”Tietojärjestelmäosaamista ei saa ulkoistaa”
Päivi Lipponen / * Tapio O. Neva
* Suuri osa maailman tietojärjestelmäosaamisesta on kotoisin Yhdysvalloista. Myös GNU/LInux:ia kehittävät pääasiassa yhdysvaltalaiset: Debian jne.
Tietojärjestelmiin liittyvä ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen on säilytettävä Suomessa.
* Kyse ei ole jatkuvasta ylläpidosta, vaan verkkoon liittyvistä viruksista, joita voidaan syöttää verkon kautta kenen tahansa kanssa ylläpidettyyn järjestelmään. Tietoverkko ei ole luonteeltaan saari, vaan järvi. Internet on luonteeltaan valtameri, johon mahtuu rannikoiltaan, palomuurirajapinnoiltaan monenlaista merijalkaväkeä ja merirosvoja sekä salakuljettajia.
* Suomessa ruotsalainen Telia-Sonera, Elisa ja Welho ovat siirtäneet osan verkon valvonnasta NSA:lle: www.nsa.gov : on olemassa suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenten verkkosivuja, joille meno rekisteröityy Yhdysvaltoihin ruotsalaisen Telia-Soneran yhdysvaltain putkea pitkin. Yksinekertaisella trace route -käskyllä voidaan paljastaa, ketkä Euroopan parlamentin jäsenistä ovat merkittäviä Yhdysvaltain kannalta, ja ketkä eivät. Esko Seppäsellä on pisin logi. Lisäksi yhdysvaltalainen yritys valvoo Internetin juurta. Tätä on yritetty saada YK:lle, mutta järjestely on Yhdysvaltain signaalitiedustelulle niin tärkeä, että vallankaappaus YK:lle ei ole onnistunut.
* Valtiot kokeilevat verkkohyökkäyskykyään. Esimerkiksi kiinalaisten on uskottu kyenneen 1 1/2 viikon hyökkäyksellä pudottamaan 1 500 Yhdysvaltain puolutusministeriön, ”Pentagonin”, tietokonetta verkosta. Maailman mitassa tämä on tietenkin noloa, koska jokainen olettaa, että nimenomaan Pentagonin tietokoneet ovat vahvasti puolustettuja.
* Yksi tietovaarallisimmista palveluista on nykyään Facebook. Facebookin ei pitäisi:
1) antaa täydellistä profiiliaan
2) antaa vakisähköpostiosoitettaan, vaan pitäisi antaa joku satunnaissähköpostiosoite, joka on reititetty omaan sähköpostiosoitteeseen.
3) sähköpostiosoitteita tulee olla monia. Kilpailuihin ja satunnaistarkoituksiin olevaa sähköpostiosoitetta kannattaa vaihtaa kerran vuodessa
=> Yleensäkin viestisodankäynnin ohjeet pätevät melko hyvin verkkoihin: yhteyksiä ja tunnuksia tulee vaihtaa.
Nyt toimintoja ulkoistetaan vauhdilla. Suomen verkkoja hoidetaan Intiasta käsin. Tämä tekee Suomen hyvin haavoittuvaiseksi, jos syntyy globaalikriisi.
* Intialaiset eivät ole välttämättä kaikki epäluotettavia. Uhkakuvat pitäisi kartoittaa. Suomen uhkakuvat liittynevät pääasiassa Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Esimerkiksi sisäasiainministeriön huomasi liian myöhään, että Telia-Sonera on jonkinlainen kansallinen turvallisuusriski kaikessa ruotsalaisuudessaan ja sisäasiainministeriön virkamiesten matkapuhelimet otettiin pois Telialta. Toiksekseen ilmeisesti Kari Häkämies -kriisin jälkeen uskottiin, että valtiolla kannattaa olla viranomaisverkko, joka on markkinavoimilta suojassa. http://www.erillisverkot.fi/su…/hallitus/
…
Ystäväni klikkasi auki meilin, jossa hän tuttunsa tiedotti kiireellisestä asiasta. Meilissä ei kuitenkaan ollut mitään sanomaa. Klikkaamalla hänen yhteystietonsa olivat kirjautuneet sivustolle, josta alkoi saapua hänelle vieraiden miesten yhteydenottopyyntöjä.
