Olen nyt seurustellut mieheni kanssa reilun vuoden. Hän 24, minä 20.
Ymmärrän tietty, että seksin määrä väistämättä vähän vähenee ajan mittaan, mutta mutta... Alussa (ekat puol vuotta ainakin) seksiä oli joka kerta kun nähtiin. Senkin jälkeen kai 3-4 krt/vko. Mutta kun tuli vuos yhdessäoloa täyteen, tuli ongelma...
Miestä ei enää haluta. Harrastamme kyllä seksiä silti, yleensä 1-2 krt/vko (pari kertaa on kyllä mennyt viikko ilman), ja kun sänkyyn menemme, hänellä kyllä seisoo ja on aivan ihana sängyssä yms. Mutta hän ei itse juurikaan tee aloitteita eikä jaksa ruveta touhuamaan. Hän on sitä mieltä että tämä on vain ohimenevää, odotellaan vain, mutta minua tämä häiritsee, etenkin, kun tämä on kestänyt jo 3 kk.
Mistä tää voi johtua? No, yks asia tässä tietty on työstressi, joka hänellä on lisääntynyt, mutta sekin oikeastaan vasta sen jälkeen, kun haluttomuus oli jo alkanut. Parisuhteessamme ei muuten ole oikein mitään vialla. Tästäkin asiasta pystymme kyllä keskustelemaan, mutta miehen vastaus on, että odotellaan.
En ole mikään läski, vaan normaalipainoinen/hoikka ja hyvännäköinen, se on ihan fakta. Mies sanoo ettei kyse ole minusta, olen kyllä haluttava, mutta ongelma on hänessä.
Mitä tässä pitäs tehdä? Onko jotain lääkkeitä, tutkimuksia, halua lisääviä ruoka-aineita, luontaistuotteita...
Mietin myös näitä kahta vaihtoehtoa:
1) En tee enää itse aloitteita enkä puhu seksistä, vihjaile, hiplaile tms. Olen enemmänkin vaikka kaverilinjalla, kattellaan sitten vaan telkkaria. Ehkä rupean käymään vaikka enemmän jossain omissa menoissani, saa sitten mies olla ilman naista ja seksillä ahdistelua, jospa rupeais hyrräämään, kun hänen pitäisi itse tehdä aloite... Toisaalta entä jos ei silti tee aloitetta!? Minä en montaa viikkoa todellakaan kestä!
2) Harrastetaan seksiä vaikkei hänen niin paljon sitä teekään mieli,vaikka se pari kertaa viikossa. Kyllä hänellä kuitenkin aina seisoo ja seksistä tykkää kun siihen päädymme. Jospa se sitten vähitellen rupeais kiinnostamaan enemmänkin kun sitä vaan tehdään ja tehdään. Tai ei ainakaan pääsis kokonaan tuntuma unohtumaan ja halut vähenemään entisestään, kun ei enää edes muista että se on oikeasti kivaa puuhaa...
Ymmärrän tietty, että seksin määrä väistämättä vähän vähenee ajan mittaan, mutta mutta... Alussa (ekat puol vuotta ainakin) seksiä oli joka kerta kun nähtiin. Senkin jälkeen kai 3-4 krt/vko. Mutta kun tuli vuos yhdessäoloa täyteen, tuli ongelma...
Miestä ei enää haluta. Harrastamme kyllä seksiä silti, yleensä 1-2 krt/vko (pari kertaa on kyllä mennyt viikko ilman), ja kun sänkyyn menemme, hänellä kyllä seisoo ja on aivan ihana sängyssä yms. Mutta hän ei itse juurikaan tee aloitteita eikä jaksa ruveta touhuamaan. Hän on sitä mieltä että tämä on vain ohimenevää, odotellaan vain, mutta minua tämä häiritsee, etenkin, kun tämä on kestänyt jo 3 kk.
