Marxin mukaan "ihmisten tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa". Siitä seuraa, että minkä tahansa filosofian, teorian tai ideologian ymmärtäminen ja määritteleminen on ennen kaikkea sen "yhteiskunnallisen olemisen" paljastamista, joka muodostaa sen perustan. Näin ollen jyvien kasvattaminen maalla määrää keskustalaisen tajunnan ja työläisen riistäminen tehtaassa porvarin tajunnan tason ja sen mahdollisen sisällön. Porvarillinen ideologia yhteiskunnan hallitsevana ideologiana puolestaan värittää koko kulttuurin. Siis kasvatuksen, koulutuksen ja hengellisen elämän. Kaiken, mikä ohjaa inhimillistä toimintaa.
Marxilaisuus perustuu materialistiseen historiankäsitykseen. Historiallisessa materialismissa ajattelu ulotetaan luonnon tiedostamisesta ihmisyhteiskunnan tiedostamiseen. Historiallisen materialismin tutkimuskohde on yhteiskunta. Historiallisen materialismin mukaan tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan materiaalisiin ja ideologisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan päällysrakenteen. Materiaaliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta.
Historiallinen materialismi on tiedettä. Samoin kuin luonnontieteissä, fysiikassa, kemiassa, biologiassa jne. vallitsevat omat lainalaisuutensa, samoin ihmiskunnan historiassa on löydettävissä omat yleiset kehityslait. Näiden kehityslakien löytäminen on historiallisen materialismin tehtävä. Porvarillinen tiede ei tätä myönnä, vaan näkee historian edelleenkin erilaisten sattumien ja suurmiesten temmellyskenttänä, josta mitään kehitystä ohjaavia lainalaisuuksia ei voida löytää. Korkeintaan porvarillinen historiatutkimus voi todeta joitakin lainalaisuuksia, joille ei ole olemassa mitään muuta kuin korkeintaan tilastollinen selitys.
Kapitalistisen diktatuurin paljastaminen vaatisi jokaiselta poliitikolta välineet tämän diktatuurin ymmärtämiseksi. Menetelmät, joilla tarttua järjestelmän syihin ja seurauksiin. Valitettavasti kapitalismi on tänä päivänä saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että se pystyy tukahduttamaan lähes kaiken kritiikin. Urkinta tehostuu, sananvapautta rajoitetaan, rangaistuksia kovennetaan. Siksi ei ole ihme, että edistys on kuollut ja politiikka on muuttunut kuran heittämiseksi, vastustajien leimaamiseksi lainrikkojiksi, punikeiksi, homoiksi yms.
Marxilaisuus perustuu materialistiseen historiankäsitykseen. Historiallisessa materialismissa ajattelu ulotetaan luonnon tiedostamisesta ihmisyhteiskunnan tiedostamiseen. Historiallisen materialismin tutkimuskohde on yhteiskunta. Historiallisen materialismin mukaan tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt. Yhteiskunnalliset suhteet jaetaan materiaalisiin ja ideologisiin, joista jälkimmäiset muodostavat edellisten yläpuolella olevan päällysrakenteen. Materiaaliset suhteet ovat yhteiskunnallisten suhteiden perusta.
Historiallinen materialismi on tiedettä. Samoin kuin luonnontieteissä, fysiikassa, kemiassa, biologiassa jne. vallitsevat omat lainalaisuutensa, samoin ihmiskunnan historiassa on löydettävissä omat yleiset kehityslait. Näiden kehityslakien löytäminen on historiallisen materialismin tehtävä. Porvarillinen tiede ei tätä myönnä, vaan näkee historian edelleenkin erilaisten sattumien ja suurmiesten temmellyskenttänä, josta mitään kehitystä ohjaavia lainalaisuuksia ei voida löytää. Korkeintaan porvarillinen historiatutkimus voi todeta joitakin lainalaisuuksia, joille ei ole olemassa mitään muuta kuin korkeintaan tilastollinen selitys.
Kapitalistisen diktatuurin paljastaminen vaatisi jokaiselta poliitikolta välineet tämän diktatuurin ymmärtämiseksi. Menetelmät, joilla tarttua järjestelmän syihin ja seurauksiin. Valitettavasti kapitalismi on tänä päivänä saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että se pystyy tukahduttamaan lähes kaiken kritiikin. Urkinta tehostuu, sananvapautta rajoitetaan, rangaistuksia kovennetaan. Siksi ei ole ihme, että edistys on kuollut ja politiikka on muuttunut kuran heittämiseksi, vastustajien leimaamiseksi lainrikkojiksi, punikeiksi, homoiksi yms.
Vastaukset 64
Vanhimmat
palstalla eivät osaa vastustaa muuta kuin maanviljelystä ja tasapuolista aluepolitiikkaa!?
Mitä ihmeen järkeä siinä punikkien ideologiassa on, että aina pitäisi "kulakit" hävittää?
Suomalainen vasemmisto alkaa olla jo siinä määrin kapitalismin saastuttama, että se on jo paikoitellen itseään kapitalistiakin pahempi kapitalisti. Ainakin veljeilee kapitalismia aivan liikaa.
Luultavasti näin on oltava jo käytännön pakosta, sillä jos tunnustautuu ihan oikeaksi kommunistiksi, niin joutuu oitis yhteiskunnan syrjimäksi hylkiöksi, ei pääse virkoihin, työhön tai mihinkään muuhunkaan tehtävään.
En ihmettelisi yhtään, vaikka saisimme hetken päästä lain, joka velvoittaa työnantajan selvittämään, ettei työhön hakija ole kommunisti.
Epävirallisestihan tällaisia urkintoja on tehty maailman sivu.
ilman, että siihen lakia ja virkamiestä tarvitaan:
http://www.youtube.com/watch?v=MyxeYkYh8iE
Kysymyksessä on tyypillinen kapitalistinen silmänkääntötemppu, jossa on harvinaista se, että oma silmä kääntyy.
asioita, vaan muitakin asioita. Esimerkiksi muistutamme historiasta ja poillttisesta historiasta erikoisesti.
Huomautamme selvistä virheistä, tahallisista valheista ja tuomme järjen valoa tänne syvimpään, synkimpää pimeyden ja tietämättömyyden ytimeen, Keskustan kannattajille.
En olisi ikipäivänä uskonut, etten täältä olisi lukenut, sitä katkeraa kaunaa, jota kepulaiset pitävät palkansaajia kohtaan. Miten joku palkallaan elävä voi äänestää Keskustaa, sehän on palkansaajan pahin vihollinen.
Toinen jatkuvasti minua ihmetyttävä asia on kepulaisten, omalaatuinen käsitys historiasta.
Tää
tuossakin ajattelussa,joka niin ylimielisesti nostaa itsensä muka joksikin objektiiviseksi analyysimetodiksi.
Tyypillistä kaavamaista massa-ajattelua.
Siihen se Neuvostoliittokin kaatui.
Kommunistit ovat itse kunnostautuneet loan heitolla leimaamalla vaikkapa työnantajat riistäjiksi ja ties miksi fasisteiksi ja taantumuksellisiksi.
Näillä historiallisilla materialisteilla ei näytä olevan mitään itsekritiikkiä ja kykyä oppia toisilta - ainoastaan jokin eriskummallinen itseriittoinen tapa luennoida asioista toisten päiden yli.