* Vieraista miehistä tulee tuttuja, tai jopa puoliso, kunhan jaksaa tutustua. Niin myös ajan oloon eropuoliso. Lähetetyssä sähköpostissa oli tuskin tutun oikeaa sähköpostiosoitetta, vaan sinne päin ja teksti oli varmaankin englanniks tai suomeksi perusmuodossaan tai väärässä sijamuodossa. Surffaillessa tietoturva omalla kovalevyllä kasvaa, jos surffailuun käyttää Live-ON -Linuxia, jolloin koko tieto jää ”kassiin” RAM:iin, jonka sisältö tyhjenee, kun virta sammutetaan. Osa tietoturva-ammattilaisista käyttää USB-Flash -muistipuikkoa, kahta samanlaista. Kun se ensimmäinen saastuu, se formatoidaan ja toisesta siirretään samanlainen ohjelma tilalle - ja taas jatketaan.
* Verkkosivuilla tapahtuvaa rekisteröintiä varten ihmiset ovat oppineet käyttämään muuta IP:ä kuin omaa dynaamista varsinaistaan: http://www.samair.ru . Yhdysvalloissa on jopa kaupan vuokrattavana IP:ä, joiden avulla voi oman IP:nsä asemesta antaa jonkin toisen IP:n verkosivustojen urkintaohjelmille. Kyseessä on strategiseen tiedusteluun liittyvä verkostosodankäynti, jossa valistuneimmat kansalaiset ovat jo varustautuneita. Kouluissa tietoturvaa pitää kehittää. Lapset jo ymmärtävät, ettei verkossa kannata esiintyä nimellä, johon kaikki pääsevät kiinni ja voivat tulla vastaan, vaan käyttävät taisteilijanimiä ja rajoittavat tiedonkeruun itsestään. Tämä on täysin toisenlainen maailma, kun vertaa sitä sanomalehtien palstoilla omalla nimellä uhoaviin analogisen aikakauden sankarimiehiin.
Tietokonevirusten määrän kasvaa jatkuu hälyttävällä tahdilla. Haittaohjelmia tunnetaan satoja, tuhansia. Viisi vuotta sitten hyökkäykset olivat vielä harrastelijoiden tekemiä, mutta nyt niiden sijaan ovat tulleet rikollisten tekemät hyökkäykset. Jopa terrorismin rahoitus tapahtuu verkkojenavulla.
* Ongelma on siinä, että osa verkostosodankäynnistä on aivan muodollisesti kunniallisten hallitusten tukemaa: ellei osaa hyökätä, ei osaa puolustaakaan. Hallitukset eivät kuitenkaan lamauta kokonaisia järjestelmiä eivätkä jatkuvasti, koska siitä tulisi suuri diplomaattinen haloo. Satelliittien alasampumisen tapaan ne kuitenkin varovaisesti muistuttavat toisilleen olemassa olostaan ja kyvystään.
Viruksia tekemällä voi rikastua. Esimerkistä käyvät näppäimmistönauhurit. Käyttäjä ei edes huomaa, että näppäimmistönauhuri poimii kaiken, minkä hän kirjoittaa koneella ja lähettää vakoilijalle.
* Juuri tämän vuoksi pitäisi peruskoulussa, toisen asteen oppilaitoksissa ja kirjastoissa tiedottaa, että keyloggerilta voi välttyä: tunnussanat annetaan hiirellä klikkaamalla, jolloin näppäimistön paineluja ei tule sisäänkirjauduttaessa. Myös keyloggerin asentamista voidaan vaikeuttaa siten, että tietokone pannaan lukitusasentoon huoneesta lähdettäessä ja että jokaisella tietokone on ”oma” läppäri, joka ei jää SOL-siivouspalvelun tai muukana kontroliin työtuntien päätyttyä. Itse asiassa Stefan Wallin voisi jatkaa siitä, mihin Tanja Karpela pääsi kulttuuriministerinä. Karpela edisti kirjastojen verkkovalvontaa, ja samalla vaikeutti myös hyödyllisille sivuille pääsyä, joilla oli pitkä osoite. Nyt pitäisi Wallinin edistää kirjastoihin keyloggerit torjuvat ohjelmat, jolla sisäänkirjautumistiedot voitaisiin antaa näppäilemättä.