Mistä tää voi johtua? No, yks asia tässä tietty on työstressi, joka hänellä on lisääntynyt, mutta sekin oikeastaan vasta sen jälkeen, kun haluttomuus oli jo alkanut. Parisuhteessamme ei muuten ole oikein mitään vialla. Tästäkin asiasta pystymme kyllä keskustelemaan, mutta miehen vastaus on, että odotellaan.
En ole mikään läski, vaan normaalipainoinen/hoikka ja hyvännäköinen, se on ihan fakta. Mies sanoo ettei kyse ole minusta, olen kyllä haluttava, mutta ongelma on hänessä.
Mitä tässä pitäs tehdä? Onko jotain lääkkeitä, tutkimuksia, halua lisääviä ruoka-aineita, luontaistuotteita...
Mietin myös näitä kahta vaihtoehtoa:
1) En tee enää itse aloitteita enkä puhu seksistä, vihjaile, hiplaile tms. Olen enemmänkin vaikka kaverilinjalla, kattellaan sitten vaan telkkaria. Ehkä rupean käymään vaikka enemmän jossain omissa menoissani, saa sitten mies olla ilman naista ja seksillä ahdistelua, jospa rupeais hyrräämään, kun hänen pitäisi itse tehdä aloite... Toisaalta entä jos ei silti tee aloitetta!? Minä en montaa viikkoa todellakaan kestä!
2) Harrastetaan seksiä vaikkei hänen niin paljon sitä teekään mieli,vaikka se pari kertaa viikossa. Kyllä hänellä kuitenkin aina seisoo ja seksistä tykkää kun siihen päädymme. Jospa se sitten vähitellen rupeais kiinnostamaan enemmänkin kun sitä vaan tehdään ja tehdään. Tai ei ainakaan pääsis kokonaan tuntuma unohtumaan ja halut vähenemään entisestään, kun ei enää edes muista että se on oikeasti kivaa puuhaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen ollut kahdessa pitkäaikaisemmassa suhteessa, jossa on ollut sama tilanne, joskin olen itse ollut se haluton mies molemmilla kerroilla. Miehenä on ollut vaikea käsitellä omaa haluttomuuttaan, jolle ei ole mitään järkevää selitystä tai syytä. On vaan ollut sellainen olo että seksiä ei tee mieli enää läheskään niin usein ja mitä pidemmälle parisuhde on edennyt, sitä vähemmän sitä on halunnut. Kolmen vuoden kohdalla luokkaa pari kertaa kuukaudessa. Toki stressillä ja väsymyksellä on vaikutusta haluihin, mutta omalla kohdallani kyse on ollut ennenkaikkea rutinoitumisesta ja siitä että seksikerrat ovat menneet pidemmän aikaa lähes samaa kaavaa noudattaen alusta loppuun.
Se mikä lisäsi ehkä vielä haluttomuutta oli kyllästyminen naisen jatkuvaan seksin ajatteluun ja jokapäiväiseen vonkaamiseen ja siihen että asiasta piti puhua jatkuvasti. Se nyt viimeistään sai tuntemaan itsensä riittämättömäksi.
Sen verran olen lukenut aiheesta, että ilmiö on täysin normaali pidempikestoisissa parisuhteissa. Pidemmän päälle harvemmin ihmisillä halut kohtaavat ihan yksi yhteen, koska lähes aina jompikumpi haluaa enemmän kuin toinen. Ja kirjoissakin on muuten mainittu yleiseksi syyksi nimenomaan tämä rutinoituminen ja kaavoihin kangistuminen.
Ainoa hoitokeino tähän vaivaan oli se että seksistä ja ennenkaikkea parisuhteesta piti saada mielenkiintoista ja jännittävää, kuten se alkuaikoinakin oli ollut. Pieniä positiivisia yllätyksiä puolin jos toisin, yhteisiä iltoja jonkun mielekkään tekemisen parissa muuallakin kuin kotona, visiitti seksikauppaan, seksiä aiemmin illalla ja muuallakin kuin sängyssä, uusia vähän rohkeampiakin kokeiluja jne. Vähän kun jaksoi nähdä molemmat vaivaa pienen vaihtelun järjestämiseen niin tuntui molemmista homma taas mielekkäämmältä ja alkoi minullekin taas maistua.
