Nyt on saatu hyviä uutisia, että koululaiset näyttävän suosivan raittiutta, mutta ei pidä unohtaa toisenlaisiakaan tutkimustuloksia. Tässä osia Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Ann-Mari Bergströmin kirjoituksesta:
"Espas-tutkimus paljastaa sellaista nuorten päihteiden käyttöä, jonka pitäisi herättää toimimaan: joka kymmenes suomalainen 16-v humaltui v. 2007 lähes viikoittain, ja runsas kolmasosa oli ollut humalassa tutkimuskuukauden aikana. Lähes 8 % 16-vuotiaista oli kokeillut kannabista. Liimoja ja bensaa haistelleiden nuorten määrä oli kasvanut.
Tytöillä oli entistä enemmän sekakäyttöä ja tyttöjen rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö oli kasvanut. Tästä todellisuudesta me Irti Huumeista ry:ssä kuulemme päivittäin.
Nuorten ja perheiden ongelmiin ja hätään on puututtava nyt. Perheiden on voitava saada apua ja tukea jo ennen ongelmien puhkeamista. Kouluissa tarvitaan lisää nuorten tukihenkilöitä.
Tietoa päihteistä on annettava sekä nuorille että heidän vanhemmilleen. Nuoren pitää saada tietää, mistä saa apua ja tukea. Nuoren pitäisi saada apua silloin, kun hän jaksaa sitä hakea. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että jokaisella nuorella olisi edes yksi aikuinen, joka päivitäin katsoisi silmiin ja kysyisi: "Mitä sinulle tänään kuuluu?" "
Kirjoitus kokonaisuudessaan HS:n mielipiteissä tänään.
"Espas-tutkimus paljastaa sellaista nuorten päihteiden käyttöä, jonka pitäisi herättää toimimaan: joka kymmenes suomalainen 16-v humaltui v. 2007 lähes viikoittain, ja runsas kolmasosa oli ollut humalassa tutkimuskuukauden aikana. Lähes 8 % 16-vuotiaista oli kokeillut kannabista. Liimoja ja bensaa haistelleiden nuorten määrä oli kasvanut.
Tytöillä oli entistä enemmän sekakäyttöä ja tyttöjen rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö oli kasvanut. Tästä todellisuudesta me Irti Huumeista ry:ssä kuulemme päivittäin.
Nuorten ja perheiden ongelmiin ja hätään on puututtava nyt. Perheiden on voitava saada apua ja tukea jo ennen ongelmien puhkeamista. Kouluissa tarvitaan lisää nuorten tukihenkilöitä.
Tietoa päihteistä on annettava sekä nuorille että heidän vanhemmilleen. Nuoren pitää saada tietää, mistä saa apua ja tukea. Nuoren pitäisi saada apua silloin, kun hän jaksaa sitä hakea. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että jokaisella nuorella olisi edes yksi aikuinen, joka päivitäin katsoisi silmiin ja kysyisi: "Mitä sinulle tänään kuuluu?" "
Kirjoitus kokonaisuudessaan HS:n mielipiteissä tänään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko sitä ollenkaan ja millaista se on tai pitäisikö kysyä, onko muuta "apua" kuin huostaanotto? Kuitenkaan kaikki sijaispaikatkaan eivät kykene varjelemaan nuoria päihteiltä, eivät katkaisemaan jo opittua käyttöä, eivätkä estämään ensimmäistä kertaa tapahtuvia kokeiluja.
Jos joku teini eksyy seuraan, jossa päihdytään kerran viikossa tai useamminkin, mihin vanhemmat voivat ohjata lapsen? Ovatko maan eri osat saman arvoisia järjestettyjen palvelujen suhteen? Ovatko A-klinikat oikeita paikkoja, onko Irti Huumeista ry:llä muita työmuotoja kuin jaettavaa valistusta, ovatko Ilomantsissa asuvat perheet huonommassa asemassa kuin jollain isolla paikkakunnalla?
Aiheesta keskustelua ohjaa mielestäni turhan usein väärille urille kuvitelma, että kaikki päihteitä kokeilevat nuoret ovat mahdottoman ongelmaisista ja rikkinäisistä kodeista, joissa vanhemmat itsekin todennäköisesti käyttävät runsaasti päihteitä. Mutta se ei pidä paikkaansa.