Kommunistitkin kuvittelevat (ilmeisesti vieläkin) ,että heillä on jokin objektiivinen oikeus päättää muiden elämästä.
Tietoisuus nimenomaan tarkoittaa useiden ihmisten yhteistä tietoisuutta. Tämä on kaiken yhteisöllisyyden perusta. Yksilöt eivät voi muodostaa mitään yhteisöä, joten organisoimaton laumakäyttäytyminen on itse asiassa kapitalistinen ilmiö. Marxilaisuus merkitsee organisoitua yhteistyötä.
Riistoa voi jokainen havaita ympäristöstään. Ei siihen mitään sen erityisempää tarvita. Ja joku nimityshän riistollekin pitää antaa, joten riisto on ihan hyvä ja kuvaava sana.
Riistohan siis tarkoittaa sitä, ettei työnantaja korvaa työtä täysimääräisesti, vaan nyhtää osan lisäarvona itselleen, kuten olemme nähneet esimerkiksi joidenkin energiayhtiöiden tapauksessa.
perustaja ja omistaja saisi saada itselleen mitään?
Elä osta energiaa niiltä yhtiöiltä jotka ei miellytä.
Tietysti omistajalle kuuluu oma osuutensa, mutta kysymys on siitä, että pitää ensin määritellä se, mikä on kohtuus, jotta ei voitaisi puhua riistosta.
niin siinä kerkijää tulla bolsulle nälkä.
Minä lähden nyt vähän töihin, kirijota sinä!
Teorioita olisi syytä tarkentaa. Muuten tulee sanomista.
Marx loi aivan loistava talousteorian ja hän oli myös merkittävä yhteiskuntafilosofi, kuitenkin hän(kin) oli aikansa lapsi. Marxin ajatukset ihmisen tajunnan määräämisestä yhteiskuntaluokkien mukaisesti, perustuivat luokkayhteiskunnan realiteetteihin ja myös siihen, ettei koko kansan kattavaa koulutusta ollut.
Ihmisen tajuntaa määritteleviä asioita on varsin paljon, se teoria on jo aikoja sitten hylätty, että ihminen olisi synnyttyään tabula rasa. Marxin ajatusrakenelmahan perustui tähän.
Marxin ajattelutapa tieteestä oli se, että tiede on kehittyvä ja rakenteeltaan uudistuva, se on materialistisen tieteenkäsityksen perusta. Onkin varsin yllättävää se, että itseään marxilaisen filosofian kannattajina pitävät, päinvastoin, suhtautuvat osaan Marxin teeseistä, ikään kuin ne olisivat osa muuttumatonta maailmanjärjestystä.
Kapitalistinen diktatuuri on aika perusteeton väite nykyaikana, siinä ei olla ymmärretty nykyaikaisen kapitalismin perusperiaatetta, joka pohjautuu kuitenkin kuluttajien ja tuottajien väliseen symbioosiin. Tämän rakenteen pohjalle on luotu nykyinen markkinatalous, vaikka sekin on rakenteeltaan ongelmallinen, se ei ole kuitenkaan mitenkään diktaattorimainen perustaltaan.
Ei Marxin ajatusrakennelma edellytä tabula rasaa, vaan aivan järjellisesti kalkuloivan yksilön, koska työntekijän ja työnantajan edut eivät välttämättä ole yhteneväiset.
Kuten jo esitin, niin esimerkiksi Suomessa tuloerot kasvavat ja ökyjohtajat käärivät käsittämättömiä palkkioita omiin taskuihinsa jopa vastoin ministerien nimenomaisia ohjeita.
Kapitalistinen diktatuuri merkitsee yhteiskunnan kasvavaa kapitalisoitumista. Se näkyy kaikkialla. Jopa julkisessa hallinnossa, jota yksityistetään. Myös kirkossa, taiteessa, kouluissa, yliopistoissa, joiden hallintoa nyt viimeksi ollaan rukkaamassa kapitalismin tarpeita vastaavaksi.
... se edellyttää tabula rasaa, > ihmisten tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansaUskonto on oopiumia kansoille
Nyt on kysymys siitä, mitä tabula rasalla itse asiassa tarkoitetaan. Ei ihminen syntyessään mitenkään tyhjä ole. Tällä ihmisellä on tietty tarverakenne, tietyt taipumukset ja valmiudet.
Toisaalta myös marxilainen dialektinen kehityskäsitys puoltaa sitä, että ihminen on vuorovaikutussuhteessa ympäristöönsä eikä mikään mekaaninen robotti, kuten brutaali kapitalistinen ajattelu olettaa.
Ilman marxilaista dialektista metoodia myös yhteiskuntien kehitysdynamiikka jäisi ymmärtämättä.
Juuri sitä vartenhan marxismi syntyi, että työnantaja määritti työläisen olosuhteet. Teollistumisen myöhempi kehitys on ollut juuri marxilaisuuden ansio. Ilman työväenliikkeen aktiivista toimintaa Suomessakin huhkittaisiin ympärivuorokautisia työrupeamia ja kaiken kukkuraksi nälkäpalkalla ja epäinhimillisissä olosuhteissa. Kannattaa perehtyä teollistumisen alkuaikojen historiaan ja tuon ajan työolosuhteisiin.
Kapitalismi ei myöskään rajoitu yhteen kapitalistiin, vaan siihen rationaliteettiin, joka yhteiskunnan tuotannollisissa ja hallinnollisissa olosuhteissa vallitsee. Siitä syystä yksityistäminen vain ulottaa tämän rationaliteetin yhä syvemmälle tavallisen ihmisen elämään. Kohta jo perheissäkin maksimoidaan voittoa ja pannaan perheenjäsenet kilpasille ajamaan kukin omaa etuaan.
Kirkon maallistuminen ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että kirkko yhä enemmän pönkittää maallista jumalaa eli kapitalistista järjestelmää. Sehän käy ilmi jo lainsäädännöstä, jossa kirkko katsotaan työpaikaksi eikä miksikään hengen temppeliksi.
Minä puolestani olen yliopistouudistuksesta täysin vastakkaista mieltä: se lisää tieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja monipuolistaa poikkitieteellisyyttä, eli nimenomaan vähentää täsmäkoulutusta.
-Jäbä
...näyttäytyy hyvin selvänä, miten "Niinpä niin" pohtii itse asiaa, mutta "Seppo Ilmarinen" pyrkii todistamaan oman uskonsa oikeaksi.
Noin sanoo ihminen, joka ei joko tiedä asiasta yhtään mitään tai sitten puhtaan ideoloogisista syistä pyrkii mitätöimään itselleen epämieluisan totuuden.
Mikäli yksityisen rahoittajan intressejä joudutaan nykyistä enemmän ottamaan huomioon, silloin opetuksen sisältöä on muutettava. Aivan tyhjästä ei rahoittajat maksa. Tutkimusten laatu tullenee myös muuttumaan, perustutkimukset vähenevät ja yksityisten firmojen tarpeisiin soveltuvat tutkimukset lisääntyvät. Avoin tieteellinen kritiikki muuttuu myös, koska tutkimukset osaltaan muuttuvat firmojen omaisuudeksi, nythän ne ovat yliopiston omaisuutta.