Kun henkilö maksaa laskun luottokortilla netissä, hänen luottokorttinsa tunnusluvut otetaan haltuun ja niitä kaupataan eteenpäin.
* Juuri siksi pitäisi luotettaville maksaa vaikka ennakkomaksu ennen kuin käyttää luottokorttia. Suomalainan avainlukulista on hyvä menetelmä, mutta ei sovi kansainväliseen kauppaan.
Verkkohuijaukset ovat siis merkittävä ja erittäin tuottava tulonlähde rikollispiireille. Pankkitroijalaiset muokkaavat koneen toimintaa niin, että kun käyttäjä kirjautuu saastuneelta koneelta pankkiin, troijalainen muuttaa lennossa tilinumeroita ja siirtää rahaa aivan toiseen paikkaan.
* Juuri tämän vuoksi ei voi riittävästi painottaa sitä, että surffailu voi tapahtua USB-Flash -muistipuikolta tai Live-CD-linuxilta. Kansanedustajat ovat hyvä esimerkki tietoturvasta: heillä on uskomattoman ruhtinaalliset palvelut ympärillää, mutta ei tietoliikennekokemusta. Eduskunnan tietohallintopäällikön sijasta he ottavat tietonsa satunnaisesti ja neutraalisti lehdistä.
Financial Times arvioi menetykset Saksassa noin 70 miljoonaksi euroksi. Noin 70 % kaikesta sähköpostista on nykyään roskapostia – ja suurin osa siitä tulee saastuneiden kotikoneiden kautta.
* Tätä varten esimerkiksi gmailissa on suodattimia.
Virossa keväällä 2007 pronssisoturipatsaan yhteydessä tehtiin nettihyökkäykset Viron valtion verkkoinfrastruktuuriin. Maan keskeiset tietojärjestelmät kaatuivat.
* Eivät kaatuneet. Ainoa, mikä kaatui, olivat muutamien ministeriöiden ja poliitikkojen verkkosivut, millä osoitettiin, ettei Viron ole NATO-maana kovinkaan suojassa edes virtuaalisesti. Suuri osa kaatumisesta aiheutettiin aivan tavallisella tavalla DoS:llä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelunestohyökkäys
* Verkkosivut ”kaatuvat” aina silloin, kun sivulle tulijoita on liikaa verrattuna palvelukykyyn: kyse on liikenneruuhkasta risteyksessä.
* Virolaiset reagoivat asiaan emotionaalisesti, koska ovat ylpeitä ”kaiken verkkoon siirtämisestään”. Tämä näkyy vaikka verkkojen määrässä esimerkiksi turistina. Jossain raatihuoneenaukion ravintolassa Tallinnassa voi samaan aikaan näkyä pöydän ääressä 11 verkkoa .
Viro joutui sulkemaan itsensä kansainvälisen internet-liikenteen ulkopuolelle.
* Missä tuo on mainittu? Ei tietääkseni Viro kokonaan sulkenut Internet-liikennettään.
Viron iskujen jälkeen hyökättiin myös Suomeen.
* Ei mitään merkittävää merkitystä. Suomen kannalta vaarallisin tietoverkkohyökkäys on ollut Danske Bankin tietojärjetelmäsekoilu Sampo Pankissa.
Tietoverkkojen turvallisuuteen liittyy kaksi haastetta. Yhteen internet-yhdysväylään perustuva tietoliikenne on siis haavoittuva. Kriittinen infrastruktuuri on pidettävä erossa julkisesta verkosta. sillä julkisessa verkossa toimivat järjestelmät on mahdollista lamauttaa. Suomessa digitaaliset ohjaus- ja automaatiojärjestelmät on pidettävä erillään avoimesta tietoverkosta. Rahaliikenteen ja energialaitosten järjestelmät tarvitsevat erityistä suojausta.
