Vinkkejä juhlatilaisuuksista selviämiseen?

Tarkoitatko nyt juhlaa koulussa vai kotona.

Moro.

Oot kuule vaan oma ittes! mul on paniikki lähteny melkein kokonaan kun näin ajatellu. Ei tarvitse olla muuta. Kun sen osaa ja tajuaa, elämä alkaa sujua kuin itsestään.

ja se on vaan päivä muiden joukossa, näät vaan enemmän ihmisiä. : ) ja sit vaan nautit siitä!

antaa mennä, ei siihen kuole.

Ja jos pelottaa et mokais tai jotain, mut hei.. niihä jokainen joskus! ja pikku juttu sadan vuoden päästä.

Älä oo itelles liian ankara. : )

;) -L

Eikö sepram sitten ole auttanut, vai miten kohtauksia vielä tulee?

Tottakai psykologilta kannattaa kysyä asiaa, miten mahdollisuus selvitä..
Jos olet nainen, niin kannattaa juhlakengiksi ostaa vaikkapa hienot matalakantaiset kengät, ettei ainakaan kompastuminen pelota. ja hyvin pienen hetken sitä vaan siinä yleisön edessä viettää, käy vaan hakemassa tokarit ja kättelemässä paria ihmistä ja palaa takaisin paikalleen! :)

Se voisi myös auttaa, jos asettaisit ylioppilaskutsuun ajan. Esim vaikka että tervetuloa juhlistamaan ylioppilaslakin saantiani silloin ja silloin kello 14-16, että vieraat saavat käsityksen että et isännöi juhliasi iltaan asti, vaan että sinulla on selkeä aika milloin otat onnittelut vastaan! Jos kaikki vieraat ei tuona aikana pääse, esim toisten ylioppilasjuhlien takia, voit pitää juhlat kahtena päivänä, eli sekä lauantaina että sunnuntaina.. "juhlistamaan lakkiani joko lauantaina klo 14-16 tai sunnuntaina klo 13-15"

Varmastihan ihmiset saattaa kysellä että miksi asetat aikarajan (aika moni kyllä nykyään tekee niin) niin voit sanoa että lähdet vaikka kavereiden kanssa lakkia juhlistamaan, ja sunnuntaina vaikka että sinun itsesi pitää sitten ehtiä vaikka yhden kaverin lakkiaisiin :)
Voit tietysti myös kutsua vain niin tuttuja, että he varmasti tilanteen ymmärtävät! Kaikkiahan lakin saaminen jännittää, niin uskon kyllä että sinua jännittää vielä paljon paljon enemmän! mutta hyvin se varmasti menee!!

itsellä tuli yläasteelta vuosia sitten lähtiessäni aivan hirveä olo kun seisoin suuren koulun edessä, ja oli vielä niin pitkä matka hakea todistus :) Mutta se helpotti että en katsonut yleisöstä ketään silmiin, vaan katselin muita luokkakavereita jotka kävi tokarin pokkaamassa, ja kun tuli minun vuoroni, niin katsoin vaan rehtoria, en muita! Tuntui että naama oli punainen kuin tomaatti, ja tuli aivan mahdottoman kuuma, mutta hyvin se meni lopulta! Ja luulisin että te saatte sentään istua! :)

Itselläni oli juuri aivan hirveä paniikkikohtaus kun menin psykologin vastaanotolle. Hän kysyi että millainen olo minulla oli. Tuntui siltä että tärisin ja vapisin ja hengitin raskaasti ja sydän pamppaili varmasti niin kovaa että kaikki sen kuulisi. Kerroin miltä tuntui ja hän kysyi että "arvaappa näkyykö se?" ja eihän se näkynyt!

Tsemppiä sulle paljon, jos tulee pelko, niin ei kukaan ajatusten lukia ole, eikä voi tietää miltä sinusta tuntuu, tuskin kukaan huomaa!

Itse kirjoitin syksyllä jo v.2003. Mitään lääkkeitä en syönyt enkä käyny terapiassa. Pakolla vaan menin eteen. Meidän piti jäädä seisomaankin sinne, joten kyllähän siinä käsi tärisi aika lailla, oli kuulemma näkynytkin siitä, että se tokari/ruusu tärisi. Mutta... hengissä selvittiin. Eikä tarvinnu sen jälkeen enää kouluun palata.

Nyt on tiedossa häät. Pitäisi seistä siellä edessä kaasona. Jännittää kyllä. Mulla on apuna propral. Se estää noita tärinöitä. Omiin valmistujaisiin en tosin menny ollenkaan koululle, josta sain kuulla perheeltäni ja sukulaisilta. Ei siellä ollu monia muitakaan.

Joten tsemppiä vaan! Sulla on sentään terapeutti ja lääkkeet olemassa. Ei se oo ku yks päivä elmästä, jonka jälkeen ei tarvii enää siihen rakennukseen palata.