Yhteisön tapa hoitaa "vaikeita" asioita on kieltäytyä tai kieltää keskustelemasta niistä. Avointa keskustelua yritetään viritellä, mutta kun tilanne on päällä esim. ”kasvotusten” tilanteissa tai seurakuntapäivillä niin heti, kun väärin menettelyt alkavat paljastua, keskustelu "kielletään". Avoimen keskustelun harha on voimakas. Ääneen kuitenkin kommentoidaan, että taas asioista keskusteltiin avoimesti, vaikka moni lähti esim. seurakuntapäiviltä täysin ahdistuneena. Omat väkivallanteot ovat traumatisoineet monet vl:t niin, että paljon asioita myönnetään mielessä, mutta tunnustamiseen ei vielä ole uskallusta. Syynä menettelyyn on, että syylliset ajattelevat ensisijaisesti seurauksia ja maineensa menettämistä. Kuitenkin maallinen maine ja kunnia pitäisi olla täysin merkityksetön sydämelle, joka kasvaa oikeita uskon hedelmiä sen rinnalla, että asiat tulevat kuntoon.
Ahdistava puhumattomuus
Totuuden pelkääjät
321397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
..."haluttu" avoin keskustelu hyvine kysymyksen asetteluineen jäi siitä välittyneen tiedon mukaan täysin keskeneräiseksi ja tukahdutetuksi ja tuotti monelle syvää ahdistusta. Saman ry:n seuraavan päivän seurapuheessa puhuja loppurukouksessaan rukoili myös niiden ihmisten puolesta, jotka tuntevat ahdistusta.
Myös se, että avoimesta keskustelusta puhutaan, mutta siihen ei kuitenkaan kyetä, ahdistaa - koska se on vain harhaa.
Viikonloppu saldoa RY:puheista miesten kesken.
Autot, urheilu, bisnekset, epäuskoisten ja median mollaaminen, työpaikkajuorut, ry:n toimivuuteen liittyvät ratkaisut, rahankeruu.
Naiset: Leipomisen arvostelu, vauvajutut, keittövuorojen jaon oikeudenmukaisuus, housut, silmälasit, harrastukset, menneen viikon tapahtumat
Puhujan sanoma: Elämme lopun aikoja.
Siinä oli seurat lyhykäisyydessään.
Ollaan nyt asuttu kuutisen vuotta tämän ry:n alueella. Yhtään sellaista ystäväpariskuntaa/perhettä ei ole löytynyt joiden kanssa reilu ja normaali keskustelu kaikesta maan ja taivaan välillä sujuisi. Kyräilyä ja kyttäilyä sekä selän takana puhumista näkee paljon.
niitä "kunnon ystäviä", näitä aina joka ikävaiheessa tuntuu puuttuvan ja/tai että niitä on liian vähän.
Ihminen ei haluaisi koskaan olla tyytyväinen, vaan luulee "aidan taakaa löytyvän vihreämpää ruohoa".
keskustelua seurakuntapäiville toivon itsekin. Omalla kohdallani todellisten kriittisten kannanottojen puheeksi ottaminen kilpistyy raukkamaisuuteen.
Eriävien mielipiteiden esille tuominen johtaa joko välittömään tai jälikäteen tapahtuvaan puhutteluun. Molemmat henkisesti erittäin traumatioivia.
jopa mikrofoni voidaan kesken puheenvuoron temmata kädestä:(
( No, karkea esimerkki).
100% seuraväestä.:)
joista ihmisillä saattaa olla ja on täysin väärä kuva ts. kuva, joka ei miltään osin vastaa todellisuutta - Kaikki on anteeksi -periaatteen vuoksi. Järkyttävää on, että esim. puhuteltava saattaa olla täysin ulkopuolinen itseään koskevassa asiassa, koska kaikki tapahtuu "salassa".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042997756
Vikova henki on eräs SRK:n nimeämän kososlaisen väärän hengen ilmenemismuoto. Jos joku erehtyy pukahtamaankaan jostain negatiivisesta tai kipeästä asiasta, heti syytetään vikovasta kososlaisesta hengestä. Nähty ja koettu on.
on aivan ensimmäiseksi ilmoittaa että omistaa kaikki erilaiset henget: vikova-, isäntä-, emäntä-, hempäeä-, maailman-, jne. jne mitä kaikkea erihenkiä vaan on keksittykin ja pyytää itselleen seurakunnalta omalle kohdalleen syntien anteeksiantamusta sekä kertoa että haluan uskoa omalle kohdalleni Herran Jeesuksen sovintotyön.
Tämän jälkeen voi sitten kertoa kaiken mitä kenkä puristaa.
Lopuksi voi muistaa vielä kuulijoitakin rohkaisemaan että käyttävät puheenvuoroja ja että itse Herra Jeesus on luvannut olla lastensa kanssa ikuisesti.
