Kirkkoon kuulumaton

keijukainen -09

Hei!

En siis kuulu kirkkoon, mutta avomieheni sisar pyysi minua ja miestäni lapsensa kummeiksi. (mieheni kuuluu kirkkoon). En varmastikaan voi toimia ns. virallisena kummina, mutta mikä on roolini kastetilaisuudessa?

Olenko samalla viivalla kirkkoon kuuluvien kummien kanssa vai vain yksi vieraista, jonka kummius on sovittu muulla tavalla??

Asiana itselleni uusi, joten neuvoja kaivataan..

31

2228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minä kuulun kirkkoon mies ei

      Meitä pyydettiin ystäväni lapsen kummiksi vaikka mieheni siis ei kuulu kirkkoon. Kastetilaisuudessa mieheni oli kuitenkin mukana ihan samalla tavalla kuin tavallinen kirkkoon kuuluva kummi. Hän oli mukana siellä edessä seisomassa muiden kummien mukana, siunasi lasta muiden kummien mukana ym. Ainut ero oli se että hän ei saanut papilta virallista kummius todistusta. Pappi kyllä kätteli häntä lopuksi ihan kuten muitenkin kummeja.

      Lapsen ja perheen silmissä ei myöskään näy mitään eroa siinä miten miestäni kohdellaan kummina.

      Toki voin kuvitella että on myös tiukempi linjaisia pappeja olemassa mutta en usko että kovinkaan moni pappi rupeaa kirkkoon kuulumatonta kummia sieltä tilaisuudesta häätämäänkään.

      Eräs ystäväni kuuluu sellaiseen uskontokuntaan joita ei luterilaiset hyväksi viralliseksi kummiksi mutta hän pääsi myös kummiksi tullessaan osallistumaan koko toimitukseen ja pappi otti hänet myös lämpimästi puheissaan huomioon kummina, joskaan ei antanut hänellekkään kummius todistusta.

      Nyt tähän joku tulee luultavasti kirjoittamaan että sitten ei ole oikea kummi jos ei kuulu kirkkoon ym. mutta itse olen sitä mieltä että jos perhe ei tee eroa virallisten kummien ja epävirallisten kummien välillä niin samapa tuo mitä kukaan muu ajattelee.

      • Keijukainen -09

        Ajattelen itse samalla tavalla siitä, että ellei perhe itse tee eroa epävirallisten ja virallisten kummien välillä, ei se muille kuuluu.

        Ainakin ennen vanhaan kummien tehtävänä oli mm. vastata uskonnollisesta kasvatuksesta, tiedä sitten miten tuo tänä päivänä toteutuu kun monet kirkkoon kuuluvatkaan eivät kirkossa juuri käy juhlia lukuunottamatta.

        Itse koen olevani ns. tukiaikuinen lapsen elämässä :)

        Eli minun kannattaa kai pyytää lapsen äitiä keskustelemaan kastepapin kanssa hänen tavastaa toimia ko. tilanteissa.

        Kirjoitit että kirkkoon kuulumatonta kummia ei yleensä ko. tilaisuudesta häädetä, olenko aivan väärässä jos ajattelen voivani osallistua juhlaan myös tavallisena sukulaisvieraana? Eli jos kummius tuottaa ongelmia..


      • ei pappi tai kirkkoon kuulu...
        Keijukainen -09 kirjoitti:

        Ajattelen itse samalla tavalla siitä, että ellei perhe itse tee eroa epävirallisten ja virallisten kummien välillä, ei se muille kuuluu.

        Ainakin ennen vanhaan kummien tehtävänä oli mm. vastata uskonnollisesta kasvatuksesta, tiedä sitten miten tuo tänä päivänä toteutuu kun monet kirkkoon kuuluvatkaan eivät kirkossa juuri käy juhlia lukuunottamatta.

        Itse koen olevani ns. tukiaikuinen lapsen elämässä :)

        Eli minun kannattaa kai pyytää lapsen äitiä keskustelemaan kastepapin kanssa hänen tavastaa toimia ko. tilanteissa.

        Kirjoitit että kirkkoon kuulumatonta kummia ei yleensä ko. tilaisuudesta häädetä, olenko aivan väärässä jos ajattelen voivani osallistua juhlaan myös tavallisena sukulaisvieraana? Eli jos kummius tuottaa ongelmia..

        Tietenkin voit osallistua kasteliaisuuteen myös pelkkänä vieraana. Ei siellä mikään pappi rupea kyselemään vierailta että kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei. Tarkoitin sillä pois häätämisellä sitä osallistumista siihen kaste toimitukseen. Kun siinähän kummit ovat erityisessä roolissa. Usein yksi tai kaikki kummeista lukevat jonkun pienen raamatun pätkän ja he, yhdessä vanhempien kanssa siunaavat lapsen (pitävät kättä pään päällä papin lukiessa siunauksen). Eli kaikkeen tuohon on mieheni joka ei siis kirkkoon kuulu, osallistunut.

        Sitten tuolle yhdelle kirjoittajalle joka tuossa ihmetteli että miksi pitäisi ruveta kummiksi jos ei kirkkoon kuulu. Itse en käsitä kummiutta samalla tavalla pelkästään uskonnollisena asiana kuin se virallisesti on. Minä en todellakaan odota oman lapseni kummeilta uskonto kasvatusta vaan molemmin puolista yhteyden pitoa ja juuri tuota erityisenä aikusena olemista. Sitä se pappikin meidän lapsen kasteessa myös tähdensi puheessaan. Hän muistutti että on tärkeää että lapsella on rakastavia aikuisia lähellään ja että lapsi voi heihin tukea kasvaessaan. Myös hän muistutti kummien ja muiden sukulaisten roolista vanhempien tukena mm. lastenhoito apuna ym. Eli edes pappi ei pitänyt kummiutta pelkkänä kristillisenä kasvattajana.

        Itse sitäpaitsi uskon Jumalaan mutta silti suunnittelen eroavani kirkosta. Minulla on siihen erittäin monta hyvää syytä jotka löytyvät seurakunnan sisältä (naispappeuden vastustajat, homojen syrjijät ym.) eikä uskon puutteesta.


      • hyvin menee
        Keijukainen -09 kirjoitti:

        Ajattelen itse samalla tavalla siitä, että ellei perhe itse tee eroa epävirallisten ja virallisten kummien välillä, ei se muille kuuluu.

        Ainakin ennen vanhaan kummien tehtävänä oli mm. vastata uskonnollisesta kasvatuksesta, tiedä sitten miten tuo tänä päivänä toteutuu kun monet kirkkoon kuuluvatkaan eivät kirkossa juuri käy juhlia lukuunottamatta.

        Itse koen olevani ns. tukiaikuinen lapsen elämässä :)

        Eli minun kannattaa kai pyytää lapsen äitiä keskustelemaan kastepapin kanssa hänen tavastaa toimia ko. tilanteissa.

        Kirjoitit että kirkkoon kuulumatonta kummia ei yleensä ko. tilaisuudesta häädetä, olenko aivan väärässä jos ajattelen voivani osallistua juhlaan myös tavallisena sukulaisvieraana? Eli jos kummius tuottaa ongelmia..

        Kun minua pyydettiin samaan tehtävään, niin lapsen vanhemmat puhuivat asiasta papin kanssa. He selvittivät etukäteen, miten juuri se kyseinen pappi tulisi suhtautumaan asiaan. Olen lukenut netistä jostain keskustelupalstoilta, että meille ns. siviilikummeille on joissain tapauksissa annettu jopa jonkinlaisia kastetodistuksia. Itselleni ei kuitenkaan annettu. Eli asia on hyvin paljon kiinni kyseisestä papista.

        Minulla ei ollut mitään tähän lapsen tukiaikuisen rooliin ryhtymistä vastaan enkä piittaa vähääkään, millä nimellä minua nyt "kuuluisi" kutsua. Lapsen vanhempien puheessa olen kummi siinä kuin kirkolliset kummitkin.

