Voi kun oliskin oma vauva! Melkein jo jätettiin ehkäisy pois. Ihan hyvin vois lapsen tehdä nyt ja sitten parin vuoden päästä jatkaa opiskelua. Kyllä 17v. jo voi lasta odottaa! Kun vauva syntyisi olisin jo 18v.
tekee mieli omaa vauvaa
tosissaan harkitaan
111158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ja mieheni teimme juuri noin, eli jätimme ehkäisyn pois... nyt 39 rv menossa, lukio-opiskelut ohi (minulla siis, mies valmistui kesällä yliopistosta) ja jännitetään synnytystä.
Kyllä sitä pärjää ja tulee pärjäämään ihan hyvin nuorena vanhempana. Kela maksaa tukia, siis ihan niitä sanoja kuin ei-teinivanhemmillekin, kun ei voi käydä töissä raskaana ollessa ja sitten myöhemmin lasta hoitaessa.
Omalla kohdalla raskaus oli suunniteltu ja toivottu - mitään poppaskonsteja ei kuitenkaan kokeiltu. Ajateltiin että jos vauva on tullakseen niin tulee sitten.
Toisaalta kuitenkin, kaikki olisi huomattavasti yksinkertaisempaa ja myös helpompaa jos olisimme odottaneet muutaman vuoden. Olisin valmistunut tai valmistumassa yliopistosta. Meillä molemmilla olisi mahdollisesti töitä ja säästöjäkin enemmän kuin nyt.
Teinivanhemmuudessa ei mielestäni ole mitään vikaa, silloin kun molemmat vanhemmat ottavat vastuuta ja toimivat tilanteen vaatimalla tavalla. Kuitenkin neuvoisin odottamaan muutaman vuoden, hankkimaan koulutuksen ja jonkin verran säästöjä, niin kaikki on paljon helpompaa. Ei tarvitse elää kädestä suuhun.
mukavaa kevättä :)
unohtui mainita, että olen 18v ja täytän 19 pian lapsen syntymän jälkeen, mieheni on 24v ja täyttää 25 myös hieman lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi olemme seurustelleet n. 5 vuotta joista naimisissa olemme olleet vuoden.
masentaa, mutta harva parisuhde kestää, jos se on alkanut toisen ollessa lapsi.
Nuori kylläkin mutta ei lapsi. Itse tulin raskaaksi 18v, 19 kun synnytin. Toinen nyt tulossa. 22v olen ja miehen kanssa yhdessä nyt 6 vuotta.
Ei sitä voi sanoa etteikö kestä jos aloittaa nuorena seurustelun :) Voihan se olla että meilläkään ei kestä suhde loppuelämää, mutta nyt ainakin suunnitellaan jo häitä ja ei vieläkään olla kyllästytty :)
Eksyin tänne, vaikka en tänne kyllä kuulu:)
No minä tulin 19v raskaaksi, synnytin pojan 20 vuotiaana. Nyt oon 21 ja toinen tulossa. Mies täyttää 25 ennen pikkukakkosen laskettua aikaa.
Seurustelumme alkoi, kun olin 16 vuotias, meillä on vakaa ja onnellinen parisuhde. Iästä ei minunkaan mielestäni ole kiinni parisuhteen kesto. Minä ja mieheni vaan sovimme yhteen, ja meitä on tuttavapiirissä tituleerattu jo moneen kertaan harvinaislaatuiseksi pariskunnaksi.
Herääs nyt tähän maailmaan.Vauvat kasvaa,vaatii aikaa,rakkautta ja tulevat kalliiksi.Niitä ei voi jättää yksin kotiin kun nuori äiti haluaakin bilettämään tms.Kun tekee lapsen pitää olla valmis vuosia kestävään vastuuseen ja resursseja myös taloudellisesti.vai pitäisko työssäkäyvien maksella näitä teini-ja yh äitien kersojen elatusta?Voi helkkari,,"mä haluun"..ihan kuin pienen lapsen suusta, joten ootappa muutama vuosi ,hanki itelles ammatti ja hyvä mies ja mieti sit uudestaan.
