Tilanteeni on se että avopuolisoni odottaa toista lastamme. Arki on aika raskasta ja energiaa vievää. Seksi elämämme on melkein täysin kuollut. Tähän vaikuttaa varmast myös se että puolisoni on joutunut pari kertaa julman raiskauksen uhriksi.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos mikään ei auta, ota omat kädet avuksi ja katselet filmejä. Käy vaikka seksikaupan filmihuoneessa jossei kotona voi. Mutta tärkeintä on vaimonkin kannalta viedä häntä jollekin auttajalle. Pakkaantuu ne tarpeet naisenkin hermoihin ja tietää vaimo ettei asiat ole hyvin, koska yritätte eikä onnistu. Huorissakäynti auttaa vain hetkeksi, muttei vaimoasi ja suhdettanne yhtään.
Hän käy psykiatrilla. siitä ei vain tunnu olevan mitään apua kun hän ei uskalla asiasta puhua. Olen kyllä kertonut psykologille mistä on kyse. Olen myös ehdottanut vertaisryhmää joka olisi mielestäni hyvä ratkaisu. Siellä ei periaatteessa tarvitsisi hävetä niin paljoa kun muutkin on kokenut saman. Mutta hän ei halua, enkä voi pakottaakkaan. Ja miehenä minulla on tarpeeni. Omaa kättä käytän, olen aina käyttänyt, tulen aina käyttämään vaikka saisin seksiä joka päivä. Ne on minulle kaksi eri asiaa. Kumpaakaan ilman en tule toimeen.
Aina ei kemiat kolahda psykiatrin kanssa. Etenkin kun on kyseessä seksuaalinen väkivalta jota moni nainen häpeää. Olisiko mahdollista etsiä joku toinen terapeutti joka on erikoistunut Seksuaaliterapiaan. Raiskaus on niin vaikea asia, että välttämättä jokaiselta psykiatrilta ei löydy riittävästi keinoja saada potilas puhumaan.
Aina ei kemiat kolahda psykiatrin kanssa. Etenkin kun on kyseessä seksuaalinen väkivalta jota moni nainen häpeää. Olisiko mahdollista etsiä joku toinen terapeutti joka on erikoistunut Seksuaaliterapiaan. Raiskaus on niin vaikea asia, että välttämättä jokaiselta psykiatrilta ei löydy riittävästi keinoja saada potilas puhumaan.
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu jäädä ilman, vaikka lähellä on rakas ihminen jota haluaisi. lukaisepa kirjoitukseni "saako pettää". Minun ongelmani on se että innokkaimmin "apuaan tarjonnut" on eräs nainen jonka kanssa seurustelin aikanani. Olemme säilyneet ystävinä vuosia ja keskustelemme ihan kaikesta. Hän tietää tilanteeni ja tarjosi omaa "syliään" lohdukkeeksi, molemmat kuulemma hyötyisivät. En tiedä miten "jaloa" hänen tarjouksensa helpottaa oloani on, mutta kieltämättä houkutteleva ajatus. Siitä voi tosin kehkeytyä vakavampaakin, ja siksi juuri epäröin. Huoriin en taas halua lähteä, se on jotenkin liian "kylmää" touhua, mieluummin sitten vaikka kädet käyttöön (ovat olleetkin jo pitkään... plääh). Olisipa jossain nappi jota painamalla saisi halunsa sammutettua. Olen 3-kymppinen mies. :(
Luin allaoleva aloituksesi myös. Joku oli jo aika hyvin sanonut "pettää et saa, mutta sinulla on oikeus seksiin". Varoituksen sana vaan tosta ystäväpalveluksesta: jos suhde ei pysykään vain seksisuhteena? Naisena sanoisin että helposti kuitenkin "sotkee" tunteet mukaan eikä pano ole enää riittävä, haluaisi lisää.Hellyyttä ja yhdessäoloa. Voit menettää sekä vaimosi että hyvän ystävän näin.
Älä sammuta halusi,3-kymppinen mies! Joku antoi jo sinulle hyvän neuvon:vaadi vaimoltasi lupa käydä vieraissa - ehkä se herättäisi häntä huomaamaan itsekkyytensä.Ketään ei saa pakottaa yhdyntään, mutta kai hänkin tiedostaa ongelman ja apua voisi hakea seksiterapeutilta.