        Halusin kuitenkin sekä itseäni että tilaisuuden yleistä sujuvuutta ajatellen selvittää, että miten se tulisi menemään. Ettei sitten satu kohdalle kaikkein tiukkapipoisinta pappia, joka olisi tosiaan "häätänyt" pois tilanteesta. Eli jottei tule mitään typeriä tilanteita, niin pyydä tosiaan lapsen vanhempia selvittämään asia papin kanssa. Ja jos kävisi niin, että kastepappi sattuisi olemaan tiukinta lajia, niin silloin olet tilaisuudessa mukana virallisen osuuden ajan muiden vieraiden tavoin ja jälkikäteiskahvitteluissa voit olla mukana siinä kummin roolissa, johon vanhemmat ovat sinut pyytäneet.


    • mie vaan..

      jos et kuulu yhteisöön ja siten virallisesti tunnusta sen oppeja niin voitko toimia sen luottamustehtävissä? Oletko koskaan kuullut että jonkun puolueen luottamustehtävissä olisi puolueeseen kuulumaton? Ihan sama juttu.

      Roolisi on papin maallisuudesta kiinni. Oikeasti sinulla ei ole mitään asemaa, mutta pyyntö on kaunis ele. Its een kuulu kirkkoon ja ystäväni aikanaan olisi tahdottu lapselel myös epäviralliseksi kummiksi. Pappi kun kysyi miksi niin en löytänyt yhtään hyvää syytä jonka olisi voinut perustella kummin tehtävillä..

      • aloittaja

        En omasta aloitteestani ole kyseiseen luottamustehtävään tunkemassa vaan lapsen vanhemmat näin toivoivat, tietoisina kirkkoon kuulumattomuudestani. Joten itse ajattelen päätösvallan olevan heillä.

        Ehkä uskonnollisen opetuksen kannalta kirkkoon kuulumaton on epäsovelias henkilö, mutta tukiaikuisena ja rinnalla kulkijana mielestäni täysin yhtä pätevä kuin kirkon kirjoihin kuuluvakin! Mikäli he eivät olisi keksineet yhtään syytä, jonka perusteella minut kummiksi haluaisivat niin eivät varmasti olisi pyyntöä esittäneetkään. Turvallisia aikuisia ei ole koskaan liikaa lapsen elämässä, eikä kirkkoon kuuluminen tee ihmisestä siinä mielessä parempaa.


      • mie vaan...
        aloittaja kirjoitti:

        En omasta aloitteestani ole kyseiseen luottamustehtävään tunkemassa vaan lapsen vanhemmat näin toivoivat, tietoisina kirkkoon kuulumattomuudestani. Joten itse ajattelen päätösvallan olevan heillä.

        Ehkä uskonnollisen opetuksen kannalta kirkkoon kuulumaton on epäsovelias henkilö, mutta tukiaikuisena ja rinnalla kulkijana mielestäni täysin yhtä pätevä kuin kirkon kirjoihin kuuluvakin! Mikäli he eivät olisi keksineet yhtään syytä, jonka perusteella minut kummiksi haluaisivat niin eivät varmasti olisi pyyntöä esittäneetkään. Turvallisia aikuisia ei ole koskaan liikaa lapsen elämässä, eikä kirkkoon kuuluminen tee ihmisestä siinä mielessä parempaa.

        asiassa ei olekkaan sun tai mun mielipide vaan kys eoli kummiudesta. Kummin rooli on ihan tietty ja tehtävätkin on määritetty seurakunnan puolesta joten on ihan sama mitä me "ulkopuoliset" asioista ajatellaan. Jokainen yhteisö kun luo itse sääntönsä ja niihin ei ulkopuoliset vaikuta.

        Jos kysymyksesi olisikin ollut tukiaikuisesta tai luottoaikuisesta niin vastauskin olisi ollu toisenlainen. Nyt kysymyksesi oli kummiudesta..

        Tiedän, että nyt saatat kokea, että saivartelen, mutta omasta mielestäni kyse on tarkkuudesta ja täsmällisyydestä ja asian ytimestä.

        Ensinnäkin siis kummiksi ei voi pyytää henkilöä joka ei kuulu kirkkoon ja vaikka kuuluu niin ei olisi konfirmoitu. Toinen ehto jää täyttymättä ainakin kohdallasi. Ja kun tämä ei ole mikään paras viidestä tms juttu niin yksikin puuttuva "meriitti" estää toimimisen.


      • aloittaja
        mie vaan... kirjoitti:

        asiassa ei olekkaan sun tai mun mielipide vaan kys eoli kummiudesta. Kummin rooli on ihan tietty ja tehtävätkin on määritetty seurakunnan puolesta joten on ihan sama mitä me "ulkopuoliset" asioista ajatellaan. Jokainen yhteisö kun luo itse sääntönsä ja niihin ei ulkopuoliset vaikuta.

        Jos kysymyksesi olisikin ollut tukiaikuisesta tai luottoaikuisesta niin vastauskin olisi ollu toisenlainen. Nyt kysymyksesi oli kummiudesta..

        Tiedän, että nyt saatat kokea, että saivartelen, mutta omasta mielestäni kyse on tarkkuudesta ja täsmällisyydestä ja asian ytimestä.

        Ensinnäkin siis kummiksi ei voi pyytää henkilöä joka ei kuulu kirkkoon ja vaikka kuuluu niin ei olisi konfirmoitu. Toinen ehto jää täyttymättä ainakin kohdallasi. Ja kun tämä ei ole mikään paras viidestä tms juttu niin yksikin puuttuva "meriitti" estää toimimisen.

        Olet aivan oikeassa siinä etten voi toimia ns. oikeana kummina, jonka tehtävät seurakunta on määritellyt. Ja totta on myös se, ettei oma mielipiteeni asiaa muuta suuntaan eikä toiseen.

        Toimintani /roolini itse kastetilaisuudessa jääköön nähtäväksi, riippuu siis papista ja kyseessä olevasta perheestä. Niinkuin olen kokemuksista kuullut, käytäntöjä on monia.

        Minun kummiuteni tulee käytännössä toteutumaan ns. tukiaikuisen roolissa ja siihen liittyvissä tehtävissä. Ne "oikeat" kummit (3 kpl) huolehtivat seurakunnan määrittelemistä kummin tehtävistä ja saavat itselleen kummiustodistuksen.


      • aknostikko
        aloittaja kirjoitti:

        Olet aivan oikeassa siinä etten voi toimia ns. oikeana kummina, jonka tehtävät seurakunta on määritellyt. Ja totta on myös se, ettei oma mielipiteeni asiaa muuta suuntaan eikä toiseen.

        Toimintani /roolini itse kastetilaisuudessa jääköön nähtäväksi, riippuu siis papista ja kyseessä olevasta perheestä. Niinkuin olen kokemuksista kuullut, käytäntöjä on monia.

        Minun kummiuteni tulee käytännössä toteutumaan ns. tukiaikuisen roolissa ja siihen liittyvissä tehtävissä. Ne "oikeat" kummit (3 kpl) huolehtivat seurakunnan määrittelemistä kummin tehtävistä ja saavat itselleen kummiustodistuksen.

        Kummiudessa vedotaan usein tuohon alkuperäiseen rooliin uskonnollisena kasvattajana. Kuinkahan moni kummin kriteerit täyttävä todella antaa uskonnollista kasvatusta tai omaa siihen tarvittavia valmiuksia, kuten uskonnon tuntemusta nykypäivänä? Entäpä toisin päin: Voivatko ateisti vanhemmat lapsensa nimiäisissä nimetä lapsen tukiaikuiseksi kirkoon kuuluvan henkilön ;)?