Yliopistokoulutuksen laatu tulee myös heikkenemään, koska osalta karsiutuu määrärahoja, aluksi karsinta on suhteellista, mutta jatkossa varmaakin konkreettista. Nimenomaan humanistiset tieteet ja filosofia ovat niitä, jotka eivät niin helposti saa yksityistä rahoitusta. Humanistiset tieteet ovat kuitenkin eräs sivistyksen perusta.
Edellä mainitut ovat mielipiteitä.
Mikäli Marxilaista ihmiskäsitystä vertaa nykyaikaiseen humaaniin ihmiskäsitykseen, ero on oikeastaan siinä, että nykyaikainen käsitys näkee ihmiset hyvin moniulotteisena kokonaisuutena, sitä vastoin Marxin on kohtalaisen yksinkertaistettu malli. Käsitys ihmisestä on muuttunut merkittävästi tutkimusten myötä, näin on käynyt etenkin työväestön kohdalla, heitä ei pidetä massana.
Marx on erittäin taitava filosofi, kuitenkin hänen merkityksensä ei ole aivan niin suuri kuin kuvittelet. Yhteiskunnallista tutkimusta ovat tehneet muutkin ja jopa hieman paremmilla tiedoilla, Marx on kuitenkin enemmänkin talousteoreetikko.
Oikeastaan on hyvinkin hankala ja jopa mahdotonta sanoa, mitä historiassa olisi tapahtunut, mikäli jotain ei olisi tapahtunut. Väitteesi Marxin vaikutuksesta on siten perusteeton.
Palvelujen tuottajan merkitys ei ole kovinkaan suuri, valtio on työnantaja siinä kuin kapitalistikin. Kovinkaan suurta ideologista muutosta ei yksityisissä perheissä voi tapahtua, vaikka palvelut yksityisesti tuotetaankin. Oikeastaan voidaan sanoa, nykyaikaisen yhteiskunnan pikemminkin lisäävän ihmisarvoa, koskapa palveluiden tuottamisessa keskitytään myös laatuun, aiemmin määrällisten arvojen lisäksi.
Kirkko on muuttunut ihmisläheisempään suuntaan, enää ei päätarkoitus ole ihmisten pelotteleminen "ruotuun" helvetin lieskoilla, vaan tarjolla on armoa ja lohdutusta, voisi sanoa suunnan olevat enemmänkin alkukristillisyyteen päin. Kirkolla on kilpailuasetelma, koska yhteiskunnan pirstaloituminen on lisääntynyt, tämä näkyy uususkontojen nousuna.
Kyllä vain, Marxin merkitys on suuri. Tämä merkitys on vain rakentunut nykykapitalismin sisään. Tai paremminkin kapitalismi on syönyt marxismin. Sitä enemmän, mitä pidemmälle kapitalismi etenee. Sitten kun ammattiyhdistysliike on kuollut ja kuopattu ja työn ehdoista ja palkoista sovitaan paikallisesti, voidaan sanoa marxismin hävinneen maailmasta yhtenä ihmisten, työläisten, toimintaan vaikuttavana tekijänä. Tosin sittenkin tämä ajattelu voi säilyä sikäli mikäli työntekijöiden yhteistoimintaa työpaikoilla ei onnistuta estämään.
Kannattaa myös perehtyä marxilaiseen psykologiaan ja ihmiskäsitykseen yleisemminkin. Väite siitä, että marxilainen ihmiskäsitys on jokin massaihminen, on perusteeton. Pikemminkin kapitalisti näkee ihmisen massana. Lähinnä massatavarana, jota voi ostaa ja myydä kuten tavaraa yleensäkin. Näinhän käy esimerkiksi yrityskauppojen myötä ja työvoimaa ostettaessa, jos ei nyt varsinaista ihmiskauppaa lueta mukaan.
Palvelujen yksityistäminen merkitsee solidaarisuusajattelun poistamista. Se merkitsee sitä, että kukin maksaa palvelunsa itse. Palveluja ei tuoteta yhteisin varoin. Näin ollen vain se, jolla on varaa, pääsee palveluista osalliseksi.
Kirkko ei ole muuttunut ainakaan ihmisläheisempään suuntaan. Pikemminkin kirkko on muuttunut aivan tavalliseksi kapitalistiseksi työorganisaatioksi, jolle yhteiskunta on sysännyt tehtäviä, jotka oikeastaan kuuluisivat yhteiskunnalle itselleen.
Uususkontojen nousu merkitsee vain sitä, että kirkko on kadottanut aikaisemman tehtävänsä ja ihmiset etsivät uusista uskonnoista sitä, minkä ovat menettäneet.
On mukava kertoa, että kuvitelmasi eivät tule toteutumaan. Se johtuu siitä, että kaikki päätösvalta säilyy yliopistoilla ja se itsenäinen päätösvalta jopa kasvaa, kun valtion päätösvallan osuus vähenee.
Yliopistothan nimittävät nyt itse kaikki johtoelimensä, Valtio ei puutu siihen. Ei myöskään mikään ulkopuolinen taho voi puuttua siihen, koska yliopisto nimittää myös ulkopuoliselle tarkoitettuhin mandaatteihin säädetyt paikat.
Se, että nimityksiä ostettaisi rahalla on totta jo nyt, kun professuureja rahoitetaan yliopistojen ulkopuolelta. Muistan hyvin, kuinka mainosalan järjestöt tekivät vuosikaudet töitä saadakseen kauppakorkeakouluun mainonnan professuurin.
Kun poikkitieteellisyys lisääntyy yhdistymisen myötä, kasvaa perustutkimuksen alue ja mahdollisuudet, koska perustutkimuksessa ei enää tarvitse välittää yliopistojen, tieteenalojen ja oppisuuntien välisistä rajoista. Perustutkimukselle löytyy myös helpommin ohjaajia, kun ohjausta ei tarvitse rajoittaa vain "oman" yliopiston opettajiin ja tutkijoihin. Tämä houkutteleeSuomeen myös huippututkijoita ja opettajia muualta maailmasta, koska meille avautuu uusi mahdollisuus tehdä uutta, aiempaa poikkitieteellisempää tutkimusta.
Laatu siis paranee. Laatu paranee myös siksi, että rahoitus kasvaa. Valtiohan takaa edelleen yliopistoille täysin riittävän perusrahoituksen,minkä päälle valtio suorstan kannustaan yliopistoja hankkimaan myös ulkopuolista rahoitusta ja suorastaan palkitsee siitä.
Mitään määrärahoja ei karsiinnu mistään, vaan määrärahat kasvavat.
Kun päätösvalta nyt siirtyy 100-posenttisesti yliopistoille, niin yliopisto itse päättää ilman, että edes opetusministeriö asiaan sekaantuisi, siitä mihin rahat käytetään. Kun määrärahat kasvavat, niin myös humanismi saa tulevaisuudessa enemmän euroja perustutkimukseensa mitä se nyt saa.
Oletkohan sortunut lukemaan median otsikoita pinnallisesti, vai mistä olet saanut tuollaisen käsityksen asioista, joka ei kaikeksi onneksi sentään toteudu.
-Jäbä
>>...yksityisten firmojen tarpeisiin soveltuvat tutkimukset lisääntyvät. Avoin tieteellinen kritiikki muuttuu myös, koska tutkimukset osaltaan muuttuvat firmojen omaisuudeksi, nythän ne ovat yliopiston omaisuutta.
