Elämä on turhaa. Tunnen, ettei tulevaisuudella ole mitään annettavaa. En usko itseeni onnistujana. Siinä se. Elämä on mulle turhaa. Niin turhalta tuntuu välillä, ettei edes itku tule.
Ainut mikä mut pitää täs maailmas, on perhe.
Muuten mä voisin tappaa itseni.
Ainut mikä mut pitää täs maailmas, on perhe.
Muuten mä voisin tappaa itseni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oliko perheesi, jossa kasvoit sellainen, että sinua ei kannustettu? Sinullakin on tehtävä, minkä vuoksi olet syntynyt tänne. Elämä on lahja. Olet muutakin kuin lihaa ja verta, sinussa asuu sielu ja henki. Mikä on sinun tehtäväsi, miten voit välittää rakkautta maailmaan? Sinulla on perhe, heille voit osoittaa rakkautta. Et saa lannistua.
Vittu mitä jeesusteluta. Kuka sut on aivopessyt tohon rakkauspaskaan? Kenelläkään ei ole tehtävää elämässä. Elämä ei ole lahja. Sielua ei ole olemassa. Siähän te mielikuvitusmaailmoissa elävät jeesustelijat ette ikinä ymmärrä.
...elämällä on joku tarkoitus. Perheellisellä on vähintäänkin tarkoitus antaa lapsilleen parhaat mahdolliset eväät elämäänsä - ehkä he kuitenkin vielä löytävät elämästään tarkoituksen. Ikävää jos heille on vaan tyrkytetty mallia, että elämä on turhaa.
Mulla ei itellä oo lapsia..siis tarkotin perheellä siskoja ja vanhempia. Nii-i...ja onhan siinä vielä sekin että ku haluaisin lapsen, että saavuttaisin elämässäni jotain, mutta kuitenki tiedän etten oo sellainen lapsirakas ihminen..eli en todellisuudessa halua varmaankaan lasta. Että näin.... Ahdistusta pukkaa joka raosta.
se on välillä ihan hauskaakin.
Olet kadottanut toivon! Ei toisten takia kannata elää vaan oman itsesi.
Sun pitää opetella rakastaa itseäsi ja Tehdä itsellesi mieleisiä asioita...
Elämähän on välistä vaikeaa , sille ei voi mitään. Mutta jatkuvasti vaikeaa se ei saa olla ! Jos näin on niin hae apua ja lähde etsimään elämän mielekkyyttä!! Kyllä se siellä jossakin on ja odottaa... :)
Niin mäki luulin et elämä on mielekästä. No, onhan se välillä hauskaakin, kuten tos joku sano. Mut vaan pienen ajan. Toi tulevaisuus kihtaa niin lujaa silmään, et se tosiaan tekee mut toivottamaksi. Enkä tiä mistä tää itseluottamuksen menetys on tullu, ku sitä ei oo aina ollu.
Jotenki tuntuu, ettei mulla oo mahiksii elää mulle itelle..tai jotenki näin...et on vaan perhe mikä pitää mut täälä.
"Piuhat kuntoon" Taivaan Isän luo. Kokenut itte oon, että kun sain kokea uskoontulon (Jeesuksen työn varaan antautumisen) niin johan YHTEYDEN TULLEN elämään tuli Suunta.
Meni miten meni ja tuskaakin on, mutta KERRAN PERILLÄ. Se on Toivo, joka KANTAA. Mikään ei muuta sitä. Itte oon kokenut ja ihan itsekseni.
Törkeätä kehottaa masentunutta kusettamaan itseään hihhulisaduilla.
Just joo, kannattaa "kokeilla" vaikka. Ihan salaa muilta. Auttaa, ja just masentunutta. Määki parantunut johonkin asti. - Ymmärretään, niin kauan on "satu", kunnes pääsee sisälle niinku. Kyllä tiedät kuitenkin. Etsiä kannatta ja koputtaa, kokeilla.
Ei muuta. Ei väittelyä. - Hyvää yötä.
Hihhulointi on itsensä kusettamista ja siihen kykenee vain älyltään ala-arvoiset ihmiset kuten sinä.
Tuossa sitä joku jo ehdottikin..tuota uskon ottamista elämään. Ja arvaa vaan, olenko sitäkin koittanut. Sekin luo itsessään ongelman ja turhautuneisuutta, koska olen avoin en kielteinen noillekin jutuille. Mutta en vain tunne löytäväni siitäkään mitään. Luen Raamatusta joskus lohduttavia sanoja, mutta Jumala ja vapauttava usko tuntuu olevan liian kaukana. Joten ei hyötyä siitäkään.
ps. mä oon kateellinen teille jotka ootte saanu uskon elämäänne.
"Ainut mikä mut pitää täs maailmas, on perhe.
Muuten mä voisin tappaa itseni. "
Moni tappaakin itsensä, kun vaimo taikka aviomies jättää. Et liene ainoa, joka ajattelee noin.
Voitko näyttää toteen, että tässä maailmassa on joku, jonka elämä ei ole ollut turha? Et siis ole ainoa.
niin minustaki tuntuu. ainoo mikä mut pitää hengissä on mun avomies. se on fakta. en voi jättää sitä häpeämään ja kärsimään. en halua että se joutus miettii mitä teki muka väärin. vaikka mun kuolema ei oo tod sen syy. syy oon mä ite! mä en vaan jaksa olla olemassa tälläsenä. joudun jatkuvasti häpeemään itteeni. se on syöny voimat jo melkein loppuun.
joka ikinen päivä ja yö mietin oikeutusta itsemurhalle.
Miksihän sinun viha ja kielteiset tunteet yleensäkin on elämäsi aikana kääntyneet sinua itseäsi vastaan ? Sinä et ole osannut tai saanut purkaa näitä tunteita ulospäin, asioihin ja ihmisiin, ajallaan, vaan olet sullonut kaiken ja tuloksena vihaat ja inhoat itseäsi. - Et sinä voi olla realistinen, että 'sinä itse olet syy itseesi'. Kuka sinut synnytti, kuka sinut loi. Sinun elämäsi on tarkoitettu ja Jumalalla on alunpitäen elämällesi suunnitelma, kunhan löytäisit sen. Sinä olet Hänen ja varmasti ystäviesi silmissä rakastettava. Sinä olet kääntänyt itsesi ihan nurin, itse ole itseäsi vastaan. Olisiko tuosta vaikea kääntyä, muuttaa suuntaa nyt? Miksi et 'jaksa olla olemassa tällaisena'? Olet todella vihastuut itseesi, se ei ole oikein eikä se ole normaalia. Siis se ei ole totta että sinä olisit semmoisen ansainnut, ei. Apua, kuka sinua auttaisi tässä 'pääsi käännössä'. Vaikea tietää, mitä asioita suret nyt. Mutta jokainen päivä on uusien alkujen päivä!