Että ottaa sydämestä! Koko viime kesän naapurin kakarat kiusasivat lastamme ja sama peli jatkuu taas. Kävin siitä juttelemassa lasten äidin kanssa, mutta sieltä vakuuteltiin, että eihän heidän lapset..Joopajoo. Lapsemme on nyt 6v ja kiusaaja eka luokalla ja pikkuveljensä 6. Ovat houkutelleet kaikki muut naapuruston saman ikäiset pojat kiusaamaan lastamme, joten hän jää yksin. Kyllä vääntää sydämestä.
Tänään pidin taas ties kuinka monennen puhuttelun, kun sain ilkkujan kiinni, mutta mitäpä se auttoi. Meno eikun jatkuu vaan. Oikein kyttäävät, kun poikamme tulee ulos, että pääsevät kiusaamaan.
Mitä ihmettä tässä tekisi? Naapurit ummistavat silmänsä. Eihän ne omat lapset koskaan...
Ihan jo muuttoa ajattelen, kun niin sääliksi käy. Ovat vielä niin inhottavia, että tulevat hakemaan leikkimään ja kun toinen iloissaan pukee ja menee ulos, niin juoksevat nauraen karkuun. Minä siinä sitten lohdutan päivästä toiseen.
Yksi kaveri hänella oli hoitopaikasta, mutta hänetkin käännyttivät ja nyt lapseni on yksin. Koetan olla hänen kaverinaan, mutta eihän se ole sama asia.
Mitä ihmettä teen?
Tänään pidin taas ties kuinka monennen puhuttelun, kun sain ilkkujan kiinni, mutta mitäpä se auttoi. Meno eikun jatkuu vaan. Oikein kyttäävät, kun poikamme tulee ulos, että pääsevät kiusaamaan.
Mitä ihmettä tässä tekisi? Naapurit ummistavat silmänsä. Eihän ne omat lapset koskaan...
Ihan jo muuttoa ajattelen, kun niin sääliksi käy. Ovat vielä niin inhottavia, että tulevat hakemaan leikkimään ja kun toinen iloissaan pukee ja menee ulos, niin juoksevat nauraen karkuun. Minä siinä sitten lohdutan päivästä toiseen.
Yksi kaveri hänella oli hoitopaikasta, mutta hänetkin käännyttivät ja nyt lapseni on yksin. Koetan olla hänen kaverinaan, mutta eihän se ole sama asia.
Mitä ihmettä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On varmasti uskomattoman rankkaa niin olla pieni syrjitty kuin joutua katsomaan vierestäkin moista.
Yritin miettiä käytännön keinoja puuttua asiaan, mutta oloja tarkemmin tuntematta se on vaikeaa.Jotain kuitenkin tuli mieleen:
- Onko lapsen mahdollista alkaa jokin omasta pihapiiristä pois vievä harrastus, jonka kautta kohtaisi aivan uusia ihmisiä ja voisi saada uusia kavereita?
- Onko mahdollista järjestää pieniä askartelu- ja leikkihetkiä kotiin ja sitä kautta parantaa välejä naapuriston lapsiin. Esim kutsua joku lapsi tai jotkut sisarukset pääsiäisaskartelemaan, pitää teemanmukainen leffailta tai muuta vastaavaa? Tässä toki pitää olla kovin varovainen, ettei kutsu ketään siten että joku toinen jää tietoiseksi siitä ettei tullut kutsutuksi. Sellainenhan helpsoti suututtaa ja petaa pohjaa tulevalle syrjinnälle...
Voimia ja aurinkoista kevättä toivottaen
Mäkin yrittäisin ensin hyvällä. Eli kutsuisin pihapiirin lapsia kotiini tai pitäisin vaikka jotkut lastenvaatekutsut sekä äideille että lapsille tms.
Jos tuo ei auttaisi niin sitten alkaisin keskustella kiusaajien vanhempien kanssa ja kertoisin konkreettisista havainnoistani. Sekin on totta, että kaikki lapset eivät edes ymmärrä kiusaavansa tms.