>>Palvelujen yksityistäminen merkitsee solidaarisuusajattelun poistamista. Se merkitsee sitä, että kukin maksaa palvelunsa itse. Palveluja ei tuoteta yhteisin varoin. Näin ollen vain se, jolla on varaa, pääsee palveluista osalliseksi.
Marxilaisuus on rakentunut kapitalistisen järjestelmän sisään, jopa siten ettei Marx koskaan voinut kuvitella, kuinka hyvin hyvinvointiyhteiskunnassa asiat voivat olla. Marxin perusajatuksina oli ihmisten oikeus päätöksentekoon, vapaus valita työ- ja asuinpaikka, mahdollisuus työskentelyyn siten, että terveys ei vaarannu ja palkalla on mahdollisuus elättää itsensä ja perheensä. Nämä kaikki ovat toteutuneet nykyaisaisessa hyvinvointivaltiossa. Proletaarien vallankumouksen tavoitteet on siis saavutettu ilman vallankumousta, joka oli alunperinkin ainoastaan väline, samoin kuin tuotantovälineiden kansallistaminen.
Kirkon toiminnasta vielä, kirkko on merkittävästi vähentänyt yhteiskunnallista toimintaansa, suurin osa niistä on siirtynyt yhteiskunnalle, päinvastoin kuin väitit. Kirkossa ei enää tehdä diakoniatyötä siinä mitassa kuin aiemmin, tehtäviä hoitavat osin vapaaehtoisjärjestöt ja yhteiskunta (mielienterveys ja sosiaalityö). Hoivatyötä ei kirkon toimesta enää tehdä lainkaan, aikoinaan diakonissat tekivät sitä, mitä kotipalvelu -sairaanhoito ja kotiavustajat nykyisin. Kirkko ei juurikaan ylläpidä lasten päiväkerhotoimintaa. Kirkko ei pidä myöskään enää väestörekisteriä, hoitaa vain osan hautauksista jne...
Kertoisitko, mitä toimintoja on siis kirkolle siirretty?
Tietenkin kirkko on myös työorganisaatio, sehän on työnantaja ja maan lakien alainen toimija.
En ryhdy nyt enemmän jaapaamaan tästä, mutta jo nykyisinkin mm.Teknisenkorkeakoulujen lopputöistä tehdään suoraan firmojen toimeksiantoina, tämä tutkimustyö tulee luonnollisesti lisääntymään. Koska opiskelijoiden päätösvalta vähenee merkittävästi, voidaan vain kuvitella kuinka paljon.
Jos ajatellaan perustutkimusta, voidaan ottaa täysin kuviteltu esimerkki vaikkapa biologiasta: on kaksi aihetta, sudenkorennonsiipien DNA.n jaksollisen järjestelmän muutokset eri lajien väillä, tai maaliohenteiden reagoiminen väriaineisiin, erilaisissa valaistus- ja sääolosuhteissa. Kumpaa veikkaisi professorin suosittelevan tutkimusaiheeksi? Ottaen huomioon yksityisen rahoituksen suoraan yliopistolle.
Tieteellisen tutkimuksen tärkein tunnusmerkki on toistettavuus,ja myös yleinen kritiikki, tulokset ovat siis kaikkien tieteenharjoittajien käytössä. Mikäli tutkimukset siirtyvät yhä enemmän yksityisiin firmoihin, ongelmia tulee tietosuojien ja patenttien kanssa, näin osa tutkimustuloksista siirtyy pois yliopiston vapaasta käytöstä. Tiedettä ei perinteisessä mielessä silloin ole.
Poikkitieteellinentutkimus on terminä mielenkiintoinen, mutta se on ainoastaan ilmaus, jonka sisältöä voidaan ainoastaan runsaalla mielikuvituksella täyttää.
Yliopistojen rajat ovat aina olleet kohtalaisen väljiä, mikäli puhumme jatko-opintoja suorittavista. Väitöksen on voinut tehdä varsin vapaasti. Perustutkimuksiin ei poikkitieteellisyyttä ole kovin helppoa sovittaa, ellei siiten puhuta puhtaasti kaupallisista konstruktioista, jotka eivät ole varsinaisesti tiedettä vaan soveltamista.
Julkisia palveluja voidaan yksityistää monella tavalla, mutta keskeistähän tässä on se, että markkinavoimille annetaan aina enemmän ja enemmän valtaa. Se taas merkitsee sitä, että asiakas joutuu maksamaan aina ja aina vain enemmän itse ja persoonakohtaisesti.
Toisaalta taas, kun palvelut yksityistetään, menetetään asioiden valvonta ja hallinta. Eli päätösvalta asioista on muilla.
Hyvinvointivaltio on juuri vasemmiston poliittisen aktiivisuuden tulos. Tuskin kapitalisti olisi ryhtynyt nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen ilman vasemmiston voimakkaita vaatimuksia.
Vallankumouksen tarve heijastaa vain tuon ajan kapitalistien asennetta. Kuten historia osoittaa, väkivalta oli oikeastaan ainoa tie saavuttaa yhtään mitään. Sen verran kovassa kallossa istui kapitalismin henki rahantekemisen alkuaikoina.
Kirkon tehtävien muuttuminen ei suinkaan ole itsestään selvää, mutta sitä mukaa kuin julkinen valta, siis kunnat ja valtio jättävät tehtäviään suorittamatta, niin kirkko joutunee huolehtimaan näistäkin tehtävistä, lähinnä köyhistä ja
pakolaisista.
Kirkko ei ole mikään työorganisaatio, koska se ei perinteisesti kuulu kapitalistiseen järjestelmään, mutta siitä on lainsäädännön keinoin sellainen tehty.
Vain toteutu ratkaisee ja se, että nimenomaan yhteiskunta asettaa julkisten palvelujen laatutavoitteet ja -kriteerit parlamentaarisen poliittisen päätöksenteon kautta.
Siinä ei anneta markkinavoimille mitään valtaa, jollei maksaja - yhteiskunta - niin itse halua.
Asiakaskin maksaa vain sen, mitä yhteiskunta päättää periä palvelumaksuna, kun loput kustannetaan yhtisistä verovaroista.
Asioiden hallintaa ei menetetä mihinkään, jos maksaja, eli yhteiskunta, päättää pitää itsellään oikeuden määrittää palvelun laatutaso ja myös pitää huolen, että laatutason säilymistä valvotaan.
Yksityistäminen ei tietenkään tarkoita mitään sellaista, että yhteiskunta lakkaisi vastaamasta palveluista ja antaisi "markkinavoimien" hoitaa asiat niin kuin ne haluavat. Sellaista ei yksikään puolue ole Suomessa ehdottanut.
Jos muuta väität, jauhat pelkkää propagandaa.
-Jäbä
...se, että yliopisto itse päättää.
Tekninen korkeakoulu on hyvä esimerkki siitä, mitenperustutkimus poikii soveltavia haaroja, joihin on helppo hakea yritysrahoitusta.
Hyvä ystäväni teki aikanaan lisensiaattityönsä eräälle yritykselle pallografiittivalujen joistain ominaisuuksista ja pysyi tuon yrityksen palveluksessa koko lopun työikäänsä nousten urallaan muistaakseni ko. yrityksen kaikkien ulkomaantoimintojen johtoon ennen eläköitymistään.
