2005 tiedettiin, että Fortumin palkitsemisjärjestelmä oli virheellinen.
Silloin oli Mauri Pekkarinen (kesk) kauppa- ja teollisuusministeri. Hän kertoili satua siitä, ettei voitu periä kohtuuttomiksi muodostuneita palkkioita takaisin. Mutta ei tehnyt muuta, kuten olisi pitänyt. Antoi huonon ohjeen siitä, että pitää kohtuullistaa. Mikä on siis kohtuus se on suhteellinen käsite. Mutta ei myöskään valvonut kohtuullisuuden toteutumista kahden vuoden aikana.
2007 tiedettiin, että Fortuminen johdon palkitsemissysteemi oli virhe ja silloin valtion yhtiöitä ohjaavaksi ministeriksi tuli Jyri Häkämies (kok). Hänkin lauloi samaa laulua, kuin Mauri Pekkarinen ettei perintäoikeutta ollut, mutta ei tennyt muuta, kuten olisi pitänyt. Puhuttiin vain kohtuullistamisesta ja siitä ettei kohtuullistamissääntöä noudatettu. Ministeri Häkämies ei myöskään toteuttanut valvontaa siitä, miten kohtuullisuus toteutuu.
2009 todettiin etteivät Pekkarinen ja Häkämies tehneet mitään palkkiojärjestelmän purkamiseksi.
Ja samaa litaniaa jatkettiin ettei kohtuullistamista toteutettu. Häkämiehelle tuli kiire asettaa toimikunta tutkimaan kohtuullistamista, kun lääke olisi ollut uusi tehokas säädös. Ämmämäiseen tyyliin puolustusministeri Häkämies selittää jälleen, että syyllinen on se ministeri, joka oli kauppa- ja teollisuusministerinä 2002.
Laki oli tehty 2002, kun kauppa- ja teollisuusministerinä oli Mönkäre (sd).
On muuten niin, ettei koskaan voida virheestä syyttää sitä, jonka aikana jokin laki tehtiin, kun kukaan ei kyennyt osoittamaan sen jatkossa aiheuttamaa vinoutumaa. Laki pitää korjata. Niin on tehty monien lakien osalta. Taitaa ministeri halukkuus vähetä, jos vuosia tai vuosikymmenienkin kuluttua julistetaan syylliseksi, kun syyllisiä ovat ne jotka eivät mitään tehneet säädösten korjaamiseksi virheen tultua todetuksi.
Pekkarinen ja Häkämies selittelee toimettomuuttaan ja kykenemättömyyttään väärin perustein. On omituista, ettei myöskään Kokoomus, jonka edustajat kertomansa mukaan 2002 olivat olleet sitä mieltä, että palkitsemis-laissa oli virhe, eivätkä tehneet 2007 mitään lain korjaamiseksi.
Suomessa on ollut paljon lainsäädäntöä, joka olisi pitänyt korjata. Tästä osoituksena mm. aselaki, joka sallii lasten omistaa ja käyttää ampuma-aseita. Syyllinen on se, joka ei ryhtynyt toimenpiteisiin välittömästi, kun Jokelan koulusurmat toteutettiin väärän lain sallimissa rajoissa.
Olen vakaasti sitä mieltä, että poliittinen vastuu kuuluu vähintäänkin aiemmalla kauppa- ja teollisuusministeri Pekkariselle ja puolustusministeri Häkämiehelle, koska lakia ei korjattu, kun virhe todettiin ryhdyttiin puhumaan vain kohtuullistamisesta.
Toimitusjohtaja Liliuksen palkan olisi pitänyt olla niin suuri että ei tarvita palkitsemisjärjestelmää, joka johti hyötyyn, jonka saaminen ei edellyttänyt häneltä mitään kykyä tai taitoa. Markkinat ratkaisivat palkkion.
Toimitusjohtaja Liliusta ei myöskään voida syyttää siitä että hänellä oli työsopimus, joka piti sisällään palkitsemisjärjestelmän antaman hyödyn.
Kuka kykenee sanomaan, mikä on oikea palkkio? Kyse on suhteellisuudesta. Joku voi pitää 100 euroa toiselle liikana, kun tietää miten se palkkio on syntynyt.
Silloin oli Mauri Pekkarinen (kesk) kauppa- ja teollisuusministeri. Hän kertoili satua siitä, ettei voitu periä kohtuuttomiksi muodostuneita palkkioita takaisin. Mutta ei tehnyt muuta, kuten olisi pitänyt. Antoi huonon ohjeen siitä, että pitää kohtuullistaa. Mikä on siis kohtuus se on suhteellinen käsite. Mutta ei myöskään valvonut kohtuullisuuden toteutumista kahden vuoden aikana.
2007 tiedettiin, että Fortuminen johdon palkitsemissysteemi oli virhe ja silloin valtion yhtiöitä ohjaavaksi ministeriksi tuli Jyri Häkämies (kok). Hänkin lauloi samaa laulua, kuin Mauri Pekkarinen ettei perintäoikeutta ollut, mutta ei tennyt muuta, kuten olisi pitänyt. Puhuttiin vain kohtuullistamisesta ja siitä ettei kohtuullistamissääntöä noudatettu. Ministeri Häkämies ei myöskään toteuttanut valvontaa siitä, miten kohtuullisuus toteutuu.
