Aika itsenäistä porukkaa nuo porvarit.
Lahtarit halusivat Suomeen saksalaisen
kuninkaan
19623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos nämä sinun "lahtarisi" olisivat halunneet maahan saksalaisen kuninkaan niin ei heitä mikään olisi sitä estänyt valitsemasta.
Joten on silkkaa valetta ja panettelua kommunistien taholta väittää moista - vai onko sinulla jokin perustelu väitteellesi?
Porvarit valitsi Hessenin prinssin, Friedrich Karlin, Suomen tulevaksi kuninkaaksi. Saksa kuitenkin hävisi ensimmäisen maailmansodan ja prinssi kieltäytyi sen jälkeen kuninkuudesta.
tyhmät kuin saappaat
Kommunistien ääninkö päätettiin kuninkaasta luopua - vai olisiko sittenkin ollut porvariäänin porvarienemmistöinen eduskunta, joka asiasta päätti??????
kunniasta 20.12.1918. Porvarieduskuntamme valitsi prinssin kuninkaaksi 9.10. 1918.
Täällä Suomessa oli muuten tehty tulevalle kuninkaalle jo kuninkaan tuolikin.
Täytyy kadehtien sanoa, ettei sellaista tuolia ihan jokainen puuseppä pystyisi tekemään.
jota ei koskaan istutettu valtaistuimelle. Hessenin prinnsin. Antipunikki puhuu taas paskaa ja peittelee poraviston rikoksia ja virheitä.
Tänään porvaristo on myynyt meidät EU:lle. Suomen itsenäisyys on yksinomaan kommunistien ansioita, jos sitä nyt ansiona voi pitää!
Pöytäkirja Suomen Eduskunnan 1918 vuoden ylimääräisillä valtiopäivillä tekemän kuningassuvun vaalia koskevan päätöksen esittelystä Hänen Korkeudelleen Hessenin prinssille Friedrich Karlille, Suomen lähetystön talolla Berlinin kaupungissa 4. päivänä marraskuuta 1918.
1 §.
Sittenkun Hänen Korkeutensa prinssi Friedrich Karl oli ilmoittanut vastaanottavansa tiedon Suomen eduskunnan 1918 vuoden ylimääräisillä valtiopäivillä tekemästä kuningassuvun vaalia koskevasta päätöksestä ja sitä varten saapunut, seurassaan poikansa, Hänen Korkeutensa Hessenin prinssi Wolfgang ja Suomen lähettiläs Berlinissä, ministeri, filosofian tohtori Edward Hjelt Suomen lähetystötalolle, tuli saapuville eduskunnan puhemies mainituilla valtiopäivillä, professori, Jumaluusopin tohtori Lauri Johannes Ingman, mukanansa sihteeriksi kutsumansa allekirjoittanut, entinen senaattori, maaherra, lakitieteen tohtori, jonka jälkeen Hänen Korkeudelleen prinssi Friedrich Karlille tohtori Ingman antoi eduskunnan hyväksymän ja puhemiesten allekirjoittaman vaaliasiakirjan suomen- ja ruotsinkielisinä kappaleina sekä esitti suullisesti saksankielellä sen sisällyksen. Tämän jälkeen Hänen Korkeutensa prinssi Friedrich Karl antoi tohtori Ingmanille Suomen eduskunnan tietoon saatettavaksi vastauksensa, joka alkuperäisenä, Hänen Korkeutensa allekirjoittamana kirjana, tähän liitetään. Tohtori Ingman, kiittäen annetusta vastauksesta, ilmitoi toivonsa, että ne esteet, joihin Hänen Korkeutensa oli viitannut, pian poistuisivat.
Vakuudeksi: Antti Tulenheimo.
Vastaus kuului suomeksi näin:
Suomen eduskunnan Herra puhemiehelle, professori, tohtori Ingmanille.
Herra Puhemies!
Suomen eduskunnan minulle ja perheelleni erinomaisen tärkeä päätös 9. päivältä lokakuuta todistaa sellaista luottavaista mieltä, jonka ilmauksen vastaanottaminen täyttää minut kiitollisuudella ja jonka muuttamisen aikaamyöten todelliseksi luottamukseksi täytyisi tulla korkeimmaksi ja onnellistuttavimmaksi tehtäväkseni.