Onko tässä jotain pahaa tieteen kannalta?
Onko TKK jättänyt tuon vuoksi jonkin perustutkimusalueen huonolle hoidolle?
Minusta yliopistojen yhdistyminen avaa paljon uusia mahdollisuuksia sille, miten esim. tekniikka ja taide, taide ja humanismi tai jopa tekniikka ja humanismi voidaan yhdistää todella uudenlaisiksi tutkimusalueiksi yhä useammissa lopputöissä, lisensiaattitutkimuksissa ja väitöskirjoissa.
Tämä on koko kansan edun mukaista.
-Jäbä
Maissa missä hyvinvointivaltiot ovat parhaiten kehittyneet, se on tapahtunut väkivallattomasti. Demorattisen kehityksen kautta. Voidaankin varsin vapaasti tulkita, että demokratia on ihmisten ja heidän oikeuksiensa turva, vasemmistoideologiat eivät niinkään, tämän johtopäätöksen tukena on historia.
Vasemmisto toimii kansanvaltaisessa järjestelmässä ja sen toiminnan tulokset ovat hyviä. Kuitenkin, mikäli taloudellinen kehitys ja ihmisoikeuksien kunnioitus olisivat rakentuneet Marx-Leninini ideologian pohjalle, tulokset tuskin olisivat näin hyviä. Kyse on ihmiskuvasta ja myös ihmisarvoon liittyvistä näkemyksistä.
Kirkon perustehtäviin on aina kuulunut laupeudentyö, työtä tehdään ainoastaan nyt varsin näkyvästi. Mistään julkisen valaan välisestä työnjaon uudelleenjärjestelystä ei ole kyse.
Kirkko toimii työnantajana, olisiko sinun mielestäsi kirkon työntekijöiden työsuhdeturvaa syytä alentaa, vai peräti tehdä heistä työsuhdeturvattomia talkootyöntekijöitä, jos näin, niin miksi?
Päätösvalta on varsin kyseenalainen, koska rahoituksen avaamisen myötä, päätösvaltaa luisuu väistämättä rahoittajaosapuolille. Kyse on siitä vanhasta, virsikirjan omistajasta.
Aivan, jo nykyään tehdään enemmistö diplomitöistä yritysten palveluksessa, tämä ei ole ongelma. Ongelma on perustutkimuksesta joka tehdään jatkokoulutuksen lopputöinä ja niiden tieteellisistä arvoista. Kuinka turvata näiden tutkimustöiden omistajuus ja myös kohteiden tieteellinen arvo.
Humanistiset ja tekniset tutkimukset on voitu yhdistää jo nyt, muutosta ei sikäli ole tulossa. Mikäli muutoksen suunta ei ole se, että tutkimukset pinnallistuvat kaupallisiksi tuotteistuksiksi, tämä olisi tieteen tappio. Tiede on varsin kallis asia, se ei ole myyntitavaraa, sen arvo on muualla.
Se, mitä kukin väittää, on sangen kiistanalainen ilmiö, kuten nyt tässä Fortuminkin tapauksessa on nähty.
Yksityistäminen voi tapahtua myös sillä tavoin, ettei julkinen valta pysty, kykene tai halua rahoittaa jotakin toimintaa, vaikka sen järkevin toteutustapa olisi julkinen, vaan antaa toimintojen luisua yksityiseksi bisnekseksi. Tästä on jo loistavia esimerkkejä. Tällaista toimintaa jopa edesautetaan.
Mutta kuten sanoin myös tuettu yksityistäminen merkitsee kontrollin siirtymistä markkinavoimille. Jo siitäkin syystä, ettei julkinen valta voi mennä penkomaan yksityisen firman asioita.
Nimenomaan vasemmisto on kiinnittänyt huomiota ihmisarvoon, koska ihmisarvo kapitalismissa samaistuu pitkälti tavaran arvoon. Kapitalismissa ihmistä kohdellaan pääsääntöisesti hyödykkeenä, jota voidaan ostaa ja myydä ja jonka avulla sijoittaja voi kasvattaa omaa tuottoaan.
Ihmisarvo nimenomaan on markkkinatalouden ulkoisen arvottamisen tulos. Ei ihmisarvo voi perustua siihen, missä määrin jotakin tuotetta kysytään. Kapitalistisessa järjestelmässähän esimerkiksi työtön on täysin arvoton yksilö, koska hän ei ole osa kapitalistista arvonmuodostusprosessia.
Julkisen vallan, valtion ja kuntien, sekä talouden kyvyttömyys hoitaa velvoitteitaan on johtanut siihen, että kirkko on joutunut ottamaan uusia tehtäviä. Tämä pyrkimys ulkoistamiseen on selkeä tendenssi julkisella sektorilla.
Jos kirkko mielestäsi on samanlainen organisaatio kuin tehdas, konepaja yms., niin silloinhan kirkko mitä ilmeisimmin on työnantaja.
Kiitokset mukavasta kekustelusta. Muutama loppukommentti:
Minuta tutkimusaiheen päätösvalta voi olla kenellä vaan, koska yliopisto on ainoa, joka vastaa tieteellisistä arvioinneista ja hyväksymisistä. En siis näe merkitystä sillä onko joku yritys antamassa tutkimusaiheita ja ohjaamassa tutkimusten suuntaa, koska vain yliopisto vastaa tutkimuksen arvioinnista.
Ystäväni väitteli jokin vuosi sitten tohtoriksi asiantuntijaorganisaatioiden johtajuutta koskeneesta aiheesta ja hankki sitä varten paljon apua ja rahaa mm. mainosalaa lähelläolevilta järjestöiltä ja säätiöiltä. nämä osallistuivat omalla panoksellaan hyvin merkittävästi väitöskirjan ongelmanasettelun ja aiheen rajaamiseen ja täsmentämiseen, jotta tutkimuksetsa tulisi alan kehituystyötä tukeva ja ohjaava väline.
Silti tutkimuksen arvioivat ainoastaan yliopiston edustajat, kaksi hyvin kokenutta johtamistaidon alan professoria, jotka kiittivät väitöskirjaa aivan ainutlaatuiseksi ja monia uusia tutkimusaiheita avaavaksi juuri sen vuoksi, että se oli tehty kiinteästi yhteistyössä käytännön ongelmia tuntevien toimialojen edustajien kanssa, mikä antoi väitoksen tieteelliselle osuudelle todella erinomaisen perustan.
Minusta on täysin epäasiallista ja pelkkään mielikuvitukseen perustuvaa tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että jos yliopiston ulkopuolelta rahoitetaan jotain tai ulkopuolisia on yliopiston päättävissä elimissä, niin se jotenkin heikentäisi tieteellisyyttä tai pinnallistaisi tutkimuksia. Eihän se mitenkään voi sitä merkitä, että yliopisto joutuisi tinkimään tieteellisyydenvaatimuksista, jos yliopisto kuuntelee liike-elämän tutkimustarpeita.
Eiväthän liike-elämän tarpeet ja tieteellisyyden tarpeet ole minkään saman asteikon ääripäitä, eli toisensa poissulkevia ominaisuuksia. mukana tutkimuksessa voi olla yhtä aikaa molempia tai vain jompaa kumpaa ja kumpaakin tai toista joko paljon tai vähän.