Voi ei =( Kauhea tilanne.
Olen samaa mieltä Sadun kanssa, josko jotain sen tyyppistä onnistuisi?
Mutta samalla mietin että jos näin joskus käy omalle lapselle niin menisin mieheni (tai ehkä jonkun muun?) kanssa naapurin luo ja tekisimme ystävällisesti mutta napakasti selväksi että tämä peli loppuu nyt.
Kyllä minä tekeisin asialle jotain ja nopeasti jos oma lapsi olisi kiusaaja. Ei kiusaajat varmaan tajua että toinen loukkaantuu pahasti, vanhemmilla on tässä ehdoton vastuu.
Toivon mukaan tilanne ratkeaa hyvällä tavalla, ja tee nyt selväksi niille naapureille että tilanne on vakava ei sitä sovi vähätellä millään tavalla.
Tsemppiä!
vastuuseen, siis jatkaisin vaan heidän "ravistelua". Miehen kanssa tosiaan vaikka yhdessä heidän ovikelloa soittamaan ja napakasti vaan keskustelua. Tuommoiset vanhemmat oikeesti kuriin ja järjestykseen!
Veljeni oli kiusannut jonkun toisen pojan kanssa kolmatta poikaa.Tämän pojan vanhempi soitti isällemme ja valitti kiusauksesta.Muistan niin elävästi,kun isä pyysi meidät "puhutteluun".Minäkin seisoin siinä melkein asennossa kuuntelemassa ,vaikka en ollut edes tapahtumapaikalla ollut.Isä oli niiiin pahoillaan,kun veljeni oli ollut niin hölmö.Puhuttelun jälkeen isä sanoi "Saatte mennä."Tuli ainakin ymmärretyksi mitä oli tullut tehtyä ja miten rumaa ja ajattelematonta se on.
Ehkä usein vanhemmat ei vaan suostu uskomaan että oma lapsi tekisi pahojaan,mutta meidän vanhempien velvollisuus olisi hoitaa oma jälkikasvumme kuriin,ettei toiset lapset joutuisi kärsimään.Toivon,että ratkaisu löytyy,kyllä niin pahalta tuntuu pelkkä lukeminen tuosta tilanteesta.
Itse olen myös pienen pojan äiti, viikko sitten syntyi, mutta näitäkin asioita tultu mietittyä jo etukäteen.
Miestäni on kiusattu pienenä, ihan pikkuisesta lähtien, ja kun hän sulkeutui, niin sitä jatkettiin koulussa ym... hänen on ollut vaikeata luottaa ihmisiin. teki pahaa kuunnella silloin, kun hän kokemuksistaan kertoi, varsinkin kun on niin hyvä ja hellä ihminen... :( sanookin, että kyllä niistä asioista on ikuiset arvet jäänyt.
teki niin pahaa lukea tuota, mun mielipide on se, että jokaisen vanhemman velvollisuus on puhua lapsille, jos ei hyvällä niin sitten pahalla, mutta sinulla on täysi oikeus vaatia että TÄMÄ LOPPUU NYT ja piste. Toteat siihen vaan, että oletat että et enää jatkossa semmosta joudu sietämään, ja kyllä tässä vaiheessa kannattaa jo sanoa napakasti!!! (kuitenkin olette monta kertaa hyvällä yrittäneet.) se on heidän vastuu vanhempina, keskustella näistä asioista lastensa kanssa!!!
itse olen ainakin päättänyt (hyvin temperamenttinen olen :D ) että meidän lasta ei kiusaa kukaan, häntä ei satuta kukaan, ja hänellä, kuten kaikilla lapsilla on oikeus iloiseen lapsuuteen, ystäviin ym!!! enkä myöskään katso yhtään, jos hän itse alkais muita syrjimään, vaan pitäisin todella pitkän ja vakavan puhuttelun!!!