"Yleisöltä
Ero Ruotsista lottovoitto Puheenvuorotorstai 02.04.2009
Suomi pääsi eroon Ruotsista 200 vuotta sitten Porvoon valtiopäivillä. Se oli meille lottovoitto, joka antoi mahdollisuuden rakentaa omaa kieltä, kulttuuria ja taloutta Venäjän alaisuudessa. Ruotsin yhteydessä se ei olisi toteutunut.
Suomi ja suomalaiset sotilaat olivat tärkeitä Ruotsin suurvalta-aseman luojina ja säilyttäjinä Itämerta ympäröivissä varuskunnissa. Suomalaiset ovat aina kaatuneet länsinaapurin puolesta, myös toisessa maailmansodassa, jolloin Ruotsin puolustus oli paperia. Vain myymällä rautamalmia ja kuulalaakereita tasapuolisesti sekä lännelle että natseille Tukholma välttyi saksalaisten sotilassaappaiden kopinalta. Nyt naapuri heikentää puolustustaan 1930-luvun tasolle, koska usko Suomen puolustustahtoon on vahva.
Suomi oli satoja vuosia Ruotsin alusmaa, hyväksikäytetty ja väheksytty. Sotien sotasaaliit ovat nähtävillä Ruotsissa ja vallatut liput Tukholman sotahistoriallisessa museossa. Suomen kirkkoihin päätyi muutama saarnastuoli ja raamattu esimerkiksi 30-vuotisesta sodasta.
Ei ole ihme, että suomalaisen aatelin ja osin papistonkin usko alkoi hiipua 1700-luvulla emämaan kykyyn ja tahtoon puolustaa itäistä kilpeään. Sodista surkein, Suomen Sota 1808-09 on Ruotsille ikuinen häpeä: keski-ikäisten ruotusoturien armeija puolustaa kuninkaalle uskollisena emämaata, joka ei tehnyt juuri mitään Suomen hyväksi vaan pelkäsi Tanskan hyökkäystä. Olemme ikuisesti kiitollisia Napoleonille, joka valtansa huipulla pakotti Aleksanteri I:n valloittamaan Turun Konstantinopolin asemesta, ja ennen kaikkea Ruotsin kuninkaista tyhmimmälle: Kustaa IV Aadolfille.
Porvoon valtiopäivien ja Haminan rauhan jälkeen 1809 tapahtui outo ilmiö: Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö ei muuttanutkaan Tukholmaan vaan suuntasi katseensa Pietariin. Aateli, papisto, porvaristo ja pikku hiljaa talonpojat, jotka pelkäsivät Venäjän maaorjuutta, ymmärsivät uusien herrojen tarjoamat edut verrattuna vanhoihin hyväksikäyttäjiin. Ruotsi sai Ranskan vallankumouksen oppeja imeneen marsalkka Bernadotten hallitsijakseen.
Lukuun ottamatta Krimin sodan aikaista Halkokarin kahakkaa ja Suomen Kaartin kunnostautumista Turkin sodassa 1877 Suomi sai nauttia rauhasta. Sankarivainajia ei juuri "syntynyt".
Ruotsinkielinen älymystö alkoi vaatia Runebergin, Topeliuksen ja Snellmanin voimin kansalle kulttuuria ja koulutusta. Venäjän keisarit ja Suomen suuriruhtinaat olivat tyytyväisiä siihen, että heidän laajassa valtakunnassaan oli yksi kolkka, johon voi luottaa. Ruotsin kuninkaiden vierailut Suomessa olivat poikkeus säännöstä, Venäjän keisareille ne olivat pikemminkin tapa.
Nykyinen suomenruotsalainen sivistyneistö - alias älymystö - käyttäytyy aivan eri tavalla, varsinkin Pohjanmaalla, tärkeimmällä tukialueellaan. Kun Runebergit ja Topeliukset ajoivat Suomen etuja, niin RKP on heittäytynyt Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla kehityksen jarruksi puoluejohdon ja paikallisen lehden joidenkin toimittajien tuella. En vastaa herjoihin, joiden mukaan olen ruotsin kielen vastustaja. Puolustan jokaisen oikeutta äidinkieleensä, myös kaksikielisyyteen, mitä en pidä vihamielisenä toimena ruotsinkielisiä vastaan.
RKP:llä on vakavan harkinnan paikka. Joko hyväksytte Håkan Nordmanin ja vaasalaisten kaksikielisyyttä Pohjanmaalla tukevan linjan tai pienenette kuin pyy maailmanlopun edellä. Puoluejohto on ulkona tilanteesta kuin lumiukko. Nyt pitäisi vaihtaa puheenjohtaja mieheen tai naiseen, joka haluaa vastata haasteisiin eikä pistää päätään pensaaseen.
Olavi Antila "
Ei taida meillä suomenkielisillä olla ihan sama käsitys tuosta ruotsalaismiehityksen ihanuudesta..
Kuten myös Henrik Meinander HS:ssa totesi ruotsalaismiehityksen jatkuessa suomenkieli olisi pikku hiljaa kuihtunut..