* Tämä järjestelmä on Suomessa jo olemassa. Puolustusvoimilla on oma järjestelmänsä, mistä voi kansanedustajakin osittain saada yleistä tietoa. Sisäasiainministeriö on matkapuhelimineen jo Suomen Erillisverkkojen Virvessä. Se, mikä Suomesta puuttuu on vain valtakunnan sisällä kulkeva verkko, jonka Itella voisi rakentaa. Suomalainen sähköposti kulkee selväkielisenä usein Ruotsin kuningaskunnan kautta ja Yhdysvaltain kautta Yahoo:na, Hotmailina, Gmailina jne. Suomi tarvitsisi myös kansallisen sähköpostin. Tämän suunnitteluun ei ole ollut viestintäministereillä oikein tahtoa.
Kaikkea ei voi siirtää pois julkisesta verkosta, kuten verkkopankkeja. Verkkopankit ovat verraten helppoja kohteita kaataa ylikuormitushyökkäykselle.
* Siis palvelunestohyökkäykselle? Verkkopankin voi tuplata. Tiedon siitä, missä vaihtoehtoinen osoite on ja kuka sinne pääsee, voidaan tuottaa kalliilla puhelimella. Kannattaisi tutkia, mitä Virossa on tehty. Toisaalta Viro ei voi julkistaa kaikkia kikkojaan, koska se tekee suojakeinot tehottomiksi seuraaville hyökkäyksille, koska kyse on informaatiosodankäynnistä, siis sodankäynnistä, jossa omien toimenpiteiden salaaminen on yksi osa taistelua.
Suuri haaste on se, kuinka säilytetään tietojärjestelmiin liittyvän ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen Suomessa. Nyt toimintoja ulkoistetaan ympäri maailmaa. Ei hyvältä näytä!
* Verkossa ei ole absoluuttista osaamista, vaan toinen on tilanteeseen nähden vain nokkelampi kuin toinen samoinkin tiedoin. Suuri osa verkko-osaamisesta niin kuin kaikesta teknisestä osaamiesta tulee tuotteistettuna Yhdysvalloista.
* Suomessa on huolestuttavaa se, että ei ole poliittisesti korrektia puhua kaikkien valtioiden toimista Suomen alueella samanaikaisesti. Venäjästä ja Virosta sekä Kiinan kansantasavallasta saa keskustella, mutta Saksasta, Yhdysvalloista tai Ruotsista ei.
Päivi Lipponen / * Tapio O. Neva
* Suuri osa maailman tietojärjestelmäosaamisesta on kotoisin Yhdysvalloista. Myös GNU/LInux:ia kehittävät pääasiassa yhdysvaltalaiset: Debian jne.
Tietojärjestelmiin liittyvä ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen on säilytettävä Suomessa.
* Kyse ei ole jatkuvasta ylläpidosta, vaan verkkoon liittyvistä viruksista, joita voidaan syöttää verkon kautta kenen tahansa kanssa ylläpidettyyn järjestelmään. Tietoverkko ei ole luonteeltaan saari, vaan järvi. Internet on luonteeltaan valtameri, johon mahtuu rannikoiltaan, palomuurirajapinnoiltaan monenlaista merijalkaväkeä ja merirosvoja sekä salakuljettajia.
* Suomessa ruotsalainen Telia-Sonera, Elisa ja Welho ovat siirtäneet osan verkon valvonnasta NSA:lle: www.nsa.gov : on olemassa suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenten verkkosivuja, joille meno rekisteröityy Yhdysvaltoihin ruotsalaisen Telia-Soneran yhdysvaltain putkea pitkin. Yksinekertaisella trace route -käskyllä voidaan paljastaa, ketkä Euroopan parlamentin jäsenistä ovat merkittäviä Yhdysvaltain kannalta, ja ketkä eivät. Esko Seppäsellä on pisin logi. Lisäksi yhdysvaltalainen yritys valvoo Internetin juurta. Tätä on yritetty saada YK:lle, mutta järjestely on Yhdysvaltain signaalitiedustelulle niin tärkeä, että vallankaappaus YK:lle ei ole onnistunut.
* Valtiot kokeilevat verkkohyökkäyskykyään. Esimerkiksi kiinalaisten on uskottu kyenneen 1 1/2 viikon hyökkäyksellä pudottamaan 1 500 Yhdysvaltain puolutusministeriön, ”Pentagonin”, tietokonetta verkosta. Maailman mitassa tämä on tietenkin noloa, koska jokainen olettaa, että nimenomaan Pentagonin tietokoneet ovat vahvasti puolustettuja.