2009 todettiin etteivät Pekkarinen ja Häkämies tehneet mitään palkkiojärjestelmän purkamiseksi.
Ja samaa litaniaa jatkettiin ettei kohtuullistamista toteutettu. Häkämiehelle tuli kiire asettaa toimikunta tutkimaan kohtuullistamista, kun lääke olisi ollut uusi tehokas säädös. Ämmämäiseen tyyliin puolustusministeri Häkämies selittää jälleen, että syyllinen on se ministeri, joka oli kauppa- ja teollisuusministerinä 2002.
Laki oli tehty 2002, kun kauppa- ja teollisuusministerinä oli Mönkäre (sd).
On muuten niin, ettei koskaan voida virheestä syyttää sitä, jonka aikana jokin laki tehtiin, kun kukaan ei kyennyt osoittamaan sen jatkossa aiheuttamaa vinoutumaa. Laki pitää korjata. Niin on tehty monien lakien osalta. Taitaa ministeri halukkuus vähetä, jos vuosia tai vuosikymmenienkin kuluttua julistetaan syylliseksi, kun syyllisiä ovat ne jotka eivät mitään tehneet säädösten korjaamiseksi virheen tultua todetuksi.
Pekkarinen ja Häkämies selittelee toimettomuuttaan ja kykenemättömyyttään väärin perustein. On omituista, ettei myöskään Kokoomus, jonka edustajat kertomansa mukaan 2002 olivat olleet sitä mieltä, että palkitsemis-laissa oli virhe, eivätkä tehneet 2007 mitään lain korjaamiseksi.
Suomessa on ollut paljon lainsäädäntöä, joka olisi pitänyt korjata. Tästä osoituksena mm. aselaki, joka sallii lasten omistaa ja käyttää ampuma-aseita. Syyllinen on se, joka ei ryhtynyt toimenpiteisiin välittömästi, kun Jokelan koulusurmat toteutettiin väärän lain sallimissa rajoissa.
Olen vakaasti sitä mieltä, että poliittinen vastuu kuuluu vähintäänkin aiemmalla kauppa- ja teollisuusministeri Pekkariselle ja puolustusministeri Häkämiehelle, koska lakia ei korjattu, kun virhe todettiin ryhdyttiin puhumaan vain kohtuullistamisesta.
Toimitusjohtaja Liliuksen palkan olisi pitänyt olla niin suuri että ei tarvita palkitsemisjärjestelmää, joka johti hyötyyn, jonka saaminen ei edellyttänyt häneltä mitään kykyä tai taitoa. Markkinat ratkaisivat palkkion.
Toimitusjohtaja Liliusta ei myöskään voida syyttää siitä että hänellä oli työsopimus, joka piti sisällään palkitsemisjärjestelmän antaman hyödyn.
Kuka kykenee sanomaan, mikä on oikea palkkio? Kyse on suhteellisuudesta. Joku voi pitää 100 euroa toiselle liikana, kun tietää miten se palkkio on syntynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinistö jakeli optioita Soneran Koposelle vaikka Soneralla oli mennyt todella huonosti Sakan seikkailujen jälkeen.
Sitten asioiden tultua julki joutui sijaiskäsijäsi Olli-Peekka Heinonen joka sai palkkioviran YLESTÄ.
Eikä nämä törkeydet tähän jääneet Suvi-Anne Siemes oli toisena valtiovarainministerinä joka myi suomalaisten velat Tanskaan 25% arvosta, mutta niinistö oli ensimmäinen valtiovarain ministeri joten vastuu on hänen näistä pilkka myynneistä.
Jos työsopimuksessa esitetty palkka ei riitä elämiseen seuraava kaveri kehiin, heitä on tulossa 3000€ kuukausipalkalla pitkä jono. Ja voin taata, että tulokset eivät huonone hänen ansiostaa. Tämä sopii kaikille suomalaisille toveri hyvä. Ei tarvita optioita, työsopimus, työsopimus ja työsopimus.
Taisi viime laman velat, sen jälkeen kun pankkituki oli korvannut pankeille laittomatkin lainasotkut, 5% arvostaan myytiin eteenpäin muistaakseni. Siis jo maksetut velat peritään toiseen kertaan kun niitä ei mitätöity! Ja kun viimeksikin sai vapaasti tehdä mitä vaan ryöstääkseen kansalaisia, eikä mitään olla tutkittu ja pankkienkin tuhoajat ovat palkittu viroilla ja miljoonilla! Nykypuolueet tekee samaa, eli täyttää omia ja etupiirien taskuja hirveällä kiireellä, mitään kun ei valvota tai tutkita, mediakin vaikenee ja levittää vaan savuverhoaan! Todellinen eläkekriisi tulee kun nämä virkamiehet ja johtajat eläköityvät, eläkkeet kun ovat kammottavan suuret ainakin maksajien mielestä! Ja mitä on maksajien sukupolvi saanut osakseen? SÄÄSTÖJÄ JA LEIKKAUKSIA KOKO IKÄNSÄ!