Sanon sen tässä. Tämän yhden ainoan kerran. Jos eksyt lukemaan tämän, niin eksyt, jos et niin et. En tule koskaan sanomaan ääneen, en ikinä tunnusta kirjoittaneeni tätä. Sinä tiedät sen, mutta minä kiellän kaiken.
Luulet, että et ole mitään. Mietit miksi. En osaa vastata. Osaan vain kertoa tämän.
Kun katsoin sinuun, menetin järkeni. Se hävisi, se teki sen saman kun sinut uudestaan tapasi. Olisin vain tahtonut sinun ajavan jonnekkin kauaksi kanssani ja tekevän niitä taikoja, joista punaisin poskin puhutaan.
Minun viikkoni on ollut yhtä helvettiä, ja suurimmalta osin sinun takiasi. En tiedä, ovatko siirappiset sanasi totta vai eivät, eikä sillä ole väliä. Mutta rehellisyytesi ja avoimuutesi yllätti ja säikäytti. Luulin, että se kaikki katoaisi, kun tapaisin sinut uudestaan. Toisin kävi.
Minun käteni vapisivat, en tiedä huomasitko, kun tarjosit tupakkaa? Olin tyyni, ennenkuin seisoit edessäni. Minulla oli sanat valmiina, mitä sanoisin ja miten palaisin takaisin elämääni. Ne kaikki takertuivat kitalakeeni. En osannut, kuin änkyttää asfaltille. En voinut edes katsoa. Jos olisin, olisin ottanut sinut siinä, kaikkien niiden ihmisten edessä.
Minun ei olisi pitänyt nähdä sinua uudestaan, olisi pitänyt antaa sinun pitää hyvänäsi omaisuuteni. Olisin voinut valehdella sinut itselleni ihan joksikin muuksi. En olisi tunnistanut sinua, olisin voinut kulkea ohitsesi, kuin et koskaan olisi minua ohittanutkaan.
Nyt en voi. Voin vain toivoa, että sinusta löytyy järkeä. Sillä omani katosi, vaikka olen sitä yrittänyt pidellä, kynsin ja hampain.
Minun viikkoni on ollut yhtä helvettiä. Ihoni on ollut tulessa ja järkeni jätti minut. Hukkasin autoni parkkihalliin, etsin autoni avaimia, kun ne olivat kädessäni. Olen säikyttänyt asiakkaani hehkuvalla katsellaani, punaisilla poskillani ja järjettömillä puheillani, sekä unohtanut heidät, kun he ovat seisseet edessäni!
Tämä päivä on ollut pahin kaikista. En pysty olemaan, en ajattelemaan. Minulla on mennyt sanat, viestit ja ajatukset niin sekaisin, että iski jo paniikki. Luulin, etten selviä tätä päivää loppuun kunnialla. Selvisin..nyt ei tarvitse puhua enään kenellekkään ja pelätä mitä suustani päästän.
Sillä lause: "Voinko auttaa" oli muuttua useamman kuin kerran..joksikin muuksi "apu" ehdotukseksi.
Luultavasti säikäytin tänään sinutkin tai tulit järkiisi. Ihan sama. Hyvä niin.
Jokatapauksessa,
kurki peiliin useammin.
Ja katso tarkkaan,
tai hanki ne lasit ;)
Hyvää elämää.
Luulet, että et ole mitään. Mietit miksi. En osaa vastata. Osaan vain kertoa tämän.
Kun katsoin sinuun, menetin järkeni. Se hävisi, se teki sen saman kun sinut uudestaan tapasi. Olisin vain tahtonut sinun ajavan jonnekkin kauaksi kanssani ja tekevän niitä taikoja, joista punaisin poskin puhutaan.
Minun viikkoni on ollut yhtä helvettiä, ja suurimmalta osin sinun takiasi. En tiedä, ovatko siirappiset sanasi totta vai eivät, eikä sillä ole väliä. Mutta rehellisyytesi ja avoimuutesi yllätti ja säikäytti. Luulin, että se kaikki katoaisi, kun tapaisin sinut uudestaan. Toisin kävi.