* Yksi tietovaarallisimmista palveluista on nykyään Facebook. Facebookin ei pitäisi:
1) antaa täydellistä profiiliaan
2) antaa vakisähköpostiosoitettaan, vaan pitäisi antaa joku satunnaissähköpostiosoite, joka on reititetty omaan sähköpostiosoitteeseen.
3) sähköpostiosoitteita tulee olla monia. Kilpailuihin ja satunnaistarkoituksiin olevaa sähköpostiosoitetta kannattaa vaihtaa kerran vuodessa
=> Yleensäkin viestisodankäynnin ohjeet pätevät melko hyvin verkkoihin: yhteyksiä ja tunnuksia tulee vaihtaa.
Nyt toimintoja ulkoistetaan vauhdilla. Suomen verkkoja hoidetaan Intiasta käsin. Tämä tekee Suomen hyvin haavoittuvaiseksi, jos syntyy globaalikriisi.
* Intialaiset eivät ole välttämättä kaikki epäluotettavia. Uhkakuvat pitäisi kartoittaa. Suomen uhkakuvat liittynevät pääasiassa Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Esimerkiksi sisäasiainministeriön huomasi liian myöhään, että Telia-Sonera on jonkinlainen kansallinen turvallisuusriski kaikessa ruotsalaisuudessaan ja sisäasiainministeriön virkamiesten matkapuhelimet otettiin pois Telialta. Toiksekseen ilmeisesti Kari Häkämies -kriisin jälkeen uskottiin, että valtiolla kannattaa olla viranomaisverkko, joka on markkinavoimilta suojassa. http://www.erillisverkot.fi/su…/hallitus/
…
Ystäväni klikkasi auki meilin, jossa hän tuttunsa tiedotti kiireellisestä asiasta. Meilissä ei kuitenkaan ollut mitään sanomaa. Klikkaamalla hänen yhteystietonsa olivat kirjautuneet sivustolle, josta alkoi saapua hänelle vieraiden miesten yhteydenottopyyntöjä.
* Vieraista miehistä tulee tuttuja, tai jopa puoliso, kunhan jaksaa tutustua. Niin myös ajan oloon eropuoliso. Lähetetyssä sähköpostissa oli tuskin tutun oikeaa sähköpostiosoitetta, vaan sinne päin ja teksti oli varmaankin englanniks tai suomeksi perusmuodossaan tai väärässä sijamuodossa. Surffaillessa tietoturva omalla kovalevyllä kasvaa, jos surffailuun käyttää Live-ON -Linuxia, jolloin koko tieto jää ”kassiin” RAM:iin, jonka sisältö tyhjenee, kun virta sammutetaan. Osa tietoturva-ammattilaisista käyttää USB-Flash -muistipuikkoa, kahta samanlaista. Kun se ensimmäinen saastuu, se formatoidaan ja toisesta siirretään samanlainen ohjelma tilalle - ja taas jatketaan.
* Verkkosivuilla tapahtuvaa rekisteröintiä varten ihmiset ovat oppineet käyttämään muuta IP:ä kuin omaa dynaamista varsinaistaan: http://www.samair.ru . Yhdysvalloissa on jopa kaupan vuokrattavana IP:ä, joiden avulla voi oman IP:nsä asemesta antaa jonkin toisen IP:n verkosivustojen urkintaohjelmille. Kyseessä on strategiseen tiedusteluun liittyvä verkostosodankäynti, jossa valistuneimmat kansalaiset ovat jo varustautuneita. Kouluissa tietoturvaa pitää kehittää. Lapset jo ymmärtävät, ettei verkossa kannata esiintyä nimellä, johon kaikki pääsevät kiinni ja voivat tulla vastaan, vaan käyttävät taisteilijanimiä ja rajoittavat tiedonkeruun itsestään. Tämä on täysin toisenlainen maailma, kun vertaa sitä sanomalehtien palstoilla omalla nimellä uhoaviin analogisen aikakauden sankarimiehiin.