      • kummin
        aknostikko kirjoitti:

        Kummiudessa vedotaan usein tuohon alkuperäiseen rooliin uskonnollisena kasvattajana. Kuinkahan moni kummin kriteerit täyttävä todella antaa uskonnollista kasvatusta tai omaa siihen tarvittavia valmiuksia, kuten uskonnon tuntemusta nykypäivänä? Entäpä toisin päin: Voivatko ateisti vanhemmat lapsensa nimiäisissä nimetä lapsen tukiaikuiseksi kirkoon kuuluvan henkilön ;)?

        ero on siinä, että toiselle on määritelty tehtävät virallisesti ja toiselle ei. Kummin tehtävä on lapsen kristillisen kasvatuksen tukeminen, joten ateisti ei kai voisi sellainen olla mitenkään. Ateistiperheen lapsen tukiaikuinen puolestaan voi ihan hyvin kuulua kirkkoon, jollei tehtäväksi perhe määrittele lapsen uskonnottoman kasvatuksen tukemista.


      • 5 x kummi

        Kumpaa se kummi ja kummius palvelee? Lasta vai kirkkoa? Tänä päivänä se kristillinen kasvatus on jäänyt taka-alalle, ei monikaan kummin tehtävää siltä kantilta enää ota. Eikö kauniimpi ja lasta paremmin palveleva tarkoitus ole olla lapselle turvallinen ystävä ja vanhemmille tuki, varahoitaja tarvittaessa ym. Ei siihen kirkkoa tarvita. Olen itse viiden lapsen kummi ja hiljattain eronnut kirkosta. Ei kirkosta eroaminen ole muuttanut kummiussuhdettani näihin lapsiin yhtään. Heistä osa on tosin jo aikuisia ja lasten kasvaessa on yhteydenpitokin harventunut, kun tarvitsevuus vähenee.

        Oman lapseni kummeista yksi on "epävirallinen" kummi, eli ei kuulu kirkkoon. Tämä muuten riippuu hyvin paljon papista, miten onnistuu. Jotkut ovat niin vanhoillisia, etteivät salli kirkkoon kuulumattoman edes tulla muiden kummien kanssa eteen seisomaan ja joillekkin se on ihan ok. Kannattaa varmistaa kastepapilta, ja vaihtaa vaikka pappia, jos on liian tuomitseva.


      • mie vaan..
        5 x kummi kirjoitti:

        Kumpaa se kummi ja kummius palvelee? Lasta vai kirkkoa? Tänä päivänä se kristillinen kasvatus on jäänyt taka-alalle, ei monikaan kummin tehtävää siltä kantilta enää ota. Eikö kauniimpi ja lasta paremmin palveleva tarkoitus ole olla lapselle turvallinen ystävä ja vanhemmille tuki, varahoitaja tarvittaessa ym. Ei siihen kirkkoa tarvita. Olen itse viiden lapsen kummi ja hiljattain eronnut kirkosta. Ei kirkosta eroaminen ole muuttanut kummiussuhdettani näihin lapsiin yhtään. Heistä osa on tosin jo aikuisia ja lasten kasvaessa on yhteydenpitokin harventunut, kun tarvitsevuus vähenee.

        Oman lapseni kummeista yksi on "epävirallinen" kummi, eli ei kuulu kirkkoon. Tämä muuten riippuu hyvin paljon papista, miten onnistuu. Jotkut ovat niin vanhoillisia, etteivät salli kirkkoon kuulumattoman edes tulla muiden kummien kanssa eteen seisomaan ja joillekkin se on ihan ok. Kannattaa varmistaa kastepapilta, ja vaihtaa vaikka pappia, jos on liian tuomitseva.

        että tässä edelleenkään kysellään kenenkään mielipidettä koska asiaan on aivan täsmälliset ohjeet ja määritteet annettu instituution puolelta. Eihän kastekkaan ole enää mikään seurakuntaan liittymisen juhla vaan nimenantojuhla ja kukin tahtoo sitä muokata mieleisekseen. Edelleen peräänkuulutan sitä, että jos on jo määritetty asian kriteerit niin miksi vängätä vastaan? Miksi ei voi hyväksyä asioita niin kuin ne on ja jos tahtoo sssätä jotain muuta niin toimii sen mukaan eikä sekoita kirkkoa ja kummiutta koko soppaan mukaan?

        näin sanoo se taho joka asiasta päättää kun kasteesta ja kummiudesta on kyse:
        Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.
        Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta. Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkein tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen.

        Eikö ole aika selvää miksi se kummi ei ole pakana saati ateisti?

        Itse uskonnottomana ihmisenä paheksun edelleen jyrkästi pappia, joka maallistaa itse tunnustamiaan oppeja ja vesittää populistisesti seurakunnan perustaa. Ei papin tehtävä ole olla kiva ja mukava vaan levittää uskoaan..


      • ei pappi

        Itsekin olen KUMMI, vaikken kuulu kirkkoon. En saanut kirkon todistusta kummeudestani, mutta lapsen äiti teki minulle ns. pakanatodistuksen. Eli olen pakana-kummi, ja se selventää asiaa jo mielestäni riittävästi.

        Tuntuu edelleen niin käsittämättömältä että te teköpyhät (haluu kirkkohäät, käydään konfuissa, haudataan maan lepoon...pitikö munkin antaa jotain?) kristityt omitte niinkin turhaa kuin nimeä. Helpompi kai on kuitenkin nimittää kaikkia lapsen tukiaikuisia kummeiksi kuin alkaa erittelemään titteleitä vaan sen mukaan mitä kirkko on itselleen aikojen alusta varannut.

        Joka kerta näiden keskustelujen aikana te todistatte sitä kaikkea miksi itse en ole nk. kristtitty.


      • aloittaja
        aknostikko kirjoitti:

        Kummiudessa vedotaan usein tuohon alkuperäiseen rooliin uskonnollisena kasvattajana. Kuinkahan moni kummin kriteerit täyttävä todella antaa uskonnollista kasvatusta tai omaa siihen tarvittavia valmiuksia, kuten uskonnon tuntemusta nykypäivänä? Entäpä toisin päin: Voivatko ateisti vanhemmat lapsensa nimiäisissä nimetä lapsen tukiaikuiseksi kirkoon kuuluvan henkilön ;)?

        Hyvä kysymys.. itse epäilen että kovinkaan moni viralliset kummikriteerit täyttävä henkilö panosta nimenomaan kristillisen kasvatuksen tukemiseen.

        Panos taitaa tänä päivänä painottua lähinnä lahjojen ostamiseen juhlapäivinä sekä nimelliseen kummiuteen. Ja ketä se kummius todella tosiaan palvelee kirkkoa vai lasta??


      • ja suvaitseva pappi
        5 x kummi kirjoitti:

        Kumpaa se kummi ja kummius palvelee? Lasta vai kirkkoa? Tänä päivänä se kristillinen kasvatus on jäänyt taka-alalle, ei monikaan kummin tehtävää siltä kantilta enää ota. Eikö kauniimpi ja lasta paremmin palveleva tarkoitus ole olla lapselle turvallinen ystävä ja vanhemmille tuki, varahoitaja tarvittaessa ym. Ei siihen kirkkoa tarvita. Olen itse viiden lapsen kummi ja hiljattain eronnut kirkosta. Ei kirkosta eroaminen ole muuttanut kummiussuhdettani näihin lapsiin yhtään. Heistä osa on tosin jo aikuisia ja lasten kasvaessa on yhteydenpitokin harventunut, kun tarvitsevuus vähenee.

        Oman lapseni kummeista yksi on "epävirallinen" kummi, eli ei kuulu kirkkoon. Tämä muuten riippuu hyvin paljon papista, miten onnistuu. Jotkut ovat niin vanhoillisia, etteivät salli kirkkoon kuulumattoman edes tulla muiden kummien kanssa eteen seisomaan ja joillekkin se on ihan ok. Kannattaa varmistaa kastepapilta, ja vaihtaa vaikka pappia, jos on liian tuomitseva.

        Meidän lapsen kastepappi oli mukava ja suvaitseva pappi. Jos hän olisi ilmoittanut että kirkkoon kuulumaton "kummi" ei saa osallistua kasteeseen niin olisin varmaan viheltänyt pelin poikki siinä samassa. Se olisi ollut varmasti viimeinen niitti ja olisin eronnut kirkosta. Olen jo pitkään miettinyt että eroaisinko. Tuossa joku aikaisemmin kirjoitti samoja syitä miksi harkitsee kirkosta eroamista. Itse en voi käsittää miten Jeesuksen tärkeimmät viestit: "rakasta lähimmäistäsi" ja "käännä toinenkin poski" on monessa seurakunnassa täysin hukassa! Tilalla on suvaitsemattomuutta, tumitsemista ja itsenä kohtottamista muiden yläpuolelle.