Kuulostaa tutulta. olen yrittänyt itsekin kokeilla noita konsteja mieheeni (26V) mutta ei auta.Seksi tuntuu vain pahalta, kun huomaa olevansa itse enemmän mukana kuin toinen.( eli mies ajttelee nykyään vain itseään sängyssä). Ollaan oltu sentää jo 7vuotta yhdessä ja pitkiä taukoja on ollut, ylipuolivuotta pisin aika. Olen ajatellut vaihtaa miestä.. Vaikeaa on kun rakastaa. Kaikesta huolimatta.
ja saman verran ollaan oltu avovaimon kanssa yhdessä. Ollaan kumpikin 30.
Kertoja on tänä vuonna ollut yhden käden sormilla laskettavissa. Jopa uuden vuoden perinteinen jäi pois kun häntä ei kiinnostanut, vaikka koko ilta oltiin kahdestaan. Meillä on keskimäärin seksiä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Tekeehän se jo reippaat kuusi kertaa vuodessa! jippii... ?
Kaikki olen kokeillut, mutta ei vaan auta. Jos yrittää vongata niin ei saa. Jos jättää vonkaamatta niin ei varsinkaan saa. Ei auta keskustelut. Ei auta hyvänä pitämiset. Kun ei toista kerta kaikkiaan haluta niin ei haluta. Kaikista loukkaavinta minusta on se että silloin kun ollaan esimerkiksi oltu ravintolassa, tai ihan missä vaan missä on muita ystäviä, hän on niin lämmin, rakastava, kiihkeä ja kimpussa koko ajan, mutta kun ilta loppuu ja tullaan kotiin niin ihan turha odottaakaan että mitään muuta tehtäisiin kuin mentäisiin nukkumaan.
Lissuli, sanos kun olet kokenut saman että onko sinulla tullut jo sellainen eteen että muistaa kyllä milloin oli edelliset seksikerrat, "syksyllä, kesällä" tms, mutta ei muista lainkaan niiden sisältöä tai tarkkaa hetkeä?
Mulla on nimittäin ihan sama että tulee vain paha mieli kun ajattelee seksikertoja ja sitä kuinka toinen ei ole ollenkaan mukana hommassa. Itse en enää ole tehnyt edes aloitteita. Runkkaamallakin saa paremman tunteen kuin sillä että toinen osoittaa pelkkää kylmyyttä. Sanoohan hän kyllä että rakastaa, mutta osoittaa sen vain pikapusuilla ja halauksella silloin tällöin. Ei paljoa lämmitä. Kunnon suudelmasta on aikaa jo niin paljon etten sitä edes muista.
Kun yrittää sellaista pikaviettelyä, ilman mitään taka-ajatuksia että pitäisi päästä sänkyyn, esimerkiksi hänen ollessa keittiössä, hiipii takaapäin ja ottaa hellään syleilyyn ja hyväilee hartioita tms, hän ei lämpene sillekään. Kun yrittää kisailla, eli koittaa vähän painiskella ja kutitella, hän ei lämpene sillekään.
Aamuisin on ihan turha maata lähekkäin. Hän lähtee kuin ammuttuna. Iltaisin kun maataan lähekkäin, hän alkaa hetken päästä nukkumaan. Ei olla menty nukkumaan lusikka-asennossa enää vuosiin.