Tuli mieleen, että onko puheenvuoron käyttäminen siis jonkinlainen RITUAALI. Jonkinlaista teatteria...
koska puhuminenhan autaa meitä jokaista. kun vain olisi kuuntelijoita. Puhuja toisaalta pääsee "vähällä", koska tarvitsee vain avata suunsa, niin tulee ne sanat jotka onkin pitänyt tulla.
Kuulijan osa on monestikkin vaativampi, koska siinä koetellaan ystävyys/rakkaus-suhde puhujaan. Jokainen tavallaan pitää yllä "omaa teatteriaan" ;-))
Miten kuulijan osa on vaativampi, jos kukaan ei puhu mitään.
...koska voi hyvällä omalla tunnolla myös inhota ja karttaa.
"Kuulijan osa on monestikkin vaativampi, koska siinä koetellaan ystävyys/rakkaus-suhde puhujaan."
Ei kaikkia tarvitse edes kuunnella saatikka olla ystävä ja rakastaa. Jos puhujana on esim. hyvin laajasti tunnettu juoruämmä, ei kannata edes pysähtyä, vaan kannattaa tukkia korvansa niiltä jutuilta.
juuri vaikka sitä, että kuulija "kuulee" ja ymmärtää/huomaa mistä ei puhuta tai miksi ei kukaan puhu jostain "mitään".
Myös sitä että kun puhuja puhuu jotain, niin silloin hän siirtää ikäänkuin "vastuun" puhutusta sanasta kuulijoille. Jos puhe joillekin on/olisi "kovaa puhetta, kuka sitä voi kestää" niin tässä kohtaa punnitaan kuulijoitten reaktiot, mitä he tekevät: toiset kääntävät selkänsä ja menevät pois, mutta toiset jäävät ja he sanovat että ne "sanat ovat iankaikkisen elämän sanat".
"oman itsemme takia", meidän tulee rakastaa kaikkia läheisiämme, jota meille annetaan.
Tässä on ohjeena Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky "tee toiselle niinkuin itselle tahtoisit tehtävän".
Näin kun meni esittämään asian mikrofonille, sai synninpäästön. Välillä mikille oli oikein jonoa...
Tämäkö on sitä "jumalan valtakunnan" meininkiä? Haistakaa!
Koska silti ystäviä riittää, niin ystäviä niitä tosi ystäviä kannattaa pitää kuin kukkaa kämmenellä.
että ne "tosi ystävät" voikin yks kaunis päivä ollakkin meidän pahimpia ilkimyksiä.
Siinäpä vasta ystävyys sitten punnitaankin!
Täydellinen sulkeutuneisuus, puhumattomuus ja kykenemättömyys käsitellä ongelmia johtaa esimerkiksi pitkäkestoisiin insestitapauksiin vl-perheissä. Näitä on tullut ikävän monta taas esille uhrien jätettyä vl-yhteisö. Yhteisön sisällä olevathan eivät saa ottaa asioita edes esille!
on suojattu siten että nuo hairahtuneet saavat itse hoitaa omat asiansa, koska ovat nyt ulkopuolella "maailmassa" omalla toiminnallaan. "Täällä sisällä" ei ole mitään korjattavaa, vaan on tyyntä, iloa ja rauhaa.
sairasta! Aito usko Kristukseen on aika tuntematon käsite eril. seurakunnissa (oli seurakunta tai lahko mikä tahansa).
Näin eräs vl-äiti kommentoi kun hänen miehensä jäi kiinni vuosikymmeniä jatkuneesta insestistä! (Itse kuulin.) Hän eli miehensä kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, koska kies oli pyytänyt AINA anteeksi! Voi perkele.
Mihin puhumattomuudella pyritään? Maallinen kunnia ja maine, joista saarnoissa puhutaan toissijaisena asiana uskon elämän rinnalla, on kuitenkin suurin este asioiden esille ottamiselle. Etenkin hoitajat, jotka ovat tarkoituksellisesti ja määrätietoisesti pyrkimyksillään olleet täysin keksittyjen syiden vuoksi häpäisemässä ihmisiä ja pilkkaamassa heidän vakaumustaan ja omia tuntojaan, ovat "kunnian ja maineensa" orjina paaduttaneet omat tuntonsa.
Näin on jo pitkään opetettu. Mutta eihän se meidän "epäuskoisten" mielestä niin ole.
Tämä kuvaa nykyistä "vapaata keskusteluamme" erittäin osuvasti:
"Avoimen keskustelun harha on voimakas. Ääneen kuitenkin kommentoidaan, että taas asioista keskusteltiin avoimesti, vaikka moni lähti esim. seurakuntapäiviltä täysin ahdistuneena. "
Kiitos tosi tärkeästä avauksesta!
ja siten valheellinen usko aih. ahdistusta ja puhumattomuutta. Kun ihminen tulee oikeasti uskoon (uudestisyntyy Jumalan Hengestä) ja j kulkee myös Hengessä ja TOTUUDESSA rukoillen ja Kristusta seuraten, vapautuu kaikenlaisista uskonnollisista ym. kahleista.