      • 5 x kummi
        mie vaan.. kirjoitti:

        että tässä edelleenkään kysellään kenenkään mielipidettä koska asiaan on aivan täsmälliset ohjeet ja määritteet annettu instituution puolelta. Eihän kastekkaan ole enää mikään seurakuntaan liittymisen juhla vaan nimenantojuhla ja kukin tahtoo sitä muokata mieleisekseen. Edelleen peräänkuulutan sitä, että jos on jo määritetty asian kriteerit niin miksi vängätä vastaan? Miksi ei voi hyväksyä asioita niin kuin ne on ja jos tahtoo sssätä jotain muuta niin toimii sen mukaan eikä sekoita kirkkoa ja kummiutta koko soppaan mukaan?

        näin sanoo se taho joka asiasta päättää kun kasteesta ja kummiudesta on kyse:
        Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.
        Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta. Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkein tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen.

        Eikö ole aika selvää miksi se kummi ei ole pakana saati ateisti?

        Itse uskonnottomana ihmisenä paheksun edelleen jyrkästi pappia, joka maallistaa itse tunnustamiaan oppeja ja vesittää populistisesti seurakunnan perustaa. Ei papin tehtävä ole olla kiva ja mukava vaan levittää uskoaan..

        Miksi pitää kynsin hampain kiinni tuhansia vuosia vanhoista säännöistä, jos ne eivät enää palvele tätä hetkeä? En ole koskaan ymmärtänyt sitä ajattelua, että "ei me olla koskaan tehty noin, eikä tehdä". Kirkon on myös hyvä tulla ihmisen lähelle ja vastata tämän päivän tarpeisiin, mikäli aikoo jäseniään säilyttää. Kirkko voi muuttua, sen tulee muuttua aivan kuten ihmisten ajattelu muuttuu kokoajan. Se, että jossain lukee näin ja noin, ei tarkoita sitä, että se olisi ikuinen ja joustamaton sääntö, jota ei voi muuttaa tai muokata. Kirkon opit tulevat myös muuttumaan. Kaikki tulee muuttumaan, muuttuu kokoajan. Siksi se on juuri niin!


      • historiikki
        5 x kummi kirjoitti:

        Miksi pitää kynsin hampain kiinni tuhansia vuosia vanhoista säännöistä, jos ne eivät enää palvele tätä hetkeä? En ole koskaan ymmärtänyt sitä ajattelua, että "ei me olla koskaan tehty noin, eikä tehdä". Kirkon on myös hyvä tulla ihmisen lähelle ja vastata tämän päivän tarpeisiin, mikäli aikoo jäseniään säilyttää. Kirkko voi muuttua, sen tulee muuttua aivan kuten ihmisten ajattelu muuttuu kokoajan. Se, että jossain lukee näin ja noin, ei tarkoita sitä, että se olisi ikuinen ja joustamaton sääntö, jota ei voi muuttaa tai muokata. Kirkon opit tulevat myös muuttumaan. Kaikki tulee muuttumaan, muuttuu kokoajan. Siksi se on juuri niin!

        Olen samaa mieltä nimimerkin "mie vaan" kanssa. Kaste on kirkon riitti ja silloin siinä mennään sen laatimien "sääntöjen" mukaan. Siitähän koko hommassa on kysekin eli lapsen ottamisesta kirkon ja seurakunnan jäseneksi. Nimen lapselle pystyy antamaan ilman kirkon osallisuutta asiaan eli ne vanhemmat ja kummit, jotka haluavat kirkon osallisuuden, myös tavallaan sitoutuvat kirkon käsityksiin. Ei silloin voi olla niin, että jokainen poimii kirkon riiteistä vain omat mieleiset jutut kuin valintatalosta ikään - ja vaatii kirkkoa hyväksymään sen.

        Ihan eri asia on, että kaikki muuttuu ja kirkko ja uskonnot siinä mukana. Olet siinä aivan oikeassa. Muutostahti vain ei useimmiten ole niin nopea, että yksi tai edes pari sukupolvea niitä ehtisi nähdä. Mutta muistetaanpa vaan, että faaraot olivat jumalia aikakautena, joka oli pidempi kuin kristinuskon koko historia, meidän ev-lut-versiostamme puhumattakaan. Ja historiavinkkelistä katsottuna vielä ihan hetki sitten rippikoulu oli meilläkin edellytys, että pääsi naimisiin.

        Kaikki siis muuttuu aikanaan, mutta yksilön vinkkelistä jos haluaa sen rusinan, että kastaa lapsen kirkon oppien mukaisesti, pitää syödä mukana tuleva pullakin. Ja jos pulla ei miellytä, niin lapsen nimen voi ilmoittaa maistraattiin ja pitää sen kunniaksi kakkukahvit ilman, että papilla on asiaan mitään sanottavaa.


      • 5 x kummi
        historiikki kirjoitti:

        Olen samaa mieltä nimimerkin "mie vaan" kanssa. Kaste on kirkon riitti ja silloin siinä mennään sen laatimien "sääntöjen" mukaan. Siitähän koko hommassa on kysekin eli lapsen ottamisesta kirkon ja seurakunnan jäseneksi. Nimen lapselle pystyy antamaan ilman kirkon osallisuutta asiaan eli ne vanhemmat ja kummit, jotka haluavat kirkon osallisuuden, myös tavallaan sitoutuvat kirkon käsityksiin. Ei silloin voi olla niin, että jokainen poimii kirkon riiteistä vain omat mieleiset jutut kuin valintatalosta ikään - ja vaatii kirkkoa hyväksymään sen.

        Ihan eri asia on, että kaikki muuttuu ja kirkko ja uskonnot siinä mukana. Olet siinä aivan oikeassa. Muutostahti vain ei useimmiten ole niin nopea, että yksi tai edes pari sukupolvea niitä ehtisi nähdä. Mutta muistetaanpa vaan, että faaraot olivat jumalia aikakautena, joka oli pidempi kuin kristinuskon koko historia, meidän ev-lut-versiostamme puhumattakaan. Ja historiavinkkelistä katsottuna vielä ihan hetki sitten rippikoulu oli meilläkin edellytys, että pääsi naimisiin.

        Kaikki siis muuttuu aikanaan, mutta yksilön vinkkelistä jos haluaa sen rusinan, että kastaa lapsen kirkon oppien mukaisesti, pitää syödä mukana tuleva pullakin. Ja jos pulla ei miellytä, niin lapsen nimen voi ilmoittaa maistraattiin ja pitää sen kunniaksi kakkukahvit ilman, että papilla on asiaan mitään sanottavaa.

        Olen ottanut ilolla rusinat ja jättänyt pullan syömättä. Eikä ole yhtään "syntinen " olo. Kirjoituksesi oli hyvä ja asiallinen, kirjoitit myös ihan asiaa.

        Käytäntö tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa ei vain mene kirkon oppien mukaan. Yhdenkään lapseni yksikään kummi ei ole toteuttanut kummin tehtäväänsä kirkon osoittamalla tavalla. Ja hyvä niin. Nythän emme tosin enää kirkkoon kuulu, joten asia ei minua enää edes pitäisi kiinnostaa. Haluan vain tulla oikein ymmärretyksi. Suurin osa ihmisistä kuuluu kirkkoon ja kastaa lapsensa perinteen ja tavan vuoksi. Ilman sen suurempaa uskonnollista merkitystä. Kummin tehtävä on useimmiten käytännössä (ja käytäntöhän on se, miten asiat oikeasti menee) olla juuri se, mistä puhuin ensimmäisessä vastauksessani. Ystävä lapselle, tuki ja turva. Oikeasti kirkkoa ei tarvita ihmissuhteiden luomiseen eikä ylläpitämiseen. Olen kastanut lapseni ja ollut elämättä kirkon ohjeiden mukaan. Eli, rusinat pullasta. En joudu siitä sen enempää vankilaan kuin helvettiinkään. Ihmisellä on vapaa tahto näissä(kin) asioissa. Kirkko saa asettaa sääntöjänsä niin paljon kuin haluaa. Jokaisen oma asia, sitoutuuko vai ei. Jokaisella seurakuntaan kuuluvalla on myös oikeus kastaa lapsensa, vaikka ei sitoutuisikaan kirkon oppeihin. Lapselle itselleen ei ole merkitystä loppujenlopuksi koko hässäkällä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kummius palvelee lasta, ei kirkkoa.

