Vastaa vain kappaleen nimellä.Ilman selittelyjä niin katsotaan löytyykö jotain suosikkia.
Paras Beatles intro ?
eli johdanto tai aluke
74858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
MBE
Olen kitarasta yrittänyt löytää, mutta ei oikein kuulosta oikealta.
Eli barre kolmannesta välistä.Nimetön A-kielen viidenteen väliin ja pikkusormi G-kielen viidenteen.Tämän minulle opetti kauan sitten Stealersien Teukka .Stealers oli 60-luvun puolessavälissä suomen paras Beatletulkki.Laulusolisti Sammy Babitsin.Kokeilepa heti toimiiko sointu!
Tuolta löytyy lontooksi:
http://www.beatlesbible.com/features/hard-days-night-chord/
Eli lähelle pääsee yksi soittaja vaan aitoon tarvitaan 4.
Myönnetään - tuo on paras intro, aliarvostin sitä tuttuuden vuoksi.
http://www.youtube.com/watch?v=Y9saRQG4SeY&feature=related
kuva kertoo enemmän, kai
Strawberry fields forever.
Soitti P.McCartney mellotronilla.
I'm Down
Saakelin tehokas, yksi kitaranrämähdys.
A Day In The Life
tai Birthday...
Paras on "Paint it black"
ei lasketa... ;D
tekemä kelpaa niin I Wanna Be Youre Man sen slaidin vuoksi
Please Please Me !
Paperback Writer !
I feel fine
I Saw Her Standing There
Kaunein ja paras Beatles-intro on Michelle kappaleessaa,romanttinen ja melodinen.
"Kaunein ja paras Beatles-intro on Michelle kappaleessaa,romanttinen ja melodinen"
Miksi tyydyt musiikissa niiin vähään, ystävä kallis?
Kuuntelisit korvillasi joskus oikeasti romanttista ja melodista musiikkia, vaikka Schubertin liedejä hyvin tulkittuina.
Käsitykseksi kauneudesta mullistuisi täysin.
otsikonlukutaito auttaisi trolliakin
Voi sinua. Ajat puupaa-autolla, vaikka 1920-luvulla valmistettu Bugatti on ainoa oikea tapa matkustaa. Voi sinua.
Oh Darling - koska se menee suoraan asiaan ja ytimeen.
Sgt Pepper lonely....koko biisihän on intro. Toisaalta se One two three.... sen voittaa vain Lennonin laskema Sugarplum Fairy
=)
Ongelma on syvä: Beatlesfani ei suostu testaamaan klassista perusohjelmistoa oikeasti. Jatkuva jankkaus ilman mitään kokemuspohjaa on typeristä typerintä käyttäytymistä. Vaikka täällä kuinka olisi vastakkainasettelua, niin kyllä tuo edelleen aikaansaamaton alkeellinenkaan perehtymättömyys on aivan omassa luokassaan.
Mikä ihme estää popparia nyt kuuntelemasta jotakin klassista perusteosta, jotta asiassa päästäisiin yhtään eteenpäin? Kuinka henkisesti veltto on ihminen, joka jatkuvasti vain pelaa defenssimekanismiensa varassa mieluummin kuin ottaa itseään edes hieman niskasta kiinni?
Tässä suuri ihmetyksen aihe.
"Jatkuva jankkaus ilman mitän kokemuspohjaa on typeristä typerintä käyttäytymistä."
Klasari kirjoitti lauseen, joka on kuin häntä itseään. Jankuttava jankkaajatyperys ei ole todistanut omaavansa mitään kokemuspohjaa, mutta esiintyy silti kuin osaisi ja tietäisi musiikista kaiken. Klasarin tietona on nettitieto ja rivien välistä loistaa aivan omassa luokassaan oleva alkeellinen perehtymättömyys.
Mutta ei hätiä mitä, pakkomielteinen klasari. Voit korjata puutteesi laittamalla nettiin omia soittonäytteitäsi. Sen jälkeen päätämme, onko sinulla aitoa kokemusta musiikista, vai oletko vain pelkkä huomionkipeä teoreetikko. Näytteitä nettiin, hopi hopi!
Viitannet kokemukseen rock- ja popviihteestä. Sitä löytyy yllin kyllin aikaväliltä 1950 - 1990 -luku. Jos haluat voimme keskustella useimmista tuon aikavälin popnimistä - osin marginaalisistakin.
Täällä olevien yleisten Beatlessakin kirjoitusten perusteella oletukseni on, että poptietämykseni on monin verroin suurempi kuin sinun klassisen tuntemuksesi. On tietysti rohkeaa tehdä oletuksia yleisestä yksityiseen, mutta kyse on vain todennäköisyydestä. Se todennäköisyysarvio taas perustuu siihen, että kirjoitusten perusteella Beatlessakin poptietämys on ehdottomasti enemmän tai vähemmän lapsenkengissä - siis edelleen noin keskimäärin. Voit puhua kokemuksesta tai tietämyksestä, kuinka vaan - aika pitkälti kyse on samasta asiasta popkontekstissa.