Sillä luottamuksen perustalle on valtio rakennettu. Ja kruunun kantaja, joka itse tuntee olevansa kansan kokonaisuuden osa, nauttii luottamuksen etua kuin sisäistä hyvää, joka on määrätty tulemaan hänelle pysyväisesti, erotukseksi muista valtiollisen vastuun kantajista, jotka tulevat ja menevät heille suodun luottamuksen mukaan. Sellaisen kalliin omaisuuden perijän tulee vain huolehtia siitä, kuinka hän sen säilyttää. Mutta ken ulkoa kutsutaan sitä nauttimaan, hänen täytyy se jälkeenpäin hankkia. Tämä olisi minun kohtani, jos kutsua noudattaisin. Mutta ensinnä täytyy olla selvää, mikä Suomelle on eduksi ja onneksi, sillä se vain saa määrätä, mitä minun tulee tehdä.
Jalo, lahjakas, vakavan oikeustajunnan leimaama kansa, täynnä ylevää erikoisuutta, jonka olemisen taistelua muut kansat ovat jo vuosikymmeniä osanotolla seuranneet, on noussut itsenäisyyteen. Ei ilman raskaita uhreja. Mitä se on saavuttanut, sen se tahtoo säilyttää, ennen muuta vapaan valtiollisen elämänsä ja taloudellisen hyvinvointinsa. Synnynäinen kunto ja luja sitkeys ovat sen tulevaisuuden takeina. Kuinka voisi se, jonka tämä kansa luoksensa kutsuu kanssansa jakamaan huolet ja vaivat, mutta myös onnen, muuhun pyrkiä kuin siihen, että hänestä tulisi sen valtioruumiin myötävaikuttava jäsen, sovituksen elin sisään- ja ulospäin? Sillä miten hän muuten voisi olla sille hyödyksi? Sentähden olisi toivoni ollut, etten olisi astunut uusien velvollisuuksieni piiriin vanhan, epäajanmukaisen hallitusmuodon perusteella, vaan sellaisen valtiosäännön tukemana ja lujittamana, joka on Suomen kansan arvoinen, valtiosäännön, jossa vastuu jakautuu tavalla, mikä takaa, että valtioalus ohjataan varmasti ja päämäärästä tietoisesti kautta myrskyisen ajan hyökyilevien aaltojen. En sentähden, että säikkyisin vastuuta, vaan koska minä tajuan sen ja tiedän, mitä yksityisen on lupa ottaa tehtäväksensä. — Sittenkuin nyt sellaisen ajanmukaisen valtiosäännön voimaansaaminen, johon alusta asti olin valmis itseni velvoittamaan, on siirtynyt epämääräiseen aikaan, voisin minä, jos otan vaalin vastaan, lain mukaan nauttia melkoisia hallitsijaoikeuksia, jollen havaitsisi niiden olevan epäsuhteessa toisiin jo olemassaoleviin Suomen valtiorakennuksen uudenaikaisempiin laitoksiin. Sen vuoksi en epäile ilmoittaa, että, jos otan vastaan kruunun niiden tähdellisimpien uudistusten edistämisen ohella, joihin, mikäli tiedän, jo on ryhdytty, olisin tekevä yhdeksi ensimmäisistä toimistani uudenaikaisen ja vapaudellisen valtiosäännön aikaansaamisen.
Ja niinkuin sisään-, niin uloskinpäin. — Näyttää melkein, että minun vaalistani kasvaisi este Suomen itsenäisyyden tunnustamiselle. Tämä olisi sitä vaikeampi käsittää, kun vakaumukseni mukaan, jonka yhä uudestaan olen lausunut kansaneduskunnan ja hallituksen valtuutetuille, hyvällä suhteella Suomen ja niiden suurvaltain välillä, jotka eivät vielä ole tunnustaneet sen itsenäisyyttä, on mitä suurin merkitys tämän nuoren valtion menestykselle, ja koska sekä Suomen nykyinen että vastainen politiikka vaatii, että sellaiset hyvät ja yhä luottamuksellisemmat suhteet aikaansaadaan, lujitetaan ja säilytetään.
Mikään ei varmemmin turvaa minua vääriltä selittelyiltä kuin se tosiasia, etten minä mihinkään aikaan ole ollut »kruunuehdokas», vaan että minua suurimmaksi yllätyksekseni eräänä päivänä kysyttiin, jonka jälkeen minut pian valittiin. Eikä mikään voi paremmin todistaa todellisia tarkoituksiani kuin ne ehdotukset, jotka aikoinani olen tehnyt ja jotka te tunnette. Jos siis eduskunta havaitsee, että sisä- taikka ulkopoliittinen asema vaatii uusia toimenpiteitä, niin se voi olla minulle vain tervetullutta. Olen niitä tunnollisesti harkitseva ja vain Suomen etua silmälläpitävä.
