Palstan porvarit ovat useissa viesteissään todenneet Neuvostoliiton ja mieskohtaisesti Stalinin aloittaneen ns. kylmän sodan, joka useimmiten rajataan toisen maailmansodan päättymisestä NL:n hajoamiseen. Mutta porvarit ovat taas kerran väärässä, koska kylmän sodan, joka ei siis ollut Stalinin keksintö, aloittivat selkeästi USA ja muut länsivallat. Kylmä sota oli systemaattista kapitalististen maiden käymää maailmanlaajuista sotilaallista, taloudellista, poliittista ja ideologista luokkataistelua reaalisosialismia ja muita rauhanvoimia vastaan,
Sotilaalliset lähtölaukaukset kylmälle sodalle ampui USA pudottamalla Japaniin kaksi atomipommia osoitukseksi NL:lle sotilaallisesta voimastaan. Japanin nujertamiseksi pommeja ei olisi tarvittu. Tämän osoitti mm. se, että puna-armeijan suorittama Japanin pääjoukkojen lyöminen Mantsuriassa todettiin Japanin omissakin arvioissa ratkaisevaksi tekijäksi, joka pakotti maan antautumaan. Poliittisen lähtölaukauksen kylmälle sodalle ampui vuonna 1946 vuorostaan Iso-Britannian pääministeri Churchill, joka USA:n presidentin Trumanin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti ilmoitti virallisesti USA:n ja Englannin politiikan muutoksesta suhteessa NL:oon ja muihin sosialismia rakentaviin maihin. Puhuessaan tuolloin Fultonissa Missourissa USA:ssa, Churchill kutsui anglosakseja ristiretkelle kommunismia vastaan, ja totesi mm. näin:
»Itämeren rannalta Stettinistä [nyk. Szczecin] aina Triesteen Adrianmerelle asti, maanosan halki on laskettu rautaesirippu. Tämän linjan taakse jäävät kaikki Keski- ja Itä-Euroopan vanhojen valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budabest, Belgrad, Bukarst, ja Sofia kaikki nämä kuuluisat kaupungit asukkaineen ovat nyt niin sanoakseni Neuvostoliiton etupiirissä, eivätkä ainoastaan eri tavoin ilmenevän Neuvostoliiton vaikutuksen vaan paljolti myös sen yhä tiukkenevan valvonnan alaisena.»
USA:n ja länsivaltojen kylmän sodan imperialistinen politiikka alkoi näkyi myös siinä, että länsiliittoutuneet pyrkivät sanelemaan etujensa mukaan Euroopan maiden rajoja ja jopa hallituksia. Esimerkiksi Churchill esitti Jaltan konferenssissa, että Puolalle muodostettaisiin hallitus siellä. Stalin hylkäsi kyseisen ehdotuksen toteamalla, että ”Puolan hallituksen muodostaminen voi tapahtua vain puolalaisten suostumuksella ja heidän osallistuessa siihen.”. Stalinin ja NL:n kanta perustui Jaltan konferenssin päätökseen, että fasismin vallasta vapautuneilla mailla on oikeus luoda mieleisensä demokraattiset valtiolaitokset ja valita vapaasti hallintomuoto. Siksi NL ei pyrkinyt luomaan vapauttamiinsa maihin, kuten Puolaan ja Tshekkoslovakiaan, omia hallinnollisia elimiään, kuten länsiliittoutuneet. Esimerkiksi Iso-Britannia ja USA pystyttivät Italiaan diktatorisen miehitysvallan, jolla estettiin tietoisesti Italian oma demokraattinen kehitys.
Kylmän sodan taloudellista ja poliittista luokkataistelua USA ja länsivallat kävivät myös ns. Marshall-avun muodossa. Apua kanavoitiin etenkin niihin maihin, joissa kommunisteilla ja demokraattisilla voimilla oli vahvat asemat, kuten Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa. Ja kun Marshall-avulla valtiot kytkettiin USA:n taloudelliseen ja poliittiseen holhoukseen, niiden politiikka reivattiin samalla taantumuksellisempaan suuntaan. Suomen kytkeminen Marshall-avun piiriin torjuttiin työväenliikkeen ja muiden demokraattisten voimien, jossa kommunistit olivat kärjessä, ansiosta. YYA-sopimus oli myös voitto demokraattisille voimille, koska sopimus esti Suomen liukumisen NATO:n vaikutuspiiriin. NL paljasti NATO:n roolin kylmän sodan työkaluksi hakemalla NATO:n jäsenyyttä. NL ei jäseneksi luonnollisestikkaan päässyt. NATO:n silloinen rooli, jota se edelleen on, imperialistien sotilaallisena nyrkkinä, johti sitten Varsovan Liiton perustamiseen 1955.
Sotilaalliset lähtölaukaukset kylmälle sodalle ampui USA pudottamalla Japaniin kaksi atomipommia osoitukseksi NL:lle sotilaallisesta voimastaan. Japanin nujertamiseksi pommeja ei olisi tarvittu. Tämän osoitti mm. se, että puna-armeijan suorittama Japanin pääjoukkojen lyöminen Mantsuriassa todettiin Japanin omissakin arvioissa ratkaisevaksi tekijäksi, joka pakotti maan antautumaan. Poliittisen lähtölaukauksen kylmälle sodalle ampui vuonna 1946 vuorostaan Iso-Britannian pääministeri Churchill, joka USA:n presidentin Trumanin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti ilmoitti virallisesti USA:n ja Englannin politiikan muutoksesta suhteessa NL:oon ja muihin sosialismia rakentaviin maihin. Puhuessaan tuolloin Fultonissa Missourissa USA:ssa, Churchill kutsui anglosakseja ristiretkelle kommunismia vastaan, ja totesi mm. näin:
»Itämeren rannalta Stettinistä [nyk. Szczecin] aina Triesteen Adrianmerelle asti, maanosan halki on laskettu rautaesirippu. Tämän linjan taakse jäävät kaikki Keski- ja Itä-Euroopan vanhojen valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budabest, Belgrad, Bukarst, ja Sofia kaikki nämä kuuluisat kaupungit asukkaineen ovat nyt niin sanoakseni Neuvostoliiton etupiirissä, eivätkä ainoastaan eri tavoin ilmenevän Neuvostoliiton vaikutuksen vaan paljolti myös sen yhä tiukkenevan valvonnan alaisena.»