Ja toisaalta: Miten paljon on aikuisia, jotka luulevat olevansa kohtuukäyttäjiä, mutta kun juotujen alkoholiannosten määrä lasketaan yhteen vaikka kuukauden ajalta, ylittää se moninkertaisesti kohtuukäytön rajat.
Katsoin eilen tv-ohjelmaa (en painanut mieleen kanavaa, enkä ohjelman nimeä, näin vain pätkän kesken surffailun) jossa englantilaisen taidegalleristi-äidin ja hänen nuoren aikuisen tyttärensä alkoholin käytöstä pidettiin kirjaa kuukauden ajan. Tyttö biletti kavereiden seurassa aika tasokkaissa pubeissa ja yökerhoissa, illan määräksi saattoi tulla 16 alkoholiannosta illassa.
Äidin elämään kuuluivat näyttelyjen avajaiset, taiteilijat ja kutsuvieraat, joiden seurassa kuului naukkailla viiniä ja shampanjaa sivistyneesti; pari iso lasillista vahvaa viiniä ei ollut harvinaisuus. Hän halusi ottaa viiniä sen pari lasillista joskus kotonakin ruuan kanssa. Mutta siihen se jäi, hän piti itseään vahvasti kohtuukäyttäjänä.
Yllätys oli melkoinen kun tulokset laskettiin. Rajusti ystäväpiirissään ryyppäävä tytär tietysti ylitti kuukauden kohtuukäytön rajan moninkertaisesti, vaikka ei viikolla alkoholia ottanutkaan. Mutta vielä suurempi yllätys oli se, että äiti joi kuukauden aikana enemmän kuin tyttärensä, vaikka ei ikinä ollutkaan varsinaisesti päihtynyt.
Olen aivan varma, että jos Suomessakin ajatellaan päihteiden käyttöä koko kansan osalta, niin pieni on se joukko, jotka rapakuntoon ovat itsensä juoneet tai narkanneet. Valtaenemmistö liikakäyttäjistä on tavallisia työssä käyviä, jotka pitävät itseään kohtuukäyttäjinä. Ja kyllä ne suomalaisetkin pubit ja yökerhot viikonloppuisin pullistelevat ulkoisesti hyvin voivia nuoria aikuisia, joiden ilta-annos yltää myös 16 annokseen, kuten ohjelmassa tapahtui. Eivät hekään räkäkännissä olleet, joukolla vain "pidettiin hauskaa" ja juotiin pitkän illan aikana pikku hiljaa, eikä annoksia tavallisesti edes laskettu.
Ohjelman äiti järkyttyi tuloksista ja raitistui, mutta kuinka moni meillä ei edes uskaltaisi lähteä tuollaiseen tutkimukseen, koska ei halua itsekään oikeastaan kuulla totuutta asiasta. Meillä Suomessa jo perinteisesti alkoholikeskustelua leimaa merkillinen syyllistäminen ja nykyinen lastensuojelu on vienyt pohjan viimeiseltäkin rehelliseltä ja avoimelta keskustelulta. Paljonkohan on noita itseään "sivistyneinä" käyttäjinä pitäviä aikuisia, jotka sallivat nuortenkin rajun alkoholin käytön?
Mutta entä sitten kun teinin kokeilut saavat liian rajuja muotoja, saako todellista apua mistään? Onko huostaanottojen takia pelkoa, että ei uskalleta hakea apua, vaikka aihetta olisi?
varattu tahdonvastainen pakkohoito lain sallimat 4vrk, minä aikana kerkiää huostaamaan vallan mainiosti.
Ensi keskiviikkona julkaistaan teos Unileipää, kuolonvettä, spiidiä (Atena), tekijänä tohtori Mikko Ylikangas Suomen Akatemian Päihteet ja addiktio -tutkimusohjelmasta toiminnanjohtaja.
Teoksessa kerrotaan, miten 30-50 -luvuilla Suomi oli heroiinin kulutuksessa maailmanlistan ylivoimainen ykkönen. Heroiinilla lääkittiin myös lapset. Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa - yhteensä.
