Hei!
Minulla on ollut aikaisemmin pk-collie ja koirani kuoli kaksi vuotta sitten. Nyt minulle tarjoutui yllättäen mahdollisuus ottaa kaukaisen sukulaiseni 6-vuotias uros collie, jonka omistaja kuoli yllättäen. Koiraa en ole nähnyt, asuu 450km päässä mutta kuulemma on hyväluontoinen ja luottavaisen oloinen (toisen sukulaiseni kertomaa).
Mitä mieltä olette 6-vuotiaan koiran otosta. Edellisestä koirasta vähän kurjia kokemuksia koska oli viimeiset vuodet sairas ja kuoli jo 8-vuotiaana. No, eihän sitä tosin tiedä. Vähän kuitenkin houkuttelisi koira ottaa ja olen välillä "koirakuumeillut".
Kiintyyko koira uudestaan uuteen perheeseen?
Minulla on ollut aikaisemmin pk-collie ja koirani kuoli kaksi vuotta sitten. Nyt minulle tarjoutui yllättäen mahdollisuus ottaa kaukaisen sukulaiseni 6-vuotias uros collie, jonka omistaja kuoli yllättäen. Koiraa en ole nähnyt, asuu 450km päässä mutta kuulemma on hyväluontoinen ja luottavaisen oloinen (toisen sukulaiseni kertomaa).
Mitä mieltä olette 6-vuotiaan koiran otosta. Edellisestä koirasta vähän kurjia kokemuksia koska oli viimeiset vuodet sairas ja kuoli jo 8-vuotiaana. No, eihän sitä tosin tiedä. Vähän kuitenkin houkuttelisi koira ottaa ja olen välillä "koirakuumeillut".
Kiintyyko koira uudestaan uuteen perheeseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuli uroscollie kuusi vuotta sitten aikuisena (eläinlääkärin arvion koiran iästä oli 4-6 vuotta). Omani tosin tuli huonosti kohdeltuna (aluksi pelkäsi melkein kaikkea paitsi lapsia, oli aliravittu ja turkki kaameassa kunnossa).
Minuun oppi luottamaan mielestäni aika nopeasti, noin parin-kolmen viikon jälkeen luokseni tulosta. Kiintyi minuun sekä isovanhempiini, jotka hoitivat välillä koiraa. Minua ja heitä totteli, kuunteli ja seurasi. Otin koiraa jopa töihin mukaan, sillä tuon ensimmäisten viikkojen jälkeen tuntui, ettei enää tunnu pelkäävän oikein mitään (tietynlaista, "tervettä" varovaisuutta kuitenkin löytyi) ja piti vieraistakin ihmisistä ja oli erittäin pitkäpinnainen, jos koirasta voi niin sanoa =).
Koirani jouduttiin lopettamaan n. 11 vuoden iässä (oli siis minulla kuusi vuotta), takajalat pettivät lopullisesti tammikuun lopussa.
Tässä on siis oma kokemukseni aikuisen koiran ottamisesta.
Jos koira on terve päästään, niin kyllä se yhden kodin vaihdon kestää.
Kyllä koira ymmärtää missä sitä rakastetaan - varsinkin collie. Ymmärrät jo collien elekieltä ja tapoja ja jos aluksi panostat siihen niin kyllä fiksu collie tajuaa päässeensä hyvään paikkaan. Eli ensin paljon pitkiä lenkkejä ja yhdessäoloa leikkien niin luottamus syntyy.
Niinkuin otsikossa kerroin meille tuli 3v. collietyttö ja melkein ekapäivästä lähtien se tuntui luottavaiselta. Eka viikkon sen ei tarvinnut paljon olla yksin jotta kiintyisi ja IHKU KOIRA ON!Ota ihmeessä koira - saat vuosiksi uskollisen ystävän.
yleensä vaivatta uuteen kotiin. Ihan alkuun älä kuitenkaan päästä sitä vapaaksi ulkoillessa ja kannattaa alkuun varoa muutenkin karkailua.
Ota vain koira, saat uskollisen ystävän siitä, mitä todennäköisemmin moneksi vuodeksi ja koira saa ansaitsemansa kodin, omistajan kuolema on sillekin ollut kriisi.
5-vuotiaana, narttu. Ei siinä mennyt kuin pari päivää niin koira oli kuin kotonaan huomatessaan, että siitä pidetään hyvää huolta. Joten ota vain tuo koira itsellesi ja rakasta sitä niin se vastaa rakkauteesi :)