Hoitokokousvääryydet selvittämättä!
Kirjoittanut: Asian ydin 4.4.2009 klo 11.24
Sontatunkio ei kasva kukkia, vaikka niitä nyt yritetäänkin väen väkisin istuttaa. Jotta asiat selviäisivät ja tulisivat oikein hoidettua, on lähdettävä vääryyksien perinpohjaisesta tunnustamisesta.
* Yhteisön tapa hoitaa "vaikeita" asioita on kieltäytyä tai kieltää keskustelemasta niistä. *
Keskustelu ei ole kiellettyä. Srk-päivät on juuri niitä paikkoja jossa asioista saa kysellä. Mutta kaikkinaiset kanssapuheet ovat virvoittavia ja asioista voi puhua niiden nimillä.
Monesti ihan kuuntelemalla moni asia aukeaa esim srk-päivillä. Niin vaikeita asioita ei voi olla , ettei niitä uskalla ottaa puheeksi. Se vaatii vaan rohkeutta. Kannattaa rohkaista mielensä ja kysyä kuin ahdistua mykkänä?
...toteudu töllä hetkellä.
Tuskinpa. Ainakaan tosiuskovaisten kesken. Ikävistä asioistahan ei saa puhua..
vakiovastaus kysymykseen, että sisar tai veli saa etulahjana uskoa tämmösetkin kysymykset anteeksi!!!
Minä olen odottanut kärsimättömänä jo 20 vuotta, että joskus puhuttaisiin uskovaisten tupakoinnista.
Mutta turhaanko odotan edelleen, ei näytä toteutuvan.
Minulla olisi näitä kysymyksiä:
1) Miksi tupakointi ei ole syntiä?
2) Tuleeko tupakointi joskus synnilliseksi?
3) Miksi alaikäiset tupakoipi, vaikka se on
heille syntiä?
4) Miksi yleensä niin vähän puhutaan tupakoinnista
vaikka se on turmiollinen elämäntapa?
5) Miksi tupakka nähdään sellaisena mörkönä,
ettei siitä haluta puhua?
6) MIksei SRK.panosta ollenkaan tupakanvastaiseen
kampanjointiin nuorisonsa keskuudessa?
7) Miksi tämä paha tapa ei ole syntiä, mutta joku
toinen paha tapa taas on?
8) Miksi seurakunta ei näe tarpeelliseksi valistaa
ja opettaa nuorisolleen jo pyhäkoulusta
lähtien terveelliselle elämäntavoille?
9) Miksi tupakointi pitää nähdä erillisenä asiana?
10) Onko se syntiä, jos joku pitää tupakointia
syntinä?
11) MIksi ei haluta lähteä täyden raittiuden
tielle?
12) Miksi ei voi pyytää esirukousta, että Jumala
vapauttaisi lähimäiseni tupakan kiroista?
13) Miksi tupakoinnista puhumista pidetään sopi-
mattomana?
14? Voisiko tupakka turmella ruumistamme, joka on
Pyhän Hengen temppeli?
Jos tälläisiä kysymyksiä esittäisin seurakuntapäivillä, niin arvata saattaa, etten ehtisi lukea näitä kaikkia edes loppuun, ennenkuin minut keskeytettäsiin ja pyydettäisiin menemään takaisin istumapaikkaani.
Ja kaupanpäällisiksi pääsisin vielä mustalle listalle.
Ei, ei siellä voisi tälläisiä, eikä monia muitakaan asioita käsitellä.
Tyyli, millä tavalla pitää puhua, on tälläinen:
Rakkaat matkaystävät! Tunsin itseni hirveän huonoksi tulla tänne teidän eteenne puhumaan.
Minulla on ollut paljon epäilyksiä ja kiusauksia!
Saanko vielä uskoa nämä epäilykseni anteeksi,... tahdon uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jumalan sana on väkevä ja voimallinen täällä tänä iltana.
Jumalan lapset ovat kirkastaneet tätä armoevankeliumia, että jos haluamme pysyä Jumalan sanassa, pitää ottaa vastaan kaikki Herran lahjat.
Olemme täällä raittiisti uskomassa, sinä sisareni ja veljeni, ethän yhtään epäile.
Jumala on heikoissa väkevä...
Kun tilaisuus on ohi ja väki painelee ulos, alkaa tupakat kärytä. Tuolla menee muuan lääkäri, joka on ahne tupakalle. Hän ei viitsi jäädä rauhanyhdistyksen tupakkapaikalle notkumaan, vaan sytyttää savukkeensa vasta käveltyään 50 metriä rauhanyhdistyksen toimitalosta poispäin.