Sisällissodan ja toisen maailmansodan vuosina heroiini oli halpa lääke, tuberkuloosi oli yleistä, se oli oiva lääke hengitystievaivoihin, siksi sitä oli tavallisten virtasten lääkekaapeissa yleisesti. Muutamia katkelmia päivän Hesarista:
"Muu maailma äimisteli Suomea jo 30-luvulla. Kansainliitto eli YK:n edeltäjä patisti jäsenvaltioita luopumaan heroiinista,mutta Svinhufvudin Suomi ei suostunut. Lääkintöhallituksemme ja Suomen lääkäriliiton mukaan heroiini oli halpa lääke, jonka rajoittaminen ei ollut perusteltua.
Nyt 86-v sosiaalipsykiatrian emeritysprofessori Erik E. Anttinen soti talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan ensin tykistössä, sitten ilmavoimissa. Hän muistelee: "Kyllä koviksi huumeiksi luettavia jaettiin mielestäni oudon vapaasti. Jos oli yskää, saattoi saada useita kymmeniä heroiinitabletteja, koska se oli tehokas yskänpoistaja."
Heroiini oli sodan yleislääke kipuun, yskään, reumaan ja lihassärkyihin. Lääkintäupseerilla oli laukussaan kokaiinia, morfiinia, oopiumitabletteja ja heroiinia. Etuvartioon sai mukaansa viiden heroiinitabletin pakkauksen. Jatkosodassa niitä oli korsuissa hyllyillä ja lääkintämiesten laukuissa, sai vaikka kourallisen.
Heroiinia Anttonen otti "muutaman kerran" Parvitiniä eli metamfetamiinia hän muistaa ottaneensa vain kerran, kesällä -44, kun hän teki tähystäjänä monta taistelulentoa päivän aikana Kannakselle. Pelkästään Antineuralgin-heroiinitabletteja meni jatkosodan aikana 7-9 miljonaa vuosittain.
"Tietääkseni missään muussa sotaa käyneessä maassa ei heroiinia jaettu samassa määrin", Ylikangas sanoo. Saksan armeija oli vähentänyt jyrkästi Perivitinin käyttöä jo v. -41, koska aine oli johtanut yllättäviin ongelmiin, sotilailla oli harhoja. Osa ei saanut unta, vaikka saksalaisella täsmällisyydellä niitä oli testattu eläimiin ja ihmisiin. Niinpä Saksa tyhjensi osan Pervitin-varastoistaan Suomeen."
---
Nuo ovat niin uskomattomia juttuja päivän Hesarista, mutta vetävät ajatukset myös tähän päivään. Sodan aikana "yhteisen edun nimissä" haluttiin menestyä yksilöihmisten kustannuksella, sen hyväksyi meillä lääkintöhallitus ja kansanterveyslaitos.
Tänä päivänä tilanne on sama, yksilöihmisellä ei ole mitään merkitystä, kaikki on uhrattava ja tehtävä milloin minkäkin talouskriisin pelastamiseksi, nyt lähinnä kuntatalouksien. Moniko tajua - kuten päivän Hesari kirjoittaa - että ylivilkkaita lapsia lääkitään samoilla aineilla nyt kuin kaukopartiomiehiä sodan aikana?!
Itselläni ei ole ylivilkasta lasta, ihan tavallisen normaalin vilkas kylläkin. Olen vähän epätietoisesti suhtautunut adhd-lasten lääkkeisiin, amfetamiini-stimulantteja, jotka kuitenkin jostain syystä rauhoittavat noita lapsia. Monet ovat saaneet siitä avun, mutta onko noita aineita riittävästi kuitenkaan tutkittu kun tuntuu, että meillä ihan virallisesti sallitaan ihmisille milloin mitäkin. Kun vain kansa on hiljaa, on yhteisen edun nimissä sallittua järkyttävät asiat, kuten nyt huostaanototkin korvaamaan yhteiskunnan palveluja.
Eikö olisi yhtään lapsiystävällisempää hoitaa noitakin lapsia oikealla kuntoutuksella, riittävästi tutkituilla lääkkeillä, riittävän tasokkaalla erityisopetuksella jne? Vain hyvin aniharvoja poikkeuksia olen kuullut, että esim. adhd-lapsi olisi saanut oikeaa apua, mutta ainoa auttanut apu oli amfetamiini-johdannaisissa.
