Saimaan merikartat

Sisäjärven MERIkartta.
Väylien ulkopuolisilla merialueilla on kyllä epätarkkuuksia ja puuttuvia syvyysmerkintöjä (kysyjä ehkä tarkoitti Suomen rannikkovesiä eikä avomeren syvyyslukuja?). En tiedä onko Saimaan järvikartoissa samoja ongelmia. Arvaisin, ettei jokaista rannan matalikkoa ei ole merkitty karttaan.

Eiköhän nuo samoilla menetelmillä ole tehty. Lisäksi Saimaa on meriin verrattuna sen verran pieni, että ainakin moottoriveneisiin osuneista merkitsemättömistä kivistä on varmasti ilmoitettu ja ne on korjattu karttoihin.

Ketju on vanha, mutta aihe minulle sangen tuttu, joten runoilenpa hieman.
Yksi vastaajista viittasi MKL:n webbisivun tietoihin, täydentäisin, että sisävesiltä on merikarttoja ja sitten on viitta- ja veneilykarttoja. Nämä ovat kaksi kovin erilaista karttaluokkaa, erityisesti väylien ulkopuolisten tietojen osalta.
Kysyttiin Saimaan kartoista, laajentaisin Vuoksen vesistön mittaukset ja kartat kaikkialle mihin kanavien kautta pääsee, kuitenkin poislukien Juankosken kanavien pohjoispuoliset Vuotjärvi ja Syväri. Eli pohjoisrajana Iisalmi-Juankoski-Kaavi-Outokumpu-Kontiolahti-Nurmes, itäkaakossa Puhos (Kitee)- Kesälahti- Punkaharju-Ruokolahti . Lounaassa on Orraintaipaleen kanava, oliko Kuolimo se yläpuolinen järvi, mutta ei kuulu tarkasteluun. Pielisjoen tiedot ovat väyläalueen ulkopuolelta puutteelliset. Mutta muutoin aika merkittävät alueet on kyseessä.
Sisävesien ja merialueiden mittauksia on koko itsenäisyyden ajan hoidettu tasapainossa. Merenkululliset sisävedet ovat alle 15% kaikista vesialueista, ja kyllä kaiken aikaa enemmän kuin 15% merenmittausresursseista on toiminut sisävesillä. On totta, että Vuoksen vesistössä on paljon 1930- ja 40 luvun luotauksia vaäyläalueiden ulkopuolella. Nämä ovat punttiluotauksia soutuveneestä käsin, mutta huolellista työtä silti. Sääolosuhteet eivät ole olleet mittausten riesana. Saimaan kanavan uudesta valmistumisesta lähtien väylämittauksiin on panostettu paljon, mutta nämähän ketjun aloittaja rajasi kysymyksen ulkopuolelle. Silti väitän, periaatteessa tilanne on sama Vuoksen vesistössä kuin merialueellakin.
Veneilijän kannalta sisävesien ja merialueen luonteessa on pari eroa, jotka vaikeuttavat vertailua.
- merialueella mittaukset ovat tilkkutäkkiä, hyvin mitattu alue voi vaihtua yks kaks täysin tutkimattomaan. Veneilijän karrikatyyri voi sortua johtopäätelmään, ”hienoa, nyt on varmasti riittävän syvää, kun kartalle ei ole edes piirretty syvyyslukuja tai käyriä. Vähemmän naurattaa, kun ammatikseen vesillä liikkuva viranomainen sortuu julkisuuteen antamassaan tiedotteessa samaan johtopäätökseen. Sisävesillä koko järviallas on tyypillisesti mitattu samaan aikaan, samoilla menetelmillä ja samalla tarkkuudella, ei ole saumoja.
- merialueella syvyydet mitataan keskivedestä. Veneilijän tulee joka hetki olla tietoinen, onko vesi plussalla vai miinuksella. Ja jos on alavesi, niin kartan lukemat eivät riitä. Järvillä vertailutaso on ”purjehduskauden alin vedenkorkeus”. Käytännössä nimenomaan Ison Saimaan altaan alueella on kokonaisia kesiä, että vesi on aina yli metrin ylempänä kuin karttataso. Pienellä moottoriveneellä jos ajat kivelle, niin karttaa paremmin tutkittuasi karilleajopaikka on vedenpäällinen kivi kartalla. Veneily onnistuu tumpeloltakin mainiosti yli 50% kaikista veneilykausista. Mutta sitten kun Saimaa tippuu alavertailutasoon, tulisi kaikkien liikkua ”sydän syrjällään” kartalle merkitsemättömiä kiviä löytyy varmasti.

Kun liikutaan väylien ulkopuolella, niin aina tulee muistaa peukalosääntö ”sininen vesialue merkitsee, että kaikkia syvyyksiä 10 metristä nollaan metriin voi esiintyä”. 10 metriä on merialueen lukema, sisävesillä se on 6 metriä. Eikä mikään, eivät uusimmatkaan mittaukset pelasta veneilijää tästä piinasta. Voi hyvällä syyllä kysyä, mistä veneilijä tietää todennäköisyyden? Paras katsoa maastoa rannalla. Sitä samaa se on veden puolellakin. Eivät ne kalliosärmät ja siirtolohkareet mihinkään katoa, vaikka maaston korkeus vähän laskeekin. Toisaalta kauniit loivat hiekkakankaat ja harjut jatkuvat myös järven pinnan alle. Tutustuminen Suomen geomorfologiaan nimenomaan jääkauden aikaansaamat ilmiöt huomioiden, on yksi parhaita jokapaikan veneilijän perustietoja.
Liikkuminen väylien ulkopuolella omaan tietoon ja kokemukseen sekä apuvälineisiin, kartta, kaikuluotain ym. tukeutuen antaa veneilyyn paljon uusia elementtejä. Ja se on täysin turvallista, kun homman osaa. Jos kaihtaa ajatusta erämaa-alueen läpi vaeltamisesta karttaan ja kompassiin tukeutuen, on myös veneellä viisasta pysytellä punaisen ja vihreän kepin välissä, ja silti on pakko tietää joka hetki myös nimelliskulkusuunta.