mietin onko kohtalotovereita.
mulla on aina pakonomainen järjestely tavaroille ja en tarkoita, ettäkö tavaroiden pitää olla hienoti järjestelyssä, mutta en kestä jos ne ovat liian kauan aikaa samassa paikassa. myöskään en pysty asumaan samassa asunnossa kauaa, vaan on kuin pakko muuttaa muualle, joskus jopa eri paikkakunnalle
jälleen olen ruvennut järjestelemään kotia ja koti näyttää ihan kuin pommi olisi järjestänyt. tämä pakonomainen järjestely ei sinällään haittaisi, mutta kun aloitan jonkun järjestelyn lopetan sen kesken ja aloitan uuden ja taas uuden, mikä johtaa siihen että tavarat on sikin sakin talossa ja sitten ahistaa, kun on niin sekaista! ja jotenkin pää ylikuormittuu enkä saa sitten järjesteltyä tavaroita enää.
tekeekö kukaan muu tätä? suorastaan ahdistaa, etten voi keskittyä vaikka ekana keittiön tavaroiden järjestelyyn, vaan on keskenkaiken pakko siirtyä makuuhuoneeseen ja muihin huoneisiin.
mulla on aina pakonomainen järjestely tavaroille ja en tarkoita, ettäkö tavaroiden pitää olla hienoti järjestelyssä, mutta en kestä jos ne ovat liian kauan aikaa samassa paikassa. myöskään en pysty asumaan samassa asunnossa kauaa, vaan on kuin pakko muuttaa muualle, joskus jopa eri paikkakunnalle
jälleen olen ruvennut järjestelemään kotia ja koti näyttää ihan kuin pommi olisi järjestänyt. tämä pakonomainen järjestely ei sinällään haittaisi, mutta kun aloitan jonkun järjestelyn lopetan sen kesken ja aloitan uuden ja taas uuden, mikä johtaa siihen että tavarat on sikin sakin talossa ja sitten ahistaa, kun on niin sekaista! ja jotenkin pää ylikuormittuu enkä saa sitten järjesteltyä tavaroita enää.
tekeekö kukaan muu tätä? suorastaan ahdistaa, etten voi keskittyä vaikka ekana keittiön tavaroiden järjestelyyn, vaan on keskenkaiken pakko siirtyä makuuhuoneeseen ja muihin huoneisiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
varmasti pakkoneuroosin tapainen!,
itse olen kärsinyt kanssa pakkoneurooseista, ja onhan niitä vieläkin!
mutta,
se on sama löydätkö just samanlaisesta rituaalista kärsivän kohtalotoverin,
pakkoneuroosista kärsiviä kohtalotovereita löydät paljon,
mutta tästä sinunkin vaivasta pääsee parhaiten/nopeiten eroon, sillätavalla, jotta teet täysin toisinpäin miten nämä pakkoneuroosit käskevät, eli tässä sinun tapauksessasi, annat niitten tavaroitten olla just siinä samassa järjestyksessä vaikka ikuisesti!
-minä tiedän sen kauhean ahdistuksen joka siitä pukkaa päälle, itsekkin olen samanlaisessa ollut, mutta senkun kestää, niin se helpottaa ajan kanssa, ja tällätavalla näistä pääsee!
Minulla on esiintynyt tarkistamisen pakkoa.
Olen huomannut, että mitä enemmän antaa tarkistamiselle valtaa, sitä enemmän tarve tarkistella lisääntyy. Se on kuin kaataisi bensaa liekkeihin.
Mutta kun sanoo itselleen EI ja jättääkin tarkistamatta, halu ja tarve siihen alkaa sammua.
Ensin tulee kyllä epävarma olo, mutta se saattaa hellittää hyvinkin pian.
saman olen minäkin huomannut, ovet ja hellat huolena ja monet muut!
Oletteko koskaan pohtineet, miksi meillä OCD-ihmisillä on näitä rituaaleja? Niillä pyritään pitämään sisältä kumpuava ahdistus kurissa. Näin ainakin kirjallisuudessa osin väitetään. Uskotteko tähän?
varmasti näin on, ihminen voi ajan kanssa myös oppia tälläisen väärän tavan purkaa ahdistusta, uskoisin.
varmaankin kasvatus on osa syynä, eli esimerkiksi jos kasvatus on erittäin syyllistävää, voi ihminen oppia syyllistymään joka asiasta, siis asioista mistä normaali ihminen ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä, näin ollen syyllisyys lisää ahdistusta, ja ahdistus kasvaa niin suureksi että se pitää pakosti purkaa jollain tavoin, ehkä sitten nämä rituaalit on se tapa, miten ne saa pukattua kätevästi ulos!
Itse tunnen helposti syyllisyyttä, mikä aiheuttaa ahdistusta. Ahdistusta aiheuttavat myös usein toistuvat samat painajaiset. Tänä aamunakin oli tuskallista nousta vuoteesta painajaisen aiheuttaman ahdistuksen takia. Painajaisessa en pärjännyt hyvin yliopisto-opinnoissani, vaikka todellisuudessa pärjäsin hyvinkin aikoinani. Onkohan psyykelääkkeillä vaikutusta usein toistuviin pakonomaisiin painajaisiin?
vaikutusta, itse kun aikoinani söin optiparia, unimaailma meni melkoisen levottomaksi, en kylläkään varsinaisia painajaisia nähnyt!
tuosta syyllisyydestä, minua taasen on lapsena syyllistetty melkoisen paljon, nyt sitten tunnen syyllisyyttä asioista mistä ei tarvitsisi sitä tuntea, lisäksi asioista joista voisi tuntea syyllisyyttä, tunnen syyllisyyttä monikertaisesti.