Mielestäsi on siis helpompi mennä huoriin kuin..mitä? On toki raskasta olla psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa ja miehenä ymmärrän minkälaisia paineita alkaa esiintymään.. mutta ilmeisesti sinulla on myös kädet koska pystyt kirjoittamaan;D? Jos todella välittäisit kumppanistasi et vielä "yhden kuukauden" jälkeen edes miettisi tuollaista. Sinun on turha syytellä kumppaniasi psyykenongelmista koska sinulla itselläsi näyttäisi niitä olevan ihan säilöttäväksi asti. Katsopa peiliin.
mies36v. olen itse reilusti yli kymmenen vuotta sinua nuorempi, ehkä tästä syystä minun on vaikea ymmärtää mitä oikein tarkoitit.
Ongelmamme seksin suhteen ei siis ole vain kuukauden vanhoja kuten nähtävästi ymmärsit. Siitä on n kuukausi kun viimeksi yritimme. Seksi ei ole toiminut alku keväästä saakka. En ole pystynyt nauttimaan oikeastaan ollenkaan koska aina pelkään että hän saa kohtauksen. Kohtauksen saatuaan hän pahimmillaan juoksee vessaan, vaatehuoneeseen tai jonnekin muuhun pieneen tilaan. Hengitys ei kulje kunnolla eikä hänen saa puhe kontaktia. Hän vain tärisee ja hyperventiloi ja minä olen vieressä että hän saa pitää minusta kiinni jos pystyy. Sitten otan hänet syleilyyni ja menemme takaisin sänkyyn eikä hän saa nukuttua moneen tuntiin, jos ollenkaan.
En osaa lukea häntä kunnolla, koska en aina tidä nauttiiko hän vai ahdistuuko. Tarkoitan siis sitä että saatan kuvitella hänen nauttivan ja jatkan samaan malliin mutta hän saakin kohtauksen. Usen myös käy niin että luulen hänen ahdistuvan ja pysähdyn tai lopetan kokonaan. Pystyisin itse kyllä jatkamaan mutta kumppanilta menee tässä tilanteessa heti halut eikä hän halua jatkaa. En siis ole nauttinut orgasmista, silloin kun sellaisen olen saanut, jos olen.
Puolisoni siis käy psykologilla ja olen hänen mukana hekisenä tukena. Kun kerroin tilanteesta psykologille hän ehdotti meille perheterapiaa, siellä olemmekin jo muutaman kerran käyneet. En oikeastaan ole puhunut tästä puutteestani tai halustani käydä vieraissa, koskä hän joko loukkaantuisi tai pitäisi sitä painostuksena, enkä tahdo painostaa.
Maksullisissa en periaatteessa halua käydä enkä tiedä pystyisinkö edes. Mutta alkaa tuntumaan että se olisi ainoa vaihtoehto ettei minun paineeni kasva liian suureksi.
En ymmärtänyt väitettäsi että vika olisi minussa. En sano etteikö tämä olisi mahdollista, kaikki on. Haluisin kuitenkin että perustelisit vähän paremmin jotta osaan nähdän asian uudessa valossa.