        Mitä tulee historian kulkuun ja asioiden etenemiseen, oletko huomannut, että asiat tapahtuvat alati kiihtyvällä temmolla? Jo yksilötasolla tämän voi huomata; Ihmisellä voi olla yhden elämän aikana monta kumppania ja monta ammattia, monta asuinpaikkaa ym. Lait ja asetukset uusiutuvat ripeämmin kuin koskaan. Muutokset teollisuudessa ja teknologiassa...minä en ainakaan pysy perässä. Kehittyminen ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioissa on huimaa tänä päivänä verrattuna aiempiin aikakausiin, jolloin junnattiin paikallaan pitkiäkin aikoja. Nykyään ei mikään pysy ennallaan, vaan maailma on jatkuvassa muutostilassa. Aika kiihdyttää kulkuaan....Hyvää ja rauhaisaa pääsiäistä. Olkaa valon kantajia. Mihin ikinä uskotte tai olette uskomatta.


      • historiikki
        5 x kummi kirjoitti:

        Olen ottanut ilolla rusinat ja jättänyt pullan syömättä. Eikä ole yhtään "syntinen " olo. Kirjoituksesi oli hyvä ja asiallinen, kirjoitit myös ihan asiaa.

        Käytäntö tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa ei vain mene kirkon oppien mukaan. Yhdenkään lapseni yksikään kummi ei ole toteuttanut kummin tehtäväänsä kirkon osoittamalla tavalla. Ja hyvä niin. Nythän emme tosin enää kirkkoon kuulu, joten asia ei minua enää edes pitäisi kiinnostaa. Haluan vain tulla oikein ymmärretyksi. Suurin osa ihmisistä kuuluu kirkkoon ja kastaa lapsensa perinteen ja tavan vuoksi. Ilman sen suurempaa uskonnollista merkitystä. Kummin tehtävä on useimmiten käytännössä (ja käytäntöhän on se, miten asiat oikeasti menee) olla juuri se, mistä puhuin ensimmäisessä vastauksessani. Ystävä lapselle, tuki ja turva. Oikeasti kirkkoa ei tarvita ihmissuhteiden luomiseen eikä ylläpitämiseen. Olen kastanut lapseni ja ollut elämättä kirkon ohjeiden mukaan. Eli, rusinat pullasta. En joudu siitä sen enempää vankilaan kuin helvettiinkään. Ihmisellä on vapaa tahto näissä(kin) asioissa. Kirkko saa asettaa sääntöjänsä niin paljon kuin haluaa. Jokaisen oma asia, sitoutuuko vai ei. Jokaisella seurakuntaan kuuluvalla on myös oikeus kastaa lapsensa, vaikka ei sitoutuisikaan kirkon oppeihin. Lapselle itselleen ei ole merkitystä loppujenlopuksi koko hässäkällä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kummius palvelee lasta, ei kirkkoa.

        Mitä tulee historian kulkuun ja asioiden etenemiseen, oletko huomannut, että asiat tapahtuvat alati kiihtyvällä temmolla? Jo yksilötasolla tämän voi huomata; Ihmisellä voi olla yhden elämän aikana monta kumppania ja monta ammattia, monta asuinpaikkaa ym. Lait ja asetukset uusiutuvat ripeämmin kuin koskaan. Muutokset teollisuudessa ja teknologiassa...minä en ainakaan pysy perässä. Kehittyminen ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioissa on huimaa tänä päivänä verrattuna aiempiin aikakausiin, jolloin junnattiin paikallaan pitkiäkin aikoja. Nykyään ei mikään pysy ennallaan, vaan maailma on jatkuvassa muutostilassa. Aika kiihdyttää kulkuaan....Hyvää ja rauhaisaa pääsiäistä. Olkaa valon kantajia. Mihin ikinä uskotte tai olette uskomatta.

        Olet käytännön tasolla oikeassa. Paljolti homma nykyään on, että porukka ainakin armaassa suomenmaassamme on tapauskovaisia. Kirkossa käydään perhejuhlissa ja jouluna. Ja niissä perhejuhlissakin mielellään kirkon pitäisi taipua vaikkapa morsiusparien vaatimuksiin eikä päinvastoin. Näin siis menee se yleinen ajattelu. Mutta jostain kumman "vakuutus"syystä se kirkon siunaus kuitenkin halutaan omille jutuille, olipa häät tai kaste kyseessä. Ihan vaan varmuuden vuoksi...? :-)

        Itse kommentoin enempi yleisesti tätä trendiä, että kirkolta ollaan vaatimassa markettimeininkiä. Sinä sanoit yhdessä viestissäsi "Eikö kauniimpi ja lasta paremmin palveleva tarkoitus ... Ei siihen kirkkoa tarvita." Eli jos kirkon kaste halutaan, niin silloin siihen tarvitaan kirkollisessa mielessä ne kummit. Jos kirkolta kysytään. Tukiaikuiset voi pyytää lapsensa elämään, vaikkei kirkollista kastetta haluaisikaan.

        En kuvittelekaan, että nykypäivänä kummi voisi paljon lapsen kristillisestä kasvatuksesta huolehtia. Johan siitä saisi valveutuneen äitylin kimppuunsa, että meidän lapselle tuputat... Tämä ristiriita jotenkin on se, mikä itseäni haittaa. En oikein tahdo käsittää, miksi sellaiset, jotka eivät halua sitoutua kirkon oppeihin, haluavat kirkon riittejä itselleen.

        Mitä tulee muutosvauhtiin yleensä, niin olet jälleen oikeassa, että tekniikka ja siihen verrattavat asiat menevät lujaa eteenpäin. Kirkot ja uskonnot vetoavat ihmisessä sen sijaan enempi johonkin arvomaailmaan, jota ei oikein kunnolla pystytä itsekään käsittelemään (kukapa olisi hyvä näistä asioista puhumaan?). Ja siksi kai edelleen nekin, jotka eivät katso kirkkoa mihinkään tarvitsevansa, tarvitsevat sen monesti päästäkseen naimisiin... Eli näiden asioiden muutosvauhti ei ole yhtä nopea. Ja niissä merkeissä, hyvää pääsiäistä vaan sinnekin!


      • mie vaan..
        5 x kummi kirjoitti:

        Miksi pitää kynsin hampain kiinni tuhansia vuosia vanhoista säännöistä, jos ne eivät enää palvele tätä hetkeä? En ole koskaan ymmärtänyt sitä ajattelua, että "ei me olla koskaan tehty noin, eikä tehdä". Kirkon on myös hyvä tulla ihmisen lähelle ja vastata tämän päivän tarpeisiin, mikäli aikoo jäseniään säilyttää. Kirkko voi muuttua, sen tulee muuttua aivan kuten ihmisten ajattelu muuttuu kokoajan. Se, että jossain lukee näin ja noin, ei tarkoita sitä, että se olisi ikuinen ja joustamaton sääntö, jota ei voi muuttaa tai muokata. Kirkon opit tulevat myös muuttumaan. Kaikki tulee muuttumaan, muuttuu kokoajan. Siksi se on juuri niin!

        nyt aletaan päästä sitten siihen itse ytimeen. Kirkon on maallistuttava mikäli se tahtoo pysyä pystyssä ja olemassa ja että sillä on jäseniä. Se on sama kuin Vihreä liitto haluaisi ydinvoimaa koska se ei kuluta fossiilisia luonnonvaroja eikä tuhoa otsonia. Kumpikin siis vesittää perinteensä sillä erotuksella että kirkon perinteet ovat tuhansia vuosia vanhan teoksen perusteella luotuja.