Hanki hyvä mies? Ammatti? Työssäkäyvät maksaa ja blaablaablaa.. Taas pelkkää valitusta. MÄ HALUUN joskus asiallisia kommentteja näille palstoille.. Ja MÄ HALUUN ihmisille aivot. MYÖS niille vanhemmille ihmisille. Kuka hullu harkitsee tosissaan lasta ilman, että miettii noita luettelemias asioita? Mistä kohtaa aloittajan tekstistä kävi ilmi, ettei hänellä ole hyvää miestä? Mitä ammatti auttaa lapsen kanssa? 'Lapset kasvaa, vaatii aikaa, rakkautta ja tulevat kalliiksi.Niitä ei voi jättää yksin kotiin kun nuori äiti haluaakin bilettämään tms.' Samalla tavalla vanhat äidit voi yhtäkkiä haluta bilettää. Tai jos ei bilettää niin jotain muuta, omaa aikaa. Ja ihan KAIKEN ikäiset lapsesta tosissaan haaveilevat AIVAN varmasti miettivät näitä asioita niiin triljoonaan kertaan.. Sitten taloudelliset resulssit ja vastuu, huoli, joka kestää koko loppuelämän. Sittenhän se kunnon huoli vasta alkaakin, kun lapsi muuttaa pois kotoa, näin olen kuullut ;) Tää sun listasi on todellakin tuttu IHAN jokaiselle lapsesta haaveilevalle ja ymmärrän, että muistutetaan asiasta, mutta MIKSI näin ilkeästi? Olen kotiäiti eikä mulla ole ammattia (käynyt lukiota) MUTTEN sillä mitään teekään, koska olen kotona pojan kanssa. Saan 700e kuussa (kotihoidontuki ja lapsilisä), lisäksi avomieheni töissä ja on varmasti paras isä lapsellemme, paras mies minulle ja hoitaja lemmikeillemme. Huvittavaa, kun puhutaan, että työssäkäyvät maksaa elatuksen.. Joo, maksat veroja. Et maksa niitä yhtään sen enempää, vaikka naapurisi 18-vuotiaat saisivat lapsia. Jonnekin ne rahat aina menee, vaikkei yksikään teini- tai yh-vanhempi niitä saisi. Joten..? Mä haluun.. Hahahauskaa, että tuosta aloituksesta jo huomaat aloittajan iän.. Sun kirjoitusvirheiden perusteella olet alle kouluikäinen, koska osasin 1.luokalla erottaa pilkun pisteestä, käyttää välejä ja käyttää isoja & pieniä kirjaimia.. JOTEN, odota että kasvat aikuiseksi ennen, kun esität sellaista ja jätä muiden mollaaminen, kun et ole itse sen parempi. HANKI OMA ELÄMÄ, äläkä edes sen jälkeen arvostele muiden haaveita. MÄ HALUUN, et opit kirjottaan, jottei sun tarvii ittees nolata lapsellisilla viesteilläs.
Itse olen kohta 19 vuotias, vielä nuori siis. Poikaystäväni on 24, ikäeroa on muutama vuosi, se ei häiritse kumpaakaan eikä erityisemminen kummankaan läheisiä.
Hän käy töissä, minusta tulee nyt ylioppilas.
Ehkäisy jätettiin pois pari kuukautta sitten, tulen raskaaksi jos tulen. Oman lapsen saaminenhan on ihana asia, eikö? Tuonhan voisi kysyä keltä äidiltä tahansa.
Tiedän, että moni tuomitsee ja on sitä mieltä, että olen liian nuori äidiksi. Liian usein ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kunkin ihmisen elämä menee tietyn kaavan mukaan: lapsuus, koulu, opiskelu, hullut nuoruusvuodet, jatko-opiskelu, työ, ura jne... Minullekin on sanottu, että olen liian nuori, elämä edessä ja kouluja pitäs vielä käydä. Miksi? Enkö saa elää elämääni kuten haluan? Opiskella kerkeän myöhemminkin, toki kerkeäisin saada lapsiakin myöhemmin. Mutta mitä väärää siinä on jos haluaa nuorena äidiksi? Jokaisin ihmisen elämä on erilainen ja jokainen todellakin elää sen kuten haluaa. Elämä on valintoja täynnä!
No enemmän kyllä kuulee valitusta noiden 30v äitien suusta joilla viel mies apuna lapsen kanssa. Ite oon 19v 2 vuotiaan yksinhuoltaja, ja paraskaveri 18v 3 lapsen yksinhuoltaja, ja hyvin pärjää, Ei se sitä ikää kato, lapsi on huolehdittava aina ensin oli ikää kuinka paljon tahansa. Ja jos lapsen asiat kunnos, ni toki voi lapsetkin menny mummollaa pariks yöks ja äidit lähtee viihtelee, niin tekee äidit iästä riippumatta. Se et on äiti, ei tarkota ettei sais olla muuta elämää on ihan turha pilaa elämäänsä pelkästään omistautumalla äitiydelle, oivaltas nää "superäiditkin" tämän ni ei tarvis inistä
Täysin sama tilanne täällä päin, ku sinullakin. Vauvakuume on kova ja kohta kuusi kk yritettykin. Joulukuusta asti ollu ehkäisy pois. Ei vain ole tärpänny. Kyllä varmaan pian... :) pitää olla kärsivällinen eikä liikaa ajatella asiaa ja koko ajan jännittää menkkojen alkamista.
Ihan sama tilanne, täyttäisin itsekkin 18 ennen vauvan syntymää. Jätettiin ehkäisykin jo pois. Ollaan tästä varmoja ja meillä on kummankin perheen tuki takanamme :)