On täysin turhaa kiukutella moisilla argumenteilla: niihin on suuri houkutus silloin kun muutakaan keinoa ei ole käytettävissä...
"Jatkuva jankkaus ilman mitään kokemuspohjaa on typeristä typerintä käyttäytymistä."
Siinä sinä klasuboy olet oikeassa ja sinulla ei ole soittamisesta mitään kokemuspohjaa. Et ole ikinä käynyt keikoilla, etkä tule ikinä käymäänkään, joten sinulla klasuboy kokemuspohja on nolla. Kompetenssia ei saa kotona istumalla ja jankuttamalla netissä.
Sinä se poppipoika jauhat vuosikymmenestä toiseen tyhjää. Soittaa et osaa, etkä tule koskaan oppimaankaan. Se johtuu siitä, että olet epämusikaalinen poppisukankuluttaja, joka ei edes ymmärrä osaamattomuuttaan. Toivottavasti et koskaan tule tarttumaan yhteenkään instrumenttiin: siitä syntyisi mittava tuho, ethän ymmärrä oikein mistään muustakaan lapsen alkeita enempää.
Kuunnelkaa nyt vaikka Mozartin 40. kokonaan pari kertaa. Ei se teille ole mitenkään tuttu teos, vaikka osaatte laulaa siitä kymmenen tahtia.
Motzartin 40 perusteella mikä on mielestäsi paras Beatles - intro?
Pitäisikö siis joku parin sekunnin pätkä lukea musiikilliseksi muotoyksiköksi?
Beatles-ihminen tyytyy niin vähään kuin vain voi!
No, sanotaan Ive just seen a face.
Ja nyt kokeilemaan Mozartin toisiksi viimeistä sinfoniaa! Siinä on ne poppareiden kaipaamat melodiat ylivertaiset kaikkeen Beatles-sontaan verrattuna, todella rikas harmoninen sisältö, suhteellisen inspiroitunut rakenne, aikaansa nähden huomattavan rohkeaa tonaliteettia. Musiikki on loputtoman syvällistä, kaunista ja aidosta tarpeesta lähtenyttä.
Elämässäkin ensivaikutelma ratkaisee turhankin usein. Edes kohtalonsinfonia ei olisi mitään ilman avaustaan, saati sitten kaiken maailman kehitelmät.
Beatlesin kappaleissa ei ole muuta kuin halpoja teemoja.
Beethovenin teemat ovat jo itsessään nerokkaita ja ylittämättömiä Beatlesin surkeaan iskelmä-rallatukseen nähden.
Kehittely on SUUNNATONTA ilmaisua, ikuista ja aitoa.
Älä ikinä vertaa Beatlesia Beethoveniin - tai taivaan porteille, sydämesi punninnassa paljastuu ikäviä asioita
"Elämässäkin ensivaikutelma ratkaisee turhankin usein. Edes kohtalonsinfonia ei olisi mitään ilman avaustaan, saati sitten kaiken maailman kehitelmät"
Taas todistit ettet ymmärrä mitään musiikista.
Beethovenin viitosessa ja vaikkapa Brahmsin nelosessa se KAIKKI rakentuu johdonmukaisesti alusta. Siten ne kaikenmaailmankehittelyt lähtevät siitä alusta/ensivaikutelmasta.
Jos koittaisit kuunnella vaikka Bernsteinin "jorinoita" musiikista: sinulle aukeaisi hieman Abbey Roadia rikkaampi maailma.
Kultapieni, Rubber Soul ei ole merkittävä musiikkiteos millään tavalla.
Back In The USSR
Oletko opiskellut musaa ikinä???
-paras intro tänään lauantaina vois olla...Savoy Truffle..valkoiselta tuplalta...koska monella on tänään karkkipäivä... :)
She Loves You
Aloittaja ei halunnut selityksiä,mutta pienesti sanoisin et, tuo pieni rumpujuttu millä tämä uskomaton piisi alkaa,ja kuinka myös rummut soivat tällä klassikolla,osoittaa Ringon tärkeyden bändille;kuka tahansa ei voinut olla Ringo.Hieno aluke!
Rummut eivät ole melodiaa tai harmoniaa tuottava soitin.
Miten helvetissä popparit ovat näin pihalla kaikesta?
Rummut tuottavat melodiaa, jos niitä on tarpeeksi monta ja ne viritetään siihen tarkoitukseen. Et tainnut klasu-parka tietää, että rummutkin pitää virittää? Silti mesoat täällä suupielet vaahdossa. Pyyhi suupielesi, näytät ihan hullulta.
Voisit myös perehtyä Trinidadin rumpuihin eli steel-pannuihin. Niillähän soittaa vaikka minkälaista melodiaa.
Nyt, rakas klasu, nyt tulee paha: on vielä muitakin rumpuja, joilla voi soittaa melodiaa! Sattuko leukaan? Äh-häh-hääää!
Miten helvetissä klasari on näin pihalla kaikesta?
Huomautan kohteliaammin,että otsikossa kysyttiin nimenomaan introa,ei melodiaa tai harmoniaakaan,tms.....kai ymmärrät mistä on kysymys,vai oletko sittenkin aivan pihalla?....
