Moikka...
Mulla on aika harvinaislaatuinen huolenaihe. Eli mun äiti on alkanu käyttäytymään tosi oudosti. ainahan se on ollu laiha, mutta nyt äiti on tosi laiha ja juoksee salilla ja lenkillä koko ajan. Ja syö/jos syö ni tosi vähän. Kylässäki syö kahvilla enintään jonku pipaparin ja muutkin sukulaiset on huomannu sen. Ja ruoka-annokset on naurettavan pieniä. Ja aina hokee kuinka ei oo nälkä ja en syö enää karkkia yms. ja kuitenki samaa aikaa tuppaa mun nenän eteen ruokaa. Luulen, että äiti painaa jotain 40 kiloo ja on kuitenki normaalipitunen. Ikää äitillä 50.
Äiti on myös muuttunu tosi oudoksi käyttäytymisen suhteen. Pukeutuu samallaisiin vaatteisiin kuin 15-vuotiaat tytöt. Lävistyksiä on ottanu ja välillä hävettää kulkea ihmisten ilmoilla kun sillä on niin teinivaatteet tai joku minihame lenkillä...
Ollaan mun pikkuveljen kanssa puhuttu tästä ja sekin on huolissaan ja sen kaveritkin on kysyny siltä, että mikä teijän äitiä vaivaa ku se on noin outo. Äiti eros muutama vuosi sitten mun isästä, ja luulen että ero johtu suurimmaks osaks äitin käyttäytymisen vuoksi. Tuntuu välillä että äiti on jotenki seonnu. Tahtosin vaan normaalin äitin takasin, en tunne enää tota naista.
Toki ymmärrän, että jokainen saa elää ja pukeutua niiku tahtoo, mutta joku raja sentään. Ja toi syömättömyys huolettaa.. Kai äitillä on joku 50-kriisi tms. Mutta tuntuu pahalta katsoa sivusta ku toinen on nii laiha, että muistuttaaki jo teini-ikästä tyttöä, joka ei oo vielä saanu naisen muotoja. Luut törröttää.. Ja hei se on mun äiti. Äiti joka sano mulle aikoinaan kun laihdutin, että jos et lopeta ni hän vie minut väkisin lääkäriin. (Mulla oli joskus 17-vuotiaana jonkinasteista syömishäiriöö, laihduin 15 kiloa ja painoin 39kg ja olin 157 pitkä.)
Mutta miten mie voin auttaa äitiä, vai kuvittelenko vaan että jokin vialla:(:(
Mulla on aika harvinaislaatuinen huolenaihe. Eli mun äiti on alkanu käyttäytymään tosi oudosti. ainahan se on ollu laiha, mutta nyt äiti on tosi laiha ja juoksee salilla ja lenkillä koko ajan. Ja syö/jos syö ni tosi vähän. Kylässäki syö kahvilla enintään jonku pipaparin ja muutkin sukulaiset on huomannu sen. Ja ruoka-annokset on naurettavan pieniä. Ja aina hokee kuinka ei oo nälkä ja en syö enää karkkia yms. ja kuitenki samaa aikaa tuppaa mun nenän eteen ruokaa. Luulen, että äiti painaa jotain 40 kiloo ja on kuitenki normaalipitunen. Ikää äitillä 50.
Äiti on myös muuttunu tosi oudoksi käyttäytymisen suhteen. Pukeutuu samallaisiin vaatteisiin kuin 15-vuotiaat tytöt. Lävistyksiä on ottanu ja välillä hävettää kulkea ihmisten ilmoilla kun sillä on niin teinivaatteet tai joku minihame lenkillä...
Ollaan mun pikkuveljen kanssa puhuttu tästä ja sekin on huolissaan ja sen kaveritkin on kysyny siltä, että mikä teijän äitiä vaivaa ku se on noin outo. Äiti eros muutama vuosi sitten mun isästä, ja luulen että ero johtu suurimmaks osaks äitin käyttäytymisen vuoksi. Tuntuu välillä että äiti on jotenki seonnu. Tahtosin vaan normaalin äitin takasin, en tunne enää tota naista.
Toki ymmärrän, että jokainen saa elää ja pukeutua niiku tahtoo, mutta joku raja sentään. Ja toi syömättömyys huolettaa.. Kai äitillä on joku 50-kriisi tms. Mutta tuntuu pahalta katsoa sivusta ku toinen on nii laiha, että muistuttaaki jo teini-ikästä tyttöä, joka ei oo vielä saanu naisen muotoja. Luut törröttää.. Ja hei se on mun äiti. Äiti joka sano mulle aikoinaan kun laihdutin, että jos et lopeta ni hän vie minut väkisin lääkäriin. (Mulla oli joskus 17-vuotiaana jonkinasteista syömishäiriöö, laihduin 15 kiloa ja painoin 39kg ja olin 157 pitkä.)
Mutta miten mie voin auttaa äitiä, vai kuvittelenko vaan että jokin vialla:(:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen itse kokenut samantyyppisen tilanteen kun olin n. 15-16 vuotias. Äitini pukeutuminen ei tosin muuttunut, mutta hän alkoi syömään superterveellisesti ja urheili ihan hulluna. Hän alkoi tehdä niin terveellisiä ja kamalanmakuisia ruokia että kukaan ei muu ei niitä pystynyt syömään. Lisäksi hän keräili reseptejä ja höpötti terveellisestä ruuasta jatkuvasti. Lopulta se johti siihen että hän joutui sairaalaan, koska ravintoarvot olivat ihan pielessä. Hän myös käyttäytyi todella oudosti, olin todella ymmälläni. Minäkin halusin auttaa häntä mutta en tiennyt miten. Jos otin asian puheeksi, äitini suuttui eikä suostunut ottamaan apua vastaan. Ajattelinkin vain että en voi tehdä mitään, ja vain odottelin mitä tapahtuu. Vasta monen vuoden jälkeen äidilläni todettiin neurologinen sairaus, ja epäilempä että nuo syömishäiriöt olivat sen sairauden alkua. En sano että sinun äidilläsi olisi samanlainen sairaus, koska tällaisiin häiriöihin voi olla paljon erilaisia syitä. Neuvoisin sinua kysymään apua joltain ammattilaiselta, miten voisit auttaa äitiäsi. Ellet sitten voi ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi. Ymmärrän kyllä täysin tilanteesi, miten hankala se on, ja on vaikeaa keksiä siihen ratkaisua.