kun kerran en osaa rakkaudesta kirjoittaa
niin tehdään se sitten toisin
etikkaisia, hapokkaita kirjaimia elämästä
katkeruudesta
ja unohdetaan mansikoiden makeus
siirapoitu runous
jokin minussa kuitenkin
pitää otetta väkevästi Sinussa kiinni
kaikkien viileiden
ohikatsottujen hetkien härmä
sellaisina hetkinä
kun tekisi mieli heittää porsliinit seinään
kirota hampaat kirskuen
silloin
silloin se tulee kuin varkain
joku haikeus entiseen
varastettujen suudelmien ikävään
hamuavien käsien retkiin
ja minä
minä kirjoitan vain siitä
mitä joskus on ollut ja mennyt
tämä päivä
on kuitenkin suolaa ja sokeria
niin tehdään se sitten toisin
etikkaisia, hapokkaita kirjaimia elämästä
katkeruudesta
ja unohdetaan mansikoiden makeus
siirapoitu runous
jokin minussa kuitenkin
pitää otetta väkevästi Sinussa kiinni
kaikkien viileiden
ohikatsottujen hetkien härmä
sellaisina hetkinä
kun tekisi mieli heittää porsliinit seinään
kirota hampaat kirskuen
silloin
silloin se tulee kuin varkain
joku haikeus entiseen
varastettujen suudelmien ikävään
hamuavien käsien retkiin
ja minä
minä kirjoitan vain siitä
mitä joskus on ollut ja mennyt
tämä päivä
on kuitenkin suolaa ja sokeria
Vastaukset 20
Vanhimmat
että makeiden mansikoidenkin
päällä on suolaa.
Tunteiden leikit rakkauden
ja tyhjyyden tunteen välillä
vaihtelee joskus kovasti.
Rakkaudessa kun repii itsensä auki
ja saa silti vain hyminää,
tuntuu että koko rakkauden alttari
on uponnut menneiden tunteiden
viilipyttyyn.
Kiitos luettavasta hyvästä tekstistäsi.
hyvin tarkkaan sanomasi, siinä on paljon totuuden
jyviä. Rakkaus ei ole koskaan helppoa, siihen
kuuluu tulivuoren purkaukset ja jäävuoren huiput.
Kiitos itsellesi, palautteesi on aina yhtä mie-
luisaa luettavaa.
Hyvää pyhäpäivän jatkoa.
... muuta tämäkin sanallinen taiteesi nyt on
kuin rakkausrunojen helmi.
sekin on rakkautta kun heität prosliinit
seinille särkymään,
sen tunteen alaliitteitä vain hihii.
hyvin sanot-silloin se tulee kuin varkain
sydämestä muistuttamaan hetkellisestä poissa
olostaan ja antaen luvat taas tunteiden mielettömyydelle.
tässä oli taas mukavasti mukana erikoissanastoasi
kuten esim. tuo härmä.
paljon olisi mahtavia kohtia hienossa runossasi
mitä sormella osoitella
mutta tyydyn vain sanomaan: hyvä upea linda !!!
ja itseasiassa syntyi kiukusta. Kiukusta siksi,
että se onnitteluruno Mysille kiskaistiin pois,
eikä siirretty edes taviksien puolelle. Täysin
käsittämätön poistologiikka täällä nykyään.
Silloin kun elämä ei hymyile, on hyvä muistella
niitä kauniinpia ja herkinpiä hetkiä. Aikaa,
jolloin rakkaus oli vielä oraalla.
Sinun palautteesi on aina yhtä sanoilla hyväilyä,
kiitos Jouni.
Runosi on kuin malja, myös muodoltaan; pohjalla elämän suola ja sokeri, reunoina ote väkevä ja viininä haikeus, varastetut suudelmat, kosketuksen ikävä.
Silloin kun haikeus tulee, heitä ne porsliinit seinään ja huomaat, että malja on puoliksi täynnä ja sinne mahtuu nyt jotain uutta.
Kyllä, pidin paljon runostasi.
olen kateellinen Sinulle ja antamillesi palaut-
teille. Jos runonkaan kirjoittaminen ei ole help-
poa, niin ei sitä ole palautteen tai vastausten-
kaan kirjoittaminen. Jos oppisin joskus olemaan
yhtä rikas palautteiden kirjoittaja kun Sinä,
olisin saavuttanut paljon.
En ole muuten koskaan vielä heitellyt oikeasti
astioita kiukustuessani, mutta äänivarat on
kyllä äärimmillään. Onneksi ei ole naapureita
seinän takana.
Kaunis kiitos Sinulle, olipa jälleen ihanaa lu-
ettavaa.
Halii sinua,,,hih! kosken kuohuun uisin,,,,,,Runosi oli taas niin mahtavan hyvä pidin
viskoo astioita, minä vaan heittelen ärräpäitä
ilmaan =)
Vastahali sinne päin ja ihanaa pyhäpäivää kiitos-
ten kera.
pohdittavaa. Siispä elämän arki, vähän sitä ja tätä. Kaipaus siihen mitä oli enemmän joskus, mutta kun tänään lasketaan tulot ja menot, jäädään plussalle sittenkin. Tämmöinen ajatus heräsi tänään. Ps. Etikka ja suolakurkut ovat hyviä ja sirpaleita voi kierrättää monin tavoin.. Nyt en ajatellut sinisiä ollenkaan.:)
jos runo antoi pohdittavaa, se on silloin täyttä-
nyt paikkansa.
Coctailia, elämän coctailistahan runo koostui.
Sen varjoista ja valoista, ja syntyi todellisessa
kiukunpuuskassa sen onnittelurunon poistotunnel-
missa. Olin pyhää vihaa täynnä, ja siksi kai runo
oli helppo kirjoittaa. Sanat oikeastaan
putoilivat kuin itsestään eteeni, ei tarvinnut
paljon miettiä. Ei sittenkään, vaikka siinä
olikin ihan omaa elämää mukana.
Kiitos paljon Sinullekin aina yhtä mielenkiintoi-
sesta palautteesta.
En minä kiistäkään ettetkö olisi
kaunis nainen. Siitä vain on tullut
painajaisen.
Olen sinusta mustasukkainen.
Kauhistun katseita, joita sinuun
luodaan ja herään syövyttävään
pelkoon. Joku katse uppoa sydämeesi,
sinä katoa minuta. Joku hymy osuu sinuun.
Kauneutesi syöksee minut epävarmuuteen.
Se hellii minua ja nautin sinusta tuollkaisena.
Mutta se viiltää toisaalla ja pelkään
menettäväni sinut ja suottaa hulluutta.
Sanon joka katseelle itsessäni: pois minun
Rakkaastani. Irti ainoastani.
Ja minä koetan peitttää sen kaiken.
Koetan hillitä mustasukkaiset purkaukset.
Karistaa epätoivon tummat säkeet sydämestä.
Hymyillä, vaikka sisällä kiehuu pelko. Kauhu,
että on toinen. Kummallinen miehen painajainen
naisen kauneuden hyväilyssä ja rakkaudessa.
Kummallinen miehen tapa reagoida.
Kun Rakkauden ruusu naiselle riittäisi.
Ja luottamus.
http://www.youtube.com/watch?v=CJIoXaxriuo
Kiitos runostasi.
Kun Rakkaus saa otteen
ja kiinni sielusta, on
vaikea irrottautua.
Sanoa ettei Rakkaus ole
tärkeä. tai koettaa todistella
sitä itselleen.
Elämä ja rakkaus ovat niin
sidoksissa toisiinsa ja
elämisessä on aina osa
Rakkautta.
Maku on eri päivinä erilainen
ja nautinnon huokaukset
toisena päivänä tuskaan huutoja.
Suudelmat muuttua mustelmiksi
ohimille. Joku osa Rakkaudesta
kuitenkin säilyy. Kappale hyvää
menneisyyttä kuiskaa vuosienkin
takaa.
Ei se muuta todellisuutta, mutta
tekee siitä siedettävämmän elää.
Kirpeä, väkevä ja vahvoja tunteita
sislätävä Rakkausruno.
Tässä on vahvoja värejä ja
sävyjä. Tunnetta vahvana.
Ei turhia sanoja. Ei liikaa
lauseita. Ei korusäkeitä.
Koettavaa tekstiä, runoa.
Huippu runo sinulta tälle päivälle.
Kiitos!
Voimia ja kannustusta sinulle
tälle päivälle.
joka kirjoittaa noin sydäntä särkevää tekstiä.
Kirjoitat aiheesta, joka on monen liiton tuho ja
painajainen. Terve mustasukkaisuus on sallittavaa
ja hyväksyttävää, mutta jos se muuttuu vainoksi,
se ei tuo tullessaan mitään muuta kuin pahaa.
Käsittämättömän upeaa ja samaan aikaan satutta-
vaa runoa Sinulta. Se menee varmaan talteen ja
syvennyn siihen ajan kanssa. Musiikkiliite oli
jälleen hyvä, kuten aina Sinulla.
Lämmin kiitos, kuin omankin runoni kommentoinnis-
ta. Siinä oli kyllä sirpaleita omasta elämästäni.
Leppoisaa pyhäpäivän jatkoa Sinulle.
Hyvä lopputoteamus, niin kuin koko runosi…
"tämä päivä
on kuitenkin suolaa ja sokeria"
...hyvin sanottu, sitähän tämä elämä on,
vuoroin suolaa, vuoroin sokeria ja hyvä niin. :)
Rakkaudesta on hyvä kirjoittaa, mutta
myös katkeruudesta kirjoittaminen on
useimmiten terapiaa kirjoittajalle.
Runosi oli kaiken kaikkiaan hyvä ja hyvä on muistella...
"ja minä
minä kirjoitan vain siitä
mitä joskus on ollut ja mennyt"
…menneitä kauniita hyviä hetkiä, kiitos. :)
aivan, suolasta ja sokeristahan se elämä koostuu.
Mutta hyvä varmaan niin, luulisin.
Muistot kantaa elämässä, ja Sinun palautteesi on
mieluisaa luettavaa.
Kiitän.
Luin runosi ja mietin,miten vaikea laji on rakastaminen..Kuitenkin,on minusta hyvä,että on joskus rakastanut,vaikka siitä on jäänyt tuskallisia muistojakin,mutta ihania hetkiä myös..
Ajattele,jos ei koskaan olisi kokenut rakkautta..minusta se olisi kamala tilanne.
Runosi on hieno,täynnä voimakkaita tunteita.
Joskus,ei saa toista ihmistä pidettyä,vaikka kuinka yrittäisi ja rakastaisi..Me naiset,vieläpä sitoudumme toiseen,niin lujilla siteillä,etteivät ne hevin katkea. Kiitos runostasi..Oli oikein hyvä ja vahvaa ilmaisua!
Sinulle paljon voimia ja iloa! t.Irkku
ensinnäkin, mukavaa löytää Sinut runoni sisältä.
Sinun ja monen muun palaute tähän runoon kertoo
tavallaan samaa kuin runoni sisältö. Totuushan
on, ettei rakkauskaan yksin riitä liitossa. Sii-
nä pitää olla ymmärrystä ja yhteistyötä onnistu-
akseen - sitä suolaa ja sokeria.
Kiitos paljon kun poikkesit, oli ilo lukea Sinua.
Kaikkea hyvää päivääsi.
Tämäkin runosi on hieno. Aito ja kupliva - kuin elämä.
Kiitos runostasi !
Kerppuli
siitä osaamisesta heräsi, kun onnittelurunoni My-
sille riipaistiin täältä pois. Mielestäni sain
siihen rakkautta miehen ja naisen välillä, mutta
myös ystävien välistä/lähimnmäisen rakkautta.
Tulin siihen tulokseen, etten siis osaa kirjoit-
taa rakkaudesta ja siitä runo sai alkunsa.
Lämmin kiitos ystäväni hellivistä sanoistasi !
Tämä runo on suolaa ja sokeria. Tämä runo
on elämää ja kuolemaa. Tämä runo on juuri
sellainen, kuin sinä kerrot, kirjoitat.
Sinäkin kirjoitat mitä vain miten vain,
ja vaikka mistä...Hieno runo !
suola ja sokeri on, niin leivonnassa, ruuan lai-
tossa kuin elämässäkin. Synnymme, elämme ja lo-
pulta kuolemme täältä pois. Väliin sopii paljon,
iloa, naurua ja kyyneleitä.
Mutta en minä kirjoita mitä vain, mistä vain
vaikka halua siihen olisikin - amatööri alkutai-
paleella. Jokainen päivä antaa kuitenkin aihetta
moneen runoon, enkä minä aio luovuttaa. Vain jos
Kohtalo tekee siirtonsa - kirjoittamiseni loppuu.
Kiitos Sinulle Rukiinjuva - Sinussa on se
elämisen oras =)