Minun käteni vapisivat, en tiedä huomasitko, kun tarjosit tupakkaa? Olin tyyni, ennenkuin seisoit edessäni. Minulla oli sanat valmiina, mitä sanoisin ja miten palaisin takaisin elämääni. Ne kaikki takertuivat kitalakeeni. En osannut, kuin änkyttää asfaltille. En voinut edes katsoa. Jos olisin, olisin ottanut sinut siinä, kaikkien niiden ihmisten edessä.
Minun ei olisi pitänyt nähdä sinua uudestaan, olisi pitänyt antaa sinun pitää hyvänäsi omaisuuteni. Olisin voinut valehdella sinut itselleni ihan joksikin muuksi. En olisi tunnistanut sinua, olisin voinut kulkea ohitsesi, kuin et koskaan olisi minua ohittanutkaan.
Nyt en voi. Voin vain toivoa, että sinusta löytyy järkeä. Sillä omani katosi, vaikka olen sitä yrittänyt pidellä, kynsin ja hampain.
Minun viikkoni on ollut yhtä helvettiä. Ihoni on ollut tulessa ja järkeni jätti minut. Hukkasin autoni parkkihalliin, etsin autoni avaimia, kun ne olivat kädessäni. Olen säikyttänyt asiakkaani hehkuvalla katsellaani, punaisilla poskillani ja järjettömillä puheillani, sekä unohtanut heidät, kun he ovat seisseet edessäni!
Tämä päivä on ollut pahin kaikista. En pysty olemaan, en ajattelemaan. Minulla on mennyt sanat, viestit ja ajatukset niin sekaisin, että iski jo paniikki. Luulin, etten selviä tätä päivää loppuun kunnialla. Selvisin..nyt ei tarvitse puhua enään kenellekkään ja pelätä mitä suustani päästän.
Sillä lause: "Voinko auttaa" oli muuttua useamman kuin kerran..joksikin muuksi "apu" ehdotukseksi.
Luultavasti säikäytin tänään sinutkin tai tulit järkiisi. Ihan sama. Hyvä niin.
Jokatapauksessa,
kurki peiliin useammin.
Ja katso tarkkaan,
tai hanki ne lasit ;)
Hyvää elämää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
selkeesti ihastumiselle ;)
kyse on järjen halusta lähteä lomalle ja tunteiden pitäisi tulla tuuraamaan. Vaan ei sovi mulle ;)
Tai ovat menossa molemmat samaan aikaan ja siksi näin sekaisin.
nauttia noista ihanista tuntemuksista.
Toivottavasti seuraavat sun uniinkin. Öitä naiselta tältä yön pimeydestä.
Ei tästä voi kyllä nauttia, sillä tämä on ihan kamalaa. Koko kroppaa särkee ja pistelee. Ei auta edes kylmä suihku. Olen kokeillut kaikkea! Tää on ihan järkyttävää! Sattuu ihan konkreettisesti, tulee hiki ja sitten kylmä. Päässä pyörii ihan mahdottomat jutut ja ne meinaa ulkoutua suusta, aina kun sen avaan.
Kun kysyttiin munakelloa jäin suu auki seisomaan, sillä en tiennyt mitä toinen tarkoitti...
Muna, muna...mikä, siis kello? Mikä kello...
Tänään on naurettu mulle ihan päin naamaa, kun olen sekoillut. Ja varmasti muutama asiakas on luullut, että olen aineissa...
myös numerosi ja ehkä sinun kannattaa tehdä samoin. Niin ei voida pitää yhteyttä ja selvitään vähemmällä.
Susta en tiedä, mutta itsestäni tämä ei ainakaan ole hauskaa.
"järkeni jätti minut." Noh, mennään naimisiin ennen kuin se löytyy...
;)
ja mikä on tilanne noin ylipäätään?
Olisiko mikään mahdollista?
Minä tiedän tunteen. Järki jättää. Tärisee. Toivoo, että kukaan ei huomaa. Työt kärsii.
Minä olen taistellut nyt kuukauden ja koko ajan olen yrittänyt pitää järjen tunteen yläpuolella. Etuni on se, että tiedän, että todennäköisesti ei nähdä seuraavaan kuukauteen. Meillä ei ole mahdollisuutta. Ei ainakaan nyt.