Tuli mieleen, että koska sota-aikana ei välitetty muun maailman ällistelystä huumeiden jakamisessa, niin olisiko sama asenne, jos tämä nykyhuostahulluus paljastettaisiin koko muulle maailmalle?
jo syntynyttä alussa olevaa riippuvuutta, koska ei huosta takaa nuorelle mitään hoitoa, ei edes terapioita. Jonkun verran helpommin niitä voi saada kuin kotona asuessaan, mutta ei päihdenuorten laitoskuntoutus ole kuntoutusta ollenkaan.
Systeemi on yleensä se, että laitos mainostaa kyllä, miten hieno terveydenhoito heillä on, mutta todellisuudessa lapsi saa tavata terapeuttia joka kolmas kuukausi ja lääkäriä vielä harvemmin.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu790230_page0.htm
KOTIMAA 06:37 Päivitetty 08:30 STT, ANNELI TERVO
Nuorisotyön taso kunnissa vaihtelee rajusti
Nuorten syrjäytyminen ja vähäinen kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin huolettaa päättäjiä. Samat päättäjät pystyvät kuitenkin jättämään nuorisotyön kunnissa varsin huonolle hoidolle.
Yleensä vedotaan rahan puutteeseen.
Länsi-Suomen lääninhallituksen ylitarkastaja Marjut Mikkola ei hyväksy selitystä.
Kuntien lisäksi nuorisotyötä tekevät seurakunnat ja erilaiset yhdistykset.
Osa niistä saa kunnilta taloudellista tukea. Mikkola peräänkuuluttaa enemmän yhteistyötä toimijoiden kesken.
"Jos kaikilla on vähän rahaa, pitäisi miettiä, saataisiinko yhdessä enemmän aikaan. Yhteen hiileen puhaltaminen ei maksa mitään", Mikkola painottaa.
Tuoreesta läänin peruspalveluraportista ilmenee, että jonkin verran halua yhteistyöhön löytyy.
"Myös se kävi ilmi, että ollaan vähän kateellisia ja kyräillään, ettei toiset tule meidän reviirille touhuamaan", Mikkola murehtii.
Raportti paljastaa, että kunnilla on nuorisotyössä paljonkin parantamisen varaa.
Vain vähän yli puolet kunnista tekee erityisnuorisotyötä, kuten päihdekasvatusta tai katupäivystystä.
Varsinainen erityisnuorisotyöntekijä löytyy kuitenkin vain noin joka viidennestä kunnasta.
Kaikista nuorisotoimen työntekijöistä lähes joka kymmenes hoitaa tehtäväänsä ilman koulutusta. Pahimmassa tapauksessa kunnassa ei ole lainkaan päätoimista nuorisotyöntekijää,
vaan tehtävää hoitaa joku muu viranhaltija oman toimensa ohella.
Raportin mukaan kunnissa ollaan suhteellisen tyytyväisiä nuorisotilojen määrään ja varustetasoon.
Suurin ongelma on se, että lähes kaikki tilat ovat kiinni viikonloppuisin.
Joissakin kunnissa on oivallettu myös internetin mahdollisuudet nuorisotyössä.
Käytössä on muun muassa erilaisia tieto- ja neuvontaportaaleja. Jyväskylän, Turun ja Tampereen lisäksi verkkopalveluja käytetään myös joissakin pienemmissä kunnissa.
"Toiminnan laatua ei ratkaise kunnan koko vaan se, miten aktiivista nuorisotyötä tekevä porukka on ja mihin aktiivisuus kohdistuu."
Vuosittain tehtävässä peruspalveluraportissa lääninhallitukset arvioivat palvelujen saatavuutta ja riittävyyttä kunnissa.
Tilasto- ja rekisteritietojen lisäksi lääninhallitus lähettää kunnille erilaisia kyselyjä. Viime vuonna 87 prosenttiin kyselyistä tuli vastaus.
yksityiset vankilalaitokset aikuisille, mutta ei estä yksityisiä laitoksia huostaanotetuille lapsille. Miksi aikuisia suojellaan enemmän kuin lapsia. Siksikö, ettei perustuslakia säädettäessä kenellekään tullut mieleen, että tulevaisuudessa myös lapsia aletaan vangita.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/yksityisvankila-ei-sopisi-suomen-perustuslakiin/138780