Olen hieman sekaisin. En tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mikä minua vaivaa.
Olen menettänyt kiinnostukseni moniin asioihin, kuten töihin ja koulutukseen.
Minun esimerkiksi piti lähettää hakemus ammattikouluihin, mutta "unohdin" sen. Normaalisti en todellakaan unohtele tuollaisia tärkeitä asioita. Minun täytyisi hakea myös AMK:hon, sekään ei kyllä kiinnosta ollenkaan. Ennen minulla oli selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen, nyt tulevaisuus ei kiinnosta, enkä näe siinä mitään hyvää...
Tunnen ylipäätään itseni arvottomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Pelkään olevani vain taakka ihmisille. Saatan esimerkiksi kokea syyllisyyttä siitä, että soitan kaverilleni. Rupean ajattelemaan, että miksi soitin, ei hän kuitenkaan jaksa minua tms.
Univaikeudet ovat myös astuneet kuvaan. Saan yleensä ihan hyvin unen päästä kiinni, mutta heräilen nykyään yöllä 1-2 kertaa. Usein herään esimerkiksi 4:ltä, enkä välttämättä saa unta 1-2h.. ja sitten kellokin jo kohta soi kun ehkä voisi saada taas unta. Yleensä olen ollut hyväuninen.
Itkuisuus ja ärtyneisyys muita ihmisiä kohtaan on myös hyvin yleistä. Saan jonkun ahdistuskohtauksen ja itken. Tai sitten alan itkeä, enkä edes tiedä mistä se johtuu.
Olen huomannut, että liikunta auttaa mielialaan, mutta yleensä se tekee sen vain suorituksen ajaksi ja hetkeksi sen jälkeen. Eikä liikunta ole myöskään poistanut univaikeuksiani. Ystävien seura auttaa, silloin kun en koe olevani taakka heille. En vain osaa oikein kenellekkään puhua vaikeista asioista, lähinnä esitän että kaikki on ihan ok. Olen myös itse yrittänyt ajatella positiivisesti, hymyillä yms mutta en pysty psyykkaamaan itseäni paremmalle tuulelle.
En oikein tiedä, onko tämä nyt sitten jotain mielenterveyden häriöitä, masennusta mahdollisesti.. Kuitenkin saattaa olla päiviä, jolloin olen hyvälläkin tuulella. En viitsisi turhaankaan mennä lääkärille, ja viedä "paikkaa" sellaiselta joka sitä oikeasti tarvitsee. Huolehdin esimerkiksi peseytymisestäni ja syömisestä. Suurin ongelma on alakuloisuus ja univaikeudet. Mietin usein kuolemaa, en kyllä usko, että pystyisin tekemään itselleni mitään.. Mietin lähinnä, jäisikö kukaan kaipaamaan ja välillä tuntuu, että olisi vain helpompi kuolla pois.
Olen menettänyt kiinnostukseni moniin asioihin, kuten töihin ja koulutukseen.
Minun esimerkiksi piti lähettää hakemus ammattikouluihin, mutta "unohdin" sen. Normaalisti en todellakaan unohtele tuollaisia tärkeitä asioita. Minun täytyisi hakea myös AMK:hon, sekään ei kyllä kiinnosta ollenkaan. Ennen minulla oli selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen, nyt tulevaisuus ei kiinnosta, enkä näe siinä mitään hyvää...
Tunnen ylipäätään itseni arvottomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Pelkään olevani vain taakka ihmisille. Saatan esimerkiksi kokea syyllisyyttä siitä, että soitan kaverilleni. Rupean ajattelemaan, että miksi soitin, ei hän kuitenkaan jaksa minua tms.
Univaikeudet ovat myös astuneet kuvaan. Saan yleensä ihan hyvin unen päästä kiinni, mutta heräilen nykyään yöllä 1-2 kertaa. Usein herään esimerkiksi 4:ltä, enkä välttämättä saa unta 1-2h.. ja sitten kellokin jo kohta soi kun ehkä voisi saada taas unta. Yleensä olen ollut hyväuninen.
Itkuisuus ja ärtyneisyys muita ihmisiä kohtaan on myös hyvin yleistä. Saan jonkun ahdistuskohtauksen ja itken. Tai sitten alan itkeä, enkä edes tiedä mistä se johtuu.
Olen huomannut, että liikunta auttaa mielialaan, mutta yleensä se tekee sen vain suorituksen ajaksi ja hetkeksi sen jälkeen. Eikä liikunta ole myöskään poistanut univaikeuksiani. Ystävien seura auttaa, silloin kun en koe olevani taakka heille. En vain osaa oikein kenellekkään puhua vaikeista asioista, lähinnä esitän että kaikki on ihan ok. Olen myös itse yrittänyt ajatella positiivisesti, hymyillä yms mutta en pysty psyykkaamaan itseäni paremmalle tuulelle.
En oikein tiedä, onko tämä nyt sitten jotain mielenterveyden häriöitä, masennusta mahdollisesti.. Kuitenkin saattaa olla päiviä, jolloin olen hyvälläkin tuulella. En viitsisi turhaankaan mennä lääkärille, ja viedä "paikkaa" sellaiselta joka sitä oikeasti tarvitsee. Huolehdin esimerkiksi peseytymisestäni ja syömisestä. Suurin ongelma on alakuloisuus ja univaikeudet. Mietin usein kuolemaa, en kyllä usko, että pystyisin tekemään itselleni mitään.. Mietin lähinnä, jäisikö kukaan kaipaamaan ja välillä tuntuu, että olisi vain helpompi kuolla pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähtemättä diagnosoimaan sinua, voin kertoa, että unihäiriöt ovat yksi yleisimpiä masennuksen oireita. Samoin muut kertomasi oireet. Lieväänkin masennukseen kannattaa hakea hoitoa, jotta masennus ei pahene ja kroonistu. Olet arvokas ihminen ja sinulla on oikeus hoitoon siinä missä kenellä tahansa muullakin. Sinuna tilaisin heti ajan lääkärille.
Kuulostaa lievältä masennukselta.
Hae apua ajoissa, ei se ole keltään pois, vaikka "vakavampiakin" tapauksia on.
Kyllä kaikille riittää aikaa ja apua.
Älä vähättele itseäsi ja vaivojasi!
Tarpeeksi ajoissa kun lähtee liikkeelle alakulon ja unihäiröiden kanssa, toipuu nopeammin.
T. Itse 7.1. hoitoon hakeutunut lievä masis ja nyt
elämä ok! Alakulosta pitkään kärsinyt , työuupunut.