Kyllä sinä minusta tämän ymmärrät, jos vaivaudut hieman tarkemmin ajattelemaan.
Viikonloppua,
t. -Jäbä
...nyt puhut kapitalismista ihan omiasi.
-Jäbä
Julkisten palvelujen yksityistäminen on paljon väärinkäsityksiä ja tahallisia vääristyksiä sisällään pitävä aihe. Kysehöän on vain siitä, että tuotetaan kansalaisten tarvitsemat julkiset palvelut julkisella rahoituksella siten kuin demokraattisesti päätetään.
On ihan sama ostaako yhteiskunta palvelun toteuttavan tuotannon yksityisiltä yrityksiltä vai tuottaako se palvelut itse, koska joka tapauksessa yhteiskunnan on demokratian kautta asetettava laatukriteerit javalvottava laatua, vaikka se tuottaisikin palvelut itse.
Tässä ei koskaan siirry mitään valtaa yhteiskunnalta yksityisille, ellei niin demokraattisesti päätetä. Se, että jotain on "luisunut" näkyy minusta selvimmin terveyspalveluissa, jotka aikanaan kolmikantaisin sopimuksin määriteltiin työnantajien vastuuylle ja työnantajat sitten ostivat nämä työterveyspalvelut yksityisiltä. Tässä on vaikea nähdä mitään "kapitalismia", koska se oli ay-liikkeen tahto ja vaatimus.
Mitä Fortumiin tulee, niin poliittisen populismin loiskiehunnan vaahdon läpi ei nähdä sitä, miten suunnattoman hyvin Lilius on johtanut Fortumin tuottamaan rahaa omistajilleen, eli valtiolle ja miten yhtiä on parantanut tehokkuuttaan, jonka seurauksena se on tietysti päässyt nauttimaan myös siitä myönteisestä tuloksesta joka on johtunut yhtiön ulkopuolisista tekijöistä.
Fortumin johdon palkkiojärjestelmät on aikanaan maan eri poliittisissa hallituksissa hyväksyttyjä, joten nyt olisi Pekkarisen ja Häkämiehen pitänyt kantaa poliittinen vastuunsa ja maksaa liliukselle nikottelematta kaikki, koska plkkiot perustuvat aikanaan tehtyihin sopimuksiin.
Lilius teki täysin oiken johtopäätöksen, samoinFagernäs, kun erosivat, koska ei siitä mitään tule, jos omistaja alkaa venkuloida aina kun tulee aika äyttää omistajan osuus aikanaan tehdyistä sopimuksista.
Se, etä puhutaan kohtuudesta on pelkkä pateuden peitetermi tässä yhtydessä, kun unohdetaan ne mijardit, joita valtio on osinkoina nostanut Fortumista omaan budjettiinsa Liliuksen johtamistyön ansiosta.
-Jäbä
Miksi ylipäätään puhua yksityistämisestä, jos kysymys kumminkin on julkisesta toiminnasta, kuten väität? Yksityistäminen normaalikielenkäytössä tarkoittaa nimenomaan markkinamekanismia. Markkinamekanismi puolestaan merkitsee kapitalistisia käytäntöjä tuotannossa.
Johdon palkitsemisjärjestelmät ovat kapitalismin syöpä. Palkitsemisjärjestelmät ovat aikanaan tehty sen ajatuksen pohjalta, että näin toimien saataisiin johtajat tekemään parempaa tulosta omistajille.
Nyt näyttää käyneen sillä tavoin, että johtajat ovat keksineet kuoria firmasta kermat ja lähteä sen jälkeen nykimään. Näin kävi USA:ssa ja näin näkyy käyneen myös meillä. Ja seuraus kaikesta tästä on maailmanlaajuinen talouden romahdus.
Olisi kiva kuulla edes yksi perustelu.
Yksityistämisen demonisoiminen markkinamekanismeille antautumiseksi on vasemmistopropagandan omimaa taktiikkaa.
Oikeampi olisi puhua tilaaja-tuottaja -mallista, jossa yhteiskunta tilaajana asettaa laatukriteerit ja valvoo niitä, mutta anta palvelutuotannon yksityisen hoitoon ja maksaa siitä sovitun summan julkisista varoista. Palvelun käyttäjälle säädetään yleensä jokin palvelumaksu, joka pidetään poliittisella päätöksella kohtuullisena.
Tämähän toimii hyvin esim. saraankuljetuksissa, jossa ambulanssifirmat ovat yksityisiä yrityksiä ja taksiyhtiöt huolehtivat mm. vanhusten ja vammaisten päivittäisistä kuljetuksista päiväsairaaloihin ja muihin hoitopaikkoihinsa.
Se, että sinä alat saivarrella termeillä ja väittää perättömiä markkinamekanismeista kertoo, ettet ole ajatellut asiaa loppuun saakka tai sitten haluat vain kinata "marksismisi" puolesta.
-Jäbä
Yksityinen on yksityinen, vaikka yrittäisit mitä väittää. Yksityiseen liiketoimintaan kuuluu liiketalouden periaatteet, joista et ilmeisesti tiedä yhtään mitään, koskapa juuri itse väität perättömiä.
Tässä yksityistämisen tapauksessa vain yksityinen firma kynii kahta tahoa, nimittäin julkista valtaa ja yksittäistä asiakkaana toimivaa kansalaista.
Yksityinen kynii vain monopolitilanteessa, ei koskaan markkinataloudessa, jossa ostaja määrää markkinoiden hintatason.
kun siis julkinen valta ulkoistaa palvelutuotannon, niin yksityinen taho ei kyni mitään eikä ketään.
Sellainen tilanne, että julkinen monopoli annettaisi yksityisen monopolin hoitoon, ei tietenkään ole mikään vaihtoehto, vaan silkkaa hulluutta, joten älä sinäkään sellaisiin esimerkkeihin turvaudu.
-Jäbä
Kuinkahan hyvin se kilpailu mahtaa toimia? Tuskin monessakaan kaupungissa on esimerkiksi useampaa bussifirmaa, hoitolaitosta yms.
Julkisen vallan valmiudet kilpailuttaa ovat myös melko puutteelliset.
Jo sinällään julkinen tuki vääristää kilpailua ja suosii nimenomaan sitä firmaa, joka tätä julkista tukea saa.
Lokeroit tieteelliset paradigmat todellisuutta vastaamattomiksi. Ei ole ole olemassa mitään porvarillista tieteenkäsitystä hegemonisena tieteenä. Tiede on luonut omat totuuskriteerinsä, jotka ovat lähtöisin filosofisista tiedon kriteereistä. Tottakai tieteellisessä tutkimuksesssa tehtyihin valintoihin voivat vaikuttaa monet seikat, mutta tieteellisen tiedon avoimuuden ansiosta ne ovat avoimia myös kritiikille.
Tieteen keskeinen kulmakivi onkin ajatuksessa avoimesta lähdekoodista. Tieteessä käytetyt metodit pitää olla kerrottuina niin, että niiden toistaminen on koska tahansa mahdollista.
