaiseksi. Mutta jos olet sama ja pystyt myös noin fiksusti esiintymään, niin esiinny toki vastakin samoin, niin saat minun ja monen muunkin järkevän ihmisen myönteisen huomion. Tuollaisena esiityessäsi saat vain halveksuntaamme.
Vedättää...:))))))
Siinä on luettava puhdasta Lyriikkaa, menneen ja olleen ajan tapahtumista. Sitä minäkin kummeksin miksi sinä Aja hyvä tämän tosiasioihin perustuvan analyyttisen runoelman osoitit nimenomaan minulle ja Jompelle.?? Kuten tuosta Jompen omastakin runoelmasta, jonka Jomppe ensikerran sinne kilpailuun lähetti, pursuu kotiseuturakkaus, ja kaipuu kotiseutuun, se kaipuu on kaikilla ihmisillä "Veren perintönä", luultavasti.?
Minä sieltä Juonenkylältä lähteneenä siteeraan kuitenkin erästä laulua, jonka lauloin kerran yhteisessä tuttavien tapaamistilanteessa siellä kotiseudullani juonenkylällä. Olin silloin ollut poissa kotoa, vasta viisi vuotta, joten muistotkin olivat pinnassa siis:
>>> Kotiseutuni oi, sulle kirkkaammin,
lauluni soi, sun maitas laaksojas,
unohtaa en vois, luonas juureni on,
ollos ystävä verraton, joka kerran
kutsuu mun, vielä kunniaan.
Mutta pillua en sulle anna, sekstaa kapin kanssa!
T. A. Tikkanen
Olen vuorenvarma siitä, että Tikkasen Anja ei kuitenkaan noin hullu ole, sinähän olet täysin seinähullu, kuka lienetkin?
Tekomulkku ansaitsee teko-tikkasen...;)