hämärä muistikuva että laminoituun putkenpätkään jossa nestettä?
Vator 17
Vator 17
Toimiiko kaiku
pohjan läpi?
201754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
se toinen kiinnitys oli joku sika/silikoonimassalla vaan pohjaan. tästä on täällä aikapaljon keskustelua, joten haulla löytynee.
anturin tehoa. Asennusohjeet sekä "through-hull" että rungon sisäpuoliseen asennukseen tuli ainakin oman kaikuluotaimeni mukana, mutta yleisiä asennusohjeita löytyy netistäkin.
Periaate on, että liimaat putkenpätkän runkoon ja täytät sen öljyllä. Anturin ja rungon väliin ei saa jäädä ilmakuplia. Myös runkolaminaatin täytyy olla homogeenistä (ei kuplia lasikuidussa eikä sandwich-rakennetta).
http://www.syqwestinc.com/support/install/install-inhull.htm
Saahan sen veneen pohjaan rakentaa vaikka millaisia säiliöitä, mutta esim. Lowrancen manuaali neuvoo pistämään epoksia anturin ja pohjan väliin eikä mitään altaita tarvita.
Niin olen tehnyt ja hyvin toimii.
Näinhän niissä Lowrancen ohjeissa todetaan:
"In this installation, the transducer is bonded to the inside of the hull with epoxy. Ideally, the transducer is placed in the aft third of the hull close to the centerline. The signal "shoots through" the hull with some loss of signal strength. This installation must be made in an area of the hull that is made from solid fiberglass, with no air bubbles or separated layers. If the hull is of multi-layer or "sandwich" construction, you will have to remove the inner layer of fiberglass and the wood or foam core to expose the outer layer of the hull. This type of mount is recommended only with 192 or 200 kHz transducers".
Mutta jos jaksoit lukea viestin linkin, huomasit hyviä asennusvinkkejä kuten sen vedellä täytetyn muovipussin avulla testaamisen parhaan sijainnin löytämiseksi. Rungon paksuus voi olla ongelma. Sitä ongelmaa sinun veneessäsi ei ilmeisesti ollut.
Yleensä kannattaa testailla anturin paikkaa ennenkuin kaikuluotaimen kiinnittää lopullisesti.
Furunon kaikuluotaimessa on erilainen anturi rungon sisäpuoliseen asennukseen kuin läpirungon asennukseen. Sama vesipussilla testaaminen esitetään myös Furunon manuaalissa. Nasan kaikuluotaimeen saa erillisen sisäasennustarvikkeen.
http://www.furunousa.com/Furuno/Doc/0/N39223ER847KN0NHPEGLEFL6FC/P79_Installation.pdf
http://www.force4.co.uk/450/Nasa--In-Hull-transducer-Kit-for-Fibreglass-Hulls.html
mitään vippaskonsteja. Pohjaan sopivan tasaiseen kohtaan suoraan kiinni; putsaat ensin kohdan ja sitten epoksiliimalla kiinni. Jos olet epävarma toiminnasta, voi jollain vesipussitempulla vähän kokeilla ensin. Itse en viitsinyt, koska edellisen omistajan aikanaan asentama kaiku oli samoilla kohdilla eikä ollut vaivautunut edes liimaamaan sitä vaan antoi anturin heilua.
Suoritus ehkä alenee vähän ideaalista, mutta sillä ei ole merkitystä matalissa vesissä ja jossain yli 50 metrin syvyyksissä pohja on kyllä tarpeeksi kaukana kumminnii.
Varmaan toimii ohutpohjaisissa veneissä, mutta jos laadukkaammasta kyse niin, kannattaa testata vesipussikikalla.
mutta varmasti oli kyseessä laadukkaampi vene kuin mihin sinulla on ikinä varaa, lepakkoaivo!
No mainitse nyt vaan, jos toimi ihan anturilla, joka siellä pohjalla vaan irrallaan oli, niin.....?
Ainahan sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa.
Pehmeä mutapohja ja 50 m löytyy tuskin pohjan läpi asennetullakaan anturilla, sisäpuolisella jää yllättävän pieniin lukemiin. Sileä kalliopohja taas näkyy reippaasti suunnilleen niin syvältä kuin meidän vesiltä vettä löytyy.
Kun kaikuluotaimen anturi on asennettu pohjan läpi, se kyllä pystyy useimmiten näyttämään syvyyden Itämerellä (riippuen kaikuluotaimesta). Vain jossain Gotlannin ja Landsortin välillä kaiku ei löydä pohjaa tai alkaa näyttää jotain muuttuvia lukemia muutaman metrin syvyydestä.
" Sileä kalliopohja taas näkyy reippaasti suunnilleen niin syvältä kuin meidän vesiltä vettä löytyy." - Mistä tiedetään onko sileä kaliopohja, kun kaiku näyttää esim. lukemaa 155 m?