Yhteiskuntatieteissäkin on yhä enemmän annettu arvoa empirimismille. Hypoteesit on mahdollista esim. sosiologisissa tutkimuksissa todentaa empiirisin kokein (monikkomuoto on tässä olennainen). Historiatutkimuksessa tällainen ei tietenkään ole mahdollista, mutta eräässä mielessä samankaltaiset historialliset tapahtumat ovat jo sinällään empiirisiä kokeita. Tieteellisten hypoteesien alitistaminen toistuville empiirisille kokeille antaa juuri mahdollisuuden etsiä lainalaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan yhteiskuntatieteissä voi koskaan olla luonnontieteen kaltaisia poikkeuksettomia lainalaisuuksia, vaan ne ovat yleensä aina todennäköisyyksiä ja luonteeltaan relatiivisia.
Yhteiskuntatieteiden suuri maa on Yhdysvallat, jota voi pitää kapitalismin mallimaana. Amerikkalaisenkaan kapitalismiin ei ole silti liittynyt kovin paljon tieteen fasismia, vaan tieteen harjoittaminen on suhteellisen vapaata. Rahavirtojen ohjaaminen tietysti rajoittaa tuota vapautta ja toki on olemassa esim. tupakkateollisuuden harjoittamaa tiedettä vapaan tieteenteon vastapainoksi.
Yhdysvalloissa vapausihanteet ovat kuitenkin luoneet tilaa myös sellaiselle yhteiskuntakriittisille tutkimukselle, joka ei vähäisimmäsäkään määrin mielistele valtaapitäviä taikka kapitalismin suuria toimijoita. Kaiken lisäksi tällaisten tieteenharjoittajien tutkimukset ja kirjoitukset ovat päässeet näkyvästi julkisuuteen (esim. Chomsky sekä radikaalin ja marxilaisen sosiologian edustajat).
Marxilaisella tieteenfilosialla on oma arvonsa ja nasionsa, mutta siihenkään ei pidä hirttäytyä autuaaksi tekevänä totuutena.
Tilastollinen selittäminen on sangen vieras tapa ymmärtää ihmisen maailmaa. Jopa harhaanjohtava. Porvarillinen tiede on nimenomaan tätä maailman selittämistä ulkoisen havaitsijan näkökulmasta. Pääosin nämä empiriaan perustuvat tilastollisin tutkimusmenetelmin saadut tulokset ovat tekijöidensä selityksiä, eivät niitä, joita tutkitut itse käyttävät omasta viitekehyksestään.
Marxilainen näkökulma tieteeseen ei ole mitenkään vieras yhteiskuntatieteissä. Tosin nimikettä marxilainen ei kukaan uskalla rahoituksen loppumisen pelossa käyttää, mutta periaatteet ovat hyvin pitkälle yhteneväisiä niin sanotuissa ihmistieteissä.
Kirjoituksesi luettuani tulin johtopäätökseen, että kannatat nyt toteutettavaa yliopistouudistusta, eli Aalto-yliopistoa, jossa Helsingin yliopisto, teknillinen korkeakoulu ja taideteollinen korkeakoulu yhdistyvät. En muista liittyikö fuusioon myös helsingin kauppakorkeakoulu, mutta minusta se olisi saanut mennä samaan läjään muiden kanssa.
Teinkö siis oikean johtopäätöksen, kun arvelin Sinun kannattavan sitä, että tieteen tekemisestä tulee entistä avoimempaa vuorovaikutusmahdollisuuksien (poikkitieteellisyyden) lisäämisen kautta kun empiirinen tutkimus on helpompaa ulottaa yli aiempien ja mielestäni avoimmuutta rajoittavien tiedekunta ja korkeakoulurajojen.
-Jäbä
PS. Tämä uudistushan on ollut kokoomuksen ja keskustan hanke, jossa vasemmisto on pannut hanttiin mm. siksi, että päättäviin elimiin tulee ulkopuolisia ja yliopistot saavat hankkia myös liike-elämältä rahoitustaan.
Minun mielestäni mielipidepankki ei puhunut mitään tilastollisesta selittämisestä. Sehän (tilastotiede) on ainoastaan yksi matematiikan oppiaine.
-Jäbä
Juurihan siinä edellä puhuttiin hypoteesien testaamisesta ja empirismistä. Niihinhän selittäminen kuuluu kuin nenä päähän.
Hypoteesien testaaminen empiirisin kokein on minun mielestäni täysin eri asia kuin joku tilastollinen selittäminen.
Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin?
-Jäbä
Tuostahan tuota selitystä löytyy. Tosin tarpeettoman monimutkaisesti, mutta kumminkin.
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/tutkimus/prosessi.html
vieraillut homo sapies
Kapitalismi on siitä merkillinen oppirakennelma, että se luo omnipotenttia mielenvikaisuutta, käytöshäiriöitä ja sivistymättömyyttä. Tämä puolestaan syö mittavia määriä varoja yksistään lääkityksellisiin tarkoituksiin.
Karl Maxin kirjat kuten Kommunistinen manifesti ja Pääoma ovat nykyisen laman aikana alkaneet mennä Saksassa niin hyvin kaupaksi, että kustantaja on joutunut ottamaan teoksista uusia painoksia. Tämä ei tarkoita sitä, että saksalaiset, joilla toisin kuin suomalaisilla on kommunismista omakohtaisia kokemuksia tavoittelisivat tätä historiansa aikaa takaisin, vaan siitä, että ihmiset ovat tosissaan huolissaan maailman nykymenosta ja haluavat perehtyä myös vaihtoehtoisiin teorioihin.
Karl Marx syntyi vuonna 1818 Tierissä Saksassa juutalaisen juristin pokana keskellä äärimmilleen viedyn kapitalistisen Laissez-faire-opin (antakaa meidän yrittäjien pyörittää talouselämää vapaasti) valtakautta. Tuotanto lisääntyi, mutta järjestelmässä oli Maxin mukaan kaksitoista pahaa vikaa.
Ensimmäinen vika oli se sama joka parhaillaan koettelee koko pallon asujaimistoa – suhdannevaihtelut.
Kapitalistinen talous heilahtelee aallon pohjalta harjalle ja takaisin joskus syvään lamaan saakka. Laskukaudet aiheuttavat aina kurjuutta kaikille muille paitsi kaikkein rikkaimmille ja mahtavimmille, eivätkä edes nousukausien hyvinvoinnit pysty täysin korvaamaan laman aiheuttamia tuhoja.
Kovin ontoilta kuulostavat hallituksen nykyisten päämiesten Vanhanen ja Katainen puheet elvytyksestä velkarahalla, eli vanhan menon pumppaamisesta väkisin uuteen käyntiin. Mikäli näissä toimissa onnistutaan ilman globaalisti kapitalistin vapautta suitsevia toimia, on seuraava lama nykyistäkin rajumpi ja sosiaalisia rakenteita tuhoavampi.
Ei kuulu poliitikkojen puheita todellisten ratkaisujen löytämiseksi. Onkohan kyse uskalluksen puutteesta vai näköalattomuudesta.
Seuraava kriisi ei välttämättä myöskään ole rahakriisi, vaan esimerkiksi vesikriisi, viljakriisi, ilmastokriisi tai väestönkasvun aiheuttama kansainvaellus.
Ongelma Suomen elvytyksessä on se, että otetaan velkaa, jotta voidaan antaa veronkevennyksiä suurituloisille. Juuri tässä näkyy selkeästi intressien ristiriita vasemmistolaisen ja oikeistolaisen välillä. Parhaiten kulutusta pitäisi yllä verohelpotusten ohjaaminen sinne, missä se lisäisi eniten kysyntää. Toisaalta myös sinne, missä olisi aikaansaatavissa uutta toimeliaisuutta.