Joku kirjoitti joskus hyvin että useimmat meistä jotka elämme puutteen alaisina luulemme että rakastamme, mutta se on vain osaksi pelkoa siitä että mitä sitten elämässä käy kun eroaa, jääkö kokonaan seksistä osattomaksi ja osaksi sitä että välittää toisesta pelkän menneisyyden ja kaveruuden vuoksi. Pakko tunnustaa että kyllä se rakkaus on laimennut jo tässä vaiheessa kaveruudeksi. Miten sitä voi toista rakastaa kun niinkin isossa asiassa kuin seksissä on menettänyt luottamuksen toiseen. Kun sitä harrastaa niin koko ajan on mielessä ne kerrat jolloin hänellä ei tehnyt mieli, tai jolloin hänellä loppui kiinnostus kesken kaiken. Tai sitten on mielessä että kuinkahan kauan nyt joutuu odottamaan että taas harrastetaan. Todella seksikkäitä ajatuksia.
Sama ongelma:
"Kaikki olen kokeillut, mutta ei vaan auta. Jos yrittää vongata niin ei saa. Jos jättää vonkaamatta niin ei varsinkaan saa. Ei auta keskustelut. Ei auta hyvänä pitämiset. Kun ei toista kerta kaikkiaan haluta niin ei haluta. Kaikista loukkaavinta minusta on se että silloin kun ollaan esimerkiksi oltu ravintolassa, tai ihan missä vaan missä on muita ystäviä, hän on niin lämmin, rakastava, kiihkeä ja kimpussa koko ajan, mutta kun ilta loppuu ja tullaan kotiin niin ihan turha odottaakaan että mitään muuta tehtäisiin kuin mentäisiin nukkumaan."
"osoittaa sen vain pikapusuilla ja halauksella silloin tällöin. Ei paljoa lämmitä. Kunnon suudelmasta on aikaa jo niin paljon etten sitä edes muista."..Aamuisin on ihan turha maata lähekkäin. Hän lähtee kuin ammuttuna. Iltaisin kun maataan lähekkäin, hän alkaa hetken päästä nukkumaan."
Tuo osa kuulosti kuin omasta elämästä olisi kerrottu :( Ja tuo että muistan edelliset kerrat, joskus syksyllä kait.. Sen jälkeen joku "yritys" jonka mies on jättänyt kesken. Oma suhde on jo aika heikoilla.. asumme erillään. Muutosta ei ole tullut parempaan.
Miksi sanoa että rakastaa, jos ei pysty sitä näyttämään?
"Miksi sanoa että rakastaa, jos ei pysty sitä näyttämään?"
Minä luulen että tuollaisessa on kyse siitä että toinen pyritään pitämään lieassa ettei tule ajatuksia että häipyisi ja kulissit hajoaisi. Eli se on vain vakiintunut tapa. Saman arvon ajattelen olevan myös sillä "velvollisuusseksillä" jota silloin tällöin saa kun "rakkaalla" alkaa olla se mielessä että toinen on etääntynyt liikaa ja uhkaa häipyä.
Jos mystisesti tätä ajattelee, niin voisi kuvitella että on saanut jonkun vampyyrin riesakseen, sillä siltä tämä välillä tuntuu.
Myönnän sen että alkuun menin lankaan tuossa velvollisuuseksissä kun toinen suostui viettelyksiin. Nyt en ole enää mennyt lankaan ja kuvittele että tunteet olisivat muuttumassa lämpimämmäksi ja tilanne jotenkin parantuisi entisestä. Jos seksiä harrastan se on sama kuin masturboisi, eli käytän hyväkseni. Mutta niinhän hän käyttää minuakin esimerkiksi juuri ystävien kanssa ollessa - Esittelee minua kuin jotakin palkintoa josta sitten käytöksellään valehtelee muille että seksielämä olisi kuumaa.
"Oma suhde on jo aika heikoilla.. asumme erillään. Muutosta ei ole tullut parempaan."
Tuo kuulostaa kyllä jo lopulta. Me asumme vielä yhdessä mutta eilen kävin laittamassa hakemuksen asunnosta ja olen katsellut lehdet läpi. En voi kieltää etteikö rakkauden tuntoja olisi jäljellä. Minä kuitenkin uskon ja luotan siihen että nämä tunteet ovat pelkästään jonkinlaisia jälkikaikuja, toiveita siitä mitä olisi voinut olla, eikä niitä oikeita rakkauden tunteita jotka jäävät kalvamaan loppuelämäksi. Miksi voisi rakastaa sellaisessa tilanteessa missä oikeasti kärsii?