Tähän asiantilaan nähden katson eduksi molemmille puolille, että eräät seikat, jotka eivät ole määrättävissäni, pakoittavat minua vielä jonkun aikaa lykkäämään lopullisen ratkaisuni, jonka, kuten muistetaan, alunpitäen olen pidättänyt itselleni.
Tämän, Herra puhemies, saan pyytää Teitä saattamaan Suomen eduskunnan tietoon ja samalla lausumaan sille lämpimimmät toivomukseni, että sen työ koituisi onneksi maalle.
Berlin, 4. päivänä marraskuuta 1918.
Vilpittömimmän kunnioitukseni vakuutuksin,
olen edelleen Teille altis
Friedrich Karl.
savijalkainen tsuhna ei kelvannut kuninkalle, halusi yli-ihmisen hovinsa palvelijaksi.
Kerrohan vielä, että miksei maahan saatu saksalaista kuningasta?
Kuka asiasta päätti?
Kommunistit?
ammattiyhdistysjohtajia ja luottamusmiehiä teurastamoille mutta kuningas aatteen takana olivat sen aikaiset (n. 1918) vanhasuomalaiset ja ruotsalaiset Suomen puolueista.
Oli aika ymmärrettävää harkita siirtymistä kuningaskunnaksi, olihan Suomi ollut satoja vuosia kuningaskunnan osana.
Jos olisi todella kunkkua hankittu niin saksalainen oli toiseksi paras vaihtoehto, englantilaisen olisin kuitenkin asettanut sakun edelle. Tasavalta on loppujen lopuksi kuitenkin ehkä paras vaihtoehto koska sen suuntaanhan ovat nuo kuningaskunnatkin ajautuneet. Toisaalta kukaan meistä ei tiedä miten auvoista olisi elämä kuningaskunnassa ollut, tämä kaikki on pelkkää spekulointia.
Se kuitenkin on puppua jotta lahtarit Suomeen olisivat kuningasta olleet valitsemassa.
Lahtarit eivät mitään valitse,lahtarit lahtaavat.
Säätypäiville kokoontunut eduskunta sen sijaan valitsi saksalaisen kuninkaan. Kuninkaaksi valittu Hessenin prinssi oli itse asiassa melkoinen tollikka,juuri siksi hän oli Hessenin prinssi eli puuvillatehtaan mittapuilla mitaten luojan apulainen. Porvaristo toki halusi saksalaisen kuninkaan,tunnusteluja tehtiin eivätkä viisaammat suostuneet.Karlkin olisi halunnut hallita Saksasta käsin,se tehty tuoli olisi ollut käyntejä varten. Wäinää huvittaa,että Hessenin prinssille oli suunniteltu hallitsijanimikin, Väinö I. Kansallisromantiikka pilaa historiaa romantiikkaa enemmän.Mistä Karl Filipille oli hankittu vaimo kun hän itse oli tumpelo näissäkin asioissa?
Porvarien kuningashankkeelle,jota eurooppalaiset historioitsijat kuvaavat de facto,tapahtuneeksi,tosiasialliseksi vai miksi sitä nyt sanotaan,en laskisi tänä päivänä paskankaan arvoa. Tämän päivän Katainen ministerinä on täysin toista luokkaa kuin Ingman Berliinissä,Ingman sentään uskoi jumalaansa ja kuvitteli olevansa isänmaan asialla.
Tämän päivän tälle palstalle kirjoittavat porvarit
eivät mitenkään sallisi minun irrottautuvan Stalinista.Suurella sudilla maalatessaan he tahrivat omatkin kätensä.Itse asiassa minulla ei ole mitään tekemistä Goban kanssa. Päinvastoin. Minä olin niitä punapaitaisia - koskaan en ole ostanut yhtäkään paitaa mielipiteitteni vuoksi -
jotka pitivät edes löysästi ohjaksista kiinni. En koskaan ymmärtänyt,miksi vallankumous olisi pitänyt aloittaa korkeakouluista ja teatterista. Työmailla oli vittumaisempaa.