        En kuulu kirkkoon ja se on tietoinen ratkaisu koska en usko kirkon sanomaan. Ehkä juuri siksi on koomista että ihmiset ei tajua että jos kirkon toiminta ei miellytä niin se on muutettava joko aktiivina sisältä päin tai sitten siitä on erottava. Täällä kirjoittamalla asiat ei muutu ja muutenkin ne muuttuu todella hitaasti.

        Kuitenkin kun palataan siihen kummiuteen niin ydinkysymys on edelleen se, että kummille on nimetty tehtävä ja se on ja pysyy toistaiseksi. Jos kokee että lapsi tulee ilman kummeja toimeen niin niitä kummituksia voi kukin hankki avaikka tusinan tai luottoaikuisia. Se vaan ei silloin liity kasteeseen eikä kummiuteen enää mitenkään!

        Ei tämä voi olla niin kamalan vaikea asia, eihän? Ja kirkon opit ei muutu, ei ole muuttuneet tähänkään asti, mutta tulkinnoissa on tapahtunut joustoa. Tosin kun äkkiseltään ajatellaan, että naispappeudesta väännetään kättä edelleen vaikka se on jo yli kaksikymmentä vuotta vanha asia niin käytäntö muuttuu vain ihmisten mukana. Tosin kaiken ei kuulu muuttua vaan asioiden ydin pitää säilyttää tai kaikelta putoaa pohja.

        Onhan se totuus, että ev lut kirkko on aikansa fossiili ja sen oppeja ei noudata edes sen oma papisto joten mikä on instituution tarkoitus? Itsensä olemassaolevana pysyminen? Tarjota toimeentulo niille joita sellainen työ kiinnostaa kuin papin virka? Onko tulevaisuu sleipäpappien koska he reagoivat yleisön huutoon? Periaatteessa ihan sama, mutta itse puolustan mieluiten traditiota jolla on perinteet j aperusta olipa se sitten ev lut usko tai kommunismi vaikka kumpaakaan en itse toteuta käytännössä saati usko niihin, joku kumpaankin j amoneen muuhunkin uskoo..


      • mie vaan..
        ei pappi kirjoitti:

        Itsekin olen KUMMI, vaikken kuulu kirkkoon. En saanut kirkon todistusta kummeudestani, mutta lapsen äiti teki minulle ns. pakanatodistuksen. Eli olen pakana-kummi, ja se selventää asiaa jo mielestäni riittävästi.

        Tuntuu edelleen niin käsittämättömältä että te teköpyhät (haluu kirkkohäät, käydään konfuissa, haudataan maan lepoon...pitikö munkin antaa jotain?) kristityt omitte niinkin turhaa kuin nimeä. Helpompi kai on kuitenkin nimittää kaikkia lapsen tukiaikuisia kummeiksi kuin alkaa erittelemään titteleitä vaan sen mukaan mitä kirkko on itselleen aikojen alusta varannut.

        Joka kerta näiden keskustelujen aikana te todistatte sitä kaikkea miksi itse en ole nk. kristtitty.

        koomista sinällään, mutta kuten on näissä kirjoituksissa maininnut niin en kuulu kirkkoon enkä ole uskova.

        Omiminen on hauska ajatus, mutta jos joku on yli tuhat vuotta ollut jonkun asian nimi niin miksi siitä pitää luopu aja antaa se jollekin muulle nimeksi? Antaisitko oman nimesi naapurillesi jos se siitä niin pitää? Tai jos maanantai olisikin alkupäivä kun maanantai tarvitaan muuhun käyttöön?

        Asioiden selvyyden vuoksi on helppoa kun on kummius ja sitten on joku muu jolle ne joille kummius ei sovi syytä tai toisesta keksii nimen ja käyttää sitä sitten. Tässä vaan törmätään siihen ikivanhaan ongelmaa, että ei uskonnolliset pitävät juhlan kuin kaste tai kansankielellä nimiäiset vastakohtana ristiäisille ja kummitkin pitää jne. Miksi ei mielikuvitus riitä keksiä jotain omaa eikä kaapata ja muokata mieleiseksi jotakin vanhaa?

        Jos ev lut kirkko olisi rekisteröity tavaramerkki niin mitenhän näidenkin asioiden kävisi?

        Ja puurojen ja vellien suhteen vielä viilaus; kristitty voi olla vaikka ei kuulu kirkkoon tai kuuluu ihan toiseen kristilliseen seurakuntaan kuin ev lut. Toisaalta kyllä its emietin joskus voiko yli kaksi miljardia ihmistä olla väärässä, mutta ehkä tämä keskustelu pudottaa tuotakin lukua ja kertoo että voi ne..


      • 5 x kummi
        mie vaan.. kirjoitti:

        nyt aletaan päästä sitten siihen itse ytimeen. Kirkon on maallistuttava mikäli se tahtoo pysyä pystyssä ja olemassa ja että sillä on jäseniä. Se on sama kuin Vihreä liitto haluaisi ydinvoimaa koska se ei kuluta fossiilisia luonnonvaroja eikä tuhoa otsonia. Kumpikin siis vesittää perinteensä sillä erotuksella että kirkon perinteet ovat tuhansia vuosia vanhan teoksen perusteella luotuja.

        En kuulu kirkkoon ja se on tietoinen ratkaisu koska en usko kirkon sanomaan. Ehkä juuri siksi on koomista että ihmiset ei tajua että jos kirkon toiminta ei miellytä niin se on muutettava joko aktiivina sisältä päin tai sitten siitä on erottava. Täällä kirjoittamalla asiat ei muutu ja muutenkin ne muuttuu todella hitaasti.

        Kuitenkin kun palataan siihen kummiuteen niin ydinkysymys on edelleen se, että kummille on nimetty tehtävä ja se on ja pysyy toistaiseksi. Jos kokee että lapsi tulee ilman kummeja toimeen niin niitä kummituksia voi kukin hankki avaikka tusinan tai luottoaikuisia. Se vaan ei silloin liity kasteeseen eikä kummiuteen enää mitenkään!

        Ei tämä voi olla niin kamalan vaikea asia, eihän? Ja kirkon opit ei muutu, ei ole muuttuneet tähänkään asti, mutta tulkinnoissa on tapahtunut joustoa. Tosin kun äkkiseltään ajatellaan, että naispappeudesta väännetään kättä edelleen vaikka se on jo yli kaksikymmentä vuotta vanha asia niin käytäntö muuttuu vain ihmisten mukana. Tosin kaiken ei kuulu muuttua vaan asioiden ydin pitää säilyttää tai kaikelta putoaa pohja.

        Onhan se totuus, että ev lut kirkko on aikansa fossiili ja sen oppeja ei noudata edes sen oma papisto joten mikä on instituution tarkoitus? Itsensä olemassaolevana pysyminen? Tarjota toimeentulo niille joita sellainen työ kiinnostaa kuin papin virka? Onko tulevaisuu sleipäpappien koska he reagoivat yleisön huutoon? Periaatteessa ihan sama, mutta itse puolustan mieluiten traditiota jolla on perinteet j aperusta olipa se sitten ev lut usko tai kommunismi vaikka kumpaakaan en itse toteuta käytännössä saati usko niihin, joku kumpaankin j amoneen muuhunkin uskoo..

        mutta silti kannatan yksilön vapaata tahtoa olla välittämättä traditioista, jos hän niin kokee. Vaikka sitten kuuluisikin johonkin yhteisöön. Kannatan asioiden kevyesti ottamista, ei nämä kirkon traditiot niin vakavasti otettavia ole, että niiden vuoksi pitäisi huudella periaatteiden perään. Hän, kuka kokee kirkon ohjeet ja maailmankuvan tärkeäksi, hyvä niin. Hän on valinnut tiensä. Hän, joka toteuttaa henkisyyttään omalla tavallaan, saa toteuttaa. Vaikka sitten ev.lut. seur. kunnan jäsenenä. Ei sillä ole yhtään enempää merkitystä, kuin se merkitys, mikä sille annetaan.