Aikaisemmin laitoin anturin pohjan sisäpuolelle, jolloin se ei yleensä näyttänyt yli 20 m syvyyksiä - siksi muutin asennuksen jo seuraavan telakoinnin aikana pohjan läpi. Se on paljon parempi vaihtoehto. Seuraavissa veneissäni valinta on ilman muuta ollut pohjan läpi eikä rungon sisäpuolelle. En ole enää edes kokeillut sisäpuolista anturia.
Jos pohjan muoto on syvä V, luultavasti sisäpuolinen anturi jonkun epoksikakun avulla voi pudottaa kaikuluotaimen tehoa enemmän kuin tasapohjaisessa paatissa. Ohutpohjaisesta veneestä minulla ei ole kokemusta.
Kun kaiku välillä heittelee kaksinkertaisia lukemia syvältä, tietää, että alla on erittäin hyvin heijastavaa sileää kalliota. Ne tuplalukemathan tulevat toisesta heijastuksesta, joka on siis kertaalleen käynyt veden pinnassa kääntymässä.
Erilaisia kaikuja tulee monista lähteistä, pohjakasveista, lämpötilan muutoskerroksista, mutapohjan sedimenttikerroksista ja niistä monikerroista. Siinä on elektroniikalla työtä löytää se oikea joukosta. Ja se erottaakin enimmäkseen hyvät kaiut huonoista. Ja jos signaalia heikennetään anturin sisäpuolisella asennuksella, on elektroniikan tehtävä entistä vaikeampi.
Kaiun tärkein tehtävä on auttaa pohjakosketuksen välttämisessä. Olennaista on siis suoritus n. 2-10 m syvyyksiin. Muu on "overkilliä".
Kaiulla on muutakin tehtävää,. kokenut kulkija käyttää sitä myös navigoinnin apuna, eli se on osa paikanmääritystä...
Ainakin meilläpäin länsirannikolla, jossa on tunnetusti matalat ja hankalat vedet.
veneilijöitä tosiaan on, että täytyy käyttää noin aataminaikuista konstia, kun plotterit on keksitty?
Paikanmääritys kaiulla on joutavaa pelleilyä nykyään.
Kun vettä on alle 10 m, voi rysähtää koska hyvänsä, parikin solmua on siinä kova vauhti. Pohjan muodot ovat samanlaisia vedenpinnan molemmin puolin ja 10 m jyrkänteet tuiki tavallisia. Ja todennäköisesti siitä kalliojyrkänteen juurelta alkaa se pehmeä pohja.
Mutta, pelkästään plotterilla et pärjää muualla kuin jossain kehä kolmosen sisäpuolella,sekä merkityillä väylillä. (Väylällä ei ole kiviä) Tulehan poikaseni saaristoon, käy kiertämässä esim. Ahvenanmaa ensin kaikkine vuonoineen sekä saarineen, kolua hiukan enemmän outoja vesiä...jne.
Katsotaan sitten riittääkö pelkkien saarien sijainnin näkeminen plotterista riittäväksi.
Kyllä pohjan muoto on yksi navigoinnin osatekijä kun ollaan pikkuisen kauempana kotoa äidin helmoista.
Yksi käytännön tarve tulee ankkuroidessa. Kun ankkuroit vaikkapa jossain Shetlannin tai Norjan vuonoissa, on tosi tärkeä tietää onko syvyys 200 metriä vai 10 metriä. Sitä et näe plotterista. Plotterista voit nähdä ainoastaan saman kuin kartasta.
Tarvitsee sitä kaikua myös kotimaan saaristossa ankkuroidessa. Täällähän liika syvyys ei ole ongelma, vaan yleensä mataluus on riesa. Kiva on silti tietää ankkuripaikan syvyys että osaa laskea sopivan määrän keula-ankkurin kettinkiä ulos.
jälkeen olen yhä varmemmin sillä kannalla, että veneilijän kuljettajatutkinto tarvitaan. Vaikka on asiantuntevia veneiljöitä paljon, niin sitten on täysiä tonttujakin. Kirjallinen tutkinto, johon voisi valmistautua itseopiskelulla, mutta jonkin verran vaikea. Jotain metsästäjätutkinnon tasoa. Ihmishengistä ja isommista taloudellisista riskeistä on veneilyssä kysymys, kuin metsästyksessä.
ole näkynyt. Jos jätetään laskuista nuo muutamat vanhentuneisiin navigointimenetelmiin nojaavat, jotka eivät käsitä, että on typerää haaskata rahaa ominaisuuksiin, joita ei tarvita.
aloittaa taas tuota jauhamista veneajokortista. Onko itsellesi veneily vaativampikin suoritus? Pitäisikö purjehtijoille pistää kypäräpakko, puomi voi lyödä päähän. Pakollisen veneilyajokortin avulla taas jotkut törpöt haluavat saada itselleen oman hiekkalaatikon. Tällä palstalla suurin osa on veneillyt kauan, osa jopa koko pienen (t. suuren) ikänsä. Heiltä sinä voisit kuulla itsekin monta "ihmeellistä" asiaa. Älä kuule rupea isääs opettamaan....