Niinsanottu järkiliitto ei ole minua varten, tarvitsen tunnetta ja tukea myös toiselta jos suhteessa aion elää.
Tuo on totta. Juuri kun ajattelee että suhteesta ei tule mitään, kumppanin kiinnostus yhtäkkiä herää "hetkeksi" ja itselle tulee sellaisia tunteita että "ehkä asiat ovat taas parempaan päin..." Nykyään en ole enään vastannut noihin tunteisiin, kun kumppani alkaa huomioimaan minuakin, koska se ei kestä pitkään. Kun hän on saanut haluamansa.. alkaa taas sama "pihtaaminen"
Hän ei oikeastaan millään tavoin osoita tunteitaan tuttujen seurassa. Ulos mentäessä on sitten eri asia, sitten käytöksellään valehtelee muille että seksielämä olisi kuumaa.. halailee ja pussailee varsinkin jos seura on miespuolista.
Pitää yrittää pysyä lujana, vaikka ero varmasti vaikeaa onkin.
Kelpaisi 1-2krt viikossa. Meillä 1-6krt puolessa vuodessa! :(
Jos seurustelu asteella alkaa homma menemään jo noin eri latua, on parempi mietiä suhdetta uudestaan. Sillä ajan kuluessa ei tilanne useinkaan parane.
Voi leikkisästi sanoa että "pas parantaen laatua, sun paikkaas on kyselty" ja jos suuttuu tai menee ihan kuoreensa, niin kampsut kainaloon ja aktiivisempaa miestä etsimään.
Näitä pleikkarin/TV:n tuijottajia on maailmassa aivan liikaa. Onhan ne useimmiten lihaksikkaita ja hyvännäköisiä, mutta ne eivät ota toisia millaan lailla huomioon. Elävät vain omaa elämäänsä, sitä mikä heille parhaiten sopii.
Testaa suhde ja pistä poikki. Jos ei tästä perustavaa laatua olevasta asiasta olla täysin yhtä mieltä, ei suhde toimi muuallakaan.
Tuossa kaikille asian kanssa pähkäileville todella hyvä vinkki! :) Jos noin aikaisessa vaiheessa halut eroaa, ei ne siitä parane. Kuten tuli joidenkin viesteistä selväksi... Ei muuta kuin kokeilemaan kepillä jäätä, paikkaa on todellakin kyselty ;)
Osta ukolle siveysvyö ja kokeile sillä jos alkas enemmän haluamaan.Jos miehes käy vieraissa ja ei halua sinua.Siveysvyöllä pystyt kontroimaan miestäsi.Jos miehesi ei halua vyötä on suuri toden näköisyys että käy vieraissa.
Minulla syy haluttomuuteen oli nettipornossa, itsetyydytyksessä ja toisaalta siinä, että puolison kanssa jännite laimeni, kun kuviot toistui liian samanlaisena. En siis varsinaisesti ollut haluton vaan mielenkiinto kohdistui väärään osoitteeseen. Jos hoitaa homman itse, ei jaksa innostua puuhailemaan kumppanin kanssa. Miehet tarvitsee haasteita. Se mitä ei voi saada kiinnostaa ja kiihottaa enemmän kuin varma pala. Kannattaa yrittää selvittää todelliset syyt. Niitä voi tietysti olla useita, mutta miehet voivat masturboivat parisuhteessakin ahkerasti. Rehellistä vastausta ei suoralta kädeltä kannata odottaa. Ei ollut itsellenikään helppoa tunnustaa, että petin puolisoa itseni kanssa :-)
Siveysvyö on tehokas lääke tähän tautiin, mutta sen käyttö edellyttää tietysti asiasta sopimista.
Tuolta saa käsityksen ideasta:
http://www.angelfire.com/id2/Hawaii/MaleCh.html