USA:n ja länsivaltojen kylmän sodan imperialistinen politiikka alkoi näkyi myös siinä, että länsiliittoutuneet pyrkivät sanelemaan etujensa mukaan Euroopan maiden rajoja ja jopa hallituksia. Esimerkiksi Churchill esitti Jaltan konferenssissa, että Puolalle muodostettaisiin hallitus siellä. Stalin hylkäsi kyseisen ehdotuksen toteamalla, että ”Puolan hallituksen muodostaminen voi tapahtua vain puolalaisten suostumuksella ja heidän osallistuessa siihen.”. Stalinin ja NL:n kanta perustui Jaltan konferenssin päätökseen, että fasismin vallasta vapautuneilla mailla on oikeus luoda mieleisensä demokraattiset valtiolaitokset ja valita vapaasti hallintomuoto. Siksi NL ei pyrkinyt luomaan vapauttamiinsa maihin, kuten Puolaan ja Tshekkoslovakiaan, omia hallinnollisia elimiään, kuten länsiliittoutuneet. Esimerkiksi Iso-Britannia ja USA pystyttivät Italiaan diktatorisen miehitysvallan, jolla estettiin tietoisesti Italian oma demokraattinen kehitys.
Kylmän sodan taloudellista ja poliittista luokkataistelua USA ja länsivallat kävivät myös ns. Marshall-avun muodossa. Apua kanavoitiin etenkin niihin maihin, joissa kommunisteilla ja demokraattisilla voimilla oli vahvat asemat, kuten Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa. Ja kun Marshall-avulla valtiot kytkettiin USA:n taloudelliseen ja poliittiseen holhoukseen, niiden politiikka reivattiin samalla taantumuksellisempaan suuntaan. Suomen kytkeminen Marshall-avun piiriin torjuttiin työväenliikkeen ja muiden demokraattisten voimien, jossa kommunistit olivat kärjessä, ansiosta. YYA-sopimus oli myös voitto demokraattisille voimille, koska sopimus esti Suomen liukumisen NATO:n vaikutuspiiriin. NL paljasti NATO:n roolin kylmän sodan työkaluksi hakemalla NATO:n jäsenyyttä. NL ei jäseneksi luonnollisestikkaan päässyt. NATO:n silloinen rooli, jota se edelleen on, imperialistien sotilaallisena nyrkkinä, johti sitten Varsovan Liiton perustamiseen 1955.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tutkimatta kylmän sodan aloitti Neuvostoliitto kääntämällä aseensa kohti läntisiä liittolaisiaan heti kun Saksa ja Japani oli lyöty.
Neukuilla syynä todennäköisimmin oli uskonsa levittäminen, he yrittivät kommunismiaan levittää väkisin niihin maa parkoihin jotka he olivat "vapauttaneet". NL mallinen vapautus merkitsi kuitenkin vain uutta vankilaa joka sitten kesti puoli vuosisataa ja pilasi miljoonien elämän, tehden sitä osin vieläkin. Maat jotka eivät saaneet vapaasti kehittää talouttaan vaan Moskova määräsi sen miten saa elää jäivät jälkeen muun Euroopan kehityksestä, eikä 50v lamaa voida korjata hetkessä.
Neuvostoliitto ei päästänyt mihinkään miehittämäänsä maahan demokraattista hallitusta ja poliittista järjestelmää vaan pakotti niihin komudiktatuurin. On aivan turhaan melskata demokraattisista voimista kun tarkoittaa kansandemokraattisia diktatuureja, joilla ei todellisen demokratian kanssa ole muuta tekemistä kuin nimen loppuosan äänneasu jonka on tarkoitus hämätä tyhmempää kuten kommunisteja.
Tietoa tuosta kylmästä sodasta.Niin sinäkin voit taas hetkeksi aikaa hengähtää.
Kun sinun ei tarvitse kertoa enää omia henkilökohtaisia mielipiteitäsi minkäänlaisena faktatietona.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kylmä_sota
Luettuasi linkin toivottavasti sinäkin nyt ymmärrät että kuinka lapsellisen kirjoituksen taas oikein kirjoittelitkaan.
Yrittäisit sinä nyt kerrankin edes kirjoittaa vain oikeaksi todistettua faktatietoa asioista.
Eikä pelkästään tuota riistokapitalistien propagandaa.
Kokemuksesta voin kertoa että se totuuden kertominen ei ole kovinkaan vaikeaa.
Suosittelen sitä sinullekkin.
käytöksestä II maaimansodan jälkeen. se ei pitänyt yhtään lupausta, joista oli sovittu USA:n ja Englannin kanssa. Nl: ei sallinut vapaita vaaleja yhteenkään valtaamaansa maahan.
Berliinin kriisi, ja saarto olivat törkeyden huippu.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/berlinin-ilmasilta-pelasti-jaetun-kaupungin