...ja löytyvät "Tietoa palstasta" klikkaamalla, ("Avaa uusi keskustelu"n-vierestä). Olen parkkis-omainen ja huomaan, kun taas on vuosi kulunut ja sairaus edennyt miehessäni, ymmärtäväni paremmin myös omaisia.Omaisten kokemuksia on tuotu selkeästi esille ja sain suurta lohtua kun luin noita vanhoja kommentteja. Ongelmat ovat hämmästyttävän samanlaisia. Välillä on oma mielenterveys koetuksella, kun huomaa uupuvansa ja räjähtävänsä yhä useammin, vaikka haluaisi läheiselleen kaikea hyvää.
Jaksamista ja kevätaurinkoa kaikille, kaikesta huolimatta, päivä kerrallaan!
Jaksamista ja kevätaurinkoa kaikille, kaikesta huolimatta, päivä kerrallaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen monasti ajatellut jaksamistasi , ja toivonut mielessäni Sinulle voimia. Kirjoittelit vuosi sitten parkinsonpotilaan omaishoitajan näkökulmasta asiaa. Itse olen myös vuoden opetellut lisää tätä luopumisen kovaa koulua, epäkiitollista läheisen, vaimon osaa. Pallo on ollut hukassa jatkuvasti, en jaksa olla tarpeeksi kärsivällinen. Yritän ymmärtää sairautta, mutta itsepäinen etääntyminen ahdistaa ja uuvuttaa henkisesti, koska koko ajan joudun ottamaan vastuuta asioista enemmän ja enemmän. Kuitenkin meillä on vielä paljon hyvää jäljellä, lienenkö vain turhaan huolissani huomisesta?
tutun tuntuista tekstiä :( Kuinka kauan omaisenne on sairastanut kys. sairautta, minun mieheni vuodesta -99. Joskus tuntuu etten jaksa, tuntuu ettei omille tunteille ei ole enää sijaa. Mieheni syyllistää minua joka asiasta, mitään mie en osaa tehä oikein, tuntuu kuin syvän käpertyisi rusinaksi - ja kukaan ei ymmärrä - kellekään ei voi kertoa miltä m i n u s t a tuntuu. Pelkään että masennun..
Olisikohan mahdollista, että vaihtaisimma ajatuksia ja kokemuksiamme sähköpostin kauttakin, minulle voi kirjoittaa tuossa profiilissani olevaan osoitteeseen, eli [email protected]