Kuinka te voitte hyvät miehet puhua psyykkisesti sairaasta ihmisestä????Käsitin että hänet on raiskattu,ja se on kyllä tasan eri asia!Raiskauksesta voi jäädä TRAUMA mutta se ei kyllä tee tästä nais polosta sairasta.Enemmän säälittää tämä nainen,elää miehen kanssa joka ajattelee munallaan.Olisi aiheellista lukea hieman jos ei kantti riitä keskusteluun.Sanoit hänen odottavan toista lasta,se yksin jo vaikuttaa halukkuuteen jossain vaiheessa raskautta negatiivisesti.Ja toisekseen et osaa selvästikään käsitellä hantä...Yrität tehdä aloitteen joka ilta,petyt ja saat seksistä aikaan uskomatonta pakko-pullaa...Pettymyksen vaimosi huomaa aivan varmasti,ottaa paineita,suostuu mieliksesi ja ahdistuu kun on paineita,eikä saa.Olisiko itsestäsi mukavaa olla hänen sijassaan?Mieti nyt vähän.Hän kaipaa ehkä AITOA läheisyyttä,illalla aloitteiden sijaan halauksia,silittelyä,kainalon johon käpertyä ja olla suojassa...Pidä näppisi erossa tietyiltä alueilta...Vedä hänet kainaloosi,helli ja toivota hyvää yötä,hän helpottuu kun huomaa ettet yritä mitään.Tästä läheisyydestä hän saa TURVALLISUUDEN tunnetta ja jossain vaiheessa unohtaa nuo kurjat menneet.Unohtamalla ne sinun seurassasi hän kyllä rentoutuu ja varmasti palaa omaksi itsekseen.Älä vaadi häneltä mitään,anna paljon ja siitä se järjestyy.Hänen päässään on vain syntynyt assosiaatio seksin ja raiskauksen välillä,ehkä juuri ikävän vaatimisen vuoksi.Ajattele omalle kohdallesi,mitä jos sille sun vehkeelles(joka on niin kovin tärkeä miehille)olisi tehty jotain vasten tahtoasi.Tai jos joku homo raiskaisi sinut,luuletko selviäväsi siitä noin vain?huh huh.
Siinä olette kaikki oikeassa että tuskin olet kädetön!!!
Olen todella pahoillani tilanteestanne. Avopuolisosi on joutunut kokemaan todella kovia. Ymmärrätkö nyt riittävästi mitä hän on saanut kokea? Tuntuu oudolta, että jos häntä rakastat, että haluat edes vähään aikaan yrittää varsinkin jos hän saa paniikkkohtauksia. Ettekö voisi rakentaa suhdettanne ihan alusta pikkuhiljaa uudestaan? Huoriin meneminen kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Kuulostaa tosi itsekkäältä ja on väärin puolisoasi kohtaan. Sen jälkeen hän ei ainakaan enään yhtään luottaisi sinuun. Puhumattakaan siitä minkälaisia tauteja voit saada. Etkö voi tyydyttää itseäsi käsin? Ymmärrän hyvin tilanteesi, koska olen itse kokenut haluttomuutta toisen puolelta. Tiedän tunteet mitkä siitä syntyvät jne..MUTTA rakastatkohan puolisoasi vai oletko itsekäs? Joskus kolmenkymmenen vuoden päästä muutaman kuukauden haluttomuudella tuskin on merkitystä. Sitä paitsi miksette voi jossain vaiheessa harrastaa muunkinlaista seksiä kuin vain yhdyntää? Kai olisi kuitenkin tärkeintä sinun itsesi katsoa peiliin ja yrittää auttaa puolisoasi. Nyt on sen vastamäen paikka ja aika ihan oikeasti rakastaa ja toimia sen mukaan. Toivottavasti hylkäät ikävät ajatuksesi ja koetat aseuttua puolisosi asemaan. Ota syliin ja lohduta. Koeta todella välittää äläkä tee asioita vain "pillun" toivossa. Ole MIES!
Puhut vaimostasi kuin vajaavaisesta ihmisestä!
En ihmettele jos pahennat hänen oloaan, sillä hänkin tuntee varmasti itsensä kanssasi sellaiseksi ja sysäät kaiken syyllisyyden hänen niskaansa.
Kyseessä on traumatisoitunut henkilö, itsehän sanoit että alussa seksielämänne oli loistavaa ja hänkin nautti. Mutta nyt asia on eri, hän on eri ihminen kuin silloin.
Miten voi olla noin vaikea käsittää, että hän ei tahallaan "pihtaa", eikä siis ansaitse petetyksi tulemista ym.rankaisua vaan tukea?
Jos et osaa tukea (näköjään et) niin jätä hänet mieluumin kuin pahennat hänen tilaansa pettämällä tai käymällä huorissa.
Näet ongelman vain omanasi, mutta sinä sentään olet terve! Mieti vähän naisesi osaa, hän ei ehkä koskaan enää kykene nauttimaan seksistä.
Se on enemmän kuin tavallista raiskatulle naiselle, joten joko hyväksyt asian tai häivyt!