Tietokonevirusten määrän kasvaa jatkuu hälyttävällä tahdilla. Haittaohjelmia tunnetaan satoja, tuhansia. Viisi vuotta sitten hyökkäykset olivat vielä harrastelijoiden tekemiä, mutta nyt niiden sijaan ovat tulleet rikollisten tekemät hyökkäykset. Jopa terrorismin rahoitus tapahtuu verkkojenavulla.
* Ongelma on siinä, että osa verkostosodankäynnistä on aivan muodollisesti kunniallisten hallitusten tukemaa: ellei osaa hyökätä, ei osaa puolustaakaan. Hallitukset eivät kuitenkaan lamauta kokonaisia järjestelmiä eivätkä jatkuvasti, koska siitä tulisi suuri diplomaattinen haloo. Satelliittien alasampumisen tapaan ne kuitenkin varovaisesti muistuttavat toisilleen olemassa olostaan ja kyvystään.
Viruksia tekemällä voi rikastua. Esimerkistä käyvät näppäimmistönauhurit. Käyttäjä ei edes huomaa, että näppäimmistönauhuri poimii kaiken, minkä hän kirjoittaa koneella ja lähettää vakoilijalle.
* Juuri tämän vuoksi pitäisi peruskoulussa, toisen asteen oppilaitoksissa ja kirjastoissa tiedottaa, että keyloggerilta voi välttyä: tunnussanat annetaan hiirellä klikkaamalla, jolloin näppäimistön paineluja ei tule sisäänkirjauduttaessa. Myös keyloggerin asentamista voidaan vaikeuttaa siten, että tietokone pannaan lukitusasentoon huoneesta lähdettäessä ja että jokaisella tietokone on ”oma” läppäri, joka ei jää SOL-siivouspalvelun tai muukana kontroliin työtuntien päätyttyä. Itse asiassa Stefan Wallin voisi jatkaa siitä, mihin Tanja Karpela pääsi kulttuuriministerinä. Karpela edisti kirjastojen verkkovalvontaa, ja samalla vaikeutti myös hyödyllisille sivuille pääsyä, joilla oli pitkä osoite. Nyt pitäisi Wallinin edistää kirjastoihin keyloggerit torjuvat ohjelmat, jolla sisäänkirjautumistiedot voitaisiin antaa näppäilemättä.
Kun henkilö maksaa laskun luottokortilla netissä, hänen luottokorttinsa tunnusluvut otetaan haltuun ja niitä kaupataan eteenpäin.
* Juuri siksi pitäisi luotettaville maksaa vaikka ennakkomaksu ennen kuin käyttää luottokorttia. Suomalainan avainlukulista on hyvä menetelmä, mutta ei sovi kansainväliseen kauppaan.
Verkkohuijaukset ovat siis merkittävä ja erittäin tuottava tulonlähde rikollispiireille. Pankkitroijalaiset muokkaavat koneen toimintaa niin, että kun käyttäjä kirjautuu saastuneelta koneelta pankkiin, troijalainen muuttaa lennossa tilinumeroita ja siirtää rahaa aivan toiseen paikkaan.
* Juuri tämän vuoksi ei voi riittävästi painottaa sitä, että surffailu voi tapahtua USB-Flash -muistipuikolta tai Live-CD-linuxilta. Kansanedustajat ovat hyvä esimerkki tietoturvasta: heillä on uskomattoman ruhtinaalliset palvelut ympärillää, mutta ei tietoliikennekokemusta. Eduskunnan tietohallintopäällikön sijasta he ottavat tietonsa satunnaisesti ja neutraalisti lehdistä.
Financial Times arvioi menetykset Saksassa noin 70 miljoonaksi euroksi. Noin 70 % kaikesta sähköpostista on nykyään roskapostia – ja suurin osa siitä tulee saastuneiden kotikoneiden kautta.
* Tätä varten esimerkiksi gmailissa on suodattimia.
Virossa keväällä 2007 pronssisoturipatsaan yhteydessä tehtiin nettihyökkäykset Viron valtion verkkoinfrastruktuuriin. Maan keskeiset tietojärjestelmät kaatuivat.