        En ole hengellinen ihminen kirkon oppien mukaan, mutta olen henkinen ihminen. Ei kirkon tarvitse maallistua, se voi avartua. Tulee aika, jolloin uskontoja ei edes enää tarvita. Ihminen tulee kokemaan ja tuntemaan oman sielullisen olemuksensa ilman ahdasta, tiukkoihin sääntöihin rajattua auktoriteettia. Universaalia rakkautta, jota kristityt kutsuvat lähimmäisen rakkaudeksi, voi tuntea ilman uskonnollisia yhteisöjä.

        Tulee ymmärtää tapakristittyjä, jotka ovat kirkon jäseniä vain pitääkseen vanhemman polven sukulaiset tyytyväisenä. Ymmärrän senkin erittäin hyvin. Eikä kirkolla pitäisi olla siihen mitään sanomista, maksavathan he veronsa kirkolle, vaikka eivät uskontoa sydämessään tunnustakaan. Itsekkin roikuin kirkon jäsenenä vuosikaudet vain siksi, että olin sattunut syntymään ev.lut perheeseen. Vasta nyt, keski-iän kynnyksellä aloin tuntea tarvetta syvempään ja minulle oikeampaan vapauteen.

        Miksi pitää kynsin hampain kiinni kuolevista, aikansa eläneistä traditioista ja instituutioista, jos aika on ajamassa niistä ohi? Annetaan ihmisten toteuttaa omaa henkisyttään tai maallisuuttaan oman tiensä mukaan. Pääasia on, että elää muita vahingoittamatta, tuomitsematta ja rakastaen.


      • Pappi vastaa

        Tämä sinun vertauksesi kirkkoon kuulumaton kummi >< puolueeseen kuulumaton puolueen luottamustehtävissä oleva oli osuva.

        Kukaan ei kiistä sitä, etteikö kirkkoon kuulumaton voisi toimia lapselle tärkeänä tukiaikuisena ja ystävänä, mutta kummin tehtävänä on toimia kristittynä esikuvana ja esim. rukoilla kummilapsensa ja hänen perheensä puolesta. On täysin selvää, ettei kristilliseen kirkkoon kuulumaton voi toimia tällaisessa tehtävässä.

        Itse olen sitä mieltä, että lasta siunaamassa ovat hänen kumminsa, eivät kirkkoon kuulumattomat puolisot tms. Ja tässä asiassa olen tiukkapipoinen pappi ja vieläpä nainen.


      • Pappi vastaa
        ei pappi kirjoitti:

        Itsekin olen KUMMI, vaikken kuulu kirkkoon. En saanut kirkon todistusta kummeudestani, mutta lapsen äiti teki minulle ns. pakanatodistuksen. Eli olen pakana-kummi, ja se selventää asiaa jo mielestäni riittävästi.

        Tuntuu edelleen niin käsittämättömältä että te teköpyhät (haluu kirkkohäät, käydään konfuissa, haudataan maan lepoon...pitikö munkin antaa jotain?) kristityt omitte niinkin turhaa kuin nimeä. Helpompi kai on kuitenkin nimittää kaikkia lapsen tukiaikuisia kummeiksi kuin alkaa erittelemään titteleitä vaan sen mukaan mitä kirkko on itselleen aikojen alusta varannut.

        Joka kerta näiden keskustelujen aikana te todistatte sitä kaikkea miksi itse en ole nk. kristtitty.

        Pakanatodistus? Kaikkea sitä kuuleekin.


      • hyväksymistäsi kummeista on...
        Pappi vastaa kirjoitti:

        Tämä sinun vertauksesi kirkkoon kuulumaton kummi >< puolueeseen kuulumaton puolueen luottamustehtävissä oleva oli osuva.

        Kukaan ei kiistä sitä, etteikö kirkkoon kuulumaton voisi toimia lapselle tärkeänä tukiaikuisena ja ystävänä, mutta kummin tehtävänä on toimia kristittynä esikuvana ja esim. rukoilla kummilapsensa ja hänen perheensä puolesta. On täysin selvää, ettei kristilliseen kirkkoon kuulumaton voi toimia tällaisessa tehtävässä.

        Itse olen sitä mieltä, että lasta siunaamassa ovat hänen kumminsa, eivät kirkkoon kuulumattomat puolisot tms. Ja tässä asiassa olen tiukkapipoinen pappi ja vieläpä nainen.

        Kristittynä esikuvana rukoilemassa lapsen ja tämän perheensä puolesta? Nimellisesti kirkkoon kuuluvia on Suomi pullollaan, uskonto taas on aivan eri asia.
        Voit myös uskoa Jumalaan yms. vaikket kirkkoon kuuluisikaan. Syyt kirkosta eroamiseen tai siihen kuulumattomuuteen ovat moninaisia ja liittyvät esim. kirkon omiin toimintatapoihin ja noudattamatta jätettyihin periaatteisiin.

        Säännöt ja rituaalit ovat mitä ovat, mutta sisältö on tänä päivänä paikoitellen valitettavan tekopyhää.


      • nippelitietäjä
        mie vaan.. kirjoitti:

        koomista sinällään, mutta kuten on näissä kirjoituksissa maininnut niin en kuulu kirkkoon enkä ole uskova.

        Omiminen on hauska ajatus, mutta jos joku on yli tuhat vuotta ollut jonkun asian nimi niin miksi siitä pitää luopu aja antaa se jollekin muulle nimeksi? Antaisitko oman nimesi naapurillesi jos se siitä niin pitää? Tai jos maanantai olisikin alkupäivä kun maanantai tarvitaan muuhun käyttöön?

        Asioiden selvyyden vuoksi on helppoa kun on kummius ja sitten on joku muu jolle ne joille kummius ei sovi syytä tai toisesta keksii nimen ja käyttää sitä sitten. Tässä vaan törmätään siihen ikivanhaan ongelmaa, että ei uskonnolliset pitävät juhlan kuin kaste tai kansankielellä nimiäiset vastakohtana ristiäisille ja kummitkin pitää jne. Miksi ei mielikuvitus riitä keksiä jotain omaa eikä kaapata ja muokata mieleiseksi jotakin vanhaa?

        Jos ev lut kirkko olisi rekisteröity tavaramerkki niin mitenhän näidenkin asioiden kävisi?

        Ja puurojen ja vellien suhteen vielä viilaus; kristitty voi olla vaikka ei kuulu kirkkoon tai kuuluu ihan toiseen kristilliseen seurakuntaan kuin ev lut. Toisaalta kyllä its emietin joskus voiko yli kaksi miljardia ihmistä olla väärässä, mutta ehkä tämä keskustelu pudottaa tuotakin lukua ja kertoo että voi ne..

        "Asioiden selvyyden vuoksi on helppoa kun on kummius ja sitten on joku muu jolle ne joille kummius ei sovi syytä tai toisesta keksii nimen ja käyttää sitä sitten. Tässä vaan törmätään siihen ikivanhaan ongelmaa, että ei uskonnolliset pitävät juhlan kuin kaste tai kansankielellä nimiäiset vastakohtana ristiäisille ja kummitkin pitää jne. Miksi ei mielikuvitus riitä keksiä jotain omaa eikä kaapata ja muokata mieleiseksi jotakin vanhaa?" Ei varsinaisesti suoraan aiheeseen liittyen, mutta pakko silti avartaa näkemystäsi edelliseen kommenttiisi liittyen. Selvitä joskus, että moniko kristillinen juhla tai muu vastaava asia on otettu suoraan aikaisemmista "pakanallisista" uskomuksista ja vain muutettu omaan käyttöön sopivaksi.