Ihmiskunnan historia on mielenkiintoinen, jos halutaan avoimesti hakea selitystä siihen, miksi tähän on tultu, mm. nykyiseen markkinatalouteen, kapitalismiin, pörssipelamiseen ja globalisoitumiseen.
Kaikkihan alkoi siitä, kun esi-isämme ryhtyivät kävelemään kahdella jalalla ja alkoivat elää yhteisöissä. Syntyi työnjako ja heimoyhteisöt, ja niiden sisällä vaihdantaa, kun yhdet metsästivät, toiset keksivät työkaluja ja tarvekaluja alettiin vaihtaa ruokaan. Ennen pitkää heimot alkoivat kokontua aika-join yhteen vaihtamaan keskenään sitä, mitä toisella oli ja mistä toisella oli puute.
Oravannahat ja muut turkikset keksittiin vaihdannan välineiksi aika myöhään ja raha vaihdannan välineenä on ihmiskunnan historiassa hyvin nuori asia.
Siitä, että yritystoimintaan ryhdyttiin tarvitsemaan ulkopuolisia tahoja oman perheen ja suvun lisäksi ei taida olla kuin jokunen sata vuotta, tarkoitan sitä vaihetta, että joku saattoi kysyä yrittäjältä, että "annatko minulle kymmenyksen voitostasi, jos annan yrityksellesi niin ja niin monta arkkua hopeaa pääomaksi?"
Markkinatalous alkoi syntyä vasta parisataa vuotta sitten, kun väestön kasvu synnytti tilanteen, jossa ihminen ei pystynyt elättämään itseään pelkän luontaistalouden voimin. Ihmisen luovuus ja keksinnöt synnyttivät paljon energian hyväksikäytössä ja siinä, että tavaraa opittiin tekemään massatuotantona. Se piti tietenkin markkinoida. Kaikki tämä tarvitsi rahaa, eli pääomia.
Tämä ihmimillisen toiminnan näkökulma on valitettavasti sanut liikaa rinnalleen poliittisia ismejä, joiden pyrkimys on selittää asioita omaksi eduksi niin kuin konservatiiviset kapitalistit aikanaan yrittivät ylläpitää orjuutta tai jotkut katsoivat eri rotujen olevan eriarvoisia tai sitten nämä marxilaiset, jotka koettavat selittää omaa utopiaansa.
Pysyttäisi vaan ihmisen historiassa. Se on ihan tarpeeksi mielenkiintoinen sellaisenaankin, ilman poliittista höpötystä.
-Jäbä
Maailma menisi todella kummalliseksi, jos meillä ei olisi poliittisia ideologioita. Millä ihmeellä ilman niitä perustelisimme asioita? Mikä veisi kehitystä eteenpäin, ellei olisi vaihtoehtoja? Tosin eihän vaihtoehtoja enää oikeastaan ole nykyisen kapitalistisen tyrannian aikana, mutta kumminkin. Onhan sentään kapitalismin eri versioita, kuten Keskustan soinilaisuus ja kristillisten hengellinen vaihtoehto ja luonnon viheriäisyyttä turvaava Viheriä liitto.
Marxin mukaan yhteiskunta muuttuu sen mukaisesti, kuka omistaa tuotantovälineet. Ennen kapitalismia ne omisti linnanherrat, kreivit ja muut kruunun vasallit. Tänä päivänä instituutiot ja suursijoittajat.
Historiaa puolestaa käytetään paljon poliittisiin tarkoitusperiin. Historiaa käytetään usein oikeuttamaan tehtyjä tekoja ja toimenpiteitä. Siksi olosuhteiden muututtua historiaakin joudutaan usein rukkaamaan, jotta saataisiin niin sanottu "oikia totuus" aina esille.
Sosiologia on minuta yksi kiinnostavimmista tieteistä, jonka avulla voi yrittää ymmärtää, miksi ihminen on aikojen saatossa tehnyt sellisia valintoja kuin on tehnyt.
Poliittiset ideologiat rinnastan lähinnä uskonnollisiin ideologioihin siinä, että ne ovat vain tapoja selittää asioita ja maailman ilmiöitä, ja samalla myös vallan välineitä, koska ne, jotka selittävät asettavat itsensä aina niiden yläpuolelle, joille selitetään.
Näin on ismistä ja uskonnosta riippumatta.
Siinä olen samaa mieltä, että historiaa käytetään oikeuttamaan poliittisia tarkoitusperiä, usein oikeuttamaan myös vääryyksiä. Nykyiset kiistat Viron venäläisen vähemmistön oikeuksista kelpaavat siitä hyväksi esimerkiksi, kun selitystä ei edes haluta etsiä sellaisesta visiosta, mikä Viron tulisi olla sadan vuoden kulittua, vaan kumpikin osapuoli selittää histrorian kautta omia vaatimuksiaan ja oikeutuksiaan.
-Jäbä
Uskonnolla ja politiikalla on tietty yhtymäkohta sikäli, että kapitalismi kytkeytyy sosiologienkin mukaan läheisesti uskontoon. Kaikkihan tuntenevat teoksen "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki". Uskonto näin ollen on kapitalismia pönkittävä järjestelmä.
Marxismin mukaan puolestaan uskonto on opiumia kansalle. Uskonto marxismin mukaan vieraannuttaa ihmisen yhteiskunnallisten olojen tiedostamisesta ja siirtää yhteiskunnallisten vääryyksien oikaisemisen hamaan tuonpuoleiseen.
Länsimaissa uskonnon merkitys vähenee koko ajan. Asia on toinen joissakin muissa kulttuureissa. Näissä uskonnolla on huomattavasti suurempi merkitys.
Edellisessä viestissä puhuttiin ihmisistä ja uskonnoista, ei länsimaista eikä uskonnosta (kristinuskosta).
Polliitisille ja uskonnollisille ideologioille on yhteistä se, että ne ovat selityksiä, joiden avulla ihmiset pyrkivät ymmärtämään, mistä tässä maailmassa on kysymys.
Sinä todistat näistä idealistisista uskonnoista vain marksismia ja olet ajatuskyvyltäsi sen rajoittama.
-Jäbä
Jos puhuu ihmisistä ja uskonnoista, niin myös länsimaat ja uskonto (kristinusko) ovat osa ihmisiä ja uskontoja. Se on ehkä vaikea ymmärtää, mutta jos kovasti koettaa, niin saattaa olla, että ymmärryksen lamppu syttyy.
Se taas on ikioma mielipiteesi, että olen marxismin rajoittama. Pystyn kyllä ajattelemaan täysin modernin liiketaloustieteen samoin kuin kansantaloustieteen ja muutaman muunkin tieteenalan käsittein.
Kannattaa siis puhua kokonaisuudesta eikä ryhtyä rajaamaan sitä johonkin pienempään osaan, että pääsisi puhumaan omasta ismistään.
Mielipiteeni ovat tietenkin omiani. Se on itsestään selvää.
-Jäbä
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ihmiset yleensäkään keskustelevat, elleivät keskustelisi juuri omista viitekehyksistään. Vai oletko sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä?
itselleen.
Tuollainen paranoidisuus on jo hälyttävää.