* Eivät kaatuneet. Ainoa, mikä kaatui, olivat muutamien ministeriöiden ja poliitikkojen verkkosivut, millä osoitettiin, ettei Viron ole NATO-maana kovinkaan suojassa edes virtuaalisesti. Suuri osa kaatumisesta aiheutettiin aivan tavallisella tavalla DoS:llä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelunestohyökkäys
* Verkkosivut ”kaatuvat” aina silloin, kun sivulle tulijoita on liikaa verrattuna palvelukykyyn: kyse on liikenneruuhkasta risteyksessä.
* Virolaiset reagoivat asiaan emotionaalisesti, koska ovat ylpeitä ”kaiken verkkoon siirtämisestään”. Tämä näkyy vaikka verkkojen määrässä esimerkiksi turistina. Jossain raatihuoneenaukion ravintolassa Tallinnassa voi samaan aikaan näkyä pöydän ääressä 11 verkkoa .
Viro joutui sulkemaan itsensä kansainvälisen internet-liikenteen ulkopuolelle.
* Missä tuo on mainittu? Ei tietääkseni Viro kokonaan sulkenut Internet-liikennettään.
Viron iskujen jälkeen hyökättiin myös Suomeen.
* Ei mitään merkittävää merkitystä. Suomen kannalta vaarallisin tietoverkkohyökkäys on ollut Danske Bankin tietojärjetelmäsekoilu Sampo Pankissa.
Tietoverkkojen turvallisuuteen liittyy kaksi haastetta. Yhteen internet-yhdysväylään perustuva tietoliikenne on siis haavoittuva. Kriittinen infrastruktuuri on pidettävä erossa julkisesta verkosta. sillä julkisessa verkossa toimivat järjestelmät on mahdollista lamauttaa. Suomessa digitaaliset ohjaus- ja automaatiojärjestelmät on pidettävä erillään avoimesta tietoverkosta. Rahaliikenteen ja energialaitosten järjestelmät tarvitsevat erityistä suojausta.
* Tämä järjestelmä on Suomessa jo olemassa. Puolustusvoimilla on oma järjestelmänsä, mistä voi kansanedustajakin osittain saada yleistä tietoa. Sisäasiainministeriö on matkapuhelimineen jo Suomen Erillisverkkojen Virvessä. Se, mikä Suomesta puuttuu on vain valtakunnan sisällä kulkeva verkko, jonka Itella voisi rakentaa. Suomalainen sähköposti kulkee selväkielisenä usein Ruotsin kuningaskunnan kautta ja Yhdysvaltain kautta Yahoo:na, Hotmailina, Gmailina jne. Suomi tarvitsisi myös kansallisen sähköpostin. Tämän suunnitteluun ei ole ollut viestintäministereillä oikein tahtoa.
Kaikkea ei voi siirtää pois julkisesta verkosta, kuten verkkopankkeja. Verkkopankit ovat verraten helppoja kohteita kaataa ylikuormitushyökkäykselle.
* Siis palvelunestohyökkäykselle? Verkkopankin voi tuplata. Tiedon siitä, missä vaihtoehtoinen osoite on ja kuka sinne pääsee, voidaan tuottaa kalliilla puhelimella. Kannattaisi tutkia, mitä Virossa on tehty. Toisaalta Viro ei voi julkistaa kaikkia kikkojaan, koska se tekee suojakeinot tehottomiksi seuraaville hyökkäyksille, koska kyse on informaatiosodankäynnistä, siis sodankäynnistä, jossa omien toimenpiteiden salaaminen on yksi osa taistelua.
Suuri haaste on se, kuinka säilytetään tietojärjestelmiin liittyvän ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen Suomessa. Nyt toimintoja ulkoistetaan ympäri maailmaa. Ei hyvältä näytä!
* Verkossa ei ole absoluuttista osaamista, vaan toinen on tilanteeseen nähden vain nokkelampi kuin toinen samoinkin tiedoin. Suuri osa verkko-osaamisesta niin kuin kaikesta teknisestä osaamiesta tulee tuotteistettuna Yhdysvalloista.