RR.....Ringo on rautaa...............still going strong..... :)
Ringo on totaalinen surkimus.
Mutta mitä tulee säveltasollisiin lyömäsoittimiin, rumpusetti ei kuulu niihin. Ja rummuilla tarkoitettiin edellä esiintyneessä yhteydessä tietenkin rumpusettiä.
Rumpusetti onkin turha soitinpaketti monotonisessa karakteerissaan.
Totaalinen surkimus ei olisi tienannut satoja miljoonia puntia ja dollareita. Mitenkäs ne suomiklasarit tienaavat, kymppejä vain viiskymppisiä?
Totaalisesta surkimuksesta suhteellisesti on kyse: kukaan ei tuntisi ringoa ilman maccaa (ja lennonia). Asiasta on täytin typerää jauhaa, sillä poppi on vain poppia eikä siitä paremmaksi muutu ja ringo on siellä popin(kin) häntäpäässä.
Paras intro on viimeisenä tehdyn,vaan ei viimeisenä julkaistun albumin avausraidan Come Togetherin aloittava: shh!....
Helter Skelter on hurja....intro.
kannatan...
Two Of Us
Good Morning.
Wait
Any Time At All
HTTTTTT
Hieno alku on myös piisissä Penny Lane.
Siinä ihan ennen laulun alkua pienesti jotain pulpahtaa ja pulppuilee..kiva.
Penny Lane on alkeellisen ja vaatimattoman Beatles-rallatuskokoelman pieniä helmiä, kuten myös Yesterday, Here there and Everywhere ja Eleanor Rigby.
Paul ei osannut kuin kirjoittaa södejä ÄÄRIMMÄISEN PIENIÄ melodioita, mutta silti hän osasi paljon enemmän kuin Lennon, joka tunnetusti oli totaalisen surkuhupaisa tapaus. 16-vuotiaana Lennon ei osannut vielä perussointuja. 16-VUOTIAANA! Useimmat lapset olivat parempia kitaristeja kuin mitä John Lennon oli 16-vuotiaana. Lennon säilyi surkeana amatöörinä koko ikänsä.
Korostan: Paulin paremmuus ei ole merkittävää, hänkin oli amatööri!
-mukava intro on täs: Obladi,Oblada
-Lennon paukuttaa sen pianolla; selvää klassista vaikutusta... :)
Klassiset pianistit osaavat soittaa pianoa.
Lennon oli surkea luuseri kaikin tavoin.
Heillä ei ole mitään yhteistä.
hnnnnnnnnnnnnnnn
----------------
hhhhh
I Am The Walrus alkaa introlla,jonka Lennon kertoi keksineensä,kun kuuli ambulanssin äänen ulkoa tieltä...hieno sinfoninen alku hienossa piisissä; itseasiassa kuulostaisi varmaan tosi hienolta sinfoniaorkesterin soittamana koko kappale melodiaa myöten...
Sinfonisuudesta ei valitettavasti voida puhua ollenkaan popin kohdalla. Sinfonia on maailman vaativin musiikkimuoto.
Ei se vaativin ole, mutta kuitenkin pitkästyttävin.
sättiiiiiii...............
hjghjghj.......
Let It Be
-näissä introissakin fabfour oli kekseliäisyydessään uria uurtava; George Martin sanoi aikoinaan et tuntui ihan kuin heillä olisi jokin pohjaton lähde,mistä ammensivat kokoajan ideoita,eikä Martin puhunut pelkästään introista,vaan sävellyksistä kaikenkaikkiaan......sellasia jätkiä ne oli....!
FAKTOJA:
1. Beatles ei ollut missään mielessä uraa uurtava eikä kekseliäs
2. George Martin on keskinkertaisuus muusikkona
3. Beatles ei säveltänyt mitään (he olivat lauluntekijöitä, eivät säveltäjiä, ja on kaikille selvää, että terminologisesti nämä asiat erotetaan toisistaan)
Kysy lisää, jos olet yhä pihalla!
"Kysy lisää, jos olet yhä pihalla! "
Miten se meni se Isonkyrön juttu?
Kiitos kysymyksestäsi, "Kyselykysely"!
Valitettavasti en tiedä mitään Isokyrön jutusta? Isokyröhän on suomalainen kunta. Kerrohan lisää, jos sinä ehkä tiedät jotain tästä. Kuulostaa kiinnostavalta!
"jouduin Isonkyrön "porno, hot ja paskaläjä(...)" tyyppisen seurakunnan hyllyttämäksi työnhaussani."
Miten joutuu hyllytetyksi? Jos hakee töitä, niin vastaus on tavallisesti kyllä tai ei. Olet saanut erikoiskohtelun johtuen ylivertaisesta nerokkuudestasi?
One and only Billy Shears.....what would you do if I sang out of tune...
Parasta introa aika vaikee valita, kun on kyseessä Beatles, mutta tietysti sopivin on ekan albumin ekan piisin : one, two, three, four!....ja se on hieno piisi muutenkin, klassikkokamaa...
sanoosin...sanoosin...baby you're a rich man...ja se on hieno piisi muutenkin, klassikkokamaa...