Ero Ruotsista lottovoitto Puheenvuorotorstai 02.04.2009
Suomi pääsi eroon Ruotsista 200 vuotta sitten Porvoon valtiopäivillä. Se oli meille lottovoitto, joka antoi mahdollisuuden rakentaa omaa kieltä, kulttuuria ja taloutta Venäjän alaisuudessa. Ruotsin yhteydessä se ei olisi toteutunut.
Suomi ja suomalaiset sotilaat olivat tärkeitä Ruotsin suurvalta-aseman luojina ja säilyttäjinä Itämerta ympäröivissä varuskunnissa. Suomalaiset ovat aina kaatuneet länsinaapurin puolesta, myös toisessa maailmansodassa, jolloin Ruotsin puolustus oli paperia. Vain myymällä rautamalmia ja kuulalaakereita tasapuolisesti sekä lännelle että natseille Tukholma välttyi saksalaisten sotilassaappaiden kopinalta. Nyt naapuri heikentää puolustustaan 1930-luvun tasolle, koska usko Suomen puolustustahtoon on vahva.
Suomi oli satoja vuosia Ruotsin alusmaa, hyväksikäytetty ja väheksytty. Sotien sotasaaliit ovat nähtävillä Ruotsissa ja vallatut liput Tukholman sotahistoriallisessa museossa. Suomen kirkkoihin päätyi muutama saarnastuoli ja raamattu esimerkiksi 30-vuotisesta sodasta.
Ei ole ihme, että suomalaisen aatelin ja osin papistonkin usko alkoi hiipua 1700-luvulla emämaan kykyyn ja tahtoon puolustaa itäistä kilpeään. Sodista surkein, Suomen Sota 1808-09 on Ruotsille ikuinen häpeä: keski-ikäisten ruotusoturien armeija puolustaa kuninkaalle uskollisena emämaata, joka ei tehnyt juuri mitään Suomen hyväksi vaan pelkäsi Tanskan hyökkäystä. Olemme ikuisesti kiitollisia Napoleonille, joka valtansa huipulla pakotti Aleksanteri I:n valloittamaan Turun Konstantinopolin asemesta, ja ennen kaikkea Ruotsin kuninkaista tyhmimmälle: Kustaa IV Aadolfille.
Porvoon valtiopäivien ja Haminan rauhan jälkeen 1809 tapahtui outo ilmiö: Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö ei muuttanutkaan Tukholmaan vaan suuntasi katseensa Pietariin. Aateli, papisto, porvaristo ja pikku hiljaa talonpojat, jotka pelkäsivät Venäjän maaorjuutta, ymmärsivät uusien herrojen tarjoamat edut verrattuna vanhoihin hyväksikäyttäjiin. Ruotsi sai Ranskan vallankumouksen oppeja imeneen marsalkka Bernadotten hallitsijakseen.
Lukuun ottamatta Krimin sodan aikaista Halkokarin kahakkaa ja Suomen Kaartin kunnostautumista Turkin sodassa 1877 Suomi sai nauttia rauhasta. Sankarivainajia ei juuri "syntynyt".
Ruotsinkielinen älymystö alkoi vaatia Runebergin, Topeliuksen ja Snellmanin voimin kansalle kulttuuria ja koulutusta. Venäjän keisarit ja Suomen suuriruhtinaat olivat tyytyväisiä siihen, että heidän laajassa valtakunnassaan oli yksi kolkka, johon voi luottaa. Ruotsin kuninkaiden vierailut Suomessa olivat poikkeus säännöstä, Venäjän keisareille ne olivat pikemminkin tapa.
Nykyinen suomenruotsalainen sivistyneistö - alias älymystö - käyttäytyy aivan eri tavalla, varsinkin Pohjanmaalla, tärkeimmällä tukialueellaan. Kun Runebergit ja Topeliukset ajoivat Suomen etuja, niin RKP on heittäytynyt Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla kehityksen jarruksi puoluejohdon ja paikallisen lehden joidenkin toimittajien tuella. En vastaa herjoihin, joiden mukaan olen ruotsin kielen vastustaja. Puolustan jokaisen oikeutta äidinkieleensä, myös kaksikielisyyteen, mitä en pidä vihamielisenä toimena ruotsinkielisiä vastaan.
RKP:llä on vakavan harkinnan paikka. Joko hyväksytte Håkan Nordmanin ja vaasalaisten kaksikielisyyttä Pohjanmaalla tukevan linjan tai pienenette kuin pyy maailmanlopun edellä. Puoluejohto on ulkona tilanteesta kuin lumiukko. Nyt pitäisi vaihtaa puheenjohtaja mieheen tai naiseen, joka haluaa vastata haasteisiin eikä pistää päätään pensaaseen.
Olavi Antila "
Ei taida meillä suomenkielisillä olla ihan sama käsitys tuosta ruotsalaismiehityksen ihanuudesta..
Kuten myös Henrik Meinander HS:ssa totesi ruotsalaismiehityksen jatkuessa suomenkieli olisi pikku hiljaa kuihtunut..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanon, että olipa naivi vuodatus. 1800-luvulla tuollaisella hymistelyllä yritettiin miellyttää Venäjän tsaaria, vakuuttaa kunnollista alamaisuutta ja pitää kiinni autonomian rippeistä. Nyt se on vain anakronistista.