eihän syöpä tartu,

Monelle syöpä on vieras asia. Kun sitten tutulle sellainen ilmestyy, siitä useimmiten hämmentyy, kun ei oikein tiedä miten tulisi suhtautua.
Ehkä kuulija havahtuu miettimään että sehän voisi tulla itsellekin, mikä tietty aiheuttaa pelkoa.
Syöpä ei valitettavasti keneltäkään poistu siirtämällä koko asia syrjään, ei potilaalta itseltä, eikä ympäristöstämme. Ei ystävää sen tähden voi jättää. Ja jos jättääkin, niin jonakin päivänä asian kohtaa jossakin toisessa paikassa tai henkilössä. Pakoon koko asiaa pääsee kovin harva.
Voisihan asiaa ajatella niinkin, että hyvä kun sairaus löytyi, niin voidaan hoitaakin. Sairaus siinä missä joku muukin sairaus. Onhan tuosta enemmän harmia ja vaivaa kuin monesta muusta sairaudesta, mutta aikansa kutakin. Elämä silti jatkuu.
Potilaat itsekin voisivat itse viestiä tällaista ajattlutapaa.

nimittäin syövästä,nyt omalla lapsella,5v.takaperin itsellä. Täytyy vaan jaksaa vaikka on tosi rankkaa. Ystäviä on vielä,muutama ei pidä enää yhteyttä eikä ole väliksikään. Moni sanoo, että voi kuinka aina ajattelen teitä..no en viitsi kertoa kuinka paljon enemmän toivoisin yhteydenottoa,puhelinsoittoa,postikorttia,suklaalevyn lähettämistä,mitä vain...Apua arjen askareissa,olisi niin ihanaa kuin joku toisi ruokaa yms.kun omat voimat eivät riitä kuin valmisruokaan...mutta ei kai sille voi mitään,muilla on omat kiireensä ja huolensakin-kai.Toivoisin itse että ihmiset katsoisivat peiliin,syöpä voi tulla kenelle tahansa eikä se anna välttämättä mitään varoitusta. Itselläni ei ole voimia olla aktiivisesti yhteydessä ystäviin,olen kiitollinen jos he muistavat meitä,vaikka meillä on tällä hetkellä vain syöpäasiat mielessä.

niin ei se tartu vaan saattaa suvussa olla,mulla on ja leikattiin ja pärjään hyvin.ystävät on säilyneet vaan monesti jos tiedetään et joku sairastaa syöpää,niin kyllähän sitä varmaan karsastetaan, koska pelätään et ei osata puhua ja mitä sille nyt sanoisi.itse aattelen niin et kyllä se itestä lähtee se soputuminen ja sit vasta ystävät ovat tai eivät.ystävien on kyllä hyvin vaikea lähestyä jos itse et anna lähestyä.sä taistelet niin kauankun elämää on. ja se voi olla arvokasta