* Suomessa on huolestuttavaa se, että ei ole poliittisesti korrektia puhua kaikkien valtioiden toimista Suomen alueella samanaikaisesti. Venäjästä ja Virosta sekä Kiinan kansantasavallasta saa keskustella, mutta Saksasta, Yhdysvalloista tai Ruotsista ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisit vaan laittanut tuohon Lipposkan juttuun linkin, ihan vaan vertailun vuoksi
http://lipponen.blogit.uusisuomi.fi/2009/04/03/tietojarjestelmaosaamista-ei-saa-ulkoistaa/
Tietojärjestelmäosaamista ei saa ulkoistaa
3.4.2009 7.32 | Päivi Lipponen | Yleinen
Tietojärjestelmiin liittyvä ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen on säilytettävä Suomessa. Nyt toimintoja ulkoistetaan vauhdilla. Suomen verkkoja hoidetaan Intiasta käsin. Tämä tekee Suomen hyvin haavoittuvaiseksi, jos syntyy globaalikriisi.
…
Ystäväni klikkasi auki meilin, jossa hän tuttunsa tiedotti kiireellisestä asiasta. Meilissä ei kuitenkaan ollut mitään sanomaa. Klikkaamalla hänen yhteystietonsa olivat kirjautuneet sivustolle, josta alkoi saapua hänelle vieraiden miesten yhteydenottopyyntöjä.
Tietokonevirusten määrän kasvaa jatkuu hälyttävällä tahdilla. Haittaohjelmia tunnetaan satoja, tuhansia. Viisi vuotta sitten hyökkäykset olivat vielä harrastelijoiden tekemiä, mutta nyt niiden sijaan ovat tulleet rikollisten tekemät hyökkäykset. Jopa terrorismin rahoitus tapahtuu verkkojenavulla.
Viruksia tekemällä voi rikastua. Esimerkistä käyvät näppäimmistönauhurit. Käyttäjä ei edes huomaa, että näppäimmistönauhuri poimii kaiken, minkä hän kirjoittaa koneella ja lähettää vakoilijalle. Kun henkilö maksaa laskun luottokortilla netissä, hänen luottokorttinsa tunnusluvut otetaan haltuun ja niitä kaupataan eteenpäin. Verkkohuijaukset ovat siis merkittävä ja erittäin tuottava tulonlähde rikollispiireille. Pankkitroijalaiset muokkaavat koneen toimintaa niin, että kun käyttäjä kirjautuu saastuneelta koneelta pankkiin, troijalainen muuttaa lennossa tilinumeroita ja siirtää rahaa aivan toiseen paikkaan.
Financial Times arvioi menetykset Saksassa noin 70 miljoonaksi euroksi. Noin 70 % kaikesta sähköpostista on nykyään roskapostia – ja suurin osa siitä tulee saastuneiden kotikoneiden kautta.
Virossa keväällä 2007 pronssisoturipatsaan yhteydessä tehtiin nettihyökkäykset Viron valtion verkkoinfrastruktuuriin. Maan keskeiset tietojärjestelmät kaatuivat. Viro joutui sulkemaan itsensä kansainvälisen internet-liikenteen ulkopuolelle.
Viron iskujen jälkeen hyökättiin myös Suomeen.
Tietoverkkojen turvallisuuteen liittyy kaksi haastetta. Yhteen internet-yhdysväylään perustuva tietoliikenne on siis haavoittuva. Kriittinen infrastruktuuri on pidettävä erossa julkisesta verkosta. sillä julkisessa verkossa toimivat järjestelmät on mahdollista lamauttaa. Suomessa digitaaliset ohjaus- ja automaatiojärjestelmät on pidettävä erillään avoimesta tietoverkosta. Rahaliikenteen ja energialaitosten järjestelmät tarvitsevat erityistä suojausta.
Kaikkea ei voi siirtää pois julkisesta verkosta, kuten verkkopankkeja. Verkkopankit ovat verraten helppoja kohteita kaataa ylikuormitushyökkäykselle.
Suuri haaste on se, kuinka säilytetään tietojärjestelmiin liittyvän ohjauksen, ylläpidon, järjestelmänhallinnan ja teknisen tuen osaaminen Suomessa. Nyt toimintoja ulkoistetaan ympäri maailmaa. Ei hyvältä näytä!