      • mie vaan..
        nippelitietäjä kirjoitti:

        "Asioiden selvyyden vuoksi on helppoa kun on kummius ja sitten on joku muu jolle ne joille kummius ei sovi syytä tai toisesta keksii nimen ja käyttää sitä sitten. Tässä vaan törmätään siihen ikivanhaan ongelmaa, että ei uskonnolliset pitävät juhlan kuin kaste tai kansankielellä nimiäiset vastakohtana ristiäisille ja kummitkin pitää jne. Miksi ei mielikuvitus riitä keksiä jotain omaa eikä kaapata ja muokata mieleiseksi jotakin vanhaa?" Ei varsinaisesti suoraan aiheeseen liittyen, mutta pakko silti avartaa näkemystäsi edelliseen kommenttiisi liittyen. Selvitä joskus, että moniko kristillinen juhla tai muu vastaava asia on otettu suoraan aikaisemmista "pakanallisista" uskomuksista ja vain muutettu omaan käyttöön sopivaksi.

        suurin osa kristillisistä juhlistamem on ajoitettu vanhoihin pakanallisiin juhliin. Maailma muuttuu.. Mutta kun puhutaan nyt todella satoja vuosia vanhoista asioista ja siitä kuinka tietämättömyys ja taikausko korvattiin toisella niin on aika koomista jos nyt (taika)usko korvattaisiin tietoisesti maallisilal asioilla. Aiemmin korvaaja oli uuden asian levittäjä ja nyt sen tekisi vanhaan (muka)uskovat ihmiset.. Edelleen, en usko, en kuulu kirkkoon, mutta jos sinäkän et niin tee niin miksi olet kuuluvinasi ja uskovinasi ja toimit niinkuin muka olisit uskova? Ole reilusti joko tai ja toimi sen mukaan!


      • -anniina--
        5 x kummi kirjoitti:

        Kumpaa se kummi ja kummius palvelee? Lasta vai kirkkoa? Tänä päivänä se kristillinen kasvatus on jäänyt taka-alalle, ei monikaan kummin tehtävää siltä kantilta enää ota. Eikö kauniimpi ja lasta paremmin palveleva tarkoitus ole olla lapselle turvallinen ystävä ja vanhemmille tuki, varahoitaja tarvittaessa ym. Ei siihen kirkkoa tarvita. Olen itse viiden lapsen kummi ja hiljattain eronnut kirkosta. Ei kirkosta eroaminen ole muuttanut kummiussuhdettani näihin lapsiin yhtään. Heistä osa on tosin jo aikuisia ja lasten kasvaessa on yhteydenpitokin harventunut, kun tarvitsevuus vähenee.

        Oman lapseni kummeista yksi on "epävirallinen" kummi, eli ei kuulu kirkkoon. Tämä muuten riippuu hyvin paljon papista, miten onnistuu. Jotkut ovat niin vanhoillisia, etteivät salli kirkkoon kuulumattoman edes tulla muiden kummien kanssa eteen seisomaan ja joillekkin se on ihan ok. Kannattaa varmistaa kastepapilta, ja vaihtaa vaikka pappia, jos on liian tuomitseva.

        Täytyypä edelleen ihmetellä tätä kummallista kummi-keskustelua. Jos vanhemmat eivät kerran odota kummeilta kristillisiä arvoja ja kristillisen kasvatuksen tukemista, niin mitä ideaa on sitten edes kuulua kirkkoon? Näissä tapauksissa on hyvin todennäköistä , että kuljetaan niinkuin pässit narussa, eikä ole edes koskaan ajateltu että miksi kuulun kirkkoon? Tai sitten kuulutaan vaan siksi ,e ttä saadaan kirkko-häät, ja lapselle ristiäiset, joiden uskonnollinen sisältö on kuitenkin merkityksetön.

        Itse kirkkoon kuulumattomana en ymmärrä tätä ihme-keskustelua, ja ajattelu-tapaa. Miksi haluta näitä uskonnollisia juhlia, ja maksaa kirkollis-veroja hirvittävät määrät, jos uskonto sinällään ei ole sydäntä lähellä???


    • vaan

      keskustelin juuri aiheesta papin kanssa, koska meillä oli itsellä ristiäiset palmusunnuntaina. Kirkon virallinen kanta kuulemma on, että kummina pitää olla kaksi ev.lut kirkkoon (tai sen hyväksymään seurakuntaan/kirkkoon) kuuluvaa konfirmoitua henkilöä. Seurakunnat itse saavat päättää, pitääkö muiden kummien kuulua kirkkoon vaiko ei. Meidän seurakunnassamme on tehty päätös, että pitää. Mutta monessa seurakunnassa muut kummit saavat olla kirkkoon kuulumattomia. Tiedän kyllä meidänkin seurakunnassamme tapauksen, jossa toista pariskuntaa ei hyväksytty kirkon puolesta kummeiksi, mutta seisoivat koko toimituksen toisten kummien vieressä ja lapsi pitää heitä aivan yhtälailla kummeina. Kirkon kirjoihin heitä ei kujitenkaan ole kummeiksi merkitty.

      Ennen kastetta järjestetään vanhempien kanssa ns. kastekeskustelu ja täytetään ns. maistraatin kaavake, johon tulee lapsen nimitiedot ja kummien nimet seurakunnat. Näin kirkkoon kuuluminen varmistetaan etukäteen. Meillä pappi lisäksi ennen kastetoimituksen alkua kysyi sellaisen kummin henkilötunnuksen, joka oli toisesta seurakunnasta. Sinne kuulemma laitetaan tiedot kummiudesta myöskin menemään.

      Teidän kohdallanne tilanne siis riippuu täysin lapsen tulevan seurakunnan kannasta. Papilta olisi kyllä hyvä kysyä asiaa etukäteen, ettei sitten ristiäisissä tule ikäviä tilanteita eteen. Tietävätkö lapsen vanhemmat, että et kuulu kirkkoon?

      • aloittaja

        Olemme sopineet, että lapsen äiti kysyy ko. papin kantaa asiaan, jotta itse kastejuhlassa tiedän paikkani. Perhe on siis tietoinen kirkkoon kuulumattomuudestani.


      • Eivät päätä itsenäisesti

        Kyllä olet nyt ymmärtänyt jotain aivan totaalisen väärin: Ev. lut. seurakunnilla ei todellakaan ole oikeutta itsenäisesti päättää, hyväksytäänkö kirkkoon kuulumaton kummiksi vai ei, koska vastaus on tähän selkeä: kirkkoon kuulumaton EI ole virallinen kummi koskaan. On aiavan papista kiinni, missä kirkkoon kuulumaton kummin puoliso kastetoimituksessa seisoo, tunnen pappeja, jotka laittavat hänet seisomaan muualle kuin puolisonsa viereen sekä niitä, joille käy se, että tämä pakana seisoo puolisonsa vieressä.

        Henkilötunnukset kysytään jokaiselta kummilta, jolloin tarkistetaan, ettei kirkkoonkuulumaton livahda kummiksi "vaihingossa".


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ymmärrän paremmin kuin koskaan

      Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän
      Tunteet
      47
      5196
    2. Pyhäinpäivän aamua

      Oikein hyvää huomenta ja rauhallista päivää. ❄️😊🥱☕❤️
      Ikävä
      326
      1918
    3. Nainen, se auttaisi jo paljon minua

      tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin
      Ikävä
      113
      1848
    4. Anja ja Janne

      Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut
      Tuusniemi
      70
      1517
    5. Tässä epämiellyttävä totuus

      Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät
      Ikävä
      68
      1467
    6. Elämäni rakkaus

      Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh
      Ikävä
      33
      1221
    7. Miksi olet niin ehdoton mies?

      Yksi virhe ja heti pihalle?
      Ikävä
      81
      1214
    8. Entä jos sinäkin?

      Ehkä sinäkin ajattelet minua?
      Ikävä
      36
      1056
    9. On vaikea uskoa

      Että hän olisi niin syvästi rakastunut
      Ikävä
      42
      1035
    10. Mikä sinussa on parasta

      Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä
      Ikävä
      21
      984
    Aihe