Wäinää ei koskaan vituta.Paitsi yksi asia vituttaa,me olisimme voineet 45-52 luvulla säilyttää porvarien ylivallakseen laatimat lait ja tehdä niiden perusteella 70-luvulla muuta kuin mihin pystyimme.Me olisimme voineet säilyttää porvarien lait,saattaa olla että siten toimien Summan tehtaat tuottaisi vieläkin paperia,Kemijärvi olisi ja Uimaharjua ei ajettaisi alas. Saattaisi olla että ministeriön kansliapäälliköt eivät ohjailisi ministereitä.Saattaisi olla,että Keijo Korhosta tai nykyistä valtionvarainministeriön kansliapäällikköä,Kataisen teknokraattia,huomattavasti pätevämpi ja älykkäämpi Krister Korkman olisi ministeri.Inhoan nousukkaita,myös poliittisia nousukkaita. Kolmesta kovasta pojasta,Pertti Sorsasta,Sailaksesta ja Korkmanista on jäljellä kaksi.En tässä nyt Sailasta aliarvoksu mutta Korkmanillahehan tarjottiin työtä valtionhallinnon ulkopuolelta.Korkman palkattiin ylijohtajan pestille työnantajien kattojärjestöön ja Korkman ehdottaakin järjestelmää,jossa (vero)velallisen elinaikainen alijäämä otettaisiin perinnöstä.
Tämän hallituksen ehdotusten pohjalta säädetty perintölaki on yhdensuuntainen Korkmanin ehdotuksen kanssa,rikkaille lisää ja köyhiltä pois toiseen sukupolveen.
Tämä on esimerkki typeryydestä.Juuri Korkmanin kaltaisia miehiä me olisimme tarvinneet,ja Fagernäsejä. Me olisimme tarvinneet tänään puolellemme Fagernäsejä,Fagernäsejähän on monta.
Valtionhallinnon kolme kovaa poikaa rakensivat uraansa millä hyvänsä.Pertti Sorsa putosi kyvyttömyytensä,ei sukulaisuutensa taikka nimensä tähden.Sorsista sosialidemokraatit eivät ole toipuneetkaan.
Sailas jyllää.
Korkman on rautaa. Korkman tukee hallituksen linjauksia postiltaan.Oletetaan hänen ajatustensa saavuttavan lain tason,nämä ministerit tekevät kyllä siitä sorvatun esityksen laiksi. Korkmanin malli tarkoittaa tätä,jos kansalaiselta jää perityksi määrättyä velkaa joka on veronluonteinen,ja hän ei pysty maksamaan sitä se voidaan lykätä ja periä hänen jäämistöstään perunkirjoituksen yhteydessä.
JUMALAUTA! Juuri Korkmanin tapaisia miehiä me olisimme tarvinneet 70-luvulla. Olisimme tarvinneet Korkmaneita,maan parhaita aivoja,suunnittelijoiksi. Meillä ei ollut mitään tarjota heille.Meillä oli tarjota tasa-arvoa ja aatetta,se oli melko vähän ja tiesimme sen itsekin.Oikeistolla oli tarjota sija,asema,paikka ja ura.
Tässä maailmassa jotkut ovat Tennilöitä ja jotkut ovat Korkmaneita. Arvostaisin kumpaakin älynsä vuoksi,kumpaakin taustavoimiensa hallinnan vuoksi(!!?!!).Yhtä kaikki,ainoa asia mikä Wäinää vituttaa on porvalillisten lakien ja käytännön purkaminen niin,ettei suomen porvareitten työväestöönsä käyttämiä lakeja voida soveltaa heitä vastaan. Käytännössä se tarkoittaa,että hävityn jatkosodan jälkeen,hävityn toisen maailmansodan, vasemmiston olisi ollut viisasta säilyttää porvarien lait.
Tuossa paikassa vasemmiston,vasemmistolla tarkoitan myös sosialidemokraatteja ja erityisesti sosialidemokraattien ruotsinkielistä osaa,olisi ollut mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa ratkaisevasti.
Toverit sosialidemokraatit ovat kriisissä.Vasemmiston kannalta on ongelmallista,jos sosialidemokraatit ovat kriisissä. Englannin Labourn oli kriisissä ennen maailmansotaa ja oli sen jälkeenkin.Ruotsin nousulle potkua antoivat isänmaansa hylkäämät 700 000 suomalaista,Saksassa talousihmeen tekivät turkkilaiset.
Melko vanhana miehenä minua ihmetyttävät ne isänmaalliset,joille isänmaa on lippu ja laulu.Minua ihmetyttävät ne isänmaalliset,joiden isänmaallisuus kasvaa Leninin patsaan perseeseen räjäytetyn reiän myötä. Pappamanninen lähestyy palstalaisia oikein linkillä Savon Sanomista ja höystää linkin mielipiteellä: Trotyylia lisää.
Suomen aseman Leniniltä olisi pitänyt räjäyttää nenä,niin tehden muumiosta tehty patsas olisi muumion näköinen.
Ystäväni Työeläkeläinen.Kokoomuksen kannatus kasvaa,niin myös Helsingin puistoissa mellastavien kanien määrä. Helvetinkö me kumpikaan sille voimme,ampua ei saa.
Olen aina ja ehdottomasti demokratian puolella.Minua ei mitenkään haittaa olemisesi toisella puolella jos pelataan demokratian sääntöjen mukaan. Jos olisin valmentaja ja sinä myös,toivoisin että ykkösketjussani olisi Korkmanin ja Sailaksen kaltaisia hyökkääjiä. He ovat nyt sinun joukkuessasi ja tekevät hyvää työtä palkanmaksajalleen. Maailma ei kuitenkaan ole peli ja siitä ajattelinkin tehdä avauksen.
Vai vielä Saksalainen kunikaan? paljon kiinnostaa, helvetin tollo nyt vuosi 2009, kommunismi on kuollut, toisin ajattelijatkin ovat venäjällä melkein vapaat, mitä nyt muutama vapaa toimittaja ammutaan.
Ihanne maassanne pohjois-koreassa vielä kidutetaan mutta sekin on vain ajan kysymys, koska loppuu.
Suomen demaritkin haukkoo henkeään, kun nekin punikit jo alkaa olla valmmina maan alle.
Että sillain, nyt jos tässä elämässä pitää alkaa elää niin aika nyt, eikä enään mitään saksalaisista kunikaista, se on jo niin vanha juttu että ei muista edes kukaan
Suomi.
ja te juttelette täällä meidän kanssa. Kumma kuollut... elää kuin perkele teidän ajatuksissanne.
Odottakaas lähdemme liikkeelle.
Lähdette liikkeelle?
Jätättekö viimeinkin Suomen ja lähdette kohti itää?
Kuusisen kusipää ohjasi ison punikkilauman maastamme itään keväällä 1918. Stalin palkitsi suuren osan heistä niskalaukauksella. Seuratkaahan punanutut tällä kertaa Hannua ja kohtalonne on sinetöity - mutta älkää sitten kitiskö jälkeen päin vaan tyydytte siihen, minkä Hannu onnistuu teille järjestämään.
Läksit aamu ölsnerille meidän piikkiin kaverien
kanssa vallankeikausta tekemään.
Siinähän se varmaan puolen päivän aikaan tuleekin
kun 10 tuopin jälkeen kaatuu Rainestolta tuoli
ja Rainesto huudahtaa että KEIKAUS TULI, VALLANKEI-
KAUS TOVERIT ARMAAT TAIKAJUOMAA LISÄÄ!!!!
ja kauas jos kerran liikkeelle lähdette. P-Korea lienee hyvä päämäärä, siellähän on niin auvoisaa Kimin hellässä huomassa.
Asia oli juuri näin kuin kerrot.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke
Ihmetyttää kyllä hiukan tuo tämän palstan lahtareiden tosi surkea historiantietämys isänmaastamme.
voit päätellä ammatin näistä kirjoituksista? Minä en edes tunne yhtään lahtaria eikä niitä taida juuri enää edes olla koska teurastus tapahtuu aivan eri tavalla kuin ennen.
Aikoinaan 1918 maamme oli käymistilassa ja täällä oli monenlaista ajatusta siitä mihinpäin lähteä. Kuningaskunta ei siihen maailman aikaan ollut mikään ihme ajatus, olimmehan mekin olleet satoja vuosia kuninkaan alamaisia, lukuun ottamatta viimeistä vuosisataa (1800 luku) Venäjän suurruhtinaskuntana. Eikös se suurruhtinaskin ollut aika kunkku?
Emme edes tiedä oliko nykyvalinta, johon olen tyytyväinen, parempi valinta kuin kuningaskunta koska sitä ei meillä kokeiltu vaan pääsimme nykyiseen järjestelmään. Ei noilla naapureilla lännessä mitenkään hommat ole kusseet vaikka Kalle-Kustaa siellä onkin kunkkuna, mieluummin päinvastoin.
Sen sijaan punaisten ajamaa sosialismia koeteltiin itäisen naapurin alueella ja niin pyrstölleen meni, että saamme olla onnellisia jotta emme sekaantuneet asiaan vaikka silloiset komumme sitä kiivaasti ajoivat meille, ihan kapinaan asti.
...vallatonta kuningasta kuten Ruotsissa vaan tavoitteena oli monarkia, jossa kaikki valta olisi ollut kuninkaalla ja säädyillä. Porvaristo yritti tehdä maailman edistyksellisimmästä demokratiasta maailman taantumuksellisin diktatuuri.
Kansalaissodassa oli kyse vallasta. Punainen puoli taisteli sen puolesta, että Suomi säilyisi demokraattisena maana ja valta kuuluisi kansalle. Valkoinen puoli soti väkivaltaisen harvainvallan puolesta.