Olen yksin omassa lähes tyhjässä päässäni pohtinut sitä, miksi niin monet ihmiset ärsyyntyvät uskonnollisista ryhmittymistä samoin kuin minäkin.
Pohjimmainen ongelma ainakin allekirjoittaneella liittyy ryhmien toimintaan. Ihmisen toimille asetetaan tietty kehys. Joku määrittelee, mitä saa tehdä, mitä ei. Ja tämä joku on AINA ihminen. Erilaisia perusteluja löytyy luonnollisesti Raamatusta tai muista vanhoista kirjoituksista, mutta lopuullisen tulkinnan tekee AINA joku aivan tavallinen ihminen, jonka sitten oletetaan ehkä olevan Pyhän Hengen tai muuten Jumalan hengen erikoisessa suojelussa.
Mitä suuremmaksi ryhmittymä kasvaa, sen suurempi organisaatio tarvitaan pitämään "rahvas" ruodussa. Näinhän ihmisryhmä aina toimii. Pian ovat johtajat löytyneet ja peliin astuvat ihmisten tavalliset ominaisuudet; vallanhimo, manipuloisti ja propagandan levittämisen halu.
Lestadiolaisuus näyttää näin sivusta seuraajan näkökulmasta herättävän voimakkaita tunteita. Myös ryhmittymän sisälläkin näyttää olevan paljon epätietoisuutta ja erimielisyyttä. Vanhoilliset leimaavat toisinajattelijat luonnollisesti syntisiksi tai harhaan johdetuiksi. Mitä muutakaan he voisivat tehdä? Kautta historianhan toiset ovat olleet ihmisjoukoissa tasa-arvoisempia kuin toiset (kuten Eläinten vallankumous-teoksessa).
Jotenkin mieleeni tulee sosialismin romahtaminen. Itse en ikinä ole kyennyt ymmärtämään esim. lestadiolaisten kykyä sopeutua siihen, että muutama vanha mies vakavine naamoineen saa päättää heidän puolestaan. Mikä heistä tekee muita parempia johtamaan muita tai päättämään vaikkapa jonkun perheen koosta tietämättä mitään itse kunkin elämästä tai ongelmista?
Kun oman kotiseutuni valtalehdestä luen juttua suviseuroista, tulee mieleeni elävästi propaganda. Ilmeisesti lestadiolaiset joko kirjoittavat tai tarkistavat jutut, jotka ovat kuin journalismin irvikuvia: sama kaava toistuu aina. Hasstateltavina on jonkun suurperheen vanhempia, jotka kertovat samat jutut kuin ennenkin: ihanaa on ja seuroilla on oltu jo vauvaiästä ja lapset ovat Jumalan lahja.
Uskovaiset toteavat usein, että uskoa pitäisi jotenkin lapsen tavoin. Itse en ikinä ole ollut siihen valmis. Uskon, että meillä on järki jostakin syystä. Tiede on kehittänyt meille monia keinoja hallita maailmaamme. Uskonnoista monet edellyttävät sitä, että maailman muutosta pyrittäisiin pysäyttämään. Niin lestadiolaisuus kuin myös esim. Islamin maailma edustavat lopulta samaa ajatusta: "oikea" elämäntyyli pohjautuu joillekin vanhoille malleille ja muutama "oikea" ihminen johtaa muita.
Sosialismi romahti. Käyneekö jossakin vaiheessa ihmiskunnan hyistoriaa fundamentalistisille uskovaisryhmille samalla tavalla? Aika näyttää.
Pohjimmainen ongelma ainakin allekirjoittaneella liittyy ryhmien toimintaan. Ihmisen toimille asetetaan tietty kehys. Joku määrittelee, mitä saa tehdä, mitä ei. Ja tämä joku on AINA ihminen. Erilaisia perusteluja löytyy luonnollisesti Raamatusta tai muista vanhoista kirjoituksista, mutta lopuullisen tulkinnan tekee AINA joku aivan tavallinen ihminen, jonka sitten oletetaan ehkä olevan Pyhän Hengen tai muuten Jumalan hengen erikoisessa suojelussa.
Mitä suuremmaksi ryhmittymä kasvaa, sen suurempi organisaatio tarvitaan pitämään "rahvas" ruodussa. Näinhän ihmisryhmä aina toimii. Pian ovat johtajat löytyneet ja peliin astuvat ihmisten tavalliset ominaisuudet; vallanhimo, manipuloisti ja propagandan levittämisen halu.
Lestadiolaisuus näyttää näin sivusta seuraajan näkökulmasta herättävän voimakkaita tunteita. Myös ryhmittymän sisälläkin näyttää olevan paljon epätietoisuutta ja erimielisyyttä. Vanhoilliset leimaavat toisinajattelijat luonnollisesti syntisiksi tai harhaan johdetuiksi. Mitä muutakaan he voisivat tehdä? Kautta historianhan toiset ovat olleet ihmisjoukoissa tasa-arvoisempia kuin toiset (kuten Eläinten vallankumous-teoksessa).
Jotenkin mieleeni tulee sosialismin romahtaminen. Itse en ikinä ole kyennyt ymmärtämään esim. lestadiolaisten kykyä sopeutua siihen, että muutama vanha mies vakavine naamoineen saa päättää heidän puolestaan. Mikä heistä tekee muita parempia johtamaan muita tai päättämään vaikkapa jonkun perheen koosta tietämättä mitään itse kunkin elämästä tai ongelmista?
Kun oman kotiseutuni valtalehdestä luen juttua suviseuroista, tulee mieleeni elävästi propaganda. Ilmeisesti lestadiolaiset joko kirjoittavat tai tarkistavat jutut, jotka ovat kuin journalismin irvikuvia: sama kaava toistuu aina. Hasstateltavina on jonkun suurperheen vanhempia, jotka kertovat samat jutut kuin ennenkin: ihanaa on ja seuroilla on oltu jo vauvaiästä ja lapset ovat Jumalan lahja.
Uskovaiset toteavat usein, että uskoa pitäisi jotenkin lapsen tavoin. Itse en ikinä ole ollut siihen valmis. Uskon, että meillä on järki jostakin syystä. Tiede on kehittänyt meille monia keinoja hallita maailmaamme. Uskonnoista monet edellyttävät sitä, että maailman muutosta pyrittäisiin pysäyttämään. Niin lestadiolaisuus kuin myös esim. Islamin maailma edustavat lopulta samaa ajatusta: "oikea" elämäntyyli pohjautuu joillekin vanhoille malleille ja muutama "oikea" ihminen johtaa muita.
Sosialismi romahti. Käyneekö jossakin vaiheessa ihmiskunnan hyistoriaa fundamentalistisille uskovaisryhmille samalla tavalla? Aika näyttää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ihmeellistä poriset!
"Pohjimmainen ongelma ainakin allekirjoittaneella liittyy ryhmien toimintaan. Ihmisen toimille asetetaan tietty kehys. Joku määrittelee, mitä saa tehdä, mitä ei. Ja tämä joku on AINA ihminen.
Mitä se sinunn rauhaasi haittaa jos joku ihminen määrittelee jotain? Eihän sinun ole pakko noudattaa hänen määräyksiään! Suomi on vapaa maa!
ihmisistä.
Uskonto ja usko pohjautuvat (kristinusko) Jeesukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Raamatusta saamme lukea sanomaa, joka ei muutu ajan saatossa, koska se on niin perustavaa laatua. Hyvä, jos et usko sokeasti ihmisiin - toivon, että saisit kokea Jeesuksen opetukset omalle kohdallesi siunaukseksi. Ja tietysti pelastukseksi kuten myös kaikille muillekin samoin. Katsokaa YKSIN Kristukseen ja anokaa niin teille annetaan!
Enpä nyt kyllä vajavaisessa olomuodossani ymmärtänyt kummankaan kirjoittajan ajatusta.
Ensinnäkin; en luonnollisestikaan oleta, että minua ohjaisivat muut normit kuin oma moraalini ja Suomen laki. Puhuin lähinnä siitä, miten uskovaisia aina ohjaa käytännössä joku aivan tavallinen ihminen, joka väittää omaavansa juuri sen oikean tiedon Raamatun kirjoituksista.
Toiseksi; Raamattu on oman aikansa tuotos. Se avautuu jokaiselle siten kuin sen haluaa avautuvan. Tulkinnat ovat ihmisten tulkintoja. Siinä ei kukaan ole toista parempi. Olen varsin maallistunut ihminen. Minun Jumalani on hyvin ymmärtäväinen